Miksi kiellät/torut lastasi "kullittelemalla"?

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 19:48"]

Tottahan aloitus on. Kyllä sen lapsen ojennus tapahtuu selkeämmin kutsumalla nimellä, esim. Mikko, älä potki! Jos äänensävy on maanitteleva "kultaaa, älä potki..." , niin kumpikohan viesti menee paremmin perille? Hellittelyt niihin sopiviin tilanteisiin, tai lapsi saa ristiriitaista viestiä.

[/quote]

Tuo on nyt vain yksi esimerkki siitä, mistä lasta kielletään. Potkimisesta kieltäminen on paljon harvinasempaa kuin se, että kielletään lasta tekemästä jotain sellaista, mitä lapsi ei ymmärrä kielletyksi. (Tai tietenkin lapsi saattaa puolihuolimattomasti jalkojaan heiluttelemallakin potkia jotain.) Mun linjaus on se, että tiukempaa äänensävyä käytetään vain vakavammissa tilanteissa, ei tavallisessa ohjaamisesa. Usein myös vihaisempi komentaminen tuottaa heikomman lopputuloksen.

Joskus saattaa lipsahtaa siinä vaiheessa kulta kun naapurin kakaraa kiellän ja tekisi mieli sanoa saat**** kakara!

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 19:41"]

Aika harva asia, jota pieni lapsi tekee, on tahallista kiusantekoa. Siksi siihen ei tarvita mitään erityistä komentamista. Pikemminkin niin, että asia esitetään lempeästi. Lapselle on jo riittävästi rangaistusta siinä että tajuaa epäonnistuneensa jossain tai tehneensä asian huonosti. Sillä on valtavasti merkitystä, annatko lapselle päivässä sata tai kaksisataa negatiivista palautetta, vai annetaanko ne mahdollisimman neutraalisti tai korostaen sitä mikä tilanteessa on myönteistä ja onnistunutta. Lapsi jolla on koko ajan paha mieli siitä ettei osaa, ymmärrä, kykene, ei pysty keskittymään ja oppimaan tehokkaasti.

[/quote]

Ymmärräthän, että lempeä komentaminen johtaa siihen, että käskyjä täytyy antaa useita kertoja ennenkuin ne menevät läpi, jos sittenkään. Lopputuloksena lasta moititaan jatkuvasti satoja kertoja päivässä. Lapsi oppii, että negatiivinen palaute on normaalia eikä siitä tarvitse välittää. Jos sen sijaan kasvattaja komentaa napakasti ja varmistaa että lapsi kuulee ja noudattaa käskyjä, ei komentamista tarvita juuri koskaan ja kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä.

Eräänkin äidin edesottamuksia 5v pojan kanssa olen seurannut sivusta. Tyypillinen keskustelu, tai siis äidin yksinpuhelu pojalleen, menee näin:
  Joni kulta, voisitko alkaa pukemaan, me lähdemme kohta.
  Joni, rakas, voisitko jo alkaa pukemaan.
  Hei Joni, muut ovat jo pukeneet.
  Joni-pieni, äidille tulee nyt kyllä huono mieli.
  Kulta voisitko nyt yrittää pukea vaatteet päälle.
  Joni, miksi et sinä voisi nyt pukea?
  Joni, voisitko nyt?
  ... ja näin jatkuu minuuttitolkulla kunnes television lastenohjelma on loppunut.

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 19:55"]

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 19:48"]

Tottahan aloitus on. Kyllä sen lapsen ojennus tapahtuu selkeämmin kutsumalla nimellä, esim. Mikko, älä potki! Jos äänensävy on maanitteleva "kultaaa, älä potki..." , niin kumpikohan viesti menee paremmin perille? Hellittelyt niihin sopiviin tilanteisiin, tai lapsi saa ristiriitaista viestiä.

[/quote]

Riippuu lapsen iästä. Ei se pieni lapsi potki sitä penkkiä ajatellen, että hahhah, nyt tämä penkki menee likaiseksi ja edessä istuva tuntee potkut selässään ja kylläpä sitä vituttaa. Lapsi potkii penkkiä koska jalka nyt sattuu heilumaan. Silloin riittää aivan hyvin rauhallisesti sanottu "älä kulta potki penkkiä".  Ei kyseessä ole mikään lapsen ojentaminen, vaan tilanne joita on päivässä vähintään kymmeniä. Se hellyttelysana (jos vanhempi haluaa sellaista käyttää) auttaa nimenomaan sitä vanhempaa pitämään itsensä rauhallisena ja muistamaan, että lapsi on pieni eikä vielä tee juurikaan tietoisia valintoja, koska ei vielä kykene siihen.   

[/quote]

Olen eri mieltä. Minusta lasta tulee neuvoa selkeästi ja tiukasti. Kullittelu ei kieltotilanteessa ole mikään hyväksyttävä tapa, ja jos se on ainoa keino siihen, että VANHEMPI pysyy rauhallisena, on vanhemmassa ja kurinpidossa jotain vikaa. Kullittelu ja hellittely eivät kuulu kurinpitoon ja sääntöjen opetteluun. Sehän on kuin palkitsisi purevaa koiraa namupaloilla. Kärsi sitten teini-iässä, kun olet jo kaksivuotiaan kanssa menettänyt auktoriteettisi. Ja kyllä, auktoriteetti on erittäin tärkeä asia lasten kasvatuksessa.