Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä nyt sitten rakkautta vai ei?
15.11.2014 |
Koko tämä aloitus tulee kuulostamaan typerältä ja minä teinimäiseltä, mutta uskokaa pois että täytän joulukuussa 26. Olen kuitenkin ihmissuhdeasioissa melko kokematon. Olin ensimmäisen mieheni kanssa lähes 4 vuotta, erosimme kaksi vuotta sitten. Suhteemme loppupuoli oli riitaisa, lähinnä minun ansiostani, sillä en ollut tyytyväinen. Tätä ei saisi palstalla sanoa ääneen, mutta yksi suuri erottava tekijä suhteessamme oli koulutuserojen suuruus. Minä valmistuin maisteriksi suhteemme lopulla, ja muutaman vuoden sisällä valmistuu väitöskirjani. Mies oli kouluttamaton, mikä ei sinänsä ole ongelma, vaan kiinnostuksen kohteiden ja sivistystason ero. Siitä aiheutui ihan oikeasti ongelmia arkeen, kun yhteistä tekemistä ja puhumista oli niin vaikea löytää.
Erosimme silti ystävinä, ja olemme edelleen ystäviä. Miehellä ei ole tietääkseni ollut muita naisia, hän toivoo että voisimme vielä palata yhteen. Minulla on ollut yksi lyhyt suhde, ja tapailuja enemmänkin, mutta mitään pysyvää ei ole löytynyt. Yhtenä syynä se, että vertailen kaikkia tapaamiani miehiä entiseen mieheeni. Vaikka meillä oli nuo kuvailemani ongelmat, oli hän silti kaikkein mukavin, hyväsydämisin, ahkerin ja luotettavin kaikista tapaamistani miehistä. Vaikka arvostan suuresti sivistystä ja mielenkiintoa maailmaa kohtaan, niin en missään nimessä väheksy noitakaan ominaisuuksia. Tiedän myös missä asioissa minulla olisi petrattavaa, enkä pidä itseäni minään täydellisenä kumppanina kenellekään.
Kun ajattelen, että tulevaisuudessa voin löytää jonkun uuden, jonka kanssa viettäisin loppuelämäni, en tule ajatuksesta onnelliseksi vaan surulliseksi. En jostain syystä vieläkään pysty ajattelemaan lasteni isäksi ketään muuta kuin entistä miestäni, enkä voi kuvitella vanhenevani jonkun muun kanssa. Käytännössä tiedän, että kyllästyisin hyvin nopeasti samoihin ongelmiin joiden vuoksi erosimme, mutta en sitten kuitenkaan ole päässyt hänestä vieläkään yli. Edes tässä välissä ollut lyhyt suhde toiseen mieheen ei auttanut.
Niin että mitä tämä on mitä minä tunnen? Onko se rakkautta? Tiedän, että toivon entiselle miehelleni kaikkea hyvää, haluan yli kaiken hänen olevan onnellinen, enkä kestä ajatella häntä yksin ja yksinäisenä. Haluan olla paikalla, jos hän tarvitsee apua tai tukea. Tunnen suurta kiintymystä ja hellyyttä häntä kohtaan, edelleen. Haluaisin että voisimme palata yhteen ja olla onnellisia, mutta tiedän liian hyvin, että hänen kanssaan yksi tärkeä puoli elämästä tulee puuttumaan. Saisin aina hellyyttä ja rakkautta, mutta yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja minua oikeasti innostavia puheenaiheita ei vain ole. Yritin usean vuoden kohentaa tilannetta siinä onnistumatta, miksi se onnistuisi myöhemminkään.
Vai ovatko kaikki suhteet tällaisia? Kuuluuko parisuhteen vaatia tietoista luopumista jostain itselleen tärkeästä? Järkeni sanoo että ei kuulu, ja että tämä mies ei tulisi tekemään minua kokonaisvaltaisesti tyytyväiseksi, enkä minä taas voi vaatia jatkuvasti että hän muuttuu. Silti tunnen, että rakastan häntä, enkä ymmärrä, miksi. Erostammekin on niin kauan, ja olen sen jälkeen ollut muidenkin miesten kanssa.
Kommentit (34)
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:57"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:52"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:45"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:41"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:36"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 10:55"]
Yritä vielä kerran, sitten tiedät. Saatko patistettua miehen kouluun?
[/quote]
En saa, yritin sitä aiemmin. Mies on työskennellyt aivan nuoresta saakka perheyrityksessä, jossa hän on oppisopimusperiaatteella saanut tarvittavat taidot kyseiseen ammattiin. Hän on tilanteeseen aivan tyytyväinen. Hän on hyvä työssään ja tienaa hyvin, joten kyllä minäkin sanoisin että hän on menestynyt hyvin, mutta meidän suhteemme oli silti epäsuhtainen.
-ap
[/quote]
Etkö sä koe, että sun olis oltava kiinnostunut hänen työstään ja maailmastaan? Miksi oikeita kiinnostuksenkohteita ovat museot ja sen sellainen? En nyt sano, että sun täytyy kiinnostua hänen maailmastaan, mutta kirjoituksesi pohjalta tuli kuva, että miehesi on tyhjä taulu, "jolla ei ole mitään" tai näin. Mutta kai hänellä silti on, mutta ne eivät vain voi kiinnostaa sinua.
Kannattaako sun tosiaan olla miehen kanssa, jonka elämä ja sisin ei kiinnosta sinua? Kyllä siellä voi olla jotain muutakin, kuin mille päälle päin näyttää, mutta se pitäisi kaivaa esiin. Vai onko miehesi muka aivan saapas?
[/quote]
Olen ollut kiinnostunut hänen työstään, ja ajatuksistaan. Mutta rehellisesti sanoen hänellä ei juuri muita kiinnostuksen kohteita olekaan kuin työ, johon hän suhtautuu erittäin intohimoisesti, sekä muutamat harrastukset, joihin kyllä aina parhaani mukaan osallistuin. Olen sitä mieltä, että hänen tyyppiselleen ihmiselle voisi tehdä hyvää laajentaa elämänpiiriään vähän, mutta ei vain löytynyt mitään, mikä häntä olisi kiinnostanut. Hän myönsi itsekin että voisi olla hyvä, että elämän jokaisen päivän kulku ei olisi tismalleen samanlainen, mutta hän vain tylsistyi aina kun yritimme jotain uutta. Kyllä hän yritti, mutta kun hän ei vain tuntenut mitään innostusta mihinkään.
-ap
[/quote]
Mutta entä hänen sisäinen maailmansa? Tarkoitin lähinnä sitä. Millainen hän on ihmisenä. Ei ihminen ole vain se mitä hän tekee.
[/quote]
Uskon tuntevani miehen läpikotaisin. Hän on vahvasti suuntautunut nimenomaan tekemiseen, se on hänen mielestään hänen tarkoituksensa, ja hänen mielestään ihmisen arvon määrittää voimakkaimmin se, mitä hän saa käytännössä aikaan. Minun tapani lukea tai kirjoittaa tuntikausia putkeen oli hänen mielestään outoa. Jotain vierasta, mutta kuitenkin myös ihan kunnioitettavaa. Maailmamme eivät vain koskaan kunnolla kohdanneet. Saatoimme keskustella pitkäänkin hänen projekteistaan ja suunnitelmistaan, mutta minun asioistani ei koskaan, sillä vaikka hän olisi ehkä halunnutkin, niin asiat olivat yleensä hänelle liian vieraita.
Hän on kuitenkin myös hyvin tunteellinen mies, ja tämänkin puolen hänestä uskon tuntevani oikein hyvin. Hän on läpeensä hyvä ja lämmin ihminen, ja sitä kunnioitan ja ihailen.
-ap
[/quote]
Tämä jo paljastaa, ettet tunne häntä ollenkaan niin hyvin kuin väität. Et ole oletettavasti kuunnellut häntä, vaikka luulet, että olet. Ja olet varmaan ihminen, joka sanoo toisen sanoneen tai ajatelleen sellaista, mitä tämä ei ole sanonut tai ajatellut.
[/quote]
Mies itse sanoo, että ei ole koskaan tuntenut voivansa avautua ja paljastaa sisimpäänsä kenellekään niin vapaasti kuin minulle. Minä tunnen samoin häntä kohtaan. Kuvaamiani ongelmia lukuunottamatta suhteemme oli erittäin hyvä ja onnistunut, ja olimme nimenomaan tunteiden tasolla täysin samalla aaltopituudella. Ja tämä siis ei ole vain minun tulkintani, vaan myös miehen. Joten tuo väittämäsi ei pidä paikkaansa. Tietenkin miehellä on aina ollut myös ajatuksia ja tunteita joista minä en tiedä, se nyt on itsestäänselvää, mutta pääosin olimme hyvin perillä toistemme ajatuksista.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:55"]
Kuulostat jotenkin kummalliselta ap, "Olen sitä mieltä, että hänen tyyppiselleen ihmiselle voisi tehdä hyvää..."
Hyväksytkö ihmiset sellaisina kuin he ovat, vai haluatko sä kuitenkin muokata heitä ja "kehittää". Että he kelpaisivat tai olisivat vielä parempia kuin ovatkaan? Onko sulla vähän huono itsetunto, tai jotain? Ehkä tää mies on just niin hyväitsetuntoinen, ettei tarvitse tuollaisia museoita ollakseen itseään kehittävä kansalainen. Mitenkään älykkyyttä väheksymättä.
Etkö ymmärrä, että annat tahtomattasikin viestin, jossa sanot: "hei, näen sussa pikkuisen vikaa." Olet löytänyt aarteen kun hän ei jo tinttaa sinua, mutta toisaaalta en ihmettele, ettei hän halua kehittää omaa viallisuuttaan ja innostu kanssasi katselemaan museoita tms.
Hän joko on sinusta viallinen, jota haluat kehittää, tai sitten hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on ja hän saa kiinnostua mistä haluaa sitten kun haluaa. Mutta niin kauan kuin kehittäminen on salainen agendasi hän vaistoaa sen ja torjuu kehittämisen, KOSKA SE ON ALENTAVAA. Sanon sen ihan suoraan, koska toivon, että heräät. Jos hän olisi joku ihan torvi hän kävelisi ehkä perässäsi niissä museoissa kuin joku pikku puudeli, vaikkei edelleenkään kiinnostaisi.
[/quote]
Tarkoitin lainaamallasi kohdalla lähinnä sitä, että ihan jokaisen kannattaisi pitää silmänsä auki ja olla jämähtämättä paikalleen. Ei se ole mikään hyvän ihmisen mitta, että nauttii taidenäyttelyistä, mutta aina kannattaa ainakin yrittää ja kokeilla. Ei tämäkään mies niitä museoita mihinkään tarvitse kun kerran ne eivät häntä innostaneet, mutta juuri meidän suhteessamme tämä toteamus tuotti minulle surua, sillä haluaisin voida jakaa itselleni tärkeät asiat toisen kanssa.
Minäkin olin mukana miehen jutuissa, ja mies opetti minulle paljon, mutta jotain puhtaasti yhteistä emme koskaan löytäneet. Tunsin aina, että kaikki meni loppujen lopuksi miehen ehdoilla, sillä minua eniten kiinnostavat asiat olivat hänelle kuin toisesta maailmasta. En todellakaan halua ketään kulkemaan perässäni aivot pois päältä kytkettyinä ja tylsistyneenä, vaan haluan jakaa ajatukseni ja kokemukseni jonkun kanssa.
-ap
[/quote]
Ja taas tätä "opetusta". Sä olet todellakin outo opettajamainen besserwisser. Sä tiedät mikä on parasta ihan jokaiselle muka, pah! Sano vaan suoraan, että sille jonka sä haluat. Sä haluat sellaisen kumppanin, joka pitää silmänsä auki, eikä jämähdä paikalleen. Tämä mies ei ole sellainen.
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 12:04"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:57"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:52"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:45"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:41"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:36"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 10:55"]
Yritä vielä kerran, sitten tiedät. Saatko patistettua miehen kouluun?
[/quote]
En saa, yritin sitä aiemmin. Mies on työskennellyt aivan nuoresta saakka perheyrityksessä, jossa hän on oppisopimusperiaatteella saanut tarvittavat taidot kyseiseen ammattiin. Hän on tilanteeseen aivan tyytyväinen. Hän on hyvä työssään ja tienaa hyvin, joten kyllä minäkin sanoisin että hän on menestynyt hyvin, mutta meidän suhteemme oli silti epäsuhtainen.
-ap
[/quote]
Etkö sä koe, että sun olis oltava kiinnostunut hänen työstään ja maailmastaan? Miksi oikeita kiinnostuksenkohteita ovat museot ja sen sellainen? En nyt sano, että sun täytyy kiinnostua hänen maailmastaan, mutta kirjoituksesi pohjalta tuli kuva, että miehesi on tyhjä taulu, "jolla ei ole mitään" tai näin. Mutta kai hänellä silti on, mutta ne eivät vain voi kiinnostaa sinua.
Kannattaako sun tosiaan olla miehen kanssa, jonka elämä ja sisin ei kiinnosta sinua? Kyllä siellä voi olla jotain muutakin, kuin mille päälle päin näyttää, mutta se pitäisi kaivaa esiin. Vai onko miehesi muka aivan saapas?
[/quote]
Olen ollut kiinnostunut hänen työstään, ja ajatuksistaan. Mutta rehellisesti sanoen hänellä ei juuri muita kiinnostuksen kohteita olekaan kuin työ, johon hän suhtautuu erittäin intohimoisesti, sekä muutamat harrastukset, joihin kyllä aina parhaani mukaan osallistuin. Olen sitä mieltä, että hänen tyyppiselleen ihmiselle voisi tehdä hyvää laajentaa elämänpiiriään vähän, mutta ei vain löytynyt mitään, mikä häntä olisi kiinnostanut. Hän myönsi itsekin että voisi olla hyvä, että elämän jokaisen päivän kulku ei olisi tismalleen samanlainen, mutta hän vain tylsistyi aina kun yritimme jotain uutta. Kyllä hän yritti, mutta kun hän ei vain tuntenut mitään innostusta mihinkään.
-ap
[/quote]
Mutta entä hänen sisäinen maailmansa? Tarkoitin lähinnä sitä. Millainen hän on ihmisenä. Ei ihminen ole vain se mitä hän tekee.
[/quote]
Uskon tuntevani miehen läpikotaisin. Hän on vahvasti suuntautunut nimenomaan tekemiseen, se on hänen mielestään hänen tarkoituksensa, ja hänen mielestään ihmisen arvon määrittää voimakkaimmin se, mitä hän saa käytännössä aikaan. Minun tapani lukea tai kirjoittaa tuntikausia putkeen oli hänen mielestään outoa. Jotain vierasta, mutta kuitenkin myös ihan kunnioitettavaa. Maailmamme eivät vain koskaan kunnolla kohdanneet. Saatoimme keskustella pitkäänkin hänen projekteistaan ja suunnitelmistaan, mutta minun asioistani ei koskaan, sillä vaikka hän olisi ehkä halunnutkin, niin asiat olivat yleensä hänelle liian vieraita.
Hän on kuitenkin myös hyvin tunteellinen mies, ja tämänkin puolen hänestä uskon tuntevani oikein hyvin. Hän on läpeensä hyvä ja lämmin ihminen, ja sitä kunnioitan ja ihailen.
-ap
[/quote]
Tämä jo paljastaa, ettet tunne häntä ollenkaan niin hyvin kuin väität. Et ole oletettavasti kuunnellut häntä, vaikka luulet, että olet. Ja olet varmaan ihminen, joka sanoo toisen sanoneen tai ajatelleen sellaista, mitä tämä ei ole sanonut tai ajatellut.
[/quote]
Mies itse sanoo, että ei ole koskaan tuntenut voivansa avautua ja paljastaa sisimpäänsä kenellekään niin vapaasti kuin minulle. Minä tunnen samoin häntä kohtaan. Kuvaamiani ongelmia lukuunottamatta suhteemme oli erittäin hyvä ja onnistunut, ja olimme nimenomaan tunteiden tasolla täysin samalla aaltopituudella. Ja tämä siis ei ole vain minun tulkintani, vaan myös miehen. Joten tuo väittämäsi ei pidä paikkaansa. Tietenkin miehellä on aina ollut myös ajatuksia ja tunteita joista minä en tiedä, se nyt on itsestäänselvää, mutta pääosin olimme hyvin perillä toistemme ajatuksista.
-ap
[/quote]
Joo no selvä, mutta se ei sulle riitä, mutta miestä et pysty muuttamaankaan, yrittämällä vain alennat itsesi.
24, en viitsi harrastaa noita pitkiä lainauksia, mutta mielestäni ap ei osoittanut mitään besserwisseriyttä sanoessaan noin. Tosissasiko tartut negatiivisella asenteella siihen, että joku on sitä mieltä että uusista asioista kannattaa olla kiinnostunut??
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 12:15"]
24, en viitsi harrastaa noita pitkiä lainauksia, mutta mielestäni ap ei osoittanut mitään besserwisseriyttä sanoessaan noin. Tosissasiko tartut negatiivisella asenteella siihen, että joku on sitä mieltä että uusista asioista kannattaa olla kiinnostunut??
[/quote]
No ei, mutta ap tunkee käärmettä pyssyyn kun se on hänelle jonkinlainen kriteeri miehen valinnassa (saa ollakin) ja sitten kun tämä mies ei ole sellainen, niin rivien välistä saa lukea, että miehessä on jotain vikaa. Vaikka mies vain on erilainen.
Että paha se on mennä toista muuttamaankaan, mutta aloittajasta se ei ilmeisesti olisi ollenkaan paha, jos mies hänen mielikseen kiinnostuisi museoista. Mä taas halauan olla ihmisen kanssa, joka ei minun mielikseni tee yhtään mitään vaan on oma itsensä ja ei koita myöskään muuttaa minua. Ap:hän sanoi, että aina he tekivät sitten miehen mielen mukaan, no, ei ihmekään, jos hyväksyy toisen muuttamisen. Silloin ei saa itsekään olla toisen rinnalla erilainen, vaan pitää toisen mieliksi tehdä sitä sun tätä.
Esim. mua ja mun miestä yhdistää lähinnä rakkaus ja voimakas tunneyhteys, ei samat kiinnostuksen kohteet. Mutta koska mun mies etenkin on niin aikuinen, että kestää erilaisuutta niin olemme onnellisia yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmasi on siinä, että olet tavannut aivan liian vähän miehiä. Haikailet exäsi perään, kun et paremmastakaan tiedä. Laajenna vähän sosiaalisia piirejäsi, aloita uusia harrastuksia, matkustele, tutustu uusiin ihmisiin jne. Jossain vaiheessa tapaat miehen, jonka kanssa se henkinen yhteyskin löytyy. Ja ex-miehesi toivottavasti tapaa naisen, joka hyväksyy hänet sellaisena kuin hän on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat munkin mielestä vähän pakkomielteiseltä noiden museoiden kanssa. Täydellistä miestä ei ole olemassakaan, tiedoksi. Jostain joutuu aina luopumaan. Ehkä löydät sellaisrn, jonka kanssa pääset käymään museoissa ja taidenäyttelyissä, mutta hyvin mahdollista on, että hänen kanssaan et samalle henkiselle yhteydelle pääse, jos nyt näin voi sanoa. Mutta milloinkas sitä ihminen tyytyväinen olisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mä olisin tuo ex niin en kyllä haluaisi suhteeseen jossa toinen osapuoli ylenkatsoo minua. Sinun pitää etsiä kaltaistasi fiksua seuraa ja tosiaan toivoa että sitten kaikki muutkin asiat "natsaa". Se on se molemminpuolinen kunnioitus ja arvostus aika tärkeää suhteessa.
Ap, toivottavasti tulet tänne kirjoittamaan kuulumisiasi keski-ikäisenä lapsettomana sinkkutohtorina, jolloin ne akateemiset miehet, ikätoverisi, elleivät vietä kivikartanoissaan laadukasta perhe-elämää, tai perusta uutta perhettä kolmikymppisen tohtoisnaisen kanssa. Suosittelen hieman ap:lle ihmisenä kasvamista. Parisuhteelta ei voi vaatia kaikkea. Minulla on kumppani, jolla on sama ammatti kuin itselläni, mutta silti meillä on myös erilaisia kiinnostuksenkohteita ja kumpikin tekee niitä itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen suhde jossa vain keskustellaan fiksuja ja käydään museoissa pätemässä kuulostaa vähän kuivalta. Minusta ei olisi tuollaiseen elämään.
Kaikki parisuhteet ovat jollain tapaa kompromissi. Minusta kuulostaa, että olet edelleen rakastunut ja että rakkauden kohde on oikein asiallinen mies. Ehkä olet itse hiukan hukassa sen kanssa, mikä suhteessa on sinulle tärkeää. Kenties ympäristö asettaa paineita puolison koulutuksen suhteen.
Aivan täydellistä miestä et tule löytämään, joten laittaa vaakakuppiin miesehdokkaan hyvät puolet vs heikkoudet ja pohdi tältä pohjalta jatkoa.
T. M38
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:52"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:45"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:41"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:36"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 10:55"]
Yritä vielä kerran, sitten tiedät. Saatko patistettua miehen kouluun?
[/quote]
En saa, yritin sitä aiemmin. Mies on työskennellyt aivan nuoresta saakka perheyrityksessä, jossa hän on oppisopimusperiaatteella saanut tarvittavat taidot kyseiseen ammattiin. Hän on tilanteeseen aivan tyytyväinen. Hän on hyvä työssään ja tienaa hyvin, joten kyllä minäkin sanoisin että hän on menestynyt hyvin, mutta meidän suhteemme oli silti epäsuhtainen.
-ap
[/quote]
Etkö sä koe, että sun olis oltava kiinnostunut hänen työstään ja maailmastaan? Miksi oikeita kiinnostuksenkohteita ovat museot ja sen sellainen? En nyt sano, että sun täytyy kiinnostua hänen maailmastaan, mutta kirjoituksesi pohjalta tuli kuva, että miehesi on tyhjä taulu, "jolla ei ole mitään" tai näin. Mutta kai hänellä silti on, mutta ne eivät vain voi kiinnostaa sinua.
Kannattaako sun tosiaan olla miehen kanssa, jonka elämä ja sisin ei kiinnosta sinua? Kyllä siellä voi olla jotain muutakin, kuin mille päälle päin näyttää, mutta se pitäisi kaivaa esiin. Vai onko miehesi muka aivan saapas?
[/quote]
Olen ollut kiinnostunut hänen työstään, ja ajatuksistaan. Mutta rehellisesti sanoen hänellä ei juuri muita kiinnostuksen kohteita olekaan kuin työ, johon hän suhtautuu erittäin intohimoisesti, sekä muutamat harrastukset, joihin kyllä aina parhaani mukaan osallistuin. Olen sitä mieltä, että hänen tyyppiselleen ihmiselle voisi tehdä hyvää laajentaa elämänpiiriään vähän, mutta ei vain löytynyt mitään, mikä häntä olisi kiinnostanut. Hän myönsi itsekin että voisi olla hyvä, että elämän jokaisen päivän kulku ei olisi tismalleen samanlainen, mutta hän vain tylsistyi aina kun yritimme jotain uutta. Kyllä hän yritti, mutta kun hän ei vain tuntenut mitään innostusta mihinkään.
-ap
[/quote]
Mutta entä hänen sisäinen maailmansa? Tarkoitin lähinnä sitä. Millainen hän on ihmisenä. Ei ihminen ole vain se mitä hän tekee.
[/quote]
Uskon tuntevani miehen läpikotaisin. Hän on vahvasti suuntautunut nimenomaan tekemiseen, se on hänen mielestään hänen tarkoituksensa, ja hänen mielestään ihmisen arvon määrittää voimakkaimmin se, mitä hän saa käytännössä aikaan. Minun tapani lukea tai kirjoittaa tuntikausia putkeen oli hänen mielestään outoa. Jotain vierasta, mutta kuitenkin myös ihan kunnioitettavaa. Maailmamme eivät vain koskaan kunnolla kohdanneet. Saatoimme keskustella pitkäänkin hänen projekteistaan ja suunnitelmistaan, mutta minun asioistani ei koskaan, sillä vaikka hän olisi ehkä halunnutkin, niin asiat olivat yleensä hänelle liian vieraita.
Hän on kuitenkin myös hyvin tunteellinen mies, ja tämänkin puolen hänestä uskon tuntevani oikein hyvin. Hän on läpeensä hyvä ja lämmin ihminen, ja sitä kunnioitan ja ihailen.
-ap
[/quote]
Tuossahan se jo tulikin, millainen mies sulla onkaan. Mitä varten sä niitä museoita hänelle haluat? Sä aliarvioit häntä jankuttamalla niistä museoista.
19