Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä nyt sitten rakkautta vai ei?
15.11.2014 |
Koko tämä aloitus tulee kuulostamaan typerältä ja minä teinimäiseltä, mutta uskokaa pois että täytän joulukuussa 26. Olen kuitenkin ihmissuhdeasioissa melko kokematon. Olin ensimmäisen mieheni kanssa lähes 4 vuotta, erosimme kaksi vuotta sitten. Suhteemme loppupuoli oli riitaisa, lähinnä minun ansiostani, sillä en ollut tyytyväinen. Tätä ei saisi palstalla sanoa ääneen, mutta yksi suuri erottava tekijä suhteessamme oli koulutuserojen suuruus. Minä valmistuin maisteriksi suhteemme lopulla, ja muutaman vuoden sisällä valmistuu väitöskirjani. Mies oli kouluttamaton, mikä ei sinänsä ole ongelma, vaan kiinnostuksen kohteiden ja sivistystason ero. Siitä aiheutui ihan oikeasti ongelmia arkeen, kun yhteistä tekemistä ja puhumista oli niin vaikea löytää.
Erosimme silti ystävinä, ja olemme edelleen ystäviä. Miehellä ei ole tietääkseni ollut muita naisia, hän toivoo että voisimme vielä palata yhteen. Minulla on ollut yksi lyhyt suhde, ja tapailuja enemmänkin, mutta mitään pysyvää ei ole löytynyt. Yhtenä syynä se, että vertailen kaikkia tapaamiani miehiä entiseen mieheeni. Vaikka meillä oli nuo kuvailemani ongelmat, oli hän silti kaikkein mukavin, hyväsydämisin, ahkerin ja luotettavin kaikista tapaamistani miehistä. Vaikka arvostan suuresti sivistystä ja mielenkiintoa maailmaa kohtaan, niin en missään nimessä väheksy noitakaan ominaisuuksia. Tiedän myös missä asioissa minulla olisi petrattavaa, enkä pidä itseäni minään täydellisenä kumppanina kenellekään.
Kun ajattelen, että tulevaisuudessa voin löytää jonkun uuden, jonka kanssa viettäisin loppuelämäni, en tule ajatuksesta onnelliseksi vaan surulliseksi. En jostain syystä vieläkään pysty ajattelemaan lasteni isäksi ketään muuta kuin entistä miestäni, enkä voi kuvitella vanhenevani jonkun muun kanssa. Käytännössä tiedän, että kyllästyisin hyvin nopeasti samoihin ongelmiin joiden vuoksi erosimme, mutta en sitten kuitenkaan ole päässyt hänestä vieläkään yli. Edes tässä välissä ollut lyhyt suhde toiseen mieheen ei auttanut.
Niin että mitä tämä on mitä minä tunnen? Onko se rakkautta? Tiedän, että toivon entiselle miehelleni kaikkea hyvää, haluan yli kaiken hänen olevan onnellinen, enkä kestä ajatella häntä yksin ja yksinäisenä. Haluan olla paikalla, jos hän tarvitsee apua tai tukea. Tunnen suurta kiintymystä ja hellyyttä häntä kohtaan, edelleen. Haluaisin että voisimme palata yhteen ja olla onnellisia, mutta tiedän liian hyvin, että hänen kanssaan yksi tärkeä puoli elämästä tulee puuttumaan. Saisin aina hellyyttä ja rakkautta, mutta yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja minua oikeasti innostavia puheenaiheita ei vain ole. Yritin usean vuoden kohentaa tilannetta siinä onnistumatta, miksi se onnistuisi myöhemminkään.
Vai ovatko kaikki suhteet tällaisia? Kuuluuko parisuhteen vaatia tietoista luopumista jostain itselleen tärkeästä? Järkeni sanoo että ei kuulu, ja että tämä mies ei tulisi tekemään minua kokonaisvaltaisesti tyytyväiseksi, enkä minä taas voi vaatia jatkuvasti että hän muuttuu. Silti tunnen, että rakastan häntä, enkä ymmärrä, miksi. Erostammekin on niin kauan, ja olen sen jälkeen ollut muidenkin miesten kanssa.
Kommentit (34)
Yritä vielä kerran, sitten tiedät. Saatko patistettua miehen kouluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 10:53"]
Vaikeaa sanoa. Kävittekö terapiassa?
[/quote]
Emme, mies ei olisi sellaiseen koskaan suostunut. Ei hän usko sellaiseen.
Jos jotain tästä suhteesta opin niin sen, että ihmistä ei oikeasti voi muuttaa. Yritin saada miestä kiinnostumaan niistä asioista, jotka tekevät minun elämästäni elämisen arvoista: teatteri, museot, matkustelu, lukeminen... Ei toiminut. Samoin minä en voinut muuttua hänen vuokseen.
-ap
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 10:55"]
Yritä vielä kerran, sitten tiedät. Saatko patistettua miehen kouluun?
[/quote]
Ei opiskelu tarkoita, että kiinnostus ja uteliaisuus maailman ilmiöitä kohtaan kasvaa.
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 10:55"]
Yritä vielä kerran, sitten tiedät. Saatko patistettua miehen kouluun?
[/quote]
En saa, yritin sitä aiemmin. Mies on työskennellyt aivan nuoresta saakka perheyrityksessä, jossa hän on oppisopimusperiaatteella saanut tarvittavat taidot kyseiseen ammattiin. Hän on tilanteeseen aivan tyytyväinen. Hän on hyvä työssään ja tienaa hyvin, joten kyllä minäkin sanoisin että hän on menestynyt hyvin, mutta meidän suhteemme oli silti epäsuhtainen.
-ap
Sä oot ap täys pässi, mahdollisesti joskus valmistuvasta väitöskirjastasi huolimatta.
sinä et tosiaan tiedä, mitä rakkaus on. Et osaa rakastaa, etkä olla rakastamatta. Haluat kuvitelmaa.
Rakkaus ja parisude ei ole sitä, ttä luopuu itselleen tärkeistä asioista, mutta ei mulle kyllä selvinnyt, mistä tärkeästä asiasta olisit tuossa edellisessä suhtessa joutunut luopumaan. Jajos sun onvaikeakeksiä juttua ja yhtstä tekemistä miehesi kanssa ehkä se oletkinsinä, joka ei ole niin fiksu kun olisi tarpeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suosittele että palaatte yhteen. Mies on tyytyväinen elämäänsä perheyrityksessä ja varmasti löytää rinnalleen sellaisen kumppanin jolle mies kelpaa sellaisena kuin on. Sinäkin toivottavasti löydät sellaisen kumppanin jonka kanssa kiinnostuksen aiheet ovat samat ja jonka kanssa pystyt keskustelemaan asioista kuin asioista. Toivotaan vain silloin että tuon lisäksi löytyy sitä kipinää ja rakkautta ja että tuo mies on sellainen jonka kanssa myös arki on siedettävää. Sillä se, että joku ihminen on kiinnostunut samoista asioista kuin sinä ja keskustelee sivistyneesti, ei tarkoita sitä että hän olisi sellainen kumppani jonka kanssa pystyt oikeasti elämään saman katon alla.
Minusta samankaltainen arvomaailma ja yhteiset kiinnostuksenkohteet ovat hyvän suhteen perusta. Muussa tapauksessa ei oikein voi syntyä syvää henkistä yhteyttä, joka ainakin minulle on oleellinen syy olla suhteessa.
Minusta näyttää siltä, että pitkän historian takia olet edelleen hiukan kiinni ex-pikkiksessasi ja maalailet hänestä nyt mielessäsi elämäsi rakkautta.
Kun tulet kohtaamaan miehen, jonka kanssa olet myös älyllisesti samalla tasolla, ymmärrät mistä puhut ja siinä kohtaa olet todella kiitollinen siitä, että entinen suhde jäi taa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:09"]
Sä oot ap täys pässi, mahdollisesti joskus valmistuvasta väitöskirjastasi huolimatta.
sinä et tosiaan tiedä, mitä rakkaus on. Et osaa rakastaa, etkä olla rakastamatta. Haluat kuvitelmaa.
Rakkaus ja parisude ei ole sitä, ttä luopuu itselleen tärkeistä asioista, mutta ei mulle kyllä selvinnyt, mistä tärkeästä asiasta olisit tuossa edellisessä suhtessa joutunut luopumaan. Jajos sun onvaikeakeksiä juttua ja yhtstä tekemistä miehesi kanssa ehkä se oletkinsinä, joka ei ole niin fiksu kun olisi tarpeen?
[/quote]
Koin joutuneeni luopumaan esimerkiksi muutamasta rakkaasta harrastuksesta, eli matkailusta ja teatterissa ja konserteissa käymisestä. Tietenkin olisi mahdollisuus tehdä noita asioita yksin tai jonkun muun kanssa, mutta minäpä haluan jakaa minulle tärkeät asiat puolisoni kanssa. Lisäksi kaikki virittämäni keskustelut esim. omaan alaani tai vaikka ajankohtaisiin uutisiin, kirjoihin, historiaan tai taiteeseen liittyen menivät mönkään, sillä nuo asiat eivät yksinkertaisesti kiinnosta miestä eikä hän niistä myöskään mitään tiedä. Miehellä ei ollut tässä edes sellaista "ei kiinnosta tuollaiset hienostelut" -asennetta, hän ei mitenkään väheksynyt minua, häntä vain rehellisesti ei kiinnostanut.
Tiedän kyllä mitä rakkaus on, ja rakastan erittäin syvästi elämäni tärkeitä ihmisiä. En myöskään arvota ihmisiä esim. koulutustason mukaan, mutta tässä parisuhteessa näistä asioista aiheutui ongelmia ihan käytännön tasolla.
-ap
Mieti, onko sinulle ehdottoman tärkeää, että saat kaikki nuo ominaisuudet juuri parisuhteelta. Ymmärrän, että mikäli kiinnostuksenkohteet eivät kohtaa lainkaan, voi parisuhde olla aika heikoilla kantimilla. Teillä lienee kuitenkin ollut myös joitakin samoja asioita, joista pidätte (ruuanlaitto? harrastuksia? arvot? maailmankatsomus?), koska olette neljä vuotta seurustelleet. Voisitko siis olla tämän miehen kanssa onnellinen, vaikka hän ei innostuisi museoista ja kirjallisuudesta, jos pystyisit harrastamaan näitä asioita esimerkiksi ystävien kanssa?
Ihmisiä ei ehkä voi muuttaa, mutta ihmiset voivat kyllä muuttua: mikäli ex-miehesi on samanikäinen kuin sinä ja ei ollut kiinnostunut kulttuurista parikymppisenä, saattaa hän innostua siitä myöhemmin - näin on käynyt ainakin isälleni. :) Mutta toki se vaatisi sitä, että hän lähtisi joskus avoimin mielin mukaan näihin kulttuuririentoihin. Ylipäätään mielestäni ei ole liikaa vaadittu, että parisuhteessa tehtäisiin myös niitä asioita, joista suhteen toinen osapuoli pitää, vaikka ne eivät itselle välttämättä olisikaan mieluisempia. Totta kai saattaa kuitenkin olla niinkin, ettei mies kertakaikkiaan ikinä innostu näistä asioista, mistä sinä pidät.
Sinun pitänee vain miettiä, millaisia myönnytyksiä olisit valmis parisuhteen eteen tekemään. Täydellistä parisuhdetta ei liene olemassakaan, ja on jo suuri asia, jos tiedät, että saisit tältä mieheltä arvostusta, rakkautta ja hellyyttä - mutta toisaalta toiseksi parhaaseen tyytyminenkään ei ole oikein hyvä lähtökohta suhteelle. Jos siis alkaisit lämmitellä suhdetta uudelleen, täytyisi sinun hyväksyä se, että olette erilaisia eikä se välttämättä muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voinkaan olla noin samassa tilanteessa :D Erona se, että olen 27 ja seurustelimme 5 vuotta, muuten tilanne oikeastaan sama, erostakin aika lailla tasan 2 vuotta aikaa. Ja hän haluaisi palata yhteen. Minä olen maisteri ja entiselläni on ammattikoulututkinto. Hän on tosin oikeinkin älykäs ja maailman menon tiedostava, eikä meidän ongelmamme ollut niinkään henkinen, vaan fyysinen. Seksi ei toiminut oikeastaan missään vaiheessa koko tätä viiden vuoden suhdetta. Olemme pysyneet eron jälkeen todella hyvinä ystävinä, ja hänelläkään ei ole ollut satunnaisia yhden illan juttuja (on kertonut näistä) lukuunottamatta muita naisia. Itselläni oli yksi pidempi säätö, joka oli jo alusta asti tuhoon tuomittu, mutta seksi oli niin hyvää että jotenkin juttu jatkui ihan liian pitkään. Minulla ei juurikaan ollut seksikokemuksia ennen tuota viiden vuoden suhdetta, joten en oikeastaan koskaan elämässäni ollut kokenut mitä hyvä seksi on - luulin, että se on aina pakkopullaa, jossa minuun sattuu ja jonka odotan vain loppuvan.
Nyt kuitenkin olen tavannut aivan ihanan miehen, jonka kanssa tuntuu kuin olisimme luotuja toisillemme. Ymmärretään toisiamme ja seksi on ihan uskomatonta. Silti voisin kopioida nuo sanat, jotka sanoit omasta entisestäsi. Itsekin näen hänet lasteni isänä ja aviomiehenäni. Olen paljon miettinyt, johtuuko se vaan jostain tottumuksesta? Kun melkein 5 vuotta haaveili siitä tulevaisuudesta, mikä meillä olisi voinut olla? En tiedä olenko sitten idiootti, kun en halua elää elämääni ilman (hyvää) seksiä, me kokeilimme viiden vuoden aikana oikeasti ihan kaikkea, ja lopulta meni helposti kuukausiakin ilman seksiä, kun ei enää huvittanut yhtään. Nytkään en mielessäni pysty kuvittelemaan meitä enää harrastamassa seksiä, kun en tunne mitään sellaista vetoa exääni kohtaan, joten kai tämä haikailu on ihan turhaa?
Välillä myös tuntuu että en vaan pysty antamaan itsestäni 100 prosenttia tälle uudelle miehelle, kun kuitenkin joku pieni osa minusta ajattelee jossain kohtaa tapahtuvan jonkun taikatempun, jonka jälkeen haluankin seksiä exäni kanssa ja se seksikin on yhtäkkiä niin hyvää, että mielellään viettää loppuelämänsä sen saman yhden miehen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:20"]
Miten voinkaan olla noin samassa tilanteessa :D Erona se, että olen 27 ja seurustelimme 5 vuotta, muuten tilanne oikeastaan sama, erostakin aika lailla tasan 2 vuotta aikaa. Ja hän haluaisi palata yhteen. Minä olen maisteri ja entiselläni on ammattikoulututkinto. Hän on tosin oikeinkin älykäs ja maailman menon tiedostava, eikä meidän ongelmamme ollut niinkään henkinen, vaan fyysinen. Seksi ei toiminut oikeastaan missään vaiheessa koko tätä viiden vuoden suhdetta. Olemme pysyneet eron jälkeen todella hyvinä ystävinä, ja hänelläkään ei ole ollut satunnaisia yhden illan juttuja (on kertonut näistä) lukuunottamatta muita naisia. Itselläni oli yksi pidempi säätö, joka oli jo alusta asti tuhoon tuomittu, mutta seksi oli niin hyvää että jotenkin juttu jatkui ihan liian pitkään. Minulla ei juurikaan ollut seksikokemuksia ennen tuota viiden vuoden suhdetta, joten en oikeastaan koskaan elämässäni ollut kokenut mitä hyvä seksi on - luulin, että se on aina pakkopullaa, jossa minuun sattuu ja jonka odotan vain loppuvan.
Nyt kuitenkin olen tavannut aivan ihanan miehen, jonka kanssa tuntuu kuin olisimme luotuja toisillemme. Ymmärretään toisiamme ja seksi on ihan uskomatonta. Silti voisin kopioida nuo sanat, jotka sanoit omasta entisestäsi. Itsekin näen hänet lasteni isänä ja aviomiehenäni. Olen paljon miettinyt, johtuuko se vaan jostain tottumuksesta? Kun melkein 5 vuotta haaveili siitä tulevaisuudesta, mikä meillä olisi voinut olla? En tiedä olenko sitten idiootti, kun en halua elää elämääni ilman (hyvää) seksiä, me kokeilimme viiden vuoden aikana oikeasti ihan kaikkea, ja lopulta meni helposti kuukausiakin ilman seksiä, kun ei enää huvittanut yhtään. Nytkään en mielessäni pysty kuvittelemaan meitä enää harrastamassa seksiä, kun en tunne mitään sellaista vetoa exääni kohtaan, joten kai tämä haikailu on ihan turhaa?
Välillä myös tuntuu että en vaan pysty antamaan itsestäni 100 prosenttia tälle uudelle miehelle, kun kuitenkin joku pieni osa minusta ajattelee jossain kohtaa tapahtuvan jonkun taikatempun, jonka jälkeen haluankin seksiä exäni kanssa ja se seksikin on yhtäkkiä niin hyvää, että mielellään viettää loppuelämänsä sen saman yhden miehen kanssa.
[/quote]
Meillä taas seksielämä toimi aina oikein hyvin. Omasta näkökulmastani ottaisin mieluummin toimimattoman seksielämän kuin sen henkisen puolen, mutta tietenkään en osaa kuin kuvitella, miltä se tuntuu kun seksi ei toimi. Kaipasin vaan entisen mieheni kanssa niin kovasti syvällisempää henkistä yhteyttä ja sitä tunnetta, kun molemmat ymmärtävät mistä toinen puhuu.
Muuten tilanteemme ovat ihan samanlaiset. Minäkään en uudessa suhteessani pystynyt todellakaan antamaan itsestäni kaikkea, kun ajattelin entistä miestä vähän väliä. Kamala tilanne, kun tietää ettei suhde voi toimia, mutta sitten kuitenkaan ei pääse siitä irtikään!
Jos tapaisin nyt täydellisen miehen ja uskoisin voivani siirtyä eteenpäin, niin huoli entisestä miehestäni olisi valtava. Tiedän hänen pitävän minua oikeana naisena itselleen, ja tunnen selkeästi itsekin, että jollain tasolla olemme kuin luodut toisillemme. En ole koskaan tuntenut itseäni yhtä rakastetuksi kuin hänen kanssaan. Jo ensimmäisenä iltana kun tapasimme, tiesin että häneen voin luottaa aivan täysin. Ja sitten ilmenivät ne ongelmat...
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 10:55"]
Yritä vielä kerran, sitten tiedät. Saatko patistettua miehen kouluun?
[/quote]
En saa, yritin sitä aiemmin. Mies on työskennellyt aivan nuoresta saakka perheyrityksessä, jossa hän on oppisopimusperiaatteella saanut tarvittavat taidot kyseiseen ammattiin. Hän on tilanteeseen aivan tyytyväinen. Hän on hyvä työssään ja tienaa hyvin, joten kyllä minäkin sanoisin että hän on menestynyt hyvin, mutta meidän suhteemme oli silti epäsuhtainen.
-ap
[/quote]
Etkö sä koe, että sun olis oltava kiinnostunut hänen työstään ja maailmastaan? Miksi oikeita kiinnostuksenkohteita ovat museot ja sen sellainen? En nyt sano, että sun täytyy kiinnostua hänen maailmastaan, mutta kirjoituksesi pohjalta tuli kuva, että miehesi on tyhjä taulu, "jolla ei ole mitään" tai näin. Mutta kai hänellä silti on, mutta ne eivät vain voi kiinnostaa sinua.
Kannattaako sun tosiaan olla miehen kanssa, jonka elämä ja sisin ei kiinnosta sinua? Kyllä siellä voi olla jotain muutakin, kuin mille päälle päin näyttää, mutta se pitäisi kaivaa esiin. Vai onko miehesi muka aivan saapas?
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:36"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 10:55"]
Yritä vielä kerran, sitten tiedät. Saatko patistettua miehen kouluun?
[/quote]
En saa, yritin sitä aiemmin. Mies on työskennellyt aivan nuoresta saakka perheyrityksessä, jossa hän on oppisopimusperiaatteella saanut tarvittavat taidot kyseiseen ammattiin. Hän on tilanteeseen aivan tyytyväinen. Hän on hyvä työssään ja tienaa hyvin, joten kyllä minäkin sanoisin että hän on menestynyt hyvin, mutta meidän suhteemme oli silti epäsuhtainen.
-ap
[/quote]
Etkö sä koe, että sun olis oltava kiinnostunut hänen työstään ja maailmastaan? Miksi oikeita kiinnostuksenkohteita ovat museot ja sen sellainen? En nyt sano, että sun täytyy kiinnostua hänen maailmastaan, mutta kirjoituksesi pohjalta tuli kuva, että miehesi on tyhjä taulu, "jolla ei ole mitään" tai näin. Mutta kai hänellä silti on, mutta ne eivät vain voi kiinnostaa sinua.
Kannattaako sun tosiaan olla miehen kanssa, jonka elämä ja sisin ei kiinnosta sinua? Kyllä siellä voi olla jotain muutakin, kuin mille päälle päin näyttää, mutta se pitäisi kaivaa esiin. Vai onko miehesi muka aivan saapas?
[/quote]
Olen ollut kiinnostunut hänen työstään, ja ajatuksistaan. Mutta rehellisesti sanoen hänellä ei juuri muita kiinnostuksen kohteita olekaan kuin työ, johon hän suhtautuu erittäin intohimoisesti, sekä muutamat harrastukset, joihin kyllä aina parhaani mukaan osallistuin. Olen sitä mieltä, että hänen tyyppiselleen ihmiselle voisi tehdä hyvää laajentaa elämänpiiriään vähän, mutta ei vain löytynyt mitään, mikä häntä olisi kiinnostanut. Hän myönsi itsekin että voisi olla hyvä, että elämän jokaisen päivän kulku ei olisi tismalleen samanlainen, mutta hän vain tylsistyi aina kun yritimme jotain uutta. Kyllä hän yritti, mutta kun hän ei vain tuntenut mitään innostusta mihinkään.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:41"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:36"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 10:55"]
Yritä vielä kerran, sitten tiedät. Saatko patistettua miehen kouluun?
[/quote]
En saa, yritin sitä aiemmin. Mies on työskennellyt aivan nuoresta saakka perheyrityksessä, jossa hän on oppisopimusperiaatteella saanut tarvittavat taidot kyseiseen ammattiin. Hän on tilanteeseen aivan tyytyväinen. Hän on hyvä työssään ja tienaa hyvin, joten kyllä minäkin sanoisin että hän on menestynyt hyvin, mutta meidän suhteemme oli silti epäsuhtainen.
-ap
[/quote]
Etkö sä koe, että sun olis oltava kiinnostunut hänen työstään ja maailmastaan? Miksi oikeita kiinnostuksenkohteita ovat museot ja sen sellainen? En nyt sano, että sun täytyy kiinnostua hänen maailmastaan, mutta kirjoituksesi pohjalta tuli kuva, että miehesi on tyhjä taulu, "jolla ei ole mitään" tai näin. Mutta kai hänellä silti on, mutta ne eivät vain voi kiinnostaa sinua.
Kannattaako sun tosiaan olla miehen kanssa, jonka elämä ja sisin ei kiinnosta sinua? Kyllä siellä voi olla jotain muutakin, kuin mille päälle päin näyttää, mutta se pitäisi kaivaa esiin. Vai onko miehesi muka aivan saapas?
[/quote]
Olen ollut kiinnostunut hänen työstään, ja ajatuksistaan. Mutta rehellisesti sanoen hänellä ei juuri muita kiinnostuksen kohteita olekaan kuin työ, johon hän suhtautuu erittäin intohimoisesti, sekä muutamat harrastukset, joihin kyllä aina parhaani mukaan osallistuin. Olen sitä mieltä, että hänen tyyppiselleen ihmiselle voisi tehdä hyvää laajentaa elämänpiiriään vähän, mutta ei vain löytynyt mitään, mikä häntä olisi kiinnostanut. Hän myönsi itsekin että voisi olla hyvä, että elämän jokaisen päivän kulku ei olisi tismalleen samanlainen, mutta hän vain tylsistyi aina kun yritimme jotain uutta. Kyllä hän yritti, mutta kun hän ei vain tuntenut mitään innostusta mihinkään.
-ap
[/quote]
Mutta entä hänen sisäinen maailmansa? Tarkoitin lähinnä sitä. Millainen hän on ihmisenä. Ei ihminen ole vain se mitä hän tekee.
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:45"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:41"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:36"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 10:55"]
Yritä vielä kerran, sitten tiedät. Saatko patistettua miehen kouluun?
[/quote]
En saa, yritin sitä aiemmin. Mies on työskennellyt aivan nuoresta saakka perheyrityksessä, jossa hän on oppisopimusperiaatteella saanut tarvittavat taidot kyseiseen ammattiin. Hän on tilanteeseen aivan tyytyväinen. Hän on hyvä työssään ja tienaa hyvin, joten kyllä minäkin sanoisin että hän on menestynyt hyvin, mutta meidän suhteemme oli silti epäsuhtainen.
-ap
[/quote]
Etkö sä koe, että sun olis oltava kiinnostunut hänen työstään ja maailmastaan? Miksi oikeita kiinnostuksenkohteita ovat museot ja sen sellainen? En nyt sano, että sun täytyy kiinnostua hänen maailmastaan, mutta kirjoituksesi pohjalta tuli kuva, että miehesi on tyhjä taulu, "jolla ei ole mitään" tai näin. Mutta kai hänellä silti on, mutta ne eivät vain voi kiinnostaa sinua.
Kannattaako sun tosiaan olla miehen kanssa, jonka elämä ja sisin ei kiinnosta sinua? Kyllä siellä voi olla jotain muutakin, kuin mille päälle päin näyttää, mutta se pitäisi kaivaa esiin. Vai onko miehesi muka aivan saapas?
[/quote]
Olen ollut kiinnostunut hänen työstään, ja ajatuksistaan. Mutta rehellisesti sanoen hänellä ei juuri muita kiinnostuksen kohteita olekaan kuin työ, johon hän suhtautuu erittäin intohimoisesti, sekä muutamat harrastukset, joihin kyllä aina parhaani mukaan osallistuin. Olen sitä mieltä, että hänen tyyppiselleen ihmiselle voisi tehdä hyvää laajentaa elämänpiiriään vähän, mutta ei vain löytynyt mitään, mikä häntä olisi kiinnostanut. Hän myönsi itsekin että voisi olla hyvä, että elämän jokaisen päivän kulku ei olisi tismalleen samanlainen, mutta hän vain tylsistyi aina kun yritimme jotain uutta. Kyllä hän yritti, mutta kun hän ei vain tuntenut mitään innostusta mihinkään.
-ap
[/quote]
Mutta entä hänen sisäinen maailmansa? Tarkoitin lähinnä sitä. Millainen hän on ihmisenä. Ei ihminen ole vain se mitä hän tekee.
[/quote]
Uskon tuntevani miehen läpikotaisin. Hän on vahvasti suuntautunut nimenomaan tekemiseen, se on hänen mielestään hänen tarkoituksensa, ja hänen mielestään ihmisen arvon määrittää voimakkaimmin se, mitä hän saa käytännössä aikaan. Minun tapani lukea tai kirjoittaa tuntikausia putkeen oli hänen mielestään outoa. Jotain vierasta, mutta kuitenkin myös ihan kunnioitettavaa. Maailmamme eivät vain koskaan kunnolla kohdanneet. Saatoimme keskustella pitkäänkin hänen projekteistaan ja suunnitelmistaan, mutta minun asioistani ei koskaan, sillä vaikka hän olisi ehkä halunnutkin, niin asiat olivat yleensä hänelle liian vieraita.
Hän on kuitenkin myös hyvin tunteellinen mies, ja tämänkin puolen hänestä uskon tuntevani oikein hyvin. Hän on läpeensä hyvä ja lämmin ihminen, ja sitä kunnioitan ja ihailen.
-ap
No, mun mielestä olet päässyt sopivasti irtautumaan ns. nuoruudenrakkaudesta, johon toki liittyy kauniit muistot ja nostalgiaa, mutta josta olet kasvanut erilleen, eri suuntaan ja erilaiseksi ihmiseksi kuin ex-miehesi. Monet mun kaverit, jotka ovat jääneet lukioaikaisiin parisuhteisiinsa, ovat tuosta sun kertomastasi syystä monesti onnettomia. Eivät toki kaikki, jotkut ihmiset kasvavat yhteen arvoiltaan. Mutta kun selkeästi on niin, ettet sä tänä päivänä enää ihastuisi exäsi kaltaiseen ihmiseen (tai vaikkapa ystävystyisi noin erihenkiseen ihmiseen), suhde on menneisyyttä. Tai missäpä edes tapaisitte, jos tämä olisi uusi ihastus? Ette ainakaan museossa tai taidenäyttelyssä. Älä anna haikailun voittaa! Voit ihan hyvin olla yksinkin hetken. Äläkä usko niitä, jotka sanovat että kaikkea ei voi saada. Kyllä yhteiset kiinnostuksen kohteet ovat ihan keskeinen asia ihmissuhteessa.
Kuulostat jotenkin kummalliselta ap, "Olen sitä mieltä, että hänen tyyppiselleen ihmiselle voisi tehdä hyvää..."
Hyväksytkö ihmiset sellaisina kuin he ovat, vai haluatko sä kuitenkin muokata heitä ja "kehittää". Että he kelpaisivat tai olisivat vielä parempia kuin ovatkaan? Onko sulla vähän huono itsetunto, tai jotain? Ehkä tää mies on just niin hyväitsetuntoinen, ettei tarvitse tuollaisia museoita ollakseen itseään kehittävä kansalainen. Mitenkään älykkyyttä väheksymättä.
Etkö ymmärrä, että annat tahtomattasikin viestin, jossa sanot: "hei, näen sussa pikkuisen vikaa." Olet löytänyt aarteen kun hän ei jo tinttaa sinua, mutta toisaaalta en ihmettele, ettei hän halua kehittää omaa viallisuuttaan ja innostu kanssasi katselemaan museoita tms.
Hän joko on sinusta viallinen, jota haluat kehittää, tai sitten hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on ja hän saa kiinnostua mistä haluaa sitten kun haluaa. Mutta niin kauan kuin kehittäminen on salainen agendasi hän vaistoaa sen ja torjuu kehittämisen, KOSKA SE ON ALENTAVAA. Sanon sen ihan suoraan, koska toivon, että heräät. Jos hän olisi joku ihan torvi hän kävelisi ehkä perässäsi niissä museoissa kuin joku pikku puudeli, vaikkei edelleenkään kiinnostaisi.
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:52"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:45"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:41"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:36"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 10:55"]
Yritä vielä kerran, sitten tiedät. Saatko patistettua miehen kouluun?
[/quote]
En saa, yritin sitä aiemmin. Mies on työskennellyt aivan nuoresta saakka perheyrityksessä, jossa hän on oppisopimusperiaatteella saanut tarvittavat taidot kyseiseen ammattiin. Hän on tilanteeseen aivan tyytyväinen. Hän on hyvä työssään ja tienaa hyvin, joten kyllä minäkin sanoisin että hän on menestynyt hyvin, mutta meidän suhteemme oli silti epäsuhtainen.
-ap
[/quote]
Etkö sä koe, että sun olis oltava kiinnostunut hänen työstään ja maailmastaan? Miksi oikeita kiinnostuksenkohteita ovat museot ja sen sellainen? En nyt sano, että sun täytyy kiinnostua hänen maailmastaan, mutta kirjoituksesi pohjalta tuli kuva, että miehesi on tyhjä taulu, "jolla ei ole mitään" tai näin. Mutta kai hänellä silti on, mutta ne eivät vain voi kiinnostaa sinua.
Kannattaako sun tosiaan olla miehen kanssa, jonka elämä ja sisin ei kiinnosta sinua? Kyllä siellä voi olla jotain muutakin, kuin mille päälle päin näyttää, mutta se pitäisi kaivaa esiin. Vai onko miehesi muka aivan saapas?
[/quote]
Olen ollut kiinnostunut hänen työstään, ja ajatuksistaan. Mutta rehellisesti sanoen hänellä ei juuri muita kiinnostuksen kohteita olekaan kuin työ, johon hän suhtautuu erittäin intohimoisesti, sekä muutamat harrastukset, joihin kyllä aina parhaani mukaan osallistuin. Olen sitä mieltä, että hänen tyyppiselleen ihmiselle voisi tehdä hyvää laajentaa elämänpiiriään vähän, mutta ei vain löytynyt mitään, mikä häntä olisi kiinnostanut. Hän myönsi itsekin että voisi olla hyvä, että elämän jokaisen päivän kulku ei olisi tismalleen samanlainen, mutta hän vain tylsistyi aina kun yritimme jotain uutta. Kyllä hän yritti, mutta kun hän ei vain tuntenut mitään innostusta mihinkään.
-ap
[/quote]
Mutta entä hänen sisäinen maailmansa? Tarkoitin lähinnä sitä. Millainen hän on ihmisenä. Ei ihminen ole vain se mitä hän tekee.
[/quote]
Uskon tuntevani miehen läpikotaisin. Hän on vahvasti suuntautunut nimenomaan tekemiseen, se on hänen mielestään hänen tarkoituksensa, ja hänen mielestään ihmisen arvon määrittää voimakkaimmin se, mitä hän saa käytännössä aikaan. Minun tapani lukea tai kirjoittaa tuntikausia putkeen oli hänen mielestään outoa. Jotain vierasta, mutta kuitenkin myös ihan kunnioitettavaa. Maailmamme eivät vain koskaan kunnolla kohdanneet. Saatoimme keskustella pitkäänkin hänen projekteistaan ja suunnitelmistaan, mutta minun asioistani ei koskaan, sillä vaikka hän olisi ehkä halunnutkin, niin asiat olivat yleensä hänelle liian vieraita.
Hän on kuitenkin myös hyvin tunteellinen mies, ja tämänkin puolen hänestä uskon tuntevani oikein hyvin. Hän on läpeensä hyvä ja lämmin ihminen, ja sitä kunnioitan ja ihailen.
-ap
[/quote]
Tämä jo paljastaa, ettet tunne häntä ollenkaan niin hyvin kuin väität. Et ole oletettavasti kuunnellut häntä, vaikka luulet, että olet. Ja olet varmaan ihminen, joka sanoo toisen sanoneen tai ajatelleen sellaista, mitä tämä ei ole sanonut tai ajatellut.
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 11:55"]
Kuulostat jotenkin kummalliselta ap, "Olen sitä mieltä, että hänen tyyppiselleen ihmiselle voisi tehdä hyvää..."
Hyväksytkö ihmiset sellaisina kuin he ovat, vai haluatko sä kuitenkin muokata heitä ja "kehittää". Että he kelpaisivat tai olisivat vielä parempia kuin ovatkaan? Onko sulla vähän huono itsetunto, tai jotain? Ehkä tää mies on just niin hyväitsetuntoinen, ettei tarvitse tuollaisia museoita ollakseen itseään kehittävä kansalainen. Mitenkään älykkyyttä väheksymättä.
Etkö ymmärrä, että annat tahtomattasikin viestin, jossa sanot: "hei, näen sussa pikkuisen vikaa." Olet löytänyt aarteen kun hän ei jo tinttaa sinua, mutta toisaaalta en ihmettele, ettei hän halua kehittää omaa viallisuuttaan ja innostu kanssasi katselemaan museoita tms.
Hän joko on sinusta viallinen, jota haluat kehittää, tai sitten hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on ja hän saa kiinnostua mistä haluaa sitten kun haluaa. Mutta niin kauan kuin kehittäminen on salainen agendasi hän vaistoaa sen ja torjuu kehittämisen, KOSKA SE ON ALENTAVAA. Sanon sen ihan suoraan, koska toivon, että heräät. Jos hän olisi joku ihan torvi hän kävelisi ehkä perässäsi niissä museoissa kuin joku pikku puudeli, vaikkei edelleenkään kiinnostaisi.
[/quote]
Tarkoitin lainaamallasi kohdalla lähinnä sitä, että ihan jokaisen kannattaisi pitää silmänsä auki ja olla jämähtämättä paikalleen. Ei se ole mikään hyvän ihmisen mitta, että nauttii taidenäyttelyistä, mutta aina kannattaa ainakin yrittää ja kokeilla. Ei tämäkään mies niitä museoita mihinkään tarvitse kun kerran ne eivät häntä innostaneet, mutta juuri meidän suhteessamme tämä toteamus tuotti minulle surua, sillä haluaisin voida jakaa itselleni tärkeät asiat toisen kanssa.
Minäkin olin mukana miehen jutuissa, ja mies opetti minulle paljon, mutta jotain puhtaasti yhteistä emme koskaan löytäneet. Tunsin aina, että kaikki meni loppujen lopuksi miehen ehdoilla, sillä minua eniten kiinnostavat asiat olivat hänelle kuin toisesta maailmasta. En todellakaan halua ketään kulkemaan perässäni aivot pois päältä kytkettyinä ja tylsistyneenä, vaan haluan jakaa ajatukseni ja kokemukseni jonkun kanssa.
-ap
Vaikeaa sanoa. Kävittekö terapiassa?