Lue keskustelun säännöt.
Onko seksuaalinen suuntautuminen päätös?
26.09.2021 |
Identiteettini on rakentunut siten, että olen jostain syystä ihastunut naisiin aivan lapsuudestani lähtien. Ja ne naiset ovat aina olleet suunnilleen vanhempieni ikäisiä. Noin 13-vuotiaana tajusin, että se poikkesi normista, joten päätin ihastua mieheen tai poikaan. Ihastuin siis erääseen 50-luvun elokuvatähteen, joka oli kuollutkin noin 40 vuotta ennen sitä ihastumistani.
Siispä päätin alkaa harjoitella mieheen ihastumista. Siitä lähtien ihastuin hyvin harvoin, mutta kuitenkin ihastuin, miehiin. Naisia kohtaan koin vetoa, jota en osaa määritellä ja jossain vaiheessa aloin pitää sitä pakkoneuroottisena oireiluna. Eli siis ajattelin olevani sairas, kun kiinnostuin naisista ja jotenkin taistelin sitä vastaan niin voimallisesti, että joskus 25 vuoden paikkeilla aloin vältellä naisten kohtaamista, kun pelkäsin ihastuvani. Se tietty paine asian suhteen helpotti, kun ekan kerran myönsin ihastuneeni naiseen ja kerroin tunteistani ihastukselleni. Se jännite poistui ja saatoin alkaa erotella naiset yleensä vs. se tietty, johon olen ihastunut. Ja en mä muista enää kiinnostunutkaan sen jälkeen.
Tässä vaiheessa tein uudelleen päätöksen varsinkin kun sain ihastukseltani pakit. Ei ole koskaan ollut muutenkaan mitään läheisempää kenenkään naisen kanssa "siinä mielessä". Otan sen naisista kiinnostumisen vain sellaisena taipumuksena, josta minun ei tarvitse välittää. Yritän toki tukahduttaa sitä pois itsestäni. En ole kyennyt ihastumaan enää miehiin, mutta toivo elää. Joskus tuntuu häivähdys kiinnostumista. Toivon löytäväni miespuolisen kumppanin ja saavani heterosuhteen.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä uskon että on paljon ihmisiä jotka pystyvät ihastumaan molempiin sukupuoliiin mutta se tunne vahvistuu mitä ruokkii.
Yksi ystäväkin elää ihan normi perhe-elämää miehensä kanssa ja sanoo että joskus tulee naisiin ihastuksia mutta mitä väliä, niin tulee miehiinkin, mutta hänellä on jo rakastettunsa ja siinä liitossa aikoo pysyä.Ei asioista tarvitse tehdä niin hirveän monimutkaisia eikä myöskään sinkoilla jokaisen tunneimpulssin perään. Ihastukset tulee ja menee, mutta vakaa parisuhde on paljon enemmän.
Niin, kaverisi on bi ja pystyy ihastumaan kumpaan tahansa sukupuoleen, se on eri asia kuin se että pystyisi hetero pystyisi päättää olevansa lesbo tai toisinpäin. Totta kai bi pystyy olemaan parisuhteessa yhden henkilön kanssa siinä missä heterokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mullakin oli nuorena ihastus itseäni muutamaa vuotta vanhempaan nuoreen naiseen, en tiedä oliko sitten jotain sellaista ”hoivaihastusta” tms mutta miehiin kuitenkin halusin suuntautua ja suuntauduinkin.
Enää ei ole mitään halua mihinkään ”oman sukupuolen kokeiluun” mikä tuntuu nykyään olevan muodikasta.
Ei minuakaan kiinnosta mitkään "kokeilut", sillä koen parisuhteen niin tärkeänä asiana ja olen niin herkkä ja romanttinen kuitenkin. Tiedän tietyn jutun itsestäni kokeilemattakin (siis sen rakkauden naiseen). En halua myöskään härnätä ja rikkoa itseäni millään kokeiluilla enempää. Kaipaisin vain vakaata parisuhdetta.
T. Ap
Uskonnoton kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tero H kirjoitti:
Lesbous ei kieltämällä häviä.
Ei häviäkään kieltämällä. Vaatii rukoilua ja eheytyshoitoja.
Huonosti kuulemma toimii uskovaisillakaan.
Homoja ja lesboja on kirkon sisällä ollut jo vuosikymmeniä. Ei kovin äänekkäästi, mutta kirjoja aiheesta (siis että on mahdollista yhdistää kristillinen vakaumus ja homous/lesbous) on julkaistu ainakin ysärin alusta.
Erikseen ne kristilliset porukat, joissa tästä ei neuvotella. Kannattaa muistaa, että myös uskovaisia on joka junaan.
Tuota, tuo vaikuttaa aika oppikirjatapaukselta siitä että et oikeasti koe vetoa miehiin mutta uskottelet itsellesi niin. Ei ihastumisia päätetä samalla tavalla kuin auton ostamista, että sillä kumppanilla pitää olla nää ominaisuudet niin kiinnostun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis olet nainen, joka ihastuu naisiin? Miksi ihmeessä sinun pitäisi tukahduttaa tuo?
En halua olla mikään lesbo tai edes bi. Se yksi olisi ollut poikkeus, mutta muuten en halua olla. Haluan olla valtavirtaa ja hetero. En myöskään usko, että saisin kumppanikseni naista kovin helposti, kun naiset ovat jotenkin niin "hankalia". En osaa myöskään tulkita kirjoittamattomia sääntöjä tai mitään ilmeitä/vihjauksia juuri lainkaan. Olen itse jotenkin suoraviivainen ja yksioikoinen putkiaivo; en jaksaisi säätää naisten kanssa parisuhteessa muutenkaan.
T. Ap
Halu ei muuta asiaa, seksuaalinen suuntautuminen on fakta joka määräytyy sen koetun kiinnostuksen mukaan. Koetko itsesikin hankalaksi vain siksi että olet nainen? Kannattaa vähän tutkia tuota omaa asennetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis olet nainen, joka ihastuu naisiin? Miksi ihmeessä sinun pitäisi tukahduttaa tuo?
En halua olla mikään lesbo tai edes bi. Se yksi olisi ollut poikkeus, mutta muuten en halua olla. Haluan olla valtavirtaa ja hetero. En myöskään usko, että saisin kumppanikseni naista kovin helposti, kun naiset ovat jotenkin niin "hankalia". En osaa myöskään tulkita kirjoittamattomia sääntöjä tai mitään ilmeitä/vihjauksia juuri lainkaan. Olen itse jotenkin suoraviivainen ja yksioikoinen putkiaivo; en jaksaisi säätää naisten kanssa parisuhteessa muutenkaan.
T. Ap
Ensiksi pitäisi varmaan ymmärtää ero kaukoihastuksen ja realistisen ihastumisen välillä.
Kaukoihastukset ovat näitä turvallisia, täysin saavuttamattomia, kuten jo 50-luvulla menehtynyt leffatähti.
Joskus ne voivat olla elossa oleviakin. Minä olen kovin kaukoihastunut Antti Holmaan. Olen nähnyt hänestä eroottisia uniakin. Meillä on Antti Holman kanssa yhteisiä kavereitakin, joten aivan täysin totaalisen utopistista ei olisi, että tapaisinkin Antti Holman. Mutta hän on homomies, joten menee siihen genreen 50-luvulla menehtynyt leffatähti tavallaan.
Mitä tulee muuten tähän en halua: Miksi moiset ennakkoluulot? Onko sinulla uskonnollinen tausta, vai miksi muu, kuin heterosuhde ilmeisen paha?
Itse olisin mielelläni lesbo. Hyvännäköisiä, ilmeisen selväpäisiä ihania lesbonaisia on paljon. On myös lesbojen joukossa kaikenlaista, mutta missä tahansa ihmisjoukossa on aina kaikenlaista.
Syystä tai toisesta en halua että intiimissä tilanteessa kumppanillani on tissit. En ole myöskään kiinnostunut yhtään nuolemaan pinppaa. Joten olen rajoittunut tapailemaan niitä, joilla on se putkimainen juttu jalkojen välissä. Harmillista kyllä.
Anna mennä! Olen melkein kade. Mutta ei näitä tälläisiä voi vain päättää.
Ja jos joku ei ole huomannut niin vain nainen voi pohtia tällaista. Vain (hetero)nainen voi ihastua myös samaan sukupuoleen. Vain naisista on juttua että ihastuvat ihmiseen eikä sukupuoleen eli se on siis mahdollista niille joilla siihen on taipumusta. Vain naisille voi käydä niin että ollaan deittiohjelmassa miestä hakemassa ja ihastutaankin naiseen.
Miehille ihan ufoa juttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin oli nuorena ihastus itseäni muutamaa vuotta vanhempaan nuoreen naiseen, en tiedä oliko sitten jotain sellaista ”hoivaihastusta” tms mutta miehiin kuitenkin halusin suuntautua ja suuntauduinkin.
Enää ei ole mitään halua mihinkään ”oman sukupuolen kokeiluun” mikä tuntuu nykyään olevan muodikasta.
Ei minuakaan kiinnosta mitkään "kokeilut", sillä koen parisuhteen niin tärkeänä asiana ja olen niin herkkä ja romanttinen kuitenkin. Tiedän tietyn jutun itsestäni kokeilemattakin (siis sen rakkauden naiseen). En halua myöskään härnätä ja rikkoa itseäni millään kokeiluilla enempää. Kaipaisin vain vakaata parisuhdetta.
T. Ap
Todennäköisyys sille, että herkkä nainen ymmärtää toista herkkää naista saattaa kyllä nimenomaan kasvaa jopa merkittävästi lesbosuhteessa.
No en mä ainakaan ole suuntautumistani mitenkään päättänyt, mutta silti jostain syystä tätä nykyä heteronaisillekin vihjaillaan että väärin kiinnostuttu ja kannattaisi jatkossa pariutua naisen kanssa..
Itse siis miellän suuntautumisen olevan sisäsyntyistä ihan jokaiseen suuntaan enkä ymmärrä minkäänlaista eheyttämistä, koska ei minustakaan saisi bi-seksuaalia tai lesboa millään kurssituksella kun en vain koe vetoa samaan sukupuoleen. Yhtä tekemätön paikka se on taatusti viehättyä vastakkaisesta sukupuolestakin kun tuntee vetoa vain samaan kuin oma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teini-iässä tuo voi ollakin päätös eli kun on muodikasta olla jotain niin sitten itsekin tahtoo olla sellainen vaikka väkisin.
Ei ole. Se on mitä se on, samoin kuin silmien väri. Joskus osia siitä tukahdutetaan silkasta pelosta niin tehokkaasti että tulee itse sokeaksi sille. Tai kielletään koko asia, etenkin itseltä.
Mitään ei pidä tukahduttaa. Se ei tarkoita sitä että sen mukaan pitäisi toimia tosielämässä jos se tuntuu epämukavalta ja ahdistavalta. Mutta silti voi myöntää itselleen että tällaisiakin tuntemuksia minulla on eikä siinä ole mitään väärää tai vaarallista. Tukahdutetut asiat tuppaavat kasvaa mielessä isommiksi kuin ne oikeasti ovat.
Itse olen pikkuisen molempiin sukupuoliin päin, silti en ole koskaan seksiä naisen kanssa harrastanut tai edes miettinyt parisuhdetta naisen kanssa. Se osa minusta on hyvin pieni, eikä kiinnosta toteuttaa sitä, miehet on aina kiinnostaneet enemmän. Mutta tuokin osa on olemassa kuitenkin ja tiedostan sen, eikä se minua mitenkään vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies ja kasvanut tapaluterilaisen perinteisessä maayhteisössä. Minusta yritettiin kovasti tehdä homoa koska en sopinut perinteiseen miehen muottiin. Olin taiteellisesti lahjakas, älykäs, pidän värikkäistä ja tyylikkäistä vaatteista. Olen aina ollut kiinnostunut esim.filosofiasta ja psykologiasta. Kokemuksia on: olen saanut turpiini asian takia kunnolla lukioikäisenä. Jo ala-asteikäisenä miesopettaja passitti minut "tyttöjen käsitöihin" yhdeksi lukukaudeksi. Hetero silti olen, ei se siitä miksikään muutu.
Seksuaalinen suuntautuminen ja seksuaalinen käyttäytyminen on kaksi eri asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään siihen pysty itse vaikuttamaan. Kun joku näyttää naisen paljaita tissejä jne. murrosikäiselle pojalle, niin kyllä siinä äkkiä selviää kuka on homo ja kuka hetero eikä kukaan heistä voi muuttaa sitä millään mielen voimalla, riittää kun katsoo sinne haaroväliin että mitä tapahtuu.
Toki on niitä joilla ottaa eteen vaikka näyttäisi mitä sukupuolia kunhan on jotain mitä voi panna, mutta he ovat vähemmistö.
Oletko ap koskaan varsinaisesti ihastunut mieheen? Siis aivan spontaanisti, ilman päätöstä.
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja kasvanut tapaluterilaisen perinteisessä maayhteisössä. Minusta yritettiin kovasti tehdä homoa koska en sopinut perinteiseen miehen muottiin. Olin taiteellisesti lahjakas, älykäs, pidän värikkäistä ja tyylikkäistä vaatteista. Olen aina ollut kiinnostunut esim.filosofiasta ja psykologiasta. Kokemuksia on: olen saanut turpiini asian takia kunnolla lukioikäisenä. Jo ala-asteikäisenä miesopettaja passitti minut "tyttöjen käsitöihin" yhdeksi lukukaudeksi. Hetero silti olen, ei se siitä miksikään muutu.
Lähete sukupuolenkorjausprosessiin. Opettajasikin jo tiesi mikä olet miehiäsi.
Olen nainen, ja itselleni mieheen ihastuminen on melko kokonaisvaltainen kokemus: ajattelen ihastuksen kohdetta usein, ikävöin häntä, haaveilen hänestä. Kohteen ollessa lähellä tulee vilkuiltua häntä ja tarkkailtua hänen käytöstään vähän salaa. Tulee myös etsittyä merkkejä molemminpuolisesta kiinnostuksesta ja mietittyä, pitääköhän hänkin minusta. Tällaista se oli jo lapsena ja teininä, vaikka fyysistä kanssakäymistä ei uskaltanut ajatellakaan.
Ap, jos olisit ihastunut mieheen, tietäisit kyllä. Veikkaanpa, että sinun ihastumisesi naisiin on samankaltaista kuin tuo yllä kuvattu. Miksi sinun pitäisi muuttua yhtään miksikään tai ryhtyä suhteeseen ihmisen kanssa, johon et tunne vetoa?
Kai sen määrää myös olosuhteet, mpnet vangit muuttuu homoiksi tai lesboiksi.
Tai jos naiset on vaan tyttöporukassa niin rupee toiset tytöt kiinnostumaan, mutta sitten kun jos naisella paljon mies kavereita niin miehet rupeaa kiinnostamaan.
Seksuaalinensuuntautuminen on mielentila ja siitä voi kyllä monesti eheytyä.
Kukaan kuullu sanaa "seksuaalivietti"?
Vietti on eläimillä, vietti on ihmisillä, se on sisäänrakennettu, ei päätös. Jos seksuaalivietti olisi päätös se ei olisi vietti.
Mullakin oli nuorena ihastus itseäni muutamaa vuotta vanhempaan nuoreen naiseen, en tiedä oliko sitten jotain sellaista ”hoivaihastusta” tms mutta miehiin kuitenkin halusin suuntautua ja suuntauduinkin.
Enää ei ole mitään halua mihinkään ”oman sukupuolen kokeiluun” mikä tuntuu nykyään olevan muodikasta.