Onko seksuaalinen suuntautuminen päätös?

Identiteettini on rakentunut siten, että olen jostain syystä ihastunut naisiin aivan lapsuudestani lähtien. Ja ne naiset ovat aina olleet suunnilleen vanhempieni ikäisiä. Noin 13-vuotiaana tajusin, että se poikkesi normista, joten päätin ihastua mieheen tai poikaan. Ihastuin siis erääseen 50-luvun elokuvatähteen, joka oli kuollutkin noin 40 vuotta ennen sitä ihastumistani.

Siispä päätin alkaa harjoitella mieheen ihastumista. Siitä lähtien ihastuin hyvin harvoin, mutta kuitenkin ihastuin, miehiin. Naisia kohtaan koin vetoa, jota en osaa määritellä ja jossain vaiheessa aloin pitää sitä pakkoneuroottisena oireiluna. Eli siis ajattelin olevani sairas, kun kiinnostuin naisista ja jotenkin taistelin sitä vastaan niin voimallisesti, että joskus 25 vuoden paikkeilla aloin vältellä naisten kohtaamista, kun pelkäsin ihastuvani. Se tietty paine asian suhteen helpotti, kun ekan kerran myönsin ihastuneeni naiseen ja kerroin tunteistani ihastukselleni. Se jännite poistui ja saatoin alkaa erotella naiset yleensä vs. se tietty, johon olen ihastunut. Ja en mä muista enää kiinnostunutkaan sen jälkeen.

Tässä vaiheessa tein uudelleen päätöksen varsinkin kun sain ihastukseltani pakit. Ei ole koskaan ollut muutenkaan mitään läheisempää kenenkään naisen kanssa "siinä mielessä". Otan sen naisista kiinnostumisen vain sellaisena taipumuksena, josta minun ei tarvitse välittää. Yritän toki tukahduttaa sitä pois itsestäni. En ole kyennyt ihastumaan enää miehiin, mutta toivo elää. Joskus tuntuu häivähdys kiinnostumista. Toivon löytäväni miespuolisen kumppanin ja saavani heterosuhteen.