Lue keskustelun säännöt.
Kuinka montaa on eksä yrittänyt eron jälkeen takaisin?
Kommentit (38)
Jokainen eksä on perään vinkunut, mutta en ole takaisin huolinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi eksää kahdesta on tunkenut takaisin.
Ensimmäinen muisti minut 15 vuoden jälkeen, kun hänen puolisonsa kuoli tapaturmaisesti.
Halasin, lohdutin ja kerroin, että minulla on jo parisuhde.
Ei kuulemma haittaa, lähden vain hänen mukaansa. En lähtenyt.
Toinen eksä alkoi kaivata "jotain erilaista ja parempaa".
Sai uuden työn, enemmän palkkaa ja minun kanssani "elämää jäisi elämättä".
Ja sitten hän muutti pois elämään sitä todellista elämää.
No, tuloksena oli taloudellinen katastrofi hänelle, ihanat miehet eivät jostain syystä sitoutuneet, mutta onneksi sentään skumppa maistui.
10 kuukauden jälkeen koitti tulla ensimmäisen kerran takaisin, siitä parin kuukauden jälkeen uudelleen ja sitten vielä kerran.
En halunnut häntä enää takaisin, mikä oli hänestä aivan uskomatonta ja pöyristyttävää.
Sellaista se elämä on.
Ex-vaimo on vinkunut takaisin vaikka kuinka monta kertaa. Tosin ei nyt enää kun olen aina sanonut että ei käy. En ymmärrä miksi on halunnut takaisin kun kuitenkin olin aina täysi idiootti Hänen mielestään. Sanoinkin muutaman kerran, että idioottia ei enää kannata otta.
Tuota tapahtunee lähinnä naisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naimisissa en ole ollut, mutta ehkä miesystävät lasketaan mukaan.
Yksi yritti ruveta lähentymään pari vuotta sen jälkeen, kun oli itse lähtenyt toisen naisen mukaan. Kun uusi nainen lähti, mieheltä alkoi tulla viestejä. Niitä tuli 5-6 kertaa noin puolen vuoden välein. Arvatenkin aina, kun oli nainen lähtenyt ja äkkiä olisi pitänyt löytää uusi. Yhteenkään viestiin en vastannut.
Toinen yllätti parinkymmenen vuoden jälkeen. Käytti kahdenkeskistä lempinimeä, ja muutenkin viestin sävy oli omituisen tuttavallinen. Kiertotietä sain selville, että tuore avioeronnuthan se siinä kartoitti vanhoja tuttavuuksia siinä toivossa, että helpommin onnistuisi. En vastannut hänellekään.
Vierailija kirjoitti:
Naimisissa en ole ollut, mutta ehkä miesystävät lasketaan mukaan.
Yksi yritti ruveta lähentymään pari vuotta sen jälkeen, kun oli itse lähtenyt toisen naisen mukaan. Kun uusi nainen lähti, mieheltä alkoi tulla viestejä. Niitä tuli 5-6 kertaa noin puolen vuoden välein. Arvatenkin aina, kun oli nainen lähtenyt ja äkkiä olisi pitänyt löytää uusi. Yhteenkään viestiin en vastannut.
Toinen yllätti parinkymmenen vuoden jälkeen. Käytti kahdenkeskistä lempinimeä, ja muutenkin viestin sävy oli omituisen tuttavallinen. Kiertotietä sain selville, että tuore avioeronnuthan se siinä kartoitti vanhoja tuttavuuksia siinä toivossa, että helpommin onnistuisi. En vastannut hänellekään.
Muistanpa vielä kolmannenkin, mutta hänen kanssaan emme päässeet vakiintumaan, kun minulle selvisi puolen vuoden "seurustelemisen" jälkeen, että sinkkumies olikin ukkomies. Hän oli sitä mieltä, että perhettä ei rikota, mutta muuten hän haluaisi olla minun avomieheni. Hän kai luuli, että tuo oli jotenkin suoraselkäistä puuhaa ja että minä suostuisin siihen. Hänen lapsensa olivat tuolloin jo täysi-ikäisiä, joten heidän käyttämisensä perusteluna oli aika outo.
Noin kymmenen vuoden kuluttua hän soitti puhelimeeni kolmisenkymmentä kertaa muutaman päivän aikana. Hesarissa oli vaimon kuolinilmoitus. En vastannut puheluihin, koska kiintymys ja kunnioitus olivat ehtineet pahoin väljähtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika erikoisia nämä kokemukset eikö ole normaalimpia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut tähän mennessä vain yksi miesystävä, jonka jätin itse. Hänellä oli narsistisia piirteitä ja haukkui minua jatkuvasti, syyllisti kun pelkäsin raskauden mahdollisuutta ja muuta hauskaa. Ei uskonut korviaan, kun lopulta jätin hänet. Kahden kuukauden päästä laittoi viestiä, että haluaisi jutella. Juteltiin, ja kysyi innoissaan haluaisinko yrittää suhdetta uudestaan. No en halunnut. Mies lähti pakoon huonon päivän verukkeella enkä ole sen koommin kuullut hänestä, mistä olen ihan kiitollinen. Kamala tyyppi.
Mulla 4 avoliittoa 20 v aikana. Yhtä itse vonkasin heti eron jälkeen ja pantiinkin puoli vuotta. Olin 20 v. Seuraava pyysi takaisin n. 6 kk erosta. Sitä seuraava vonkasi 2 vuotta "kaverina". Viimeinen vainosi vuoden, kunnes lopulta blokkasin (oli väkivaltainen alkkis, niin yhteydenpito ei ollut mitenkään toivottua ja en koskaan vastannut). Lapsia sain vasta 5. kanssa ja toivottavasti ei erota. 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuu että melkein jokainen mies jossain vaiheessa
32 vuoden jälkeen tuli vonkaamaan. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika vähän ilmoittautuu näitä joilla vonkaus tapahtuisi vuoden sisällä erosta vaikka se kait on yleisintä
Jäädään kavereiksi.
Just joo mitä pullshittiä. Jääthän varanumeroksi jos toi uusi ei onnistukkaan. Tai niinkuin tämä uusin, on kiinni eksässään edelleen. Miksi ylipään halusi eroa kun kaipailee takas...
Vierailija kirjoitti:
Jäädään kavereiksi.
Just joo mitä pullshittiä. Jääthän varanumeroksi jos toi uusi ei onnistukkaan. Tai niinkuin tämä uusin, on kiinni eksässään edelleen. Miksi ylipään halusi eroa kun kaipailee takas...
Joo älä. Joko kaveruus tarkoittaa tuota tai sitten sitä, että ei olla missään tekemisissä. Minulla miehestä, joka halusi jäädä kaveriksi, ei ole sen keskustelun jälkeen (eli moneen vuoteen) kuulunut mitään. Hänelle kaveruus meinaa ilmeisesti sitä, että voi säälistä vastailla viesteihini jos niitä haluan laittaa. Mahtoi olla yllätys kun en laittanutkaan.
Kuvottaa ihmiset, jotka eivät voi suoraan sanoa mitä tarkoittavat.
Puhuin eksälle erosta vuoden ennen eroa. Kun ei mitään muutosta tapahtunut laitoin eropaperit menemään. Ilmoittaessani tästä hän paiskasi lautaset lattiaan ja huusi kuinka olen tehnyt elämäni virheen. Muutaman viikon päästä hänellä oli jo uusi suhde. Ensimmäisten treffien ajan olin kotona ja palatessaan sieltä lähdin saman tien harrastukseni pariin, mutta jouduin lähtemään kesken kaiken pois kun alkoi ahdistaa. Pysäytin auton tien viereen ja itkin varmaan tunnin putkeen. Käyttäytyi kylmästi mutta silti paasasi kuinka en saa lähteä. Tapaili muita ja samalla vetosi että palaisin, koska olin tehnyt elämäni virheen.
Kun ero oli virallinen, yrittäessäni ottaa jälleen kerran puheeksi omaisuuden jakamisen hän vain tuumasi, että voidaan mennä uudelleen naimisiin. Sanoi etten kuitenkaan ketään muutakaan saa. Kuulemma minun ei edes kannata tapailla ketään kun se on niin raskasta. Sanoi tietävänsä kun useampaa tapaili eromme jälkeen. Koko aikana ei ollut minkäänlaista kunnioittavaa käytöstä, vain halventavaa. Taisin olla aika älä-arvoinen puoliso, kun kuvitteli että tuollaisella käytöksellä saa jäämään.