Lue keskustelun säännöt.
Hieno patttitilanne, mies haluaa ulkomaan komennukselle..
14.11.2014 |
Terve kaikki tutut!
Homma on tällainen: meillä on kaksi lasta 12 ja 9v., olemme samassa työpaikassa..nyt mies on saanut päähänsä, että meidän pitää päästä 2 vuodeksi jenkkeihin töihin firman sisäisenä vaihtona.
Aivan perseestä En arvosta sikäläistä kulttuuria pennin vertaa, en halua sinne, lapset eivä halua sinne. Pelkään, että lapset tapetaan, raiskataan ja paloitellaan jossain järjestyksessä.
Pelkään, että jos totaalisesti kieltäydyn, mies katkeroituu ja tätä puidaan loppu elämä, menetettyä mahdollisuutta. Mies on jo aika iäkäs, joten tämä olisi hänen "big chance" ennen eläkettä..
Voi saakeli....olisiko tämä lapsille lottovoitto vai ei?
Kommentit (70)
Olis hieno kokemus. Olet idiootti jos et oo mukana tossa. Elä äläkä valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä olisi parempi, että mies lähtisi lasten kanssa. Sinä voit jäädä kotiin mutisemaan.
USA on iso maa. Yleensä ulkomaankomennuksille lähtijät eivät asu alueilla, joissa lapsia tapetaan ja raiskataan. Minä lähtisin ilman muuta, jos firma hoitaa järjestelyt. Juuri kaksi vuotta olisi minusta mukava aika.
Mikä tilaisuus! Tuskin te mihinkään vaaralliselle alueelle olisitte menossa. Lapset saa kielitaidon, kansainvälistä meininkiä, uutta näkökulmaa asioihin ja hyvällä onnella elämänikäisiä ystäviä, joiden luona käydä. Kadut ihan varmasti, jos et nyt lämpene ajatukselle! Anna palaa nainen!
Elämässä yleensä katuu enemmän tekemättömiä asioita kuin tehtyjä, jos asia on senluontoinen, että siinä on jotain järkeä. Ja työnteossa on järkeä. Uuden näkemisessä ja kokemisessa on järkeä.
Lapsille uusi ja outo on aina no,no. Mutta kyllä aivan varmasti olisi lapsille rikastuttava ja mahtava kokemus.
Oletteko koskaan aiemmin miehesi kanssa tällaisesta puhunut? Ts. oletko ollut tietoinen perhettä perustaessanne, että miehellä tällaisia haaveita voisi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna miehesi mennä. Miksi sun pitäisi lähteä mukaan?
No et näytä tietävän paljonkaan USA:sta, joten väitteesi elämän surkeudesta siellä eivät ole järkeviä vasta-argumentteja. Onko sulla todellisia syitä olla menemättä? Miten sinun elämäsi järjestyisi siellä? Olisiko sulle jotain mukavaa tarjolla vai ei?
Vastaa noihin kysymyksiin ja voit ainakin lähteä siitä neuvottelemaan miehen kanssa.
Ja keskustelkaa objektiivisesti lasten kanssa. Tuo sinun väitteesi, etteivät kapset halua lähteä, näyttäisi olevan oman vastenmielisyytesi heijastamista lapsiin. Jos lapsia ei yhtään innosta mitkä ovat heidän itse esittämänsä syyt?
Mihin osavaltioon menisitte asumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrotko siitä sikäläisestä kulttuurista jota et arvosta?
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 21:18"]
Anna miehesi mennä. Miksi sun pitäisi lähteä mukaan?
[/quote]
Tällaisesta ei ollut puhetta aiemmin. Hänellä on jo muutama lyhyempi komennus ennen meitä. Varmaan jotain vanhenemisen pelkoa...näkee lapsilla älyttömän tulevaisuuden jos toteuteamme tämän. Joka tapauksessa aikomus oli laittaa lapset vaihtareiksi jossain kohtaa, kun olisivat siihe valmiita.
Ehdotin, miehelle, että menisi vaikka yksin puoleksi vuodeksi-vuodeksi..mutta ei..kaikki tai ei ketään..
En tiedä, pelkään vaan niin kauheasti, että lapsille sattuu jotain. Sinänsä hassua, koska täällä saavat tehdä suunnilleeen mitä mieleen juolahtaa, mutta jotenkin tuo USA kauhistuttaa kaikkine uutisointineen poliisien random ampumista lapsista jne.
Tietty vartioitu asuinalue, aupair...ehkä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan noita lähtijöitä ollut viime aikoina useita, siis niitä jotka ovat kovasti olleet lähdössä mutta ei ole onnistunut. Varsinkin jos kyse on suomalaisesta firmasta niin aikalailla pistävät työpaikkoja pinoon ja kasaan ja pihalle ei paljon lähetellä enää sisäisesti eikä muutenkaan. Henkilökuntaa karsitaan rankalla otteella.
Minne päin Yhdysvaltoja olisitte menossa?
Me lähdettiin 2-3 vuoden komennukselle puolisen vuotta sitten. Poika 9v ei olisi alkujaan halunnut lähteä, mutta tätä nykyä on sitä mieltä, että voitaisiin jäädä tänne pysyvästi. Hieno kokemus tämä on ollut ja on meille kaikille, ja uskon että etenkin lapset hyötyvät tästä suuresti myöhemminkin elämässään. Eikä pelkästään kielitaidon kehittymisen vuoksi.
Sanoisin silti, että älkää lähtekö, jos et itse saa käännettyä ajatuksiasi myönteisiksi lähtöä kohtaan. Pienet pelot ja epäilykset ovat toki normaaleja ja asiaankuuluvia, mutta pohjavireen tulee olla positiivinen. Sinä olisit käsittääkseni tuolla reissulla "edustusrouvana" vailla työlupaa ja työpaikkaa? Niin se yleensä näissä tapauksissa menee. Hyppäys työssäkäyvästä itsenäisestä naisesta jolla on omat tulot, siihen, että olet kotirouva vailla tukiverkostoa, ystävyyssuhteita ja omaa rahaa on hurja. Se yhdistettynä väistämättömään kulttuurishokkiin ja ajoittaiseen koti-ikäväänkin tekee varsinkin alkukuukausista valtavan kriisin, josta selviytyminen vaatii paitsi seikkailumieltä, myös tunnetta siitä, että itsekin kuitenkin halusin tätä. Kun siitä vaiheesta selviää, reissusta tulee varmasti antoisa, palkitseva ja koko perhettä lähentävä, ja muistelet niitä vuosia jälkikäteen lämmöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 21:32"]
Minne päin Yhdysvaltoja olisitte menossa?
Me lähdettiin 2-3 vuoden komennukselle puolisen vuotta sitten. Poika 9v ei olisi alkujaan halunnut lähteä, mutta tätä nykyä on sitä mieltä, että voitaisiin jäädä tänne pysyvästi. Hieno kokemus tämä on ollut ja on meille kaikille, ja uskon että etenkin lapset hyötyvät tästä suuresti myöhemminkin elämässään. Eikä pelkästään kielitaidon kehittymisen vuoksi.
Sanoisin silti, että älkää lähtekö, jos et itse saa käännettyä ajatuksiasi myönteisiksi lähtöä kohtaan. Pienet pelot ja epäilykset ovat toki normaaleja ja asiaankuuluvia, mutta pohjavireen tulee olla positiivinen. Sinä olisit käsittääkseni tuolla reissulla "edustusrouvana" vailla työlupaa ja työpaikkaa? Niin se yleensä näissä tapauksissa menee. Hyppäys työssäkäyvästä itsenäisestä naisesta jolla on omat tulot, siihen, että olet kotirouva vailla tukiverkostoa, ystävyyssuhteita ja omaa rahaa on hurja. Se yhdistettynä väistämättömään kulttuurishokkiin ja ajoittaiseen koti-ikäväänkin tekee varsinkin alkukuukausista valtavan kriisin, josta selviytyminen vaatii paitsi seikkailumieltä, myös tunnetta siitä, että itsekin kuitenkin halusin tätä. Kun siitä vaiheesta selviää, reissusta tulee varmasti antoisa, palkitseva ja koko perhettä lähentävä, ja muistelet niitä vuosia jälkikäteen lämmöllä.
[/quote]
Nou nou nou, Atlanta olisi kohde ja saisin itsekin töitä. En vaan tiedämiten siitä selviäisi. Tyttäreni on sosiaalinen kuten isänsä, mutta esikoispoika on äitiinsä tullut neurootikko...liikaa muuttujia minun makuuni.
Käsi sydämellä asiaa on naama hymyssä ohimennen kysytty lapsilta aikaisemmin. Nuorimmalta ehdoton ei, koska ei halua kaveriaan jättää(muistutuin skypestä ja loma-ajoista), vanhempi sanoi, että jos työnantaja pakottaa.
Varsinkin vanhemman kohdalla epäilyttää(herkkä kun on ) miten koulu sujuu, koska vilastuani kansainvälisen koulun opetussuunnitelmaa en oikein tiedä miten hän siitä selviää, koska ei ole mikään ulossuuntautunut ihminen...
Yleensä naisilla on mahdollisuus hankkia työpaikka miehen visan salliessa sen (silloin kun puhutaan spesialisteista) mutta mua naurattaa nyt hieman tämä viestiketju ja sinä ap. Oot jostain saanut käsityksen että jenkkeihin noin vaan lähdetään firman sisäisinä siirtoina ja elellään rikasta elämää pari vuotta aupairien ja shoppailun merkeissä:D Se on aika harvinaista. Sun elämä tulee olemaan samantasoista ehkä hieman yksinäisempää kuin kotisuomessa. Jos siis oot lähdössä niin kannattaa tämä pitää mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me muutettiin Atlantaan n. 2vuotta sitten, lapset oli silloin 10v ja 12v.
Mä yritin pistää vastaan, mutta kun tää oli ton miehen unelma eikä se olis toteuttanut tätä jos me ei oltais lähdetty mukaan.
Totta on että lapset ei voi liikkua täällä niin vapaasti kuin Suomessa, mutta siihen totuu nopeasti. Ja paljon riippuu alueesta, mutta ei kukaan halua muutenkaan niille alueille missä lon turvatonta.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 21:27"][quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 21:18"]
Anna miehesi mennä. Miksi sun pitäisi lähteä mukaan?
[/quote]
Tällaisesta ei ollut puhetta aiemmin. Hänellä on jo muutama lyhyempi komennus ennen meitä. Varmaan jotain vanhenemisen pelkoa...näkee lapsilla älyttömän tulevaisuuden jos toteuteamme tämän. Joka tapauksessa aikomus oli laittaa lapset vaihtareiksi jossain kohtaa, kun olisivat siihe valmiita.
Ehdotin, miehelle, että menisi vaikka yksin puoleksi vuodeksi-vuodeksi..mutta ei..kaikki tai ei ketään..
En tiedä, pelkään vaan niin kauheasti, että lapsille sattuu jotain. Sinänsä hassua, koska täällä saavat tehdä suunnilleeen mitä mieleen juolahtaa, mutta jotenkin tuo USA kauhistuttaa kaikkine uutisointineen poliisien random ampumista lapsista jne.
Tietty vartioitu asuinalue, aupair...ehkä..
[/quote]
Luuletko olevasi presidentti tai jotain :D? USA on turvallinen maa, paikoittain jopa turvallisempi kuin suomi. Esim. Jos et ihan nycissä asu, vaan vaikkapa "landella" niin turvassa ovat muksut. Poliisit eivät ammu siellä lapsia... Iso maa ja enemmän sattuu tietty kun on aika paljon enemmän porukkaa kuin suomessa, suhteutappa suomen väkilukuun niin veikkaan, että täällä tapahtuu enemmän.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 21:27"]
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 21:18"]
Anna miehesi mennä. Miksi sun pitäisi lähteä mukaan?
[/quote]
Tällaisesta ei ollut puhetta aiemmin. Hänellä on jo muutama lyhyempi komennus ennen meitä. Varmaan jotain vanhenemisen pelkoa...näkee lapsilla älyttömän tulevaisuuden jos toteuteamme tämän. Joka tapauksessa aikomus oli laittaa lapset vaihtareiksi jossain kohtaa, kun olisivat siihe valmiita.
Ehdotin, miehelle, että menisi vaikka yksin puoleksi vuodeksi-vuodeksi..mutta ei..kaikki tai ei ketään..
En tiedä, pelkään vaan niin kauheasti, että lapsille sattuu jotain. Sinänsä hassua, koska täällä saavat tehdä suunnilleeen mitä mieleen juolahtaa, mutta jotenkin tuo USA kauhistuttaa kaikkine uutisointineen poliisien random ampumista lapsista jne.
Tietty vartioitu asuinalue, aupair...ehkä..
[/quote]
Omasta puolestani voin vastata tuohon turvallisuuskysymykseen.
Me asumme ihan tavallisessa keskiluokkaisessa lähiössä osavaltion pääkaupungissa. Asuinalue ei ole vartioitu, aidattu tai muuta sellaista. Onpahan vain rauhallinen omakotitaloalue.
Olemme esimerkiksi unohtaneet pari kertaa autotallin nosto-oven yöksi auki. Autotallissa on tällöin ollut kaiken sekalaisen kaman (mm. polkupyöriä) lisäksi auto, ovet lukitsematta. Autotallista on myös kulku sisälle taloon, ovesta jota emme koskaan lukitse. Mitään ei ole varastettu, eikä mitään ole tapahtunut. Poikamme lukoton polkupyörä on niin ikään lojunut talomme edustalla silloin tällöin yön yli, ja on tallessa edelleen. Naapurin setä kertoi unohtaneensa joskus autonsa lukitsematta pihatielle, avaimet virtalukossa. Auto avaimineen oli tallella vielä aamullakin.
Poika 9 v on saanut naapurustosta hyviä kavereita, ja mm. yökyläilee heidän kanssaan suht usein. Vietämme aikaa naapuruston perheiden kanssa koko perheen voimin. Esimerkiksi Halloweeninä pojat kiersivät kerjuulla naapurin sedän kanssa sillä aikaa kun me istuimme muun porukan kanssa naapurin pihassa juomassa punaviiniä ja pitämässä hauskaa. Loppuillasta kuulimme, että eräs perhe vähän kauempana naapurustossa oli rakentanut pihalleen kummitustalon, jonne on kaikilla vapaa pääsy. Ajelimme naapurintädin golfkärryllä parin korttelin päähän ihastelemaan vaikuttavaa rakennelmaa, jonka yksityishenkilö oli rakentanut vaivojaan säästelemättä, omalla kustannuksellaan Halloweenin kunniaksi, ja johon hän toivotti tervetulleeksi kaikki paikalle sattuvat, veloituksetta.
Kiitospäiväksi saimme kaksikin kutsua osallistua tuikitavallisen amerikkalaisen perheen kiitospäiväillalliselle. Suorastaan harmittaa, että voimme osallistua vain toiseen, koska molemmat perheet ovat aivan mahtavia. Innolla odotan täytettyä kalkkunaa, ja sitä, miten illan emäntä on onnistunut minulta saamansa graavikalaresptin kanssa :)
t. 13
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 21:43"]
Yleensä naisilla on mahdollisuus hankkia työpaikka miehen visan salliessa sen (silloin kun puhutaan spesialisteista) mutta mua naurattaa nyt hieman tämä viestiketju ja sinä ap. Oot jostain saanut käsityksen että jenkkeihin noin vaan lähdetään firman sisäisinä siirtoina ja elellään rikasta elämää pari vuotta aupairien ja shoppailun merkeissä:D Se on aika harvinaista. Sun elämä tulee olemaan samantasoista ehkä hieman yksinäisempää kuin kotisuomessa. Jos siis oot lähdössä niin kannattaa tämä pitää mielessä.
[/quote]
No hei daa a. Tämä asia on ajan kysymys, koska se on firman politiikka. Rikastumista en odota, aupair tulee olemaan tiukkaa mutta pakollista lasten=oman mielenrauhani takia. Olemme asuneet nytkin uudessa kaupungissa viidettä vuotta, seuraelämämme on jo mennyttä ja olemme tottuneet olemaan keskenämme. Shoppaillusta en pidä,mistä senkin revit joten?? Mietitityttää, kuinka lyhyinä/pitkinä työpäivät toteutuvat..eikö siellä poruka tee aika pitkiä päiviä..senkin takia kotiapu olisi tarpeellinen.muksut tuskin mihinkään kerhoon suostuvat kun ei täälläkän ole onnistunut.
Ja paaseehan taalta aina pois jos ei mielenterveys kesta ;). Mina olen asunut taalla 40 vuotta enka ole kertaakaan nahnyt aseistettua ihmista (paitsi poliiseja) enka kuullut ampumista. Enta jos sinua pohjimmiltaan peloittaakin etta et haluakaan takaisin Suomeen kun taalla on kaikki paremmin.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 21:57"]
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 21:27"]
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 21:18"]
Anna miehesi mennä. Miksi sun pitäisi lähteä mukaan?
[/quote]
Tällaisesta ei ollut puhetta aiemmin. Hänellä on jo muutama lyhyempi komennus ennen meitä. Varmaan jotain vanhenemisen pelkoa...näkee lapsilla älyttömän tulevaisuuden jos toteuteamme tämän. Joka tapauksessa aikomus oli laittaa lapset vaihtareiksi jossain kohtaa, kun olisivat siihe valmiita.
Ehdotin, miehelle, että menisi vaikka yksin puoleksi vuodeksi-vuodeksi..mutta ei..kaikki tai ei ketään..
En tiedä, pelkään vaan niin kauheasti, että lapsille sattuu jotain. Sinänsä hassua, koska täällä saavat tehdä suunnilleeen mitä mieleen juolahtaa, mutta jotenkin tuo USA kauhistuttaa kaikkine uutisointineen poliisien random ampumista lapsista jne.
Tietty vartioitu asuinalue, aupair...ehkä..
[/quote]
Omasta puolestani voin vastata tuohon turvallisuuskysymykseen.
Me asumme ihan tavallisessa keskiluokkaisessa lähiössä osavaltion pääkaupungissa. Asuinalue ei ole vartioitu, aidattu tai muuta sellaista. Onpahan vain rauhallinen omakotitaloalue.
Olemme esimerkiksi unohtaneet pari kertaa autotallin nosto-oven yöksi auki. Autotallissa on tällöin ollut kaiken sekalaisen kaman (mm. polkupyöriä) lisäksi auto, ovet lukitsematta. Autotallista on myös kulku sisälle taloon, ovesta jota emme koskaan lukitse. Mitään ei ole varastettu, eikä mitään ole tapahtunut. Poikamme lukoton polkupyörä on niin ikään lojunut talomme edustalla silloin tällöin yön yli, ja on tallessa edelleen. Naapurin setä kertoi unohtaneensa joskus autonsa lukitsematta pihatielle, avaimet virtalukossa. Auto avaimineen oli tallella vielä aamullakin.
Poika 9 v on saanut naapurustosta hyviä kavereita, ja mm. yökyläilee heidän kanssaan suht usein. Vietämme aikaa naapuruston perheiden kanssa koko perheen voimin. Esimerkiksi Halloweeninä pojat kiersivät kerjuulla naapurin sedän kanssa sillä aikaa kun me istuimme muun porukan kanssa naapurin pihassa juomassa punaviiniä ja pitämässä hauskaa. Loppuillasta kuulimme, että eräs perhe vähän kauempana naapurustossa oli rakentanut pihalleen kummitustalon, jonne on kaikilla vapaa pääsy. Ajelimme naapurintädin golfkärryllä parin korttelin päähän ihastelemaan vaikuttavaa rakennelmaa, jonka yksityishenkilö oli rakentanut vaivojaan säästelemättä, omalla kustannuksellaan Halloweenin kunniaksi, ja johon hän toivotti tervetulleeksi kaikki paikalle sattuvat, veloituksetta.
Kiitospäiväksi saimme kaksikin kutsua osallistua tuikitavallisen amerikkalaisen perheen kiitospäiväillalliselle. Suorastaan harmittaa, että voimme osallistua vain toiseen, koska molemmat perheet ovat aivan mahtavia. Innolla odotan täytettyä kalkkunaa, ja sitä, miten illan emäntä on onnistunut minulta saamansa graavikalaresptin kanssa :)
t. 13
[/quote]
Kiitos.
ap.
Ihan varmasti lapset tykkäis!