Imetys ennen vanhaan

2

Juttelin hiljattain miehen 83-vuotiaan isoäidin kanssa imetyksestä. Hän kertoi, että kummankin lapsen kanssa oli ongelmana suoranainen maidon liikatuotanto. Esikoisen saamisen aikaan naapurissa asui nainen, jolla ei maito ollut noussut lainkaan, joten siellä hän sitten kävi imettelemässä toistakin vauvaa muutaman kerran päivässä. :)

Luin hiljattain myös kirjaa, jossa kerrottiin imetyksen historiasta. 1800- ja 1900 -lukujen vaihteessa Suomessa lapsia imetettiin usein 2-3 -vuotiaiksi. Silloinhan se olikin loistojuttu, kun ruoka oli vähän mitä sattui olemaan. Jos jollain äidillä oli imetysongelmia, löytyi yleensä joku imettävä nainen, joka pystyi auttamaan, ja toki vauvalle sitten syötettiin ja juotettiin kaikkea muutakin, kun ei tiedetty mistään täysimetyssuosituksista.

d

90-vuotias isoäitini kertoi, että jos ei naapurista tms. löytynyt imettäjää, niin vauvalle annettiin kauralimaa. On iloinen, että nykyään on laadukkaita korvikkeita, vaikka imetysasiat ei häntä luonnollisesti enää koske ja ymmärtääkseni itse onnistui lapsensa imettämään.

2

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 13:34"]luulen, että vaikka ongelmia toki varmasti ollut, niin silti äideillä on siinä mielessä ollut helpompaa, koska on aina ollut joku vierellä neuvomassa, äidit, anopit ja mummut. nykyään äidit onkin ihan luonnottomassa tilassa, kun ollaan yksin lasten kanssa kotona, ihminenhän on laumaeläin!! ja sairaalassakin, sitten kun synnytykset niihin siirtyi, niin oltiin paljon kauemmin, kerkes maito nousta siellä ja neuvojat oli ääressä. nykyään jäädään niin yksin heti, ei edes maito ehdi nousta kun kotiutetaan sairaalasta. ihmekkään että moni äiti on ihan pulassa.. plus tää nykypäivän ah niin ihana imetysfanaattisuus ja syyllistys päälle!!
[/quote]

Mulla kyllä imetystä vaikeutti omien ja miehen sukulaisten sättääminen. maitoa alkoi tulla kunnolla vasta kun opin luottamaan itseeni ja vaistoni, ja sulkemaan korvani kaikenkarvaisilta "neuvoilta".

Isäni syntyi 50v sitten ja isoäidiltäni ei herunut maitoa joten hänen äitinsä ( isoisoäitini) imetti vauvaa tarvittaessa. Isäni eno on samaanikäinen kuin isäni.

Äitini on antanut kahdelle siskolleni laimennettua lehmänmaitoa ja muutaman kuukauden ikäisenä sai lantrata appelsiinimehua. Kiinteitä alettiin antaa (velleinä tietty aluksi) 2 kk ikäisestä myös.

Itsekin olen syönyt kiinteitä parikuisesta saakka ja lapseni alkaneet maistella soseita ja vellejä 3 kk ikäisestä vaikka täysimetin ja luovutin maitoa. Lapset kasvoi hyvin.

Moni äiti oli myös ennen muinoin itsekin aliravittu ja ylityöllistetty. Maatalossa lehmien lypsäminen oli tärkeämpää kuin tuntien imetyssessiot peiton alla. Työtä oli paljon ja äidin ja isän selkänahasta revittiin kaikki irti.

mä luulen (jostain muistaakseni lukenu) mutta kyllä silloin, kun oli synnyttänyt, ni sai levätä. pelättiin niin sitä, että äiti voi kuolla ja lapsilauma jäädä ilman äitiä ja talo ilman emäntää. lapsivuodeaika oli pitempi, aina jostain tuli naimaton täti tms emännöimään silloin, varmistettiin, että äiti jää henkiin ja työkykyiseksi. tähän perustuu varmaan sekin, ku sairaaloissa oli ennen ne vauvalat erikeen, äitin lepäämistä pidettiin tärkeämpänä, kuin sitä, että vauva saisi heti olla äidin kanssa(ei varmaan ees tiietty/aateltu, että se on vauvalle tärkeää) ku monia äitejä odotti kotona kasa kersoja ja lehmät jne (taas tää maalaisnäkökulma)[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 14:38"]

Moni äiti oli myös ennen muinoin itsekin aliravittu ja ylityöllistetty. Maatalossa lehmien lypsäminen oli tärkeämpää kuin tuntien imetyssessiot peiton alla. Työtä oli paljon ja äidin ja isän selkänahasta revittiin kaikki irti.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:47"]Ja osa lapsista tietysti kuoli aliravitsemuksen ja sairauksien yhdistelmään.
[/quote]No ei enää 50 vuotta sitten. Minulle annettiin sokerivettä ja raasteita ja laimeaa maitoa ja olen terve kuin pukki.

Mummoni kertoi antaneensa vauvalleen vehnäjauhovelliä, 50-luvun alussa. Oli tullut maitoa kuulemma 3kk.

Mä olen mummultani kuullut että vehnäjauhoja keitettiin lehmänmaidossa ja sitä annettiin jo ihan pienelle vauvalle

Vastaan nyt tähän ketjuun vaikka aika vanha se onkin, että olihan 60-70 vuotta sitten Suomessakin lapsikuolleisuus paljon suurempaa kuin 50-60-luvuilta lähtien jolloin kunnollisia äidinmaidonkorvikkeita oli saatavilla kaikkialta. Meilläkin olisi voinut olla lapsella hengenlähtö aika lähellä jos oltaisiin silloin eletty, kun rintamaitoa ei tullut yhtään ja hän on vielä maitoallerginen ja jouduttiin imettämään apteekista saatavalla erikoiskorvikkeella. Onneksi jo synnärillä osasivat tutkia lapsen että saatiin oikeanlaista korviketta.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:32"]

Mä oon kysellyt tosi paljon vanhemmilta tutuiltani imetysasioista. 50 vuotta sitten ei ollut vielä korviketta, se tuli käsittääksei 70-luvulla. Imetysongelmia oli silloinkin, kaikilla ei noussut maito. Ennen korviketta vauvoille syötettiin kauralimaa tai lehmän/vuohenmaitoa.

Suurin osa tuntemistani vanhoista naisista (joilta olen asiaa kysynyt), ovat imettäneet, mutta joitain on, joilta ei ole maito noussut. Monet ovat imettäneet kauan, 2 vuotta on ollut aika normaali imetysikä. Vähän kauemman aikaa kuin 50 vuotta sitten (näiden tuntemieni naisten lapsuudessa) oli aika tavallista imettää paljon isompiakin lapsia, kouluikäisiäkin.

[/quote]Ensimmäinen teollinen korvike tuli Suomessa markkinoille jo v. 1956. Itse olen syntynyt -65, ja äiti kertoi, että imettää ei saanut tiheämmin kuin 4 tunnin välein, vaikka vauva olisi kuinka nälkäänsä itkenyt. Ei silloin kouluikäisiä imetetty, äitiyslomat oli lyhyet ja äitien oli palattava töihin vauvan ollessa pieni. 

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:43"]

Minulla sekä äiti että anoppi ovat molemmat imettäneet pari kuukautta ja siirtyneet sitten korvikejauhoihin. Äidilleni oli neuvolassa 70-luvun puolivälissä suositeltu korviketta ja valmisruokia (mitähän ne olivat silloin) sillä perusteella, että niissä on valmiiksi vitamiinit ja muu tarpeellinen. Äitini ihmettelee, kun olen imettänyt molempia lapsiani vuoden verran (hänestä imettäminen oli hankalaa ja ilmeisesti jotenkin ällöttävääkin) ja teen soseet itse, vaikka "purkkiruoat ovat niin hienoja nykyään". Anopilta olen kuullut, että äidinmaito on puolen vuoden jälkeen pelkkää sokerilitkua ja että pulloruokinnalla saisin lapsista pulskempia.

[/quote]Ihan Pilttipurkkeja oli 70-luvulla valmisruokina. tiedän varmasti sillä omat lapset syntyneet 73 ja 77 ja tuoremehua annettiin 6 vk alkaen ja kiinteitä 2 kk. /3 syntynyt lapseni sai ihan laimennettua lehmänmaitoa keitettynä, suosittelivat ennemmin kuin niitä lihottavia korvikkeita.

Ihan terveitä aikuisia ilman yhtäkään allergiaa.

siksi tuntuu hassulta nykyinen hössötys lasten ruokkimisesta. Hyvä, jos  saa terveellistä, mutta aina ei kaikki ole mahdollista ja vähemmälläkin häsläämisellä on selvitty.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 13:34"]

luulen, että vaikka ongelmia toki varmasti ollut, niin silti äideillä on siinä mielessä ollut helpompaa, koska on aina ollut joku vierellä neuvomassa, äidit, anopit ja mummut. nykyään äidit onkin ihan luonnottomassa tilassa, kun ollaan yksin lasten kanssa kotona, ihminenhän on laumaeläin!! ja sairaalassakin, sitten kun synnytykset niihin siirtyi, niin oltiin paljon kauemmin, kerkes maito nousta siellä ja neuvojat oli ääressä. nykyään jäädään niin yksin heti, ei edes maito ehdi nousta kun kotiutetaan sairaalasta. ihmekkään että moni äiti on ihan pulassa.. plus tää nykypäivän ah niin ihana imetysfanaattisuus ja syyllistys päälle!!

[/quote]Anopin neuvot ne hyviä olikin, kun sanoi minulle, että ei noin pienistä rinnoista tule maitoa, ja uskoin, kun en silloin vielä tiennyt, että siinä ei ole koolla merkitystä.

Tietenkin esikoine jäi keinoruokinnalle, onneksi toisen lapsen kanssa ei anoppi ollut enää lähellä neuvomassa.

mummillani ei onnistunut imetys, joten hän antoi äidilleni ihan lehmänmaitoa, kiinteät aloitettiin todella aikaisin. ihmetteleekin nyt, miksen anna vauvalleni maitoa, eikä ymmärrä kun selitän

Kyllä imetysvaikeuksia oli ennenkin. Juuri 50 vuotta sitten ne olivat hyvin yleisiä, kun ohjeistettiin imettämään 4 tunnin välein, mikä useimmilla äideillä ei riitä siihen, että maitoa tulisi riittävästi. Ennen korvikkeita vauvoille annettiin erilaisia lehmänmaidosta tehtyjä seoksia, jos äiti ei pystynyt imettämään tai "maito ei riittänyt".

Mä oon kysellyt tosi paljon vanhemmilta tutuiltani imetysasioista. 50 vuotta sitten ei ollut vielä korviketta, se tuli käsittääksei 70-luvulla. Imetysongelmia oli silloinkin, kaikilla ei noussut maito. Ennen korviketta vauvoille syötettiin kauralimaa tai lehmän/vuohenmaitoa.

Suurin osa tuntemistani vanhoista naisista (joilta olen asiaa kysynyt), ovat imettäneet, mutta joitain on, joilta ei ole maito noussut. Monet ovat imettäneet kauan, 2 vuotta on ollut aika normaali imetysikä. Vähän kauemman aikaa kuin 50 vuotta sitten (näiden tuntemieni naisten lapsuudessa) oli aika tavallista imettää paljon isompiakin lapsia, kouluikäisiäkin.