Lue keskustelun säännöt.
Kumpi tässä on oikeassa?
14.11.2014 |
Olen nyt ilmeisesti suututtanut sukuni puolustaessani lastani. Minulla on kolmevuotias tummaihoinen poika, jonka ihonväri tuntuu olevan loputon kummastuksen aihe sukulaislapselle. Tämä ekaluokkalainen lapsi jaksaa edelleen kuukausittais kysellä, miksi lapseni on MUSTA, vaikka asia on nätisti selitetty kymmeniä kertoja ja vaikka olen monesti sanonut, ettei pojastani tunnu mukavalta tuollainen eikä hän ole musta vaan iho on kauniin vaalean ruskea. Nyt menetin hermoni kyseiseen lapseen ja sanoin takaisin aika tiukasti ja hieman rumemmin, minkä seurauksena koko suku suuttui, kun tytön mieli on nyt pahoitettu. Perhana! Kauanko tuota olisi pitänyt antaa jatkua? Eikö voi olettaa, että seitsemänvuotias normaalijärkinen lapsi ymmärtää jo soveliaan käytöksen rajoja hiukan paremmin?
Kommentit (31)
Ei kai tuosta muuta voi päätellä. Kukaan muu ei puutu mitenkään, kun lapsen vanhempi monen nätisti sanomisen jälkeen viimein hermostuu ja sanoo kovasti, on se väärin tehty. En itse ymmärrä, mutta ehkä suku sitten on oikeassa. Ehkä minä vain vetäydyn poikani kanssa tuosta kuviosta vähin äänin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän että kiusaa tollainen jatkuva miettiminen :( Mutta mietin myös häiritseekö sinua enemmän kummastelu vai se että sanotaan musta eikä ruskea? Mietin vaan ei ole tarkoitus olla asiaton :)
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:52"]
totta kai ap:n lapsen ihon väri on kauniimpi kuin suomalaisen kalkkilaivankapteenin
s
[/quote]
Tuleeko NOIN paha mieli jos oma äiti sanoo lastaan kauniiksi vaikka lapsi ei olekaan puhtaasti valkoinen? Eihän tuossa verrattu, todettiin vain että lapsi on äidin mielestä kaunis.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 13:00"]
Ok. Eli summa summarum, tummaihoista lasta on ok kiusata, kiusaamiseen ei ole ok puuttua lujemmin (kun kerta toisensa jälkeen nätisti sanominen ei auta).
[/quote]
Ei ole ok kiusata tummaihoista lasta. Mutta tässähän ei ollut kysymys kiusaamisesta, vaan siitä, että 7-vuotias kysyi ihonväristä, vaikkakin jo aika monenteen kertaan. Olisit myös voinut puuttua tähän asiallisesti sanomalla esim. seuraavasti: "Etkö muista, että olen jo selittänyt tämän asian moneen kertaan? Minusta on ikävää, kun aina kysyt tätä samaa juttua. Se rupeaa tuntumaan jo Pekan kiusaamiselta, eikä se ole Pekastakaan kivaa. Selitän tämän asian sinulle nyt viimeisen kerran ja toivon, että et enää sen jälkeen kysy siitä. Jos et ymmärrä selityksestäni jotain, niin kysy nyt heti. ." Tämä olisi ollut täysin asiallista. Sen sijaan kertomasi kommentti ei ollut.
Ota myös huomioon se, että tyttö saattaa kysymyksellään tarkoittaa jotain muuta kuin mitä hän sanoo (koska ei osaa muotoilla kysymystään oikein). Hän voi tarkoittaa esimerkiksi: "Miksi Pekalla on isä, joka on syntynyt Afrikassa? Kuinka on mahdollista, että Pekan äiti on Suomesta, mutta isä Afrikasta? Miksi Pekan isä ei asu Pekan kanssa? Miksi Pekka ei tapaa isäänsä?" Jatkuva kysely saattaa johtua siitä, että tyttö ei ole vielä saanut vastausta siihen kysymykseen, joka häntä oikeasti askarruttaa.
14
Voisitko puhua sen kyselevän lapsen vanhempien kanssa? Vaikuttaa siltä että he eivät osaa nyt sanoa lapselle tiukasti että nyt loppuu se kyseleminen ja saman aiheen jankutus! Tai YHDEN kerran selittäisivät kyselijälle asian ja sit aihe loppuun käsitelty. Outoa käytöstä sen kyselijän vanhemmilta! Teit ihan oikein outo suku sulla, pysy asiallisena ja ystävällisenä mut älä nöyristele!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatelkaapa, että joku tuon ikäinen kysyisi joka kerta lapsenne nähdessään, miksi hänellä on tuollainen nenä. Kerta toisensa jälkeen. Ei sanoisi nenää rumaksi, mutta joka kerta ihmettelisi sitä. Miltä omasta lapsestasi tuntuisi? Milyä sinusta tuntuisi? Mitä ajattelisit lapsen vanhemmista, jotka eivät sanoisi tuohon toistuvaan kysymykseen mitään?
Luulin, että nykylapset näkee jo niin paljon tummaihoisia, etteivät enää edes ihmettelisi! Tietysti voi olla, että asuvat pienellä paikkakunnalla, eikä jostain syystä ole esim tv:ssäkään nähnyt.
No mutta itse asiaan. Tietysti sanoit ikävästi lapselle, mutta se aikuinen joka ei ole koskaan hermostunut omalle tai vieraalle lapselle heittäköön ensimmäisen kiven! Pelasta tilanne, puhu sekä tytön vanhemmille että tytölle, pyydä anteeksi hermostumistasi, mutta selitä samalla miksi hermostuit ja tee selväksi, että tahdot asiaan muutoksen. Normaalivanhemmat ymmärtävät ja puhuvat vielä itsekin tytön kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en olisi tuollaista puhetta jaksanut kuunnella noinkaan kauaa, vaan olisin älähtänyt jo aikaisemmin. Lapsi on tumma koska toinen vanhempikin on, end of the story. Ei tarvitse miljoonaa kertaa selitellä, vaan silloin se on jo kiusaamista. Ennen kaikkea vanhemmat ansaitsevat puhuttelun kun ilmeisesti istuttavat rasistisia ajatuksia lapsensa päähän, tai lapsi on muuten vaan huonosti kasvatettu.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:52"]totta kai ap:n lapsen ihon väri on kauniimpi kuin suomalaisen kalkkilaivankapteenin
s
[/quote]
Minä tykkään olla todella, todella valkoinen :D Ihankuin vampyyri. Mikään grillatun broilerin värinen/vielä tummempi ei edes sytytä millään tapaa :D Miehellä pitää olla vaalea, todella vaalea iho, pitkät hiukset ja mielellään vaaleat, ehkä harmaat silmät. t. teini
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 13:08"]
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 13:00"]
Ok. Eli summa summarum, tummaihoista lasta on ok kiusata, kiusaamiseen ei ole ok puuttua lujemmin (kun kerta toisensa jälkeen nätisti sanominen ei auta).
[/quote]
Ei ole ok kiusata tummaihoista lasta. Mutta tässähän ei ollut kysymys kiusaamisesta, vaan siitä, että 7-vuotias kysyi ihonväristä, vaikkakin jo aika monenteen kertaan. Olisit myös voinut puuttua tähän asiallisesti sanomalla esim. seuraavasti: "Etkö muista, että olen jo selittänyt tämän asian moneen kertaan? Minusta on ikävää, kun aina kysyt tätä samaa juttua. Se rupeaa tuntumaan jo Pekan kiusaamiselta, eikä se ole Pekastakaan kivaa. Selitän tämän asian sinulle nyt viimeisen kerran ja toivon, että et enää sen jälkeen kysy siitä. Jos et ymmärrä selityksestäni jotain, niin kysy nyt heti. ." Tämä olisi ollut täysin asiallista. Sen sijaan kertomasi kommentti ei ollut.
Ota myös huomioon se, että tyttö saattaa kysymyksellään tarkoittaa jotain muuta kuin mitä hän sanoo (koska ei osaa muotoilla kysymystään oikein). Hän voi tarkoittaa esimerkiksi: "Miksi Pekalla on isä, joka on syntynyt Afrikassa? Kuinka on mahdollista, että Pekan äiti on Suomesta, mutta isä Afrikasta? Miksi Pekan isä ei asu Pekan kanssa? Miksi Pekka ei tapaa isäänsä?" Jatkuva kysely saattaa johtua siitä, että tyttö ei ole vielä saanut vastausta siihen kysymykseen, joka häntä oikeasti askarruttaa.
14
[/quote]
Et voi olla tosissasi? 7v ei osaisi kysyä noita kysymyksiä? Kas kun mun 4v osaa kyllä jo kysyä tuollaiset asiat ihan suoraan! Siis, että miksei henkilön x isä asu heidän kanssaan jne.. Mutta siskoni 7v, joka jo ymmärtää eri maita osaa kyllä kysyä nuo muut myös halutessaan. Joko mun siskon tyttö on erityisen taitava (ja taitaa kyllä ihan normaali olla?) tai sitten tuo ap:n veljen tyttö ei vaan tajua..
En syyllistä sinua enkä tuomitse siitä että olet tehnyt värillisen lapsen. Mutta olen kuitenkin ihan rehellinen kun kirjoitan tähän. Sillä on parempi olla rehellinen vaikka se ei aian tunnu mukavalta.
7v pikkutytöt vain on sellaisia. Se on yksi rasittavimmista iästä tytöillä. Kyselevät asioita moneen kertaan, ja ovat sellaisia näsäviisaita. Ja hänestä lapsesi on erilainen ja hän ei ihan ymmärrä miksi niin on.
Mutta et voi suojella lastasi noilta kysymksiltä . Vanhemmiten niitä kysymyksiä ja nimmittelyjä tulee yhä enempi. Ja ne eivät ole mitenkään ystävällismielisä läheskään kaikki. En puollustele näitä kyselijöitä enkä nimittelijöitä, se on julmaa. Mutta sitä arkea tässä maassa kuitenkin.
Noita asioita pitäsi myös harkita ennen kuin tekee lapsia. Mitä se lapsi joutuu kestämään, miten siihen tullaan suhtautumaan ym. ennen kuin tekee. Suomi on rasistinen maa ja on varmaa vielä monta vuosikymmentä. En usko että tämän maan asukkaat juurikaan muuttuu. Epäilen että se jopa pahenee tulevaisuudessa.
Jotenkin minulle jäi sellainen kuva kirjoituksestasi että tiedät sen ja olet suojelevainen lastasi kohtaan. (ymmärrettävää) Ja kun hänen väristään kysellään otat se tavallaan kritiikkinä itseäsi kohtaan. Taidat ajatuksissasi kääntää kysymyksen . miksi hän on tuon värinen- > miksi synnytit värillisen lapsen.
Liikaa suojelemalla et pikkuistasi auta. Opeta häntä mieluummin kohtaamaan tuollaisia ihmisiä ja neuvo häntä miten silloin tulee toimia ja suhtautua. Sitä voi opettaa jo pienestä lähtein. Opi myös itse hyväksymään se tosiasia että kaikki ihmiset ei hyväksy valkoihoisella värillistä lasta. Julmaa, mutta totta kuitenkin.