Lue keskustelun säännöt.
Mikä mussa on vikana?
25.09.2021 |
Kun menin ala-asteelle, ystävystyin heti yhteen mun luokkalaiseen tyttöön. Mua ja sitä tyttöä pidettiin outoina. Sitten tämä tyttö löysi uusia kavereita, ja mä jäin kokonaan yksin joskus neljännellä luokalla. Yritin olla muiden meidän luokkalaisten tyttöjen kanssa, mutta ne oli mulle tosi ilkeitä. No se sitten johti siihen että nää tytöt kiusasi mua päivittäin. En halua kertoa millä tavoilla koska mua hävettää. Nyt kun menin seiskalle, niin asiat vaan pahenee. Kaikki vihaa mua. En jaksaisi käydä edes koulussa. Vanhempiakaan ei kiinnosta mun elämä ja ne on aina vaan töissä..
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enkä tiiä onko tää normaalia, mut esimerkiks kerran ku meillä oli luokkaretki ja mentiin sellasen sillan päältä, niin ehkä 10 sekuntia olin varma että nyt hyppään siltä sillalta alas. Se luokkaretki oli muutenkin ihan kauhea. Mun kiusaajat veti mua hiuksista ja piilotteli mun tavaroita toisilleen jne. ap
Hyvä. Mikset vaan hypännyt?
Haetko vinkkejä omaan elämääsi, vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menet viime kädessä koulun opolle tai kuraattorille juttelemaan. Mene vaikka terveydenhoitajalla, pyydä saada aika. Sinä saat vaihtaa koulua niin halutessasi.
Parempi on olla hiljaa niin jättävät aikanaan rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sulla on menetettävää, jos kerran ovat jo nöyryyttäneet sinua. Anna mennä vaan ja sanot rohkeasti miltä tuntuu. Ja vaadit aikuisia auttamaan tilanteessasi.
No voisin mä, mut ei se viimeksikään auttanut. ap
Vaihda koulua ja aloitat alusta.
Vierailija kirjoitti:
Menet viime kädessä koulun opolle tai kuraattorille juttelemaan. Mene vaikka terveydenhoitajalla, pyydä saada aika. Sinä saat vaihtaa koulua niin halutessasi.
Ai kiusattu vaihtaa koulua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että sattuu, omasta ala-kouluajasta on myös kamalat muistot. Yritä ystävystyä muiden kanssa, vaikka harrastusten kautta.
Sä olet arvokas ja kelpaat.
Ne kiusaajat saavat tuntea vielä tekonsa - teot kuitenkin seuraa läpi elämän omalla tunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enkä tiiä onko tää normaalia, mut esimerkiks kerran ku meillä oli luokkaretki ja mentiin sellasen sillan päältä, niin ehkä 10 sekuntia olin varma että nyt hyppään siltä sillalta alas. Se luokkaretki oli muutenkin ihan kauhea. Mun kiusaajat veti mua hiuksista ja piilotteli mun tavaroita toisilleen jne. ap
Älä anna kiusata sinua. Tiedätkö, joskus auttaa vaan se että kohtaat nämä mulkerot, ketkä tekee tätä sinulle. Älä alistu.
Niitä on viisi ja mua yksi, en pysty siihen.
Et ole yksin oikeasti. Sun pitäsi saada keskittyä opiskelemiseen eikä huolehtia sitä, että kiusaajat on kimpussa. Sanot sen siellä koulussa ja vanhemmillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaajat on kyllä pellejä. Oikeita apinoita. Jotkut pikkutytöt ja pikkupojat leikki jotain tosi vakavaa. Ne kiusaajat vois saada niin helposti järjestykseen.
Näen sinussa tulevan vapaa-ottelijan, ensin salille ja sitten karate ja muai thai kursseille ja sitten lyöt näiltä nenät niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä voit vaan olla välittämättä, keskityt omiin juttuihin. Kyllä sulla on dorkia opettajia, ei voi muuta sanoa.
Viisi hoituu helposti kun noudatat näitä neuvoja ja ensin pääkiusaajan kimppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmasti lohduta riittävästi, mutta se ei jatku ikuisesti. Minua kiusattiin sekä ala-asteella että yläasteella, olin paljon poissa koulusta, kun en jaksanut kuunnella sitä jatkuvaa haukkumista ja nimittelyä.
Nyt aikuisena mulla on ystäviä, mies ja lapsia, mielenkiintoinen työ ja tosi kivoja työkavereita. En enää mieti kiusaamista aktiivisesti ja kun yksi pahimmista kiusaajistani teki aikuisena itsemurhan, tunsin sääliä. Muitakin kiusattuja olen aikuisena tavannut ja vaikka monella on jäänyt tosi paljon surua ja traumojakin, kaikki on silti pärjänneet elämässään hyvin ja löytäneet aikuisena ystäviä ja kivoja asioita elämäänsä.
Yritä puhua vaikka kuraattorille tai jollekin mukavalle opettajalle, he varmasti haluavat auttaa!
Tuolla kommenteissa on muutama tosi kammottava kommentti. Ethän kuuntele niitä. Sellaisia ei kuulu IKINÄ sanoa, kenellekään. Eikä sulle erityisesti. Sä kuulostat tosi mukavalta ja fiksulta. Mulla on ymmärrystä tähän oman elämän kautta ja mulla sydämeen sattuu että oot noin yksin asian kanssa. Jaksamista! Sun vanhempien kuuluis olla sun kanssa ensisijaisesti, tai ainakin selkeesti enemmän kuin vaikuttaa olevan tilanne. Sano vaan jos uskallat, että sä et haluu olla yksin koko ajan, että sa haluut olla niiden kanssa , tai että haluut niiden olevan myös sun kanssa eikä vaan aina töissä ja sit aikuisten kesken. Että viikonloppuna puolet ja puolet vähintään! Yhtä paljon AINAKIN sun kanssa kuin mitä keskenään ovat. Se on ihan vähin mitä tarvii olla. Ihan oikeesti. Uskalla pliiiis, ihana sinä!! Ne on "uunoja", et sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulun suhteen, jos sais kertoo neuvon, niin terkkari on ihan hyvä juttu. Meet vaan niin monta kertaa puhumaan kuin tarvii. Koulun vaihto on radikaalimpi juttu, mutta jos itestäs on hyvä niin käyhän sekin, mutta jos on sulle hyvä koulu, tai ei voi, niin ei kyllä oo sun asia oikeesti lähteä, vaan kiusa pitäis vaan saada loppumaan, eikä sun joutua vaihtamaan koulua. Ihan tosi ikävää, jos et muuta apua oo saanu kuin yhden puhuttelun niille. Pitäis olla vaikka luokanvalvojan tai jonkun kanssa joku sovittu juttu, että joka kerta kun on jotain, niin voit kertoa, ja se selvitetään ja puututaan siihen, kunnes ne lopettaa. Kun joka kerta puututaan ja sanotaan ja tulis vaikka jotain seuraamustakin, niin se vois alkaa vaikuttaa. Ja jos ei ala loppua, niin koululta pyydetään sun vanhemmat neuvotteluun, vaikka kiusaajien vanhempien kanssa, koulun terkkari tai rehtori tai ope mukana. Silloin sunkin vanhempien on PAKKO kuunnella. Ja niiden toisten. Ja opettajienkin. Juttele terkkarin kanssa.
Sit tiedätkö ettei sussa tarvi olla/oo mitään vikaa!! Kiusaajia on aina. Eikä koskaan tiedä mistä joku alkaa jotakuta kiusata. Haluuvat vaan tehdä niitä juttuja, ja jonkun valitsevat kohteeks, oli mitään tai ei. NE on vikapäät, et sä.
Mä tiiän että vuosi on tosi pitkä aika jos joka päivä on jotain. Kyl siinä tulee paha olo. Sun on saatava apua tohon. Toki se loppuu vaikka kun koulu loppuu, mutta sulla on useampi vuosi vielä peruskoulua jäljellä, sä tarviit apua että siihen puututaan ihan nyt. Vaikeempi puuttua puheisiin ehkä, mutta esim. sun tavaroiden piilottelu ja sellaset on jopa ihan selkeitä puuttua ja lopettaa. Joka kerta meet rohkeesti sanomaan opelle. Jos ope ei tee mitään tai vähättelee, niin terkkarille sit ja sanot ettei ope auta, että mitä tehdään.
Jos haluut jutella ja kysyä neuvoja siitä niin hyvä juttu on MLL:n Lasten ja nuorten puhelin. Siellä on aikuisia joitten kanssa voi puhua vaikka joka päivä, netissä tää:
"Lasten ja nuorten puhelimeen voivat lapset ja nuoret soittaa maksutta koko maassa joka päivä. Puhelimen toisessa päässä on koulutettu vapaaehtoinen aikuinen, jolla on aikaa kuunnella. Lasten ja nuorten puhelimessa voi kysyä tai keskustella luottamuksellisesti mistä tahansa itseä mietityttävästä asiasta.
Lasten ja nuorten puhelin 116 111, maanantaista perjantaihin kello 14–20, lauantaisin ja sunnuntaisin kello 17–20." On myös chat ja voi kirjoittaa kirjeen. Katoppas mll.fi. Sitä kautta vois löytää ehkä kaverinkin? Kaikenlaista juttuu.
Voimia sulle!! Mä oon ihan varma että sä oot tosi ihana ja löydät hyvät, just sulle sopivat ihmiset ja kaverit jossain vaiheessa jostain. Koulussa vaan tyhmästi on vaan ne samat muutama idioottia, ja on jumissa niiden kanssa. Mulla oli ihan sama. Selvisin. Myöhemmin oon löytänyt kivoja kavereita joiden mielestä mä oon tosi kiva, vaikka aikuisenakin sama ettei kaikkien kanssa osu yksiin. Mut on sit isompi valikoima mistä löytää, kuin se luokan valikoima, joiden kanssa pakko olla. Yritä jaksaa! Voimia sulle ja usko että oot Ihana!!
Tietävät sitten kyllä mitä tekevät, koska ovat ääliöitä.