Kommentoija465
Seuratut keskustelut
Kommentit
En oo lukenu kaikkea, niin ihan pihalla siitä miten hiivatissa paino mihinkään tähän liittyy? Voiks joku vastata pliis?
Mulla oli tosi lievänä, ihan hirveen vähän mitään. Oon ylipainoinen, mutten omasta syystä. Yks lääke aiheutti. Lääkäri sanoi. Kun ihan tavallisesti söin ja lääkkeen aloittamisesta 2 vkoa, ja oli tullut jo 20kg ja olin kauhuissani, niin lääkäri ei järkyttynyt, sanoi että lääke, että muillekin käynyt. Tää hiukan terävästi ikäväasenteisille jotka aina syyllistää että lihava olis jotenkin vastuuton mössöttäjä, niin en oo enkä oo ollut. Päinvastoin. Ja lihominen ja laihtuminen on tosi vaikea yhtälö, jos on esim. stressiä ja ahdistusta, lääke siihen, ikää, sairauden takia liikkumisongelma. Niin niillä jo tulee ihan ongelmallista lihavuutta ilman "laiskuutta" tai "mössöttämistä" tms. Eli ei syyllistämistä siitä johtuen. Ihan riittävästi p*skaa niskaan tulee lihavuudesta muutenkin, kuten vaateongelmat (jotkut kauppaketjut poisti plusmalliston nettiin ettei lihavat kävis) tai ulkonäkökommentointi jopa ventovierailta. Ja joskus laihduttaa toisten tietämättä mutta ei se kaikilla onnistu. Vaikka esim. se lääke estää. Vaikka kuinka tarkka olis syömisistään. Kun se hidastaa aineenvaihdunnan. Ei oo sen ihmisen vika. Vaan lääkkeen. Nii v*tuottaa typerät syyllistävät kommentit.
Mulla oli ihan hirveen lievä. Nenä vähän vuoti ja kurkku kipee, ei muuta. Rokottamaton. Rokotetuilla sukulaisilla oli pahemmat oireet tai yhtä lievä.
Omikron on ylähengitysteissä eikä mee keuhkoihin jos ei komplikaatiota. Kaikki testit ei näytä, varsinkin kotitestit, varsinkin jos oireet lievät. Faktaa.
Vierailija kirjoitti:
Kommentoija465 kirjoitti:
Tää on hyvä ketju! Mä haluisin kuulla mielipiteen siitä millasta mulla oli avioliitossa (eronnut), kun olin naimisiin mennessä täysin varustautumaton siihen miten mies siivosi. Itse olin sitä ennen normaalisti huolehtinut siivouksesta, en jättänyt lojumaan mitään, sellaista aina siistiä normimeininkiä. Sitten tuli avioliitto ja lapset, joista toinen koliikkinen, allergiavaivainen, nukkumishäiriöinen, ADHD-kriteerit täyttävä, ja toinen muuten vaan vilkas vilpertti. Aika meni perässä juostessa, enkä ehtinyt mitään muuta. Niin kertyi pyykkipinoja, vaatteita siellä täällä. leluja kans. Niin mies teki näin: otti jätesäkin, laittoi sinne tuolilta ja muualta vaatteet , myös lelut lattioilta, mitä tahansa. Sitten vei sen lastenhuoneeseen keskelle lattiaa, ja jätti siihen, eikä lapset (siihen aikaan ikä n. 1-4) mahtuneet olemaan. Ei siis halunnut laittaa mitään paikoilleen, ja riideltäessä tunnusti ettei tiedä mihin mikäkin kuuluu laittaa, tai ei tiennyt missä lasten vaatteita säilytetään. Eikä halunnut opetella. Meni tietokoneelle ja oli tyytyväinen itseensä. Myöhempinä vuosina mm. heitti jätesäkkiin lasten juuri saamat koulutodistukset (taas jotain paskaa täällä lipaston päällä), mitä vaan mikä eteen tuli. Silloin vei jo jätesäkin vaan roskiin. En uskaltanut lähteä mummolaan viikoksi, kun tiesin että sillä välin taas jätesäkit tulee esiin ja kotiin tullessa vatsanpohjaa vääntää että mitä taas kadonnut roskiin ja ukko tyytyväisenä kattomassa telkkua että vähän siivosi. Itse siivosin miten ehdin, kun lapsia kuskasin harrastuksiin, kaiken tein muun ja siivosin kyllä silti aina jotenkin. Yritin tehdä listoja mitä kuka tekee, laitoin hyllynreunoihin lappuja kenen vaatteet millä hyllyllä, jotta mieskin laittaisi paikalleen tavaroita eikä jätesäkkiin vaan ja sit mulle ja lapsille iloksi ne tai roskiin. Koin vaikeaksi kaiken sellaisten asenteiden keskellä, mutta yritin. Lopulta en jaksanut ja erosin. Oli kaikkea muutakin. Eron jälkeen siellä sitten oli siistiä ja minut leimattiin hulluksi ja siivottomaksi (sattui!!), mutta lapsethan oli silloin jo yläasteikäisiä, niin ei se sitten enää mikään kumma asia ollut ettei ollut sotkua. Ruuhkavuodet oli ohi. Saisko kommentteja? Kun oli olo että oon hourulassa, mutten osannut puhua asiasta. Mies osoittautui narsistiksi. Olis vaan parantavaa kuulla etten ollut se hullu kun mun mielestä se ei ollut ihan normaalia.
Meillä oli tuota samaa käytöstä, kun lapset oli ihan pieniä. Vähillä yöunilla mentiin. Minun voimat oli niin vähissä, että jaksoin laittaa ruuan päivittäin ja imuroida kerran viikossa, mutta en mitään muuta.
Avoimessa päiväkodissa käytiin lasten kanssa, että voidaan olla poissa kotoa ja lähes joka päivä ulkoiltiin leikkipuistossa.
Meillä kerääntyi tavaraa pöydille ja tiskipöydälle. Naulakon päällys oli täynnä lehtiä, mainoksia ja pahveja, kun en jaksanut lähteä niitä viemään. Mies kävi töissä ja silloin tällöin kilahti, kun meillä oli niin sotkuista. Hän teki myös tuota, että jos oli leluja lattialla, hän konttasi keräämässä ne muovipussiin ja tunki pussin milloin minnekin, esim. vaatekaappiin, isomman lapsen sänkyyn, keskelle ruokapöytää. Minä sanoin, että tuosta ei ole mitään hyötyä, miksi teet noin. Kerran lähti paistinpannut roskikseen. Olin jättänyt 2 pannua pesemättöminä liedelle. Sen sijaan että mies olisi auttanut pesemällä ne, hän vei ne saman tien roskikseen. ”Ilmeisesti et tiedä, mitä näille tehdään käytön jälkeen, niin pannaan suoraan roskikseen.”
Meidän arki helpottui, kun lapset kasvoivat. Vaikka minä olin töissä, ehdin paremmin siivotakin. Mies ei ollut enää niin äreä ja kohtuuton koko ajan. Nuorempi lapsi on nyt 10. Arki sujuu ihan hyvin ja lapsetkin auttaa kotitöissä.
Lämmin kiitos kommentistasi ja toiselle joka vastasi myös. Teki terää. Kaipasin jotenkin että joku sanoo "ääneen" siitä suoraan. Ja etten ollut hullu. Kun miehen mielestä hän itsestäänselvästi oli "oikeassa", ja minä vaan huono tms. Ja kun vuosikymmeniä siinä on niin kaipaa ulkopuolista mielipidettä, mielellään tukea ja myötätuntoa, tai vaan suorat sanat. Niin kiitos.
Tää on hyvä ketju! Mä haluisin kuulla mielipiteen siitä millasta mulla oli avioliitossa (eronnut), kun olin naimisiin mennessä täysin varustautumaton siihen miten mies siivosi. Itse olin sitä ennen normaalisti huolehtinut siivouksesta, en jättänyt lojumaan mitään, sellaista aina siistiä normimeininkiä. Sitten tuli avioliitto ja lapset, joista toinen koliikkinen, allergiavaivainen, nukkumishäiriöinen, ADHD-kriteerit täyttävä, ja toinen muuten vaan vilkas vilpertti. Aika meni perässä juostessa, enkä ehtinyt mitään muuta. Niin kertyi pyykkipinoja, vaatteita siellä täällä. leluja kans. Niin mies teki näin: otti jätesäkin, laittoi sinne tuolilta ja muualta vaatteet , myös lelut lattioilta, mitä tahansa. Sitten vei sen lastenhuoneeseen keskelle lattiaa, ja jätti siihen, eikä lapset (siihen aikaan ikä n. 1-4) mahtuneet olemaan. Ei siis halunnut laittaa mitään paikoilleen, ja riideltäessä tunnusti ettei tiedä mihin mikäkin kuuluu laittaa, tai ei tiennyt missä lasten vaatteita säilytetään. Eikä halunnut opetella. Meni tietokoneelle ja oli tyytyväinen itseensä. Myöhempinä vuosina mm. heitti jätesäkkiin lasten juuri saamat koulutodistukset (taas jotain paskaa täällä lipaston päällä), mitä vaan mikä eteen tuli. Silloin vei jo jätesäkin vaan roskiin. En uskaltanut lähteä mummolaan viikoksi, kun tiesin että sillä välin taas jätesäkit tulee esiin ja kotiin tullessa vatsanpohjaa vääntää että mitä taas kadonnut roskiin ja ukko tyytyväisenä kattomassa telkkua että vähän siivosi. Itse siivosin miten ehdin, kun lapsia kuskasin harrastuksiin, kaiken tein muun ja siivosin kyllä silti aina jotenkin. Yritin tehdä listoja mitä kuka tekee, laitoin hyllynreunoihin lappuja kenen vaatteet millä hyllyllä, jotta mieskin laittaisi paikalleen tavaroita eikä jätesäkkiin vaan ja sit mulle ja lapsille iloksi ne tai roskiin. Koin vaikeaksi kaiken sellaisten asenteiden keskellä, mutta yritin. Lopulta en jaksanut ja erosin. Oli kaikkea muutakin. Eron jälkeen siellä sitten oli siistiä ja minut leimattiin hulluksi ja siivottomaksi (sattui!!), mutta lapsethan oli silloin jo yläasteikäisiä, niin ei se sitten enää mikään kumma asia ollut ettei ollut sotkua. Ruuhkavuodet oli ohi. Saisko kommentteja? Kun oli olo että oon hourulassa, mutten osannut puhua asiasta. Mies osoittautui narsistiksi. Olis vaan parantavaa kuulla etten ollut se hullu kun mun mielestä se ei ollut ihan normaalia.
Oli pikkutarkka huomio ja selostus, mulla yleisempi eikä noin tarkasti ilmoitettu. Se on ilmaistu niin minulta äsken ja lehdistössä ja yhdeltä sairaanhoitajaltakin täälläpäin kun se on se pääpiirre. Ainahan voi tarkentaa. Toki. Mutta tarkoitin, ja ne muutkin jotka noin ilmaisevat asian, että suurimmalla osalla on tuo tyyppinen oireilu, niin että se on tunnistettavissa oleva eroavaisuus esim. Deltaan verrattuna, jota pidetään yleispiirteeltään "keuhkoihin menevänä". Tarkennus. Kun hiukan yliherkästi ehkä tunsin olon tyhmäksi, mutta oli minulta se yleisluonteinen ilmaus. Tuli sitten tarkempikin tieto. Mikäs siinä. Sama flunssaan se on pohjimmiltaan, hiukan varianteissa eroa. Siksi puhutaan varianteissa mutta covidia kaikki.