Raskaana olevat saikuttajat...

Jos tyttöystäväni joskus tulee raskaaksi niin sanon sille että saikuta aina kun tuntuu että on paha olla. Lapsi on miljoona kertaa tärkeämpi kuin joku työ. Mutta tehkää vaan töitä ja stressatkaa.. Ette te siitä mitalia tule saamaan:)

[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 21:30"]

Sori vanhan ketjun nosto, mut alko vähän hymyilyttää, kun työkaveri aiko (kevyt istumatyö kyseessä) hakee saikkua rv 24, koska sillä "väsyttää niin hirveästi, lonkkiakin alkanut kolottaa iltaisin :(". No yhyy... Kirjottaakohan lääkäri saikkua tuommosesta syystä..? Muakin valvottaa huonosti nukkuva esikoinen, joka nyt vielä on flunssan saanu. Väsyttää, mut kynnys hakea saikkua on kyl korkee.. 

[/quote]

No mutta toisaalta sillä on sitten edessä se pahin vauvavaihe, korvatulehdukset ja muu huba, josta hänellä ei ilmeisesti ole vielä kokemusta. :) Useimmat lääkärit eivät noilla oireilla kirjoita kuin pari huilipäivää ja tsekkaavat verenpaineen + hemoglobiinin.

Ap, tuskin mielipiteesi muuttuu mutta mun raskaus meni näin: alkuraskauden pahoinvointi oli niin jäätävää, ettei sitä voi kuvitella. Yritin parhaani tehdä töitä mutta aamuvuoroihin en aina pystynyt. Rv 11 sain suuren verenvuodon työvuoron päätteeksi; luultiin keskenmenoksi mutta kyseessä oli istukan osittainen irtoaminen --> 2 viikkoa lähes vuodelepoa ja kolmas lepoa, jotta istukka kiinnittyy uudelleen. Kielto nostaa mitään vähääkään painavampaa (aika hankalaa lähihoitajana). Rv 16 lähtien ennenaikaisia supistuksia, jotka ohittuivat levossa. Rv 19 sain supistuksia estävää lääkitystä sairaalassa, samoin rv 23 ja kummallakin kerralla olin osastolla vuodelevossa. Kohdunsuu alkoi aukeamaan liian aikaisin :( Liitoskivut olivat helvetillisiä selässä ja lantiossa. Jouduin vuodelepoon rv27-30 ja lapseni syntyi rv 30+1. Saikutinko turhaan mielestäsi?