Lue keskustelun säännöt.
Ongelmia deittailussa
13.11.2014 |
Eli, oon todennut olevani ilmeisesti todella hitaasti lämpenevä ihminen. Mun on helppo tutusta muihin ja oon sosiaalinen, mutta parisuhdemarkkinoilla on ollut hiljaista jo aivan liian pitkään. Muutaman kerran olen tavannut miehiä, joihin olen tutustunut netin kautta, mutta kukaan ei ole saanut mua mitenkään syttymään ensitapaamisella. Miksi olisikaan, kun en ole koskaan ihastunut samantien? Mutta siis, mä vaan ahdistun, jos huomaan, että mies on tosi kiinnostunut ja haluaa olla koko ajan yhteydessä. Sen jälkeen alan keksiä kaikenmaailman vikoja, miksi en halua enää nähdä. Tuntuu, että miehet ihastuvat ihan heti, mikäli edes ihastuvat ja mua vaan etoo ajatuskin, että joku vieras koskis muhun. Minusta ei myöskään ole reilua toista kohtaan, että esittäisin olevani kiinnostuneempi kuin olen.
Kaikki ihastuksenkohteeni ja ex-poikaystäväni (1) olen bongannut kouluista ja työpaikalta. Jotenkin todella hankala ajatella, että kiinnostuisin ihmisestä, jonka kanssa ei ole ns. luonnollisesti tekemisissä.
Mä en rehellisesti sanottuna usko, että kukaan mies jaksaisi hengailla mun kanssa paljon vaan kaverina ehkä kuukausiakin, ja varsinkin, kun lopputulos on suurimmalla todennäköisyydellä se, etten ihastu. Muistan kaikki mun ihastuksenkohteet ensimmäisestä nykyiseen ja niitä ei kovin monia ole. Äh, oon ilmeisesti tuomittu viettämään elämäni yksin vammaisten tunteideni takia. :(
Ymmärtääkö kukaan ja onko muilla ollut samoja ongelmia? Onko asiaan löytynyt ratkaisua?
Kommentit (3)
Sama. Tästä syystä olen lopettanut tuon "perinteisen" deittailun kun mun persoona ja ihastumistavat ei siihen oikein taivu. Niin kankeaa, väkinäistä ja tukahduttaa kaikki tunteet, jotka voisi luonnollisessa tapaamisessa nousta esiin saman henkilön kohdalla. Omat entiset olen bongannut netistä ihan vahingossa (tää oli itselle yllätys enkä ollut parisuhdemielessä tapaamassa vaan asiat klikkasi), toisen kerran työpaikalta.
Ajatus kahville raahautumisesta ja vieraan miehen kanssa tutustumisesta on rasittavaa, haluan nähdä miehen livenä ja ihastua, sitten vasta alkaa tutustumaan parisuhdemielessä eikä toisinpäin. Jos huomaan miehen kiinnostuvan ja itse olen pohtivalla kannalla, niin laitan heti poikki kun ahdistaa. Olen vaan huomannut, että jos mies sytyttää, niin se tapahtuu jo heti ensimmäisestä näkemisestä/ekalla tapaamiskerralla. Ei muuten.
Harmi vaan kun omat piirit on sellaiset, ettei kavereilla ole miespuolisia tuttavia kehen tutustua, joten ainoaksi paikaksi jää baarit josta aina joskus joku pyytää seuraavana päivänä näkemään...kahvilla. Työpaikalla kun ei tällä hetkellä ole ketään kiinnostavaa. Täytyis varmaan aloittaa joku harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja 2 lisää: Yhden miehen kanssa lopetin siksi, koska halusi halata toisien treffien päätteeksi enkä kestänyt sitä vaan se oli ihan kamalaa koska mitään tunteita ei mulla ollut :D Ja juuri tätä tapahtuu tällaisten miesten kohdalla, johon tutustui virallisemmin parisuhdemielessä ja netin kautta.
Sen sijaan työpaikalta bongatun kanssa (oltiin nähty töissä kuukausia ja juteltu kaikenlaista silloin tällöin) ajauduttiin heti ekana iltana halailemaan ja pussailemaan. Että niin...
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:55"]
Ajatus kahville raahautumisesta ja vieraan miehen kanssa tutustumisesta on rasittavaa, haluan nähdä miehen livenä ja ihastua, sitten vasta alkaa tutustumaan parisuhdemielessä eikä toisinpäin. Jos huomaan miehen kiinnostuvan ja itse olen pohtivalla kannalla, niin laitan heti poikki kun ahdistaa. Olen vaan huomannut, että jos mies sytyttää, niin se tapahtuu jo heti ensimmäisestä näkemisestä/ekalla tapaamiskerralla. Ei muuten.
Harmi vaan kun omat piirit on sellaiset, ettei kavereilla ole miespuolisia tuttavia kehen tutustua, joten ainoaksi paikaksi jää baarit josta aina joskus joku pyytää seuraavana päivänä näkemään...kahvilla. Työpaikalla kun ei tällä hetkellä ole ketään kiinnostavaa. Täytyis varmaan aloittaa joku harrastus.
[/quote]
Joo, ehkä tossa deittailussa ärsyttää ja ahditaa juuri tuo teennäisyys ja se alkuasetelma, että siitä pitäis nyt sitten tulla jotain. Muissa ympäristöissä tutustuu luonnollisemmin ja kumpikin näkee toisistaan eri puolia.
Toi on kyllä totta munkin kohdalla, että jokainen ihastus on aiheuttanut edes jonkinlaisia tunteita jo ensinäkemällä, vaikka se oiskin ollut vaan ajatuksen tasolla tyyliin "kivat silmät". Itseasiassa pidin nykyihastustani todella ärsyttävänä heti kättelyssä (kirjaimellisesti), mut myöhemmin mulle selvis, kuinka ihana ihminen onkaan kyseessä. :D Ilmeisesti voin sitten suoralta kädeltä tyrmätä nämä omasta mielestäni "ihan kiva" -tyyliset. Jos ensinäkeminen ei herätä mitään tunteita, tuskin niitä ilmaantuu myöhemminkään.
Mulla sama ongelma sen kanssa, että omissa piireissä ei oikein potentiaalisia miehiä liiku, tai ainakaan sellaisia, jotka olisivat vastavuoroisesti kiinnostuneita. Mietin myös tuota harrastusasiaa, mutta en ole keksinyt oikein yhtään potentiaalista vaihtoehtoa. Eikä sekään nyt oo oikein, et aloittaa jonkun harrastuksen vaan sen vuoksi, että jos sieltä sattuis löytymään joku ja harrastus itsessään ei kiinnosta. :D
Ap.