Lue keskustelun säännöt.
Vanhemman kuolema ja välien viilentyminen yhteisiin sukulaisiin - tyypillistä?
25.09.2021 |
Olimme äidin puolen serkkujen, tätien ja enon kanssa todella läheisiä koko lapsuuteni ajan pitkälle aikuisuuteen. Saatoin helposti sanoa rakastavani näitä ihmisiä, he olivat minulle aina rakkaita ystäviä tai turvallisia aikuisia.
Kun äitini vuosi sitten kuoli, kokoonnuimme hautajaisissa muistelemaan häntä ja samalla yhteisiä, hyviä ja lämpimiä hetkiämme viimeisiltä vuosikymmeniltä.
Enpä tiennyt, että ne olisivatkin käytännössä jäähyväiset.
Tänään on tätini syntymäpäiväjuhlat, ja vain minua ja sisaruksiani ei ole kutsuttu.
Tunnen itseni hieman hölmöksi, kun sillä tavalla aina uskoin vilpittömään rakkauteen ja oikeasti aitoihin ihmissuhteisiin.
Yritän tässä tyynnytellä itseäni ja löytää ns. lieventäviä asianhaaroja. Ehkä tämä on normaalia ja kuuluu toisinaan asiaan, kun yhteinen, elävä linkki on poissa?
Että olemme kaikki kasvaneet - niin lapset kuin aikuisetkin - ja yhteisen läheisen kuolema olisi vain merkkaamassa sitä, että tämä on jonkinlainen ”end of an era”?
Samanlaisia tai samankaltaisia kokemuksia läheisen kuoleman jälkeen?
Kommentit (7)
On hyvin tavallista. Kun nämä tädit ja enot saa lapsenlapsia niin tapaavat ja auttavatkin vain heitä. Kun vanhempasi ovat molemmat haudassa olet yksin tai sinulla on jäljellä oma puoliso, omat lapset ja ehkä siskosi tai veljesi jos olet pitänyt yhteyttä. Niin se menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän suvussa ihan normaalia kun joku kuolee niin yhteys moniin on katkennut.
Meillä ei oikeastaan mikään muuttunut. Äiti kuoli ja minulla on lähisukulaisista jäljellä isä ja oma mieheni ja meidän lapset. Äidillä oli sisaruksia, heillä kaikilla puolisot ja lapset ja useimmilla lapsenlapsiakin. Tajusin äidin kuoleman jälkeen, että meidän suvussa ei ole osoitettu sellaista aitoa lämpöä, välittämistä ja rakkautta, vaikka ollaan oltu ihan hyvissä väleissä ja tekemisissä. Minä koen että olen tärkeä vain omille lähisukulaisilleni jotka tuossa alkuun luettelin. Tiedän, että joissakin suvuissa myös sisarusten lapset on läheisiä enoille, sedille ja tädeilleen, melkein kuin omia lapsia. Meidän suvussa ei sellaista kulttuuria ole ollut. Ymmärrän, että heilläkin on ne omat perheensä joihin aika ja keskittyminen menee. Niin mielelläni haluaisin olla se rakastettu siskontyttö jollekin, nyt kun äitiä ei enää ole ja oma lähipiirini on niin pieni, omia sisaruksia ei ole. Tunnen yksinäisyyttä ja surua, ja ajattelen että minun on vain sitten otettava ne läheiset ihmiset elämääni muualta kuin sukulaisista ja olen salaa kateellinen niille joilla on tiivis ja vahva suku.
Siinä sen huomaa ketkä niitä "ystäviä" on.
Itse kuulin serkkujen kuulumiset vain äidin välityksellä. Äidin kuoltua täti alkoi soitella, kävi kylässäkin, mummotti lastani...ja sairastui sitten dementiaan hänkin.
Äidin ystävään, jonka tuli elämäämme ollessani 4v, yhteys jatkui yllättävän luonnollisena vaikka äitini ei ollut enää siinä välissä sopimassa asioita. Hän on ollut todellinen varamummu lapselleni, ottanut yökylään, vienyt leffaan, tullut harrastuksen esityksiin jne...
Sitten taas isän sisko... Minulla ei ollut mitään yhteyksiä isän sukuun ikävuosina 10-45, täti alkoi kutsua serkkuja yhteen kerran vuodessa molempien veljiensä kuoltua. Ajatus tuntui tosi vaivaannuttavalta, mutta ihan kivat kaffekekkerit ne on olleet, oli jännä huomata miten paljon mulla oli yhteistä ihan tuntemattomien kesken. Tapa varmasti jää kun täti ei enää jaksa, en usko että serkuista kukaan lopulta vaivautuu vastuunkantajaksi.
Itselläni oman läheisen kuoltua, olen lähentynyt monen sukulaisen kanssa enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä kuoli ja perin melko ison omaisuuden. Sukulaiset ei sen jälkeen ole pitäneet yhteyttä. En ole pahoillani.
Meillä on käynyt enemmänkin päinvastoin. En ole ollut hirveän läheinen esim. serkkujeni kanssa, johtuen mm. suuresta ikäerosta. Äitini oli tavallaan linkki meidän välillä. Kun hän kuoli, huomasimme pitävämme enemmän yhteyttä suoraan niiden serkkujen kanssa, joille äidilläni oli ollut kiinteämpi suhde.