Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nyt meillä on se tilanne mistä noissa avokeittiöketjuissa aina käytetään esimerkkinä: silakanpaisto
25.09.2021 |
Ja voin sanoa että haisee koko talo. Lieskari on, tai mikä huippuimuri onkaan, ihan toimiva peli mutta toi kalankäry on vähän liikaa sillekin.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut hei, avokeittiö on NIIN ihana: voi samaan aikaan seurustella perheen tai ystävien kanssa, kun niitä silakoita tai kuoreita käryyttää lieskarin huutaessa täysillä, rasvan roiskuessa metrien päähän... Kivasti voi istuttaa vieraat TUPAKEITTIÖN toiseen päähän sohvalle, josta aukeaa suora näkymä liedelle ja tiskipöydälle. Ja siellähän ei IKINÄ ole mitään tiskejä tai sotkuja, koska astiat laittaa tiskikoneeseen HETI se näkymätön keiju...
Jos olet itse köyhä ja laiska sika, ei tarvi yleistää. Mä en HALUA käryyttää yhtään mitään, enkä varsinkaan silakoita omassa himassani. Jos haluan silakoita, menen ravintolaan, jossa ne osataan tehdä. Meidän avokeittiö-olohuonekombossa sohvan selkänoja on keittiöön päin ja useimmiten perhe istuu siinä katsomassa telkkaria, kun minä tai mies kokkaa. Samalla voi ruuanvalmistaja katsoa ohjelmaa myös, niin ei tarvitse käyttää ruokapöydässä aikaa äskeisen ohjelman kertaamiseen.
Jos vieraille tarjotaan ihan kunnon ruokaa, se valmistetaan etukäteen. Tämä lienee itsestään selvää, koska en näe mitenkään hyvänä vaihtoehtona sitäkään, että ehtoinen emäntä jättää vieraat keskenään olkkariin, kun itse sulkeutuu keittiöön käryyttämään silakkapihvejään, huh. Joskus kokkaillaan kaveripariskunnan kanssa yhdessä ja silloinkin on huomattavasti kivempaa pyöriä siinä avotilassa kuin ahtaassa suljetussa keittiössä.
Jos on iso talo/kämppä, silloin erillinen keittiö on hyvä, koska siinä on riittävästi neliöitä. Peruskerrostalokaksiossa tai kolmiossa erillinen keittiö on joko niin pieni, ettei siellä mahdu useampi ihminen samaan aikaan touhuamaan tai sitten siinä on just sen verran neliöitä, että niin vieraat kuin perhekin hengaa mieluummin siinä kokkauksen aikana kuin pienessä olkkarissa.
Sori, mutta te umpikeittiöstä jankkaajat kuulostatte sellaisilta ankean elämän eläjiltä. Äitykkä on aina yksin keittiössä joiden rasvakäryisten pannupinnojen ja pinttyneiden 10 litran puurokattiloiden seassa vääntämässä perheelleen makaroonilootaa, jonka hunnilauma käy sitten lappaamassa kitusiinsa jättäen likaiset astiansa sinne keittiön kaaokseen entisten sekaan. Ja uupunut mammaparka lösähtää sohvalle ja on vaan onnellinen siitä, että saa laittaa keittiön oven kiinni, ettei tarvitse sieltä sohvalta katsella niitä sotkuja. Juu ei kiitos mulle.
No yleistät näköjään sinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Jos olet itse köyhä ja laiska sika, ei tarvi yleistää. Mä en HALUA käryyttää yhtään mitään, enkä varsinkaan silakoita omassa himassani. Jos haluan silakoita, menen ravintolaan, jossa ne osataan tehdä. Meidän avokeittiö-olohuonekombossa sohvan selkänoja on keittiöön päin ja useimmiten perhe istuu siinä katsomassa telkkaria, kun minä tai mies kokkaa. Samalla voi ruuanvalmistaja katsoa ohjelmaa myös, niin ei tarvitse käyttää ruokapöydässä aikaa äskeisen ohjelman kertaamiseen.
Jos vieraille tarjotaan ihan kunnon ruokaa, se valmistetaan etukäteen. Tämä lienee itsestään selvää, koska en näe mitenkään hyvänä vaihtoehtona sitäkään, että ehtoinen emäntä jättää vieraat keskenään olkkariin, kun itse sulkeutuu keittiöön käryyttämään silakkapihvejään, huh. Joskus kokkaillaan kaveripariskunnan kanssa yhdessä ja silloinkin on huomattavasti kivempaa pyöriä siinä avotilassa kuin ahtaassa suljetussa keittiössä.
Jos on iso talo/kämppä, silloin erillinen keittiö on hyvä, koska siinä on riittävästi neliöitä. Peruskerrostalokaksiossa tai kolmiossa erillinen keittiö on joko niin pieni, ettei siellä mahdu useampi ihminen samaan aikaan touhuamaan tai sitten siinä on just sen verran neliöitä, että niin vieraat kuin perhekin hengaa mieluummin siinä kokkauksen aikana kuin pienessä olkkarissa.
Sori, mutta te umpikeittiöstä jankkaajat kuulostatte sellaisilta ankean elämän eläjiltä. Äitykkä on aina yksin keittiössä joiden rasvakäryisten pannupinnojen ja pinttyneiden 10 litran puurokattiloiden seassa vääntämässä perheelleen makaroonilootaa, jonka hunnilauma käy sitten lappaamassa kitusiinsa jättäen likaiset astiansa sinne keittiön kaaokseen entisten sekaan. Ja uupunut mammaparka lösähtää sohvalle ja on vaan onnellinen siitä, että saa laittaa keittiön oven kiinni, ettei tarvitse sieltä sohvalta katsella niitä sotkuja. Juu ei kiitos mulle.