Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ihmeessä koulussamme kiusatusta tuli aikuisena suosittu?
24.09.2021 |
Luokallani oli yläasteella ja lukiossa aikoinaan tyttö, joka ei todellakaan ollut mikään suosittu. Rehellisesti: lihavaa ja näsäviisasta nörttiä kiusattiin, varsinkin hänen selkänsä takana. Tyttö oli outo, ei sillä ollut edes erityisemmin kavereita ja se oli jo ärsyttävä näsäviisastelija jo silloin. Muka tiesi kaikesta kaiken, opiskeli hirveästi ja oli muutenkin sellainen kympintyttö suorittaja. Oli sellainen pikkuvanha tylsimys. Lukiossa jäi yksin, pukeutui oudosti ja oli muutenkin outo yms enkä ihmettele. Lukion jälkeen muutti pois ilmeisesti opiskelujen perässä.
Törmäsin tuohon tyttöön vuosia myöhemmin, kun hänen työstään oli juttua lehdessä. En meinannut tunnistaa, mutta nimi oli sama ja kasvonpiirteet tutut. Oli menestynyt omalla alallaan. Googlaamalla löytyi useampiakin lehtihaastatteluja. Etsin henkilön somesta käsiini ja olin järkyttynyt. Hänellä oli hurjasti instagramseuraajia, kun meillä kouluaikaisilla kavereilla monilla on reilu parisataa. Hän oli ihan erinäköinen kuin ennen: oli laihtunut ja kaunis. Pidettiin kouluaikana häntä satavarmana lesbona, mutta somen perusteella hänellä oli aviomies ja lapsi. Vaikutti toisaalta yhtä ärsyttävältä kuin ennenkin, oli vain siihen päälle jotenkin ylipositiivinen. Elämä ja työ oli muka niin upeaa ja blah blah.
Miten ihmeessä tuollaisesta kiusatusta voisi tulla jotenkin suosittu??
Kommentit (59)
On kyllä ansainnut kaiken tuon hyvän sen jälkeen miten tuota tyttöä koulussa kohtelitte.
Kuule. Jotkut ovat vaan fiksuja ja pärjäävät siinä minkä kokevat intohimokseen. Vaikka olisi koulussa ollut ärsyttävä "näsäviisastelija", niin työelämässä voi ollakin rautainen ammattilainen.
Ei voi kuin toivoa kaikkea hyvää tuolle "tytölle". <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan mun entinen koulukaveri? Kuulostaa tutulta, tosin sen kiusatun näkökulmasta.
Olen kuule ansainnut menestymiseni kovalla työllä. Opiskelin ja olen tehnyt ihan älyttömästi töitä päästäkseni siihen pisteeseen, missä olen nyt. Tein paljon töitä vapaa-ajallakin saavuttaakseni sen aseman, missä olen nyt. Näin vaivaa, että saavutin harvinaista ammatillista osaamista. Puolisokaan ei löytynyt ekalla kierroksella, vaan vasta vaikean eron jälkeen. Nykyinen puolisoni ja lapseni on ihania. Ei todellakaan tullut helpoimman kautta, mutta olen tyytyväinen elämääni. Joskus mietin kouluvuosia enkä kaipaa niitä ollenkaan. Onneksi aikuisena voi rakentaa elämänsä ilman, että kaltaistesi ihmisten mielipiteillä on väliä elämäni kannalta.
👍👍👍
Vierailija kirjoitti:
"Tuskin sillä mitään töitä on..."
On joko pomo tai linnakundi, siinä perusvaihtoehdot.
Ajatelka, ap, että loppupeleisdä se tyttö sai yksin nujerrettua koko teidän luokkanne, vaikka te yrititte yhdessä nujertaa häntä vuosikausien ajan!
Timanttinen tapaus, tuo tyttö!
Mietin, että joku kirjoittaa minusta, mutta sitten luin sanat menestynyt ja suosittu. Ne eivät edelleenkään kuulu elämääni. Olin itsekin kiusattu lukioon saakka ja en ole toipunut siitä vieläkään kunnolla. Ne asiat vaikuttavat elämääni monissa tilanteissa. Ymmärrän todellasen, että moni haluaa pärjätä elämässään ikävien vuosien jälkeen. Itsekin kestän melko paljon, mutta ihmisten kanssa toiminen, luottaminen muihin tai vaikka rohkeus eri tilanteissa on poissa. En viihdy enää muiden joukossa hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuskin sillä mitään töitä on..."
On joko pomo tai linnakundi, siinä perusvaihtoehdot.
Ajatelka, ap, että loppupeleisdä se tyttö sai yksin nujerrettua koko teidän luokkanne, vaikka te yrititte yhdessä nujertaa häntä vuosikausien ajan!
Timanttinen tapaus, tuo tyttö!
* Ajatella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki mahdolliset kehut ja onnittelut tuolle koulukaverillesi. On onnensa ansainnut ja varmasti tehnyt kovasti töitä sen eteen. Vaikuttaa ihmiseltä joka on jo nuorena tiennyt mitä elämältä haluaa ja osannut tehdä töitä tavoitteidensa eteen.
Elämästä on toivottavasti suurin osa aikuisuutta mutta sinä takerrut siihen, mitä hän oli joskus vuosia/vuosikymmeniä sitten?? Kamoon. Hän ei ole enää sama ihminen kuin silloin joskus. Sinä ilmeisesti olet?
P.S. Mitä luulet tuon koulukaverisi tuumivan sinusta nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän luokan kiusattu, lihava, ruma tyllerö tappoi ittensä n.18 v: na...😓
Eli teidän luokka on oleellisesti syyllinen yhden ihmisen kuolemaan, niinkö?
Toinen juttu: puhut todella rumin sanoin edesmenneestä ihmisestä. Ilmeisesti jotain on pahasti pielessä korviesi välissä.
Nimittely on todella ääliömäistä kaikenikäisillä, mutta tuo sinun möläytyksesi edesmenneen luokkalaisesi ulkonäöstä repii jo ihan uusia sfäärejä.
Normaalilla järjenjuoksulla ja empaattisuudella varustettu ihminen tuntisi muutenkin vähintään katumusta osallistumisestaan tapahtuneeseen – viimeistään aikuisena.
On todella sääli ja erittäin väärin, että teidänlaisenne kiusaajat, jotka olette systemaattisesti ehkä jopa kokonaisen vuosikymmenen ajan piinanneet yhtä ihmistä päivittäisellä tasolla ja ajaneet tämän lopulta itsemurhaan, saatte elää elämäänne täysin vapaasti ja rangaistuksetta.
Sen tytön perheen ja suvun elämä nimittäin suistui tytön itsemurhan myötä lopullisesti raiteiltaan aiheuttaen monia "sivuilmiöitä", kuten mm. vuosikausien lääkäreillä ja psykologeilla käyntejä, pitkiä ja kalliita lääkekuureja, poissaoloja töistä ja mahdollisesti jopa työttömyyttä ja ennen kaikkea lisää masennusta. Hautajaisetkin ovat kalliita. Ei kaikilla välttämättä ole edes niihin varaa.
Tytön perhe siis joutui – teidän kiusaamispakkomielteenne vuoksi – tahtomattaan uhriksi ja kaiken mahdollisen maksajaksi.
Tämän älyää kuka tahansa, vaikkei kyseistä tragediaa muuten tuntisikaan.
Luokkanne aiheutti siis valtavan henkilökohtaisen katastrofin eräälle perheelle ja suvulle. Oletkos koskaan ajatellut asiaa tästä näkökulmasta?
Sen tytön perheeltä tuska ei lopu koskaan. Mietihän sitä, kun seuraavan kerran iloitset omasta pikku elämästäsi ja kepeästä olemassaolostasi.
T. Sama (myös aikoinaan rankasti koulukiusattu)
Lukematta aloittajan pitkää tarinaa.... Siinä on tapahtunut kasvu aikuiseksi ja elämässä on kohdattu samaan kasvuun kyenneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän luokan kiusattu, lihava, ruma tyllerö tappoi ittensä n.18 v: na...😓
Eli teidän luokka on oleellisesti syyllinen yhden ihmisen kuolemaan, niinkö?
Toinen juttu: puhut todella rumin sanoin edesmenneestä ihmisestä. Ilmeisesti jotain on pahasti pielessä korviesi välissä.
Nimittely on todella ääliömäistä kaikenikäisillä, mutta tuo sinun möläytyksesi edesmenneen luokkalaisesi ulkonäöstä repii jo ihan uusia sfäärejä.Normaalilla järjenjuoksulla ja empaattisuudella varustettu ihminen tuntisi muutenkin vähintään katumusta osallistumisestaan tapahtuneeseen – viimeistään aikuisena.
On todella sääli ja erittäin väärin, että teidänlaisenne kiusaajat, jotka olette systemaattisesti ehkä jopa kokonaisen vuosikymmenen ajan piinanneet yhtä ihmistä päivittäisellä tasolla ja ajaneet tämän lopulta itsemurhaan, saatte elää elämäänne täysin vapaasti ja rangaistuksetta.
Sen tytön perheen ja suvun elämä nimittäin suistui tytön itsemurhan myötä lopullisesti raiteiltaan aiheuttaen monia "sivuilmiöitä", kuten mm. vuosikausien lääkäreillä ja psykologeilla käyntejä, pitkiä ja kalliita lääkekuureja, poissaoloja töistä ja mahdollisesti jopa työttömyyttä ja ennen kaikkea lisää masennusta. Hautajaisetkin ovat kalliita. Ei kaikilla välttämättä ole edes niihin varaa.
Tytön perhe siis joutui – teidän kiusaamispakkomielteenne vuoksi – tahtomattaan uhriksi ja kaiken mahdollisen maksajaksi.
Tämän älyää kuka tahansa, vaikkei kyseistä tragediaa muuten tuntisikaan.Luokkanne aiheutti siis valtavan henkilökohtaisen katastrofin eräälle perheelle ja suvulle. Oletkos koskaan ajatellut asiaa tästä näkökulmasta?
Sen tytön perheeltä tuska ei lopu koskaan. Mietihän sitä, kun seuraavan kerran iloitset omasta pikku elämästäsi ja kepeästä olemassaolostasi.
T. Sama (myös aikoinaan rankasti koulukiusattu)
Ei voi muuta kuin luottaa siihen, että kiusaajille, jotka tämän aiheuttivat, karma kostaa rankalla kädellä. Tsemppiä sinulle. Itse olen myös allut rankasti kiusattu aikoinaan, eikä minulta heru mitään empatiaa kiusaajille.
En tiedä onko tositarina, mutta ei siinä periaatteessa mitään kummallista ole.
Erilaisuudesta joutuu kiusatuksi, ja se erilaisuus voi aivan hyvin olla ominaisuus josta on oikeassa ympäristössä merkittävää hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran näinkin päin. Useimmiten kiusaajat kuitenkin voittavat tai pikemmin "voittavat".
Mikä voitto se on nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle tai kuntoutustuelle jäävä ihmisparka?
Minusta tuntuu vieläkin pahalta kun oma lukiokaverini päätyi lopulliseen ratkaisuun. Hän oli iloinen ja toiset huomioonottava vastakkaisen sukupuolen edustaja, joka ei tunkenut niljaisesti iholle. Vasta yo-juhlien jatkoilla entinen luokkakaverini kertoi, että toiset pojat harjoittivat ihan konkreettista väkivaltaa lukion vessassa. Ilmeisesti kateuden vuoksi kun tytöt pitivät lukiokaverista kovien poikien mielestä liikaakin.
Olisipa lukiokaveri kertonut, että mitä joutuu kestämään. Eihän lukiossa valvota enää oppilaiden vessoja ja sen vuoksi ne olivat kätevä rääkkäystila toisista eroavalle pojalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran näinkin päin. Useimmiten kiusaajat kuitenkin voittavat tai pikemmin "voittavat".
Mikä voitto se on nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle tai kuntoutustuelle jäävä ihmisparka?
Jep, käytännössä kiusaajat "voittavat" itselleen korkeamman veroasteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmänkin ihmetyttää miksi yhdelläkään koulukiusaajalla on aikuisena kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Enemmänkin ihmetyttää miksi yhdelläkään koulukiusaajalla on aikuisena kavereita.
Ehkäpä heidän "kaverit" ovat samaa luuseriporukkaa kouluajoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmänkin ihmetyttää miksi yhdelläkään koulukiusaajalla on aikuisena kavereita.
Ehkäpä heidän "kaverit" ovat samaa luuseriporukkaa kouluajoilta.
Useimmiten se on juuri niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran näinkin päin. Useimmiten kiusaajat kuitenkin voittavat tai pikemmin "voittavat".
Mikä voitto se on nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle tai kuntoutustuelle jäävä ihmisparka?
Minusta tuntuu vieläkin pahalta kun oma lukiokaverini päätyi lopulliseen ratkaisuun. Hän oli iloinen ja toiset huomioonottava vastakkaisen sukupuolen edustaja, joka ei tunkenut niljaisesti iholle. Vasta yo-juhlien jatkoilla entinen luokkakaverini kertoi, että toiset pojat harjoittivat ihan konkreettista väkivaltaa lukion vessassa. Ilmeisesti kateuden vuoksi kun tytöt pitivät lukiokaverista kovien poikien mielestä liikaakin.
Olisipa lukiokaveri kertonut, että mitä joutuu kestämään. Eihän lukiossa valvota enää oppilaiden vessoja ja sen vuoksi ne olivat kätevä rääkkäystila toisista eroavalle pojalle.
Pitää tähän vielä kirjoittaa itsekin. Minuakin siis kiusattiin myös lukiossa ja minusta tehtiin samalla se syyllinen, että olin jo opettajien silmissä niin hiljainen, arka tai muuten outo, etteivät hekään tavallaan epäilleet missään olevan vikaa. Olin siis ainakin joistakin heistä niin erilainen, ettei ollut ihme kun jäin yksin. Jotkut kyselivät, että miksi en halua tehdä ryhmätöitä yms. Todellisuudessa minut jätettiin yksin ja ei otettu ryhmiin ja jos otettiin niin kukaan ei välttämättä puhunut mitään. Liikunnassa ei syötetty kertaakaan jos siinä joukkeessa pelasin. Samalla minua pilkattiin päivittäin ulkonäöstäni tai vaatteistani. Jos avasin tunnilla suuni ja vastasin johonkin ( vain pakosta tein näin) niin naureskeltiin väärää vastausta tai ääntäni. Oikeastaan kaikki mitä tein oli väärin. Koulun juhlat olivat pahinta kaikesta ja silloin asuni käytiin läpi entistä tarkemmin. Silti jos pinnasin juhlista tai jostain ihanasta iltakoulusta tai teemapäivästä niin olin tehnyt väärin ja opettajat kyselivät miksi olin pois. En vaan tahtonut sinne enää vapaa-ajalla mennä, kun kestin jotenkin ne tavalliset päivät. Vanhojen tanssit, penkkarit ja kaikki muu sellainen jäi välistä. Kiinnostusta olisi voinut olla niihin, mutta siinä porukassa koin parhaaksi jättää ne väliin. Tämä kaikki voi kuulostaa pieneltä, mutta oli silti kurjaa ja vei uskoa ihmisiin. Minulle lukio oli pahempi kuin yläaste tiettyjen tyyppien takia, vaikka yläkoulussakin oli yksinäistä myös ja ajoittain sattui kaikkea ikävää.Samalla suututtaa se sanonta, ettei enää lukiossa kiusata ja ihmiset erilaisia. Ei se näin ole ja en ollut edes ainoa vaan oli monia tuolla samassa tilanteessa. Oikeastaan kaikki ne ihmiset joihin tutustuin ( jotka olivat samassa tilanteessa) ja joista sain vähän seuraa tuona aikana päättivät joko lopettaa koulun, siirtyä muualle tai yksinkertaisesti vaan jäädä pois sieltä ilmoittamatta. Itse olin ainoita jotka kävivät loppuun tuolla siitä porukasta. En ihmettele sitä. Yksikään heistä ei halunnut vaan tulla enää sinne. Itse kävin sen, mutta maksan hintaa vieläkin. Vaihto ei ollut itselle silloin oikein mahdollinen.
Alue: Aihe vapaa
Hienoa, että näinkin voi elämä joillakin mennä. Että kiusatusta tulee menestyjä.