Lue keskustelun säännöt.
Käyttäydyttekö "normaalisti" lääkärissä? Itseä taas hävettää... -.-
12.11.2014 |
Mistää johtuu älyllinen taantuminen lääkärin vastaanotolla?
HÄVETTÄÄ!
Menin tänäänkin jännityksestä totaalisen sekaisin ja riisuin itseni vahingossa alusvaatteisilleni, vaikka "pelkät" housut olisivat riittäneet kun lääkäri kehotti vähentämään vaatetta. Ja daa, näin jälkikäteen ajateltuna onkin ilmiselvää että paljaat sääret olisivat olleet tarpeeksi (säärissä ihottumaa).
Lääkäri meni selvästi hämilleen kun vetaisin paidatkin pois, ja kun tuumasi että "siis vain niitä sääriä katsotaan", tajusin mokani ja nyt HÄVETTÄÄ. Melkein teki mieli tokaista että en siis ole mikään itsensäpaljastelija, mutta sehän nyt olisi vain pahentanut tilannetta moninkertaisesti. Että siinä sitten hohotin kummallisesti ja kiemurtelin vaivaantuneena tilanteen loppuun saakka.
Jäi siis älyllisesti varsin omintakeinen kuva tästä potilaasta.
Voi helvetin helvetti. Ja pitää vielä toistekin nähdä tätä lääkäriä.
Onko kohtalotovereita?
Kommentit (56)
En todellakaan käyttäydy normaalisti. Esitän reippaampaa kuin olen, väitän etten tarvi sairauslomaa, sanon pärjääväni vaikken pärjäisi, vähättelen vaivoja ja olen anteeksi kun tulin asenteella. Koen olevani vaivaksi ja taakaksi, kummallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 21:27"]En todellakaan käyttäydy normaalisti. Esitän reippaampaa kuin olen, väitän etten tarvi sairauslomaa, sanon pärjääväni vaikken pärjäisi, vähättelen vaivoja ja olen anteeksi kun tulin asenteella. Koen olevani vaivaksi ja taakaksi, kummallista.
[/quote]
Sama ilmiö näkyy sairaalassa lääkärin kierrolla. Potilaat hoitajien nähden sekoilevat, henkeä ahdistaa, eivät kykene liikkumaan, heittäytyvät lapsenomaisen avuttomiksi, mutta lääkärin edessä ryhdistäytyvät ja ovat asiallisia ja hyvävointisia. Se on se lääkärin auktoriteetti.
Minä riisuin kerran hierojalla vahingossa pikkuhoususilleni, vaikka piti ottaa vain paita pois. Huomasin puolivälissä hierontaa enkä kehdannut sanoa mitään...
Ja kyllä, oli mieshieroja! :S
Mua alkaa myös AINA itkettää, vaikka olisin lääkärissä tyyliin katkenneen kynnen takia (kärjistetysti). Siis vaikka ei olisi periaatteessa mitään hätää, asia ei ole nolo, mua ei erityisesti satu mihinkään.. Silti en meinaa sanaa saada suustani kun itkettää! Raivostuttavaa.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 21:15"]
Ihanaa kun nyt on tuo OmaKanta, josta voit jonkin ajan päästä käydä tarkistamassa mitä lääkäri sinusta ajatteli ja kirjasi. Minä sain sentään viimeksi arvioinnin 'asiallinen'.
[/quote]
OT. Onko muuten tietoa, kuinka nopeasti ne käynnit sinne kirjataan? Kävin joskus noin kuukausi sitten lääkärillä, eikä tuolla OmaKannassa mitään kyseisestä käynnistä näkynyt, kun äsken tarkistin. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpötän aina tosi hermostuneesti ja tuntuu että olen aivan turhaan siellä. Mulla on niin outo taito 'kadottaa' se vaiva samana aamuna kun on lääkärinaika, että tunnen siellä oloni aina aivan terveeksi.
Mä sain 20-vuotiaana lääkäriltä tarran, kun olin niin reipas. :D Mulla on hirvee piikkikammo, enkä meinannut antaa pistää kipulääkettä suoraan lihakseen. Sellaisen vartin vänkäsin itku kurkus, etten halua piikkiä, ennen kuin annoin pistää itseäni. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 21:55"]Höpötän aina tosi hermostuneesti ja tuntuu että olen aivan turhaan siellä. Mulla on niin outo taito 'kadottaa' se vaiva samana aamuna kun on lääkärinaika, että tunnen siellä oloni aina aivan terveeksi.
[/quote] Minakin kadotan vaivoja laakaripaivana. voi olla jotain mika on vaivannut kuukausia mutta laakariin mennessa se katoaa. tullakseen tietty takaisin seuraavana paivana, mutta laakarissa tunnen itseni typeraksi. mikakohan tuokin juttu on.
Olen normaalistikin aika vitsiniekka, mutta lekurissa olen aina niin hermostunut että rupean heittämään ihan pässiä läppää koska mulla on joku ihme tarve keventää tunnelmaa, vitsailen niillä vaivoillani ja mukahauskasti morkkaan itseäni, sit jälkeenpäin olen aina ihan että voihelv... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas en suostu riisumaan lääkärissä. Siis jos siihen ei ole syytä. Kävin juttelemassa tyrästä lääkärillä ja lääkäri sanoi, että ota paita pois. Sanoin, että en ota, pystyt kyllä katsomaan sen ihan niin, että nostan paitaani. Vielä toisen kerran sanoi, että paita pois. En ottanut vaan menin makuulleni ja nostin paidan ylös :).
Olen siis kyllästynyt siihen, että käyt näyttämässä kurkkua ja silloinkin pitäisi ottaa paita pois ;)
Kuntoutusryhmässä vanhempi nainen kertoi kun kylä lääkäri tutki olkoon vaiva mikä tahansa piti ylävartalo riisua alasti ja kuunnella keuhkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla alkaa aina seisomaan kun sairaanhoitaja/naislääkäri pyytää riisumaan. Onneksi on melkein 20-senttinen niin ei tarvii sitä hävetä..
M20
Aikoinaan opetettiin, että kun potilas tulee sairaalaan, niin häneltä on puolet järjestä pois. On ihmisiä, jotka eivät muista nimeäänkään sellaisessa tilanteessa. En puhu mistään traumatilanteesta vaan tavallisesta poli käynnistä. Eli tuo on tuttua hoitohenkilökunnalle. En ole kylläkään lääkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 21:03"]Mä alan lähes aina itkemään lääkärissä. En tiedä miksi, mutta oon aina kipeänä tosi herkkä ja kun lääkäri kysyy, että miksi tulit, niin heti oon tippa linssissä. Niin noloa.. En ymmärrä, mistä se johtuu :S
[/quote]
Mä oon myös itkupilli lääkärissä. Kerran oli mononukleoosin jälkitautina maksatulehdus ja kun kuulin että maksa-arvot ovat lähteneet laskuun ulvoin kuin vauva. En pystynyt itkultani puhumaan. Kysyivät jo että voivatko soittaa jonkun hakemaan mua... Eikä tuo kerta viimeiseksi itkuksi lääkärin vastaanotolla jäänyt.
Itsekin ten kaikkie pikku unohduksia tai riisumiskämmejä joskus. Pieniä, mut itelle epämiellyttäviä, stressaan iin paljon muutenki lääkäriä.
Eikä auta että olen joutunut ravaamaan useita kertoja vuodessa eri lekureilla koko ikäni. Viis vuotiaasta asti joutu juoksee melkein aikuiseksi asti keliakian kontrolliverikokeessa ja kuulonaleneman takia kuulokontrollissa.
Kuulokokeissa nyt aikuisena käy 2-3 vuoden välein yhä, ja yhä ihan karseeta. Jo pienenä ne ahisdisti kun tuntu tosi nololta jos kuuli sil kertaa hunommin ku edelliskerralla, vaikkei kuuo merkittävästi koskaan alentunu lisää. Silti aina siellä sitä laitetta äänien tullen painellessa miettii aivot täysillä stressihiki selässä että kuulinko nyt vrmasti sen matalan piippauksen vai keksikö pääni sen itse, naputtelen testilaitetta välillä varuiksi kuulemisen merkiksi, kun muka niin noloa jos ei kuulekaan pienempää ääntä ja huhheijaa.. aina yrittää ottaa rennosti, ja silti stressi noista ihan valtava. Vaikka on niissä koko ikänsä suunnilleen ravannu ja tosi rutiinijuttu jo.
Heh, tuli aloitusviestistä mieleen oma kokemukseni. Olin menossa kuvauttamaan ylävartaloa, ja vastaanotolle päästyäni lääkäri ohjasi minut pukukoppiin ja pyysi ottamaan kaiken ylimääräisen pois. Olin siinä uskossa, että laitteiden vuoksi rintsikatkin ynnä muut tulee riisua ettei metalli jotenkin häiritse kuvauttamista, joten tissit paljaana sitten astelin odottelemaan lääkäriä.
Tullessaan takaisin lääkäri repesi spontaanisti nauruun, ja sanoi tarkoittaneensa että riisuisin vain kaulakoruni! Tuli tuosta nauramisesta todella inhottava olo, kun olin tuolloin vielä teinityttö. En myöskään ymmärrä miksei voinut kertoa ohjeita suoraan ja miksi kaulakorun takia piti ohjata pukukoppiin.
Nyt kyllä huvittaa tapaus, mutta silloin oikeasti ahdisti.
En ole koskaan hakenut turhaan saikkua, mutta minua aina pelottaa, että lääkäri luulee minun valehtelevan. Jopa kuumeisen lapseni kanssa meno lääkäriin jännittää, pelottaa ettei lääkäri usko minua, eikä kirjoita sairaslomaa. Tosi hölmöä, en tiedä mistä tämä johtuu.:D
Minä olin kerran lääkärissä ihottuman takia, ja pitihän se paita sitten ottaa pois kun sitä oli käsivarsia myöten... Minulla on sellainen paita, joka on muuten musta, mutta kaula-aukon tienoilla on sinistä.. Tämä sininen kaistale on erillinen kangaspala, joka on vain muutamin pistoin kiinnitetty paidan sisäpuolelle..
Inhoan palloilla tuntemattomien nähden puolialasti, joten enköhän sitten kiireessä pukiessani onnistunut sukeltamaan paitaan niin, että se sininen kagaskaistale jäi selkäpuolelle (kuuluu siis olla paidan rintamuksessa), ja olin ihan jumissa paidassa. En sitten millään voinut vain ottaa paitaa uudelleen kokonaan pois ja asetella kangaspalaa paremmin, vaan kiemurtelin puoliksi paidan sisällä edestakaisin samalla, kun lääkäri melkein tanssahtelee perässäni yrittäen saada katsekontaktia selittäessään ohjeita jatkoa varten...
Lääkärin puheet menivät ihan ohi, ja pakkohan se paita oi lopulta sitten ottaa uudelleen pois..
Katsokaa ihmeessä tuo youtubepätkä, näytin varmaan aika samalta siinä tilanteessa :D
Olen hieroja, ja tuo on kyllä ihan tavallista että ihmiset sekoilevat pukeutumisen ja riisumimsen kanssa. Välillä otetaan liikaa ja välillä liian vähän, joskus otetaan pois paita kun pyydän ottamaan pois housut. Eipä nämä minulle mitenkään erityisemmin mieleen jää ja seuraavalla tapaamisella en enää edes muista koko juttua.