Vaurioitanko 4kk vauvaani tällaisella unikoululla?

VIe lääkäriin. Kuulostaa refluksilta. Meillä oireili juuri noin, ei ollut pulauttelua tai muuta selkeää, vauva kitisi ja oli väsynyt. Vie kokeneelle lastenlääkärille suoraan, ja sano että epäilet refluksia!

Ei kannat vielä unikouluttaa. Puolivuotiaana vasta aikaisintaan. Heijaa vaunuihin unille joko sisällä tai ulkona. Kun vauva meinaa herätä, heijaile uudesttan, niin vauva saattaa jatkaa uniaan. Jos vauva herää aina tietyn ajan päästä nukahtamisesta, aloita heijaus viittä minuuttia ennen ja jatka kymmenen minuuttia. Näin vauva nukkuu pidempään.

vauvalla on nälkä. imetin tunnin putkeen ja alkoi nukkumaan vartin sijasta 1,5h unia.

Oletko varma, ettei pikkuisella ole vaan nälkä? Oma vauvani heräili pari ekaa kuukautta jatkuvasti ja tietenkin tarjosin aina ekana rintaa. Joskus vauva söi kunnolla, joskus vain muutaman imaisun ja nukahti tissi suussa. Heräsi, kun irrotin hänet siitä. Neuvolan th arveli nälkää syyksi heräilyyn ja selitti ihan järkeenkäyvästi, että äidin lähellä, varsinkin rinnalla, nälkäinenkin vauva saattaa hetkeksi nukahtaa, mutta herää eti, kun lohtu (rinta) katoaa. Annoin parina iltana kunnolla korviketta ja tadaa, yön eka unipätkä oli 3-5 h, paljon pidempi kuin koskaan ennen. Loppuyön imetin ja heräily jatkui tiuhana. Lopulta, väsyttyäni, annoin korviketta yölläkin ja saimme molemmat nukuttua.

Ei tietenkään hyvä ratkaisu imetyksen kannalta, mutta minä valitsin unet.

Sanotaan, että vastasyntyneen vauvan uni on polyfaasista, millä tarkoitetaan sitä, että uni-valverytmi vaihtelee melko säännöllisesti 3-4 h:n sykleissä vuorokauden ajasta riippumatta. 

Vauvojen nukkumisjaksojen pituus vaihtelee epäsäännöllisesti kestäen 20 minuutista aina 6 tuntiin saakka. Tavallisesti vastasyntyneellä on unijaksoja 6-8 kertaa vuorokaudessa. 

Ensimmäisten elinkuukausien aikana univalverytmiä alkavat muokata sekä valon vuorokausivaihtelu, että sosiaaliset vihjeet. Niinpä kolmen kuukauden ikään mennessä suurin osa unesta alkaa painottua yöhön ja pisin valveillaolojakso päivään. Tällä tarkoitetaan viiden tunnin unijaksoa keskellä yötä. 

Kolmen kuukauden iässä voidaan ensimmäisen kerran puhua säännöllisestä vuorokausirytmistä. Se on kuitenkin herkästi häiriintyvä ja havahtumiset yöllä ovat vielä yleisiä. Niinpä esimerkiksi puolitoistavuotiaista vielä noin joka kymmenes havahtuu neljä kertaa tai useammin yön kuluessa. 

Puolen vuoden ikään mennessä yhtäjaksoinen yöuni on pidentynyt kuuteen tuntiin. Yleensä tämän ikäiset nukkuvat yksi tai kaksi jaksoa yöllä ja kaksi lyhyempää jaksoa päivällä. Myös vuorokausirytmin kehityksessä on hyvin laajat normaalin vaihtelun rajat: osalle lapsista säännöllinen rytmi kehittyy jo varhain, kun taas toisilla yöuni on pitempään katkonainen. 

Yöheräämiset ovat hyvin tavallisia aina kahden vuoden ikään saakka, ja ehkä paras tapa ehkäistä nukkumiskriisien syntyä, on varautua jo ennakkoon siihen, ettei lapsen nukkuminen tule välttämättä sujumaan aikuisten aikataulujen mukaisesti. Mitään yksikäsitteistä sääntöä ei voida antaa siitä, kuinka nopeasti tai millä tavalla vauva saadaan mahdollisimman nopeasti nukkumaan yönsä hyvin.

Lapsen voi opettaa nukkumaan. Vauvalla on unirytmi, jota pitää tukea. Esim. vauva kitisee yöllä, sitä ei nosteta heti syliin, vaan odotetaan n. 10 minuuttia. Jos ei nukahda uudelleen, otetaan syliin ja lohdutetaan. Jos ei auta, vasta sitten vaihdetaan vaippa tai annetaan ruokaa. Voi olla, että vauva on vain unisyklin katkeamisvaiheessa ja nukahtaa itse takaisin. Vauvaa pitäisikin tukea tässä syklissä, eikä herättää vauvaa ottamalla heti syliin. Kunnon itkuun toki reagoidaan heti. 

Kannattaa opettaa nukahtamaan omaan sänkyyn, jossa vauva voi rauhassa oleilla, nukahtaa ja liikkua. Vauva oppii siis itse rauhoittamaan itsensä, mikä vahvistaa vauvan itsetuntoa. 

Mutta vaivoissa on eroa, lisäksi sairaudet voivat heikentää nukkumista. Jotkut vauvat eivät myöskään juuri nuku päiväunia. 

täällä taas joku kopypastettaa noita pitkiä juttuja.
Mutta kuten edellä joku jo sanoikin, vauva olisi syytä käyttää lääkärissä.
Korvaongelmalta tai refluksilta minustakin kuulostaa, jos on selvästi väsynyt mutta ei nukahda kuin tissille - molemmissa imetyksen sekä vähän pystympi asento että itse imeminen helpottaa kipua ja auttaa vauvaa nukahtamaan.
Noin pienelle ei voi mitään huudatusunikoulua pitää, ja kuulostaa että pienellä tosiaan on joku ongelma.

Vastasyntyneen unisykli on huomattavasti lyhyempi kuin aikuisen, vain noin 50 minuuttia. Näin ollen on myös huomattavasti enemmän vaiheita, jolloin herääminen voi tapahtua, mikäli jokin ulkopuolinen tai sisäinen ärsyke sen aiheuttaa. 

Vastasyntyneen unirytmi seuraa hänen ruokailurytmiään. Hän syö usein ja nukkuu syöntien väliset ajat. Pisimmillään hän nukkuu 3-4 tuntia, mutta on vauvoja, jotka nukkuvat paljon lyhyempiä pätkiä. Pikkuhiljaa hänelle muodostuu rytmi, jonka mukaan hänellä on yksi pitempi unijakso vuorokaudessa, ja unijaksojen välinen valveillaoloaika lisääntyy. 

Vanhemmat tietysti toivoisivat, että tämä pitempi unijakso sijoittuisi yöaikaan, mutta näin ei välttämättä tapahdu. 

Kestää aikansa ennen kuin vauva ehdollistuu samaan valoisuuden ja pimeän mukaiseen uni-valverytmiin kuin vanhempansa. 

3-4 kuukauden iässä, kun valveillaoloaika lisääntyy ja vauva alkaa kiinnostua ympäristöstään enemmän, tällainen ehdollistuminen mahdollistuu. 

Siihen saakka vanhempien on lähes toivotonta yrittää muokata vauvan nukkumista minkäänlaiseen muottiin. Helpompaa on sovittaa aikuisen rytmi vauvan rytmin mukaiseksi, ja pehmeästi yrittää ohjata vauvaa nukkumaan öisin ja valvomaan päivisin. 

Äidin ja lapsen erillään nukkuminen on uusi länsimainen tapa. Edelleenkin suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat äitiensä tai perheittensä kanssa yhdessä. Länsimaissa erillään nukkuminen yleistyi 1800-luvulla ja aluksi vain ylemmissä sosiaaliluokissa. Erillään nukkuminen on ennen kaikkea sosiaalinen tapa, joka ei pohjaudu ihmisen biologisiin tarpeisiin. Muihin nisäkkäisiin verrattuna ihmisvauva on neurologisesti kypsymätön, ja siksi jatkuva läheisyys äidin kanssa päivin ja öin on tarpeen maksimoimaan eloonjäämisen ja hyvinvoinnin. Vauvan kevyempi uni, lyhyemmät unisyklit ja tiheämmät heräämiset palvelevat kaikki näitä tarpeita. Äidin läheisyys ja välitön tarpeidentyydytys niinikään turvaavat elämän alkutaivalta. 

Äidin jatkuvan läheisyyden ja ympärivuorokautisen hoivan merkitys on alettu ymmärtää pikkuhiljaa myös lääketieteen piirissä. Synnytyssairaalat rakentavat kiireesti perhehuoneita, joissa myös isät voivat viettää vauvan elämän ensimmäiset päivät yhdessä perheensä kanssa. Synnyttäneiden osastoilla vauvat ovat äidin hoidossa alusta saakka. Edistyksellisimmät sairaalat suosittelevat, että vauva myös nukkuisi äidin vieressä ja pahoittelevat sairaalan sänkyjen kapeutta. Tällä tavoin pyritään turvaamaan myös imetyksen alkuun saattaminen ja onnistuminen. 

Imetyksen mekanismit suosivat myös mahdollisimman luonnonmukaista, vauvan tarpeista lähtevää lähestymistapaa, jossa vauva on mahdollisimman paljon äidin lähellä, saa imeä niin usein kuin haluaa ja niin kauan kerrallaan kuin haluaa. Luonnollisena jatkumona tässä prosessissa on se, että vauva saa myös öisin imeä rajoituksetta. Kun vauva nukkuu äidin vieressä, vauvan ja äidin unisyklit synkronoituvat. Näin ollen kun vauva herää imemään, on äitikin todennäköisimmin kevyen unen vaiheessa eikä herääminen ole niin vaikeaa kuin syvästä unesta. Heräämisten määrällä ei näyttäisikään olevan niin paljon merkitystä päiväaikaisen väsymyksen kannalta kuin sillä, mistä univaiheesta herää ja kuinka nopeasti pääsee takaisin uneen. Imettäessä erittyy runsaasti prolaktiinia, joka on tärkein "hoivahormoni". Prolaktiinia erittyy myös nukkuessa sekä vain kosketellessa vauvaa. Prolaktiini rauhoittaa ja tasoittaa äidin mieltä, aktivoi hoivaamistoimintoja, lisää maidontuotantoa sekä edesauttaa symbioosin muodostumista äidin ja vauvan välillä. Yhdessä nukkuessa prolaktiinin eritys maksimoituu. Yöllä erittyy myös melatoniini-hormonia, joka puolestaan auttaa sekä vauvaa että äitiä pääsemään nopeasti takaisin uneen. Näin siis luonnollinen pyörä pyörii: Kun vauva alkaa antaa merkkejä heräämisestä tai jo vähän ennen sitä, äiti puolittain havahtuu, tarjoaa rintaa, vauva imee, prolaktiinia ja melatoniinia erittyy, molemmat nukahtavat saman tien uudelleen. Olen itse kokenut omakohtaisesti sen, kuinka aamulla lukuisten heräämisten jälkeen on täysin levännyt olo, eikä itse asiassa tarkkaan edes muista, kuinka usein tai harvoin on herännyt. Sama mekanismi toimii myös päiväunilla; yksin sänkyyn laitettuna vauva herää 50-60 minuutin kuluttua ja täytyy nukuttaa uudelleen. Jos myös äiti nukkuu päiväunet, vauva ehkä herää, varmistaa äidin läsnäolon, imee vähän ja molemmat jatkavat unia. Päiväunilla äiti myös kompensoi mahdollista öisistä heräämisistä aiheutuvaa väsymystä. 

Antropologi, filosofian tohtori James McKenna on tutkinut äidin ja vauvan yhdessä nukkumista. Kalifornian yliopiston neurologian laitoksen unihäiriökeskuksessa 3 kk ikäiset vauvat äiteineen nukkuivat laboratoriossa muutamia öitä. Äiti-vauva -parit oli jaettu etukäteen kahteen ryhmään sen mukaan, nukkuivatko he kotioloissa yhdessä vai erikseen. Laboratoriossa he nukkuivat 2 yötä tottumaansa tapaan ja yhden yön päinvastoin. Nukkumista kuvattiin videolle ja elintoimintoja monitoroitiin. Tulosten mukaan yhdessä nukkuminen lisäsi kokonaisunimäärää riippumatta siitä, oliko siihen aikaisempaa tottumusta vai ei. Yhdessä nukkuminen pidensi imetysaikaa ja -tiheyttä, ja vauva ilmaisi itkien nälkäänsä vain erikseen nukkuessa. I ja II-vaiheen uni lisääntyi, III- ja IV-vaiheen uni väheni yhdessä nukkuessa, eli vauva on herätettävissä helpommin. Yhdessä nukkuminen lisäsi äidin ja vauvan unen samanasteisuutta ja hereillä oloa yhtä aikaa. Yhdessä nukkuessa vauva nukkui harvemmin vatsallaan, mitä pidettiin hyvänä asiana. Yhdessä nukuttiin hyvin lähekkäin, kasvokkain, mikä lisäsi vauvan saamaa sensorista stimulaatiota. Äidit myös valvoivat lapsensa unta myös nukkuessaan. Riippumatta aikaisemmista nukkumistavoista kaikki siis hyötyivät yhdessä nukkumisesta. 

Kätkytkuolema (SIDS, Sudden Infant Death Syndrome) on traaginen vauvan yhtäkkinen kuolema unen aikana. Sitä on tutkittu paljon, mutta yksiselitteistä syytä sille ei ole löydetty. Yleensä kätkytkuoleman´ kokevat vauvat ovat 0-6 kuukauden ikäisiä, eniten niitä sattuu noin 3 kuukauden ikäisille. On kuitenkin löydetty joitakin ympäristöllisiä selittäviä tekijöitä: Vanhempien alhainen sosioekonominen status, äidin tupakointi, ennenaikainen syntymä ja hengitysvaikeudet syntymän jälkeen sekä se, jos sisarus on kätkytkuoleman uhri. Kätkytkuolema ei johdu kuristumisesta, vuodevaatteisiin tukehtumisesta tai vauvan päälle kierähtämisestä. Mielenkiintoinen tieto on, että niissä kulttuureissa, joissa perheet nukkuvat yhdessä, kätkytkuolema on paljon harvinaisempi kuin länsimaissa. 

Nykyään kätkytkuolemaa pidetään pikemminkin unihäiriönä. Vauva ei osaa kontrolloida automaattisesti hengitystään unen aikana tai havahtua unesta hengitysvaikeuden seurauksena. Unen aikana happi-hiilidioksidi-tasapainosta huolehtivat pienet kemoreseptorit suurten verisuonten seinämissä. Jos veren happipitoisuus laskee tai hiilidioksidipitoisuus nousee liiaksi, lähettävät nämä reseptorit aivoille käskyn kiihdyttää hengitystä. Ensimmäisinä kuukausina nämä automaattiset hengityksensäätelyjärjestelmät ovat kehittymättömiä kaikilla vauvoilla. Vauvojen hengityksessä ei ole vielä säännöllistä kaavaa, vaan siinä esiintyy silloin tällöin jopa 10-15 sekunnin katkoksia, jonka jälkeen hengitys taas jatkuu. Näitä katkoksia kutsutaan apneaksi. Joskus katkokset ovat jopa 20 sekunnin mittaisia ja niiden aikana sydämen syke laskee noin 20 prosentilla. Silloin joko automaattinen säätelyjärjestelmä kytkeytyy päälle taikka vauva herää, ja hengitys jatkuu taas. Onkin arveltu, että kätkytkuoleman uhreilla joko automaattinen säätelyjärjestelmä on synnynnäisesti häiriintynyt tai he eivät jostain syystä herkästi herää hengityskatkokseen. 

Vauva on siis neurologisesti ja kehityksellisesti epäkypsä nukkumaan yksin. McKennan tutkimustulokset tukevat sitä oletusta, äidin lähellä nukkuminen aktivoi vauvaa hengittämään. Kun vauvan hengitys katkeaa, äiti ehkä tiedostamattaan liikahtaa, mikä taas havahduttaa vauvaa sen verran, että hengitys taas jatkuu. Vauva tuntee patjan välityksellä äidin hengityksen sekä kuulee sen rytmin, mikä auttaa vauvaa rytmittämään omaa hengitystään. Yksin nukkuvalla vauvalla tätä valvontamekanismia ei ole. Suoraan näistä tuloksista ei kuitenkaan voi sitä johtopäätöstä vetää, että yhdessä nukkuminen ehkäisisi kätkytkuolemia. Tätä mieltä on kuitenkin lastenlääkäri, lääketieteen tohtori William Sears, 8 lapsen isä ja perhepedin vankkumaton kannattaja. Hän lisää vielä, että nimenomaan rintaruokituilla lapsilla kätkytkuoleman riski on pienempi. Hän perustaa hypoteesinsa puhtaasti henkilökohtaiselle vakaumukselle, jossa kuitenkin on perusteita olla totta. Onhan niin, että nimenomaan rintaruokitut vauvat heräilevät keskimäärin useammin öisin kuin korvikkeella ruokitut, koska rintamaito sulaa nopeammin kuin korvike. Tämä voisi olla yksi luonnon mekanismeista suojata vauvaa liian syvältä ja liian pitkältä unelta, josta vielä kehittymättömät säätelymekanismit eivät saa vauvaa hereille, varsinkaan jos vauva nukkuu yksin omassa sängyssään, mahdollisesti jopa omassa huoneessaan. 

Myös äidin voi sanoa olevan "kehityksellisesti epäkypsä" nukkumaan erossa vauvasta. Äiti todennäköisesti heräilee ainakin aluksi useita kertoja yössä tarkistamaan, vieläkö vauva hengittää. Jokaisesta risauksesta äiti on hetkessä vauvan sängyn vieressä, ja pahimmassa tapauksessa vauva säikähtää tätä hämärästä ilmestyvää pörrötukkaista aavetta ja herää itkemään. Onhan paljon helpompaa vain ojentaa kätensä ja laskea se rauhoittavasti vauvan päälle ja jatkaa unia. 

Opetimme 4-5-kuisena vauvamme nukahtamaan itsekseen. Huudatusta en suosittele kenellekään, lempeämpää uniopetusta kylläkin. Vauva oppii nukahtamaan itsekseen, kaikki saavat nukuttua paremmin. Itse käytin Baby whispererin metodia, jossa tärkeää on opettaa vauva lempeästi ja turvallisuuden tunnetta rikkomatta itsenäisen unen alkuun. Jos vauvasi huutaa heti sängyn lähelläkään, on baby whispereriä mukaillen tärkeää ensin tehdä sängystä mukava ja kiva paikka, jonne vauva menee mielellään.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 12:55"]

 yölläkin heräilee tunnin välein. 

[/quote]

Vauvan unisykli on siis 50 minuuttia. Etkö tienny?

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:25"]

täällä taas joku kopypastettaa noita pitkiä juttuja. Mutta kuten edellä joku jo sanoikin, vauva olisi syytä käyttää lääkärissä. Korvaongelmalta tai refluksilta minustakin kuulostaa, jos on selvästi väsynyt mutta ei nukahda kuin tissille - molemmissa imetyksen sekä vähän pystympi asento että itse imeminen helpottaa kipua ja auttaa vauvaa nukahtamaan. Noin pienelle ei voi mitään huudatusunikoulua pitää, ja kuulostaa että pienellä tosiaan on joku ongelma.

[/quote]

Mun mielestä kuulostaa taas ihan normaalilta vauvalta, joka on tyytyväinen niin kauan kun saa olla äitinsä sylissä (huuto alkaa vasta pois laskettaessa).

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:28"]Opetimme 4-5-kuisena vauvamme nukahtamaan itsekseen. Huudatusta en suosittele kenellekään, lempeämpää uniopetusta kylläkin. Vauva oppii nukahtamaan itsekseen, kaikki saavat nukuttua paremmin. Itse käytin Baby whispererin metodia, jossa tärkeää on opettaa vauva lempeästi ja turvallisuuden tunnetta rikkomatta itsenäisen unen alkuun. Jos vauvasi huutaa heti sängyn lähelläkään, on baby whispereriä mukaillen tärkeää ensin tehdä sängystä mukava ja kiva paikka, jonne vauva menee mielellään.
[/quote]
Niin ja neuvolankin mukaan tuon ikäiselle sopii lempeä unikoulu, jossa ei vielä yöimetystä lopeteta, vaan harjoitellaan itsenäistä rauhoittumista ja nukahtamista. Puoli vuotta on rajapyykki totaaliunikoululle, jossa teoriassa voi jättää yösyötöt pois. On potaskaa, että tissille tai syliin nukahtavat, väsymystään kirkuvat vauvat ovat kaikki jotain korva- tai refluksivaivaisia. Meillä ainakin herkkähipiäinen ja temperamentikas tapaus saattoi kirkua väsymystään tai epämukavuuttaan kuin hengen hädässä. Ja toki umpiväsynyt lapsi protestoi superhuudolla, kun haluaisi mennä nukkumaan ja äiti ei anna (=tehdä sitä niinkuin vauva on tottunut ).

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:31"][quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:25"]

täällä taas joku kopypastettaa noita pitkiä juttuja. Mutta kuten edellä joku jo sanoikin, vauva olisi syytä käyttää lääkärissä. Korvaongelmalta tai refluksilta minustakin kuulostaa, jos on selvästi väsynyt mutta ei nukahda kuin tissille - molemmissa imetyksen sekä vähän pystympi asento että itse imeminen helpottaa kipua ja auttaa vauvaa nukahtamaan. Noin pienelle ei voi mitään huudatusunikoulua pitää, ja kuulostaa että pienellä tosiaan on joku ongelma.

[/quote]

Mun mielestä kuulostaa taas ihan normaalilta vauvalta, joka on tyytyväinen niin kauan kun saa olla äitinsä sylissä (huuto alkaa vasta pois laskettaessa).
[/quote]

Kuulostaa myös vauvalta, joka on tottunut nukahtamaan tietyllä tavalla ja tuskastuu, kun ei umpiväsyneenä saa sitä (tissiä tai syliä), mitä tarvitsee nukahtamiseen. Ratkaisu: pois vippaskonsteista ja opeta lempeästi nukahtamaan vaikka unipupu kainalossa.

Itse ottaisin yhteyttä neuvolaan. Kuulostaa ihan refluksi vauvalta. Ennen sitä ei kannata kokeilla itsekseen nukahtamisia tms.

Ap, kuulostaa tosi rankalta. Jos asut pk-seudulla, kannattaisi kokeilla lasten osteopatiaa jossa varmistetaan, ettei pään kalvot ole synnytyksen jäljiltä paineiset ja hermosto toimii kuten pitää. Myös korvat olisi varmaan hyvä tarkistuttaa ja pitää myös refluksi mielessä. Älä unikouluta koska on erittäin mahdollsita, että vauvaa vaivaa jokin. Tietysti vauvat tarvitsevat myös läheisyyttä, mutta tuo tunnin välein heräily viittaa kyllä johonkin muuhun. Tsemppiä!

Vauvasi on ilmeisesti suuritarpeisempi ja tarvitsee läheisyyttä. Heistä kasvaa kyllä hienoja persoonia:)

Itselläni myös juuri nyt 4kk toinen lapseni. Suosittelen kantoliina tai kantoreppua, esim Manduca! Saat kädet vapaiksi ja vauva saa nukkua ja torkahdella oman tahtonsa mukaan siinä sylissäsi. Voi kestää hetken että tottuu olemaan, mutta vaivan arvoista!

Kaikki eivät ilmeisesti lukeneet koko aloitusta tai sitten osalta meni muuten vain jonkin verran ohi. Vauva siis ei esimerkiksi nukahda sitteriin tai vaunuihin heijailuun. Nukahtaa vain ja ainoastaan syliin tai tissille. En myöskään ole jättänyt vauvaa missään vaiheessa yksin huutamaan, vaan ollut koko ajan vieressä ja ottanut heti syliin itkun alkaessa. Minulle sanottiin jo 1kk neuvolassa, ettei vauvan pitäisi kärsiä siitä, jos nukuttaa omaan sänkyyn, jos itse koko ajan vieressä silittelemässä, kun vauva itkee, mutta tiedä sitten.  Tissiä olen tarjonnut tunnin parin välein; olen antanut syödä, kun on syönyt, mutta ottanut pois suusta, kun alkanut vain "lupsuttelemaan" ja alkanut nukkua. Klo 11 syödään myös jo päivän ainut kiinteä ateria. Silloin söi niin paljon kuin jaksoi ja ihan hyvä aterian söikin. Ei siis ole nälästäkään kyse, kun ei saa nukahdettua.

Ja copypastettajalle, jonka juttuja en edes kokonaan jaksanut lukea, en tahdo opettaa vauvaa omaan sänkyyn siksi, että joku olisi minulle sanonut, että niin pitää tehdä. Enkä edes siksi, että saisin itse nukuttua paremmin. Minähän sanoin jopa, että voisin alkuun nukuttaa vauvaa vain päiväsaikaan omaan sänkyyn ja öisin nukkuisi edelleen vieressäni ihan sen omankin jaksamiseni takia. Itse pärjään kyllä tälläkin nukkumisella ihan hyvin, kun pärjään vähillä unilla. Viime yöltäkin takana vain nelisen tuntia unta, jonka senkin nukuin 3 pätkässä. Itse en saanut viime yönä enää 2:30 jälkeen unta ja seitsemään saakka makasin vauvan vieressä valveilla liikkumattomana, että toinen pysyisi unessa. Ja tämä toistuu omalla kohdallani joka yö.

Aiemmin vauva nukkui jossain vaiheessa 3-4 tunninkin pätkiä yössä. Ja vaikka onkin aina ollut huono nukkuja, niin aiemmin myös nukahti huomattavasti helpommin. Nykyään saa illalla tissillekin nukuttaa parhaimillaan pari tuntia.

Korvatulehduksesta ei ainakaa ole kyse, kun lääkärintarkastuskin oli reilu viikko takaperin ja siellä korvat tutkittiin kyllä. Refluksista en tiedä. Temperamentiselta vauva kyllä vaikuttaa, joten se varmaan tässäkin osittain takana.

Missään tässä ei minusta olisi mitään valittamista, JOS vauva olisi hereillä ollessaan oikeasti pirteä ja tyytyväinen, mutta kun ei ole. Yleensä aamu ja iltapäivä sujuvat hyvin. Kolmesta eteenpäin koko päivä onkin oikeastaan kitinää, kun uni ei tule vaikka väsyttää. Tai sitten nukahtelee välillä vartiksi syliin ja herää taas kitisemään väsymystä sen jälkeen. Yöllä harrastaa paljon sitä, että on juuri nukahtamaisillaan, kunnes sitten ihan yhtäkkiä ilman syytä kiskaisee päänsä irti tissistä ja havahtuu taas etsimään tissiä. Välillä yöllä herää ensin syömään ja syömisen jälkeen harrastaa tuota levottomana tunninkin verran ennen kuin taas nukahtaa oikeasti kunnolla. Sitten voi nukkua tunnin ja toistaa saman homman. Ja yhtä usein myös niin päin, että herää ja tunnin verran reuhtoo tissillä tai pyöriskelee kitisten ennen kuin rauhoittuu syömään ja nukahtaa vasta sitten.

- Ap

Huh, ap, tsemppiä sulle. Googleta tuo lasten osteopatia, moni vauva on saanut avun uneen.

Hei!
Kirjoitin tuolla aiemmin että voisi olla refluksi. tarkkaile vähän vauvaa. Jos vauva nieleksii ennekuin alkaa yllättäen parkumaan kovaa, jos vauva "kurnuttaa" makuuasennossa, tai jos esim vaunuissa nukkuessaan aina herää kun työnnät alamäkeä niin vie lääkäriin! Meidän tausta on sellainen että lääkärissä käytiin koko eka vuosi ihan samanlaisen nukkumisen takia kuin mitä kuvaat, ja lääkäreistä kukaan ei osannut epäillä refluksia. Vasta sitten lapsen aksvettua rupesin tunnistamaan oireet itse, ja lääkärissä aloitettiin lääkekokeilu - > siihen asti tunnin välein herännyt vauva rupesi nukkumaan 5 tunnin pätkiä ja muuttui valveilla ollessaan iloiseksi ja hyväntuuliseksi. Jälkikäteen on harmittanut vauvan ja omasta puolesta että ensimmäinen vuosi oli hänelle niin kipeä ja minulle niin raskas, vain koska refluksia ei keksitty. Että mielestäni aika herkästi kannattaa vauva viedä lääkäriin ja tätä epäillä!