Lue keskustelun säännöt.
Kihlat purettu kauan sitten, mutta edelleen yhdessä - mies haluaa kantaa sormuksi, kun hänen ystäviään on paikalla
24.09.2021 |
Purimme kihlat minun toiveestani viime vuonna, kun kerroin, että mielestäni onkin hyvä näin. Sormukset säästettiin aika ymmärrettävistä tunnesyistä.
Tapaamme miehen ystäviä tietysti säännöllisesti, ja silloin mies pyytää, että minäkin pitäisin sormusta vasemmassa nimettömässä, kun hän itse käytännössä kantaa sormusta mukanaan ja vetää sen sormeensa aina paikan tullen, ja jos ei, niin on ”unohtanut sen kotiin”. Olen suostunut tähän järjestelyyn, mutta minusta se on aika kiusallista.
Minun ystäväni tietävät, että kihlat on peruttu, eikä samaa ilmiötä heidän seurassaan ole. Tietävät myös miehen fiksaatiosta, eivätkä todellakaan ymmärrä.
Nyt kun on pelleilty reilun vuoden verran, olen alkanut epäillä, että mies ei ainoastaan häpeä häiden perumista (taitaa itse asiassa läheisilleen puhua häiden siirrosta), vaan myös olla tosi, tosi pahoillaan itse asiasta.
Säälin häntä vähän. Suhtautumiseni on ollut tähän asti myöntyminen, mutta mietin kehtaanko vain kylmän viileästi jatkossa kieltäytyä, koska oikeastaan jopa kärsin jostain säälin ja myöhähäpeän sekoituksesta.
Oletteko kuulleet vastaavasta? Ette varmaan. Mutta jos kuvittelette omalle kohdalle, suostuisitteko leikkiin vai pistäisittekö pelin poikki? Jos ette enää suostuisi, kuinka kieltäytyisitte..?
Ei-vertaistuen-vaan-ulkopuolisen-ihmisen-ajatusten-tarpeessa
Kommentit (38)
Minä olisin nakannut pellolle elämästäni tuollaisen ihmisen, joka peruu kihlat ja silti ajattelee että eletään tässä samoin kuin ennen. Itse asiassa oma mieheni kertoi häiden jälkeen, että jos muuan tilanne olisi mennyt toisella lailla, hän olisi perunut häät, ja hämmästyi suuresti kuin pidin itsestäänselvänä, että siinä tilanteessa olis tiet eronneet. Ei tajunnut, mikä loukkaus sellainen on. Että kosii ja peruu sitten. Ja kuvittelee että kaikki säilyy silti samana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai miestä risoo, kun ei kelpaa sun aviomieheksi.
Sinä et halua pitää sormusta koska mietit että jospa tapaat paremman miehen. Hän ei saa nähdä sormusta sormessasi. Siihen asti kunnes hänet löydät pidät nykyisen miehesi. Tällainen ajatus tuli mieleen kun luin tuon.
Lisäksi tuo antaa huonon kuvan sitoutumiskyvystäsi. Ja sitten ihmettelet miehen käytöstä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi ihmeessä halusit purkaa kihlat niinkin perusteellisesti että lopetit sormuksen käytön, mutta olla ihmisen kanssa silti yhdessä? Haluatko vaan selventää kaikille, että mies kelpaa sinulle tässä kohtaa, mutta ei nyt sentään elämänkumppaniksi? Ei ihme, että miehellä on nöyryytetty olo.
Minulle (meille) kihlat tarkoittavat tulevaa avioliittoa, ja sormukset ovat avioliittoon sitoutumisen symboli.
En ole sitoutunut avioliittoon, enkä halua kantaa sormessani merkityksetöntä ”sitoutumissormusta” saati olla ns. ”teinikihloissa”.
Miksi pitäisi olla sormukset, jotta voi olla sitoutunut toiseen elämänkumppaneina? Sovimme nimenomaan avioliitosta yhdessä, ja peruimme sen yhdessä, tosin minun aloitteestani.
Ap
Minusta tuo on vähän vanhanaikainen näkemys, että kihlat tarkoittaisivat aina tulevaa avioliittoa. Olette kuitenkin tunnesyistä säästäneet sormukset, joten jokin merkitys niillä pitää silloin sinullekin olla. Mitä vikaa on siinä, että käyttäisitte sormuksia juuri sitoutumisen symbolina? Varsinkin jos se avomiehellesi on tärkeää. Itselleni sen kihlasormuksenkin symbolinen merkitys olisi juuri se sitoutuminen, vaikkei olisi mitään aikomusta käydä virallisesti rekisteröimässä parisuhdetta.
Vaikuttaa sekavalta kuviolta mutta kuka edes katsoo toisten sormuksia joka tapaamisella. En mä ainakaan osaa sanoa onko kavereilla ollut viime tapaamisella sormukset vai ei. Mullakin usein jää sormukset kotiin ja ihan yhtä naimisissa olen silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta vaikuttaa siltä, että te ette ole kartalla toistenne tunteista ja se hämmentää miestä. En ole varma, onko ap edes kartalla omista tunteistaan. Ap kirjoittaa jotenkin ristiriitaisesti. Välillä avioliitto on vain tekninen järjestely, joka ei liity tunteisiin. Välillä taas avioliitto on iso sitoumus. Siis mihin alunperin suostuit ja mistä kieltäydyit? Ymmärrätkö itse ja osaatko selittää sen miehellekin? Ja tiedätkö, miten mies näihin asioihin suhtautuu?
Ei ihme, että asia vaivaa teitä. Pakkahan on ihan levällään!
Joku veemäinen persoonallisuushäiriöinen taas vauhdissa...
Tsemppiä miehelle, toivottavasti löytää onnen jonkun toisen kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, viestissäsi vaikutat aika tunnekylmältä eli että et ole oikein kosketuksissa omien tai toisten ihmisten tunteiden kanssa. Tekstisi perusteella myös suhtautumisesi tähän mieheen on kylmää ja välinpitämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun on pelleilty reilun vuoden verran, olen alkanut epäillä, että mies ei ainoastaan häpeä häiden perumista (taitaa itse asiassa läheisilleen puhua häiden siirrosta), vaan myös olla tosi, tosi pahoillaan itse asiasta.
Säälin häntä vähän. Suhtautumiseni on ollut tähän asti myöntyminen, mutta mietin kehtaanko vain kylmän viileästi jatkossa kieltäytyä, koska oikeastaan jopa kärsin jostain säälin ja myöhähäpeän sekoituksesta. Oletteko kuulleet vastaavasta? Ette varmaan. Mutta jos kuvittelette omalle kohdalle, suostuisitteko leikkiin vai pistäisittekö pelin poikki? Jos ette enää suostuisi, kuinka kieltäytyisitte..?
Siis olet aiemmin pitänyt asiaa pelkkänä pelleilynä, ja vasta vuoden päästä tajuat, että mies olisikin halunnut naimisiin ja hänellä on suuria tunteita sinua kohtaan. Oletko todella noin etäällä miehestä emotionaalisesti? Ja kun nyt vihdoin tajuat tämän asian, sinua "vähän säälittää" ja koet myötähäpeää. Eikö tosiaan mitään muuta? Ymmärrätkö ollenkaan, miltä tilanne tuntuu miehestäsi? Ei ainakaan vaikuta siltä, koska viestissäsi mainitset ongelmaksi lähinnä sen, että SINÄ joudut sietämään lieviä epämiellyttäviä tunteita tilanteesta johtuen. Ja pohdit, pitäisikö sinun lainkaan sietää tällaista epämukavuutta vai "kehtaisitko" kohdella "kylmänviileästi" puolisoasi silloin, kun hänellä on sydän vereslihalla. Viestistäsi saa myös sen kuvan, että sinun mielestäsi ongelmana tässä on vain sormusten käyttäminen ja teidän eriävät näkemykset siitä. Ei suinkaan se, että vuoden verran miehellä on ollut todella vaikea tilanne.
Kaiken kaikkiaan välität kuvan, että suhtaudut parisuhteeseenne lähinnä yhdessäelämisjärjestelynä, johon ei sinun puoleltasi liity mitään syviä tunteita. Ja että miehen tunteilla ei ole sinulle mitään painoarvoa.
Pistä nyt hyvä ihminen tällainen kuvio poikki äläkä leikittele toisten ihmisten tunteilla ja elämällä tällä tavalla. Sen verran selkärankaa pitää olla. Jatkossa sitten joko teet kumppaneillesi selväksi heti, että tunteet eivät ole mukana seurustelussa. Tai sitten teet töitä oman itsesi kanssa, jotta pystyt muodostamaan oikeita tunnesiteitä, ja ryhdyt seuraavaan parisuhteeseen vasta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuo nyt todella kova torjunta ja loukkaus miehelle, että päätät, ettei hän olekaan avioliittoon sitoutumisen arvoinen, ja sitten vielä nöyryytät häntä tekemällä asian julkiseksi kaikille.
Jos et haluaisi ikinä kenenkään kanssa naimisiin, niin silloin voisit ihan hyvin miehen mieliksi ja suurimman henkilökohtaisen sitoutumisesi merkiksi käyttää sormuksia.
Tuo, että et halua käyttää sormuksia vaikka nimenomaan pidät niitä tärkeän sitoumuksen merkkinä, tarkoittaa nähdäkseni, että mies ei mielestäsi ole sinulle se oikea. Ja se taas on hänelle noloa kavereiden edessä, koska hän suostuu olemaan suhteessa, jossa toinen ei häntä oikeasti halua omakseen tunnustaa.
Itse asiassa muistan kysyneeni täältäkin, että kuinka perua häät, jos tajuaa ettei haluakaan naimisiin. Tuli vastauksia laidasta laitaan, mutta tein sen omalla tavallani. Nöyryyttävää, ehkä, mutta avioliitto ei mielestäni ole mikään tae sitoutumisesta ja rakkaudesta ja onnellisesta liitosta (olen sanonut tämän miehelle).
En pidä sormuksia sitoutumisen merkkinä, kirjoitinko jossain väärin? En halua sitoutumissormuksia enkä teinikihloja, kuten mielestäni kirjoitinkin.
En ihan tajua, miksi minä ja se etten halua kantaa sormusta (mies kantakoon jos haluaa) tekisi minusta suhteen hirviön. Sormukset eivät merkitse minulle muuta kuin avioliittoa, ja avioliittoon en halua - kenenkään kanssa. (Ihan lisäyksenä ja vertauksena: kuten en halua lapsiakaan. Asiat eivät eroa juurikaan.)
Ap
Jos olisit alusta asti ollut ihan selvä sen asian kanssa että et halua ikinä naimisiin, ja olisit kertonut sen suoraan ja avoimesti kumppanillesi, se olisi mielestäni ollut täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Se että peruit häät koska "muutit nyt vaan mielesi" antaa susta aika kylmän ja epämiellyttävän kuvan.
Sama asia sen lapsivertauksesi kanssa. Ihan ok että tiedät, ja toivottavasti miehesikin tietää, ettet halua lapsia, mutta olisihan se ihan eri asia jos olisitte päättäneet miehesi kanssa hankkia lapsia, mutta raskaaksi tultuasi tekisitkin abortin koska muutit mielesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse ymmärrä yhtään näitä teini/ikikihlautujia, jotka pitävät sormuksia vuositolkulla ilman mitään suunnitelmaa naimisiinmenosta. Kun ne kihlat nyt vaan tarkoittavat sitä, että on sovittu menevän myös naimisiin.
AP.n esittämä tilanne tekee tässä kuitenkin poikkeuksen. Mieltäänhän saa avioliitosta toki muuttaa, ja jos se parisuhde kummallekin on sellainen, että siinä kuitenkin halutaan jatkaa, niin jatkaisin kyllä myös sen kihlasormuksen käyttöä, jos kumppanini niin pyytäisi. Koska tosiaan tuo avioliiton peruminen on aivan järisyttävän noloa, tietynlainen hylkäys sille toiselle osapuolelle, joka naimisiin kanssani olisi tahtonut. Totta kai kumppanille olisi tehtävä selväksi, että se avioliitto on ehdoton ei, ja sormukset vain hänen pyynnöstään. Eli ei mitään valheellista toivoa siitä, että se avioliitto olisikin edessä vielä. Mutta kyllä se sormus pysyisi sormessa, jos se olisi toiselle tärkeää. Läheisille ihmisilleni voisin sitten kertoa, miksi käytän yhä sormusta, vaikka avioliittoaikeita ei ole, ja vieraammille asia ei edes kuuluisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sormuksella on siis sinulle merkitystä? Jos ei olisi, olisi ihan sama olla yhdessä ja kihloissa vaikkei koskaan naimisiin menisikään.
Itse olen avioliitossa elämäni rakkauden kanssa ja mies ei ole vuosiin pitänyt sormuksia (eivät mahdu enää), samoin oli minulla pitkä jakso etten pitänyt, mutta sillä ei ole sitoutumisen kannalta mitään merkitystä. Olemme tiiviisti yhdessä ja rakastetaan toisiamme oli sormukset tai ei. Nyt pidän sormuksia jälleen kun sain ihanan sormuksen mieheltä hääpäivä lahjaksi ja sen kanssa hieman ylisuuret vihki / kihlasormukset pysyvät taas sormessa.
Kun tuo asia on sulle iso ja nolo, niin pakko kysyä miksi olet yhä miehesi kanssa? Miksi asia hävettää sinua jos mies haluaa sormuksia pitää? Itse kyseenalaistaisin suhteeni jos mies ilmoittaisi ettei haluakaan olla naimisissa kanssani, mutta haluaa kuitenkin olla minun kanssani. Sama jos tekisi kuten sinä, että kihlat puretaan ja jatketaan vaan yhdessä. Miksi?
Koska muutin mieltäni.
Ensin suostuin kihloihin, mutta sitten peruin ne, koska en halua naimisiin.
Eli yksinkertaisesti mielenmuutos. En halua naimisiin kenenkään kanssa, ja jos minun avomiestäni tämä oikeasti haittaa, ei se ole minun käsissäni.
Tällaisessa asiassa tuskin kukaan tekee kompromissia.
Ap
Te alapeukuttajat: menettekö te naimisiin vain koska puoliso haluaa?
Erikoista.
Ap
En menisi. Kieltäytyisin siitä heti kun mies kosisi, toisin kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihminen, jota aidosti rakastan, pyytäisi minulta niin pientä asiaa, kuin sormuksen pitäminen, tottakai pitäisin sormusta. Ei muut ihmiset ajattele, että mikähän sormus tuolla on tai kiinnitä huomiota koko asiaan.
Vaikutat aika itsekeskeiseltä ja jopa vaikealta ihmiseltä. Anteeksi kun sanon näin, mutta en todellakaan ymmärrä aivoituksiasi. Haluatko rakkaallesi hyvää ja mietitkö hänen tunteitaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuo nyt todella kova torjunta ja loukkaus miehelle, että päätät, ettei hän olekaan avioliittoon sitoutumisen arvoinen, ja sitten vielä nöyryytät häntä tekemällä asian julkiseksi kaikille.
Jos et haluaisi ikinä kenenkään kanssa naimisiin, niin silloin voisit ihan hyvin miehen mieliksi ja suurimman henkilökohtaisen sitoutumisesi merkiksi käyttää sormuksia.
Tuo, että et halua käyttää sormuksia vaikka nimenomaan pidät niitä tärkeän sitoumuksen merkkinä, tarkoittaa nähdäkseni, että mies ei mielestäsi ole sinulle se oikea. Ja se taas on hänelle noloa kavereiden edessä, koska hän suostuu olemaan suhteessa, jossa toinen ei häntä oikeasti halua omakseen tunnustaa.
Itse asiassa muistan kysyneeni täältäkin, että kuinka perua häät, jos tajuaa ettei haluakaan naimisiin. Tuli vastauksia laidasta laitaan, mutta tein sen omalla tavallani. Nöyryyttävää, ehkä, mutta avioliitto ei mielestäni ole mikään tae sitoutumisesta ja rakkaudesta ja onnellisesta liitosta (olen sanonut tämän miehelle).
En pidä sormuksia sitoutumisen merkkinä, kirjoitinko jossain väärin? En halua sitoutumissormuksia enkä teinikihloja, kuten mielestäni kirjoitinkin.
En ihan tajua, miksi minä ja se etten halua kantaa sormusta (mies kantakoon jos haluaa) tekisi minusta suhteen hirviön. Sormukset eivät merkitse minulle muuta kuin avioliittoa, ja avioliittoon en halua - kenenkään kanssa. (Ihan lisäyksenä ja vertauksena: kuten en halua lapsiakaan. Asiat eivät eroa juurikaan.)
Ap
Jos olisit alusta asti ollut ihan selvä sen asian kanssa että et halua ikinä naimisiin, ja olisit kertonut sen suoraan ja avoimesti kumppanillesi, se olisi mielestäni ollut täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Se että peruit häät koska "muutit nyt vaan mielesi" antaa susta aika kylmän ja epämiellyttävän kuvan.
Sama asia sen lapsivertauksesi kanssa. Ihan ok että tiedät, ja toivottavasti miehesikin tietää, ettet halua lapsia, mutta olisihan se ihan eri asia jos olisitte päättäneet miehesi kanssa hankkia lapsia, mutta raskaaksi tultuasi tekisitkin abortin koska muutit mielesi.
Kärjistetty mutta osuva esimerkki. Ap:lla on oikeus kieltäytyä naimisiinmenosta, mutta hän ei selvästikään ymmärrä, että hänellä ei ole oikeutta vaatia, että toinen vaan palaa tunnetasolla pisteeseen ennen kosintaa. Mitesap, jos miehesi päättäisi, että hän haluaa palata suhteessanne aikaan jolloin olisitte vielä voineet tapailla muitakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oisin toi mies niin lähtisin kyllä vidduuun ton sekoilun jälkeen.
Exän kanssa olin 14 vuotta, joista viimeiset 10 v olisin halunnut erota. Kun sitten lopulta vaan hommasin asunnon ja lähdin, niin mies vaatimalla vaati, jopa kiristi käymään vanhemmillaan kerran vuodessa ja esittämään paria, aina jollain ihme syyyllä.... Suostuin tämän jo 40v miehen pyyntöön säälien jopa 3 kertaa. Sitten sanoin, että nyt loppui. Kuulin vjelä 10 v päästäkin, että mies väitti ja esitti vanhemmilleen, että olimme yhdessä. Todella säälttävä ja henkisesti sairas ihminen.
Pidän kihlasormusta vain ravintola reissuilla, paremmin löytyy sänkyseuraa.
"Keskustelin silloisen kumppanini kanssa asiasta ja sanoin, että en taida haluta avioliittoa ylipäätään. Kyse ei ole siitä, että en haluaisi sitä hänen kanssaan, vaan siitä, että en halua sitä ollenkaan."
Ja kuitenkin hän on nyt eksä. Kertoo kaiken näiden sitoutumattomien suhteiden kestävyydestä.
Exän kanssa pidettiin sormuksia, se oli ainakin mulle tärkeää.
Siinä vaiheessa kun niistä luovuttiin oli suhde ohi.
Mies on varmasti todella loukkaantunut. Mustakin tuo kuulostaa siltä, että olet päättänyt että miehesi ei kelpaakaan kumppaniksi ja etsit jotain muuta.