Lue keskustelun säännöt.
Lasten kanssa purjehtimaan 6 vuodeksi
11.11.2014 |
Aurinkomatkojen ex-toimitusjohtaja on lähdössä purjehtimaan maailman ympäri 6 vuodeksi vaimonsa sekä lastensa kanssa www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288766929420.html. Aikovat purjehtia 2016-2022, lapset nyt 1-, 3- ja 6-vuotiaat. Aika hurjalta kuulostaa, koulunkäynti varmaan onnistuu itse lapsia opettaen, mutta miten lasten kaverisuhteet? On ollut heidän pitkäaikainen haaveensa, mielestäni on ok jos siitä päättävät aikuiset ihmiset vain omasta puolestaan, mutta pienten lasten kanssa lähes kuuden vuoden reissu.
Kommentit (59)
No antaa perheen unelmoida. Itselleni vuoden reissaus olisi jo aika extremeä. Kuudesa vuodessa ehtii tapahtua jo vaikka mitä, yhteiset unelmat ei enää olekaan yhteisiä. Aika koettelevaa varmaan parisuhteellekin könnätä kylki kyljessä kuusi vuotta. En edes haaveilisi, mutta jokainen tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 16:54"]
Tämän takia juuri kannattaa tehdä lapset nuorena, että ehtii sitten toteuttamaan haaveita nelikymppisenä, kun lapset ovat aikuisia. Ei tarvitse 40v-50v raahata lapsia matkassaan maailmalle.
[/quote]
Kaikki ei nyt satu tässä elämässä löytämään sitä elämänsä naista/miestä 20-vuotiaana, jonka kanssa tehdä heti lapsia ja käydä samaan aikaan koulut ja muut alta pois. Ja ne jotka löytää, niin niistäkin erittäin harva on enää yhdessä nelikymppisenä toteuttamassa tällaisia unelmia.
Johan se Niittyviidan Marjokin opettaa lastaan kotikoulussa......
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 17:19"]
Mä taas en ymmärrä tätä volinaa näistä lapsuuden kavereista. Mulla on ala-asteaikaisia ystäviä jäljellä yksi. Yksi sen vuoksi, että hän loppupeleissä olikin se, jolla oli samansuuntaiset ajatukset elämästä kuin itselläni. Muut ovat tippuneet kelkasta kun huomasin, että eipä meillä ole yhtään mitään yhteistä. Lapsena ollaan kaveri sen kanssa, joka on siinä lähellä sattuu olemaan, aikuisuuden ystävyyssuhteet vaativat vähän jotain muuta. Pitkäaikaiset ystävät löysin vasta lukiosta ja tämän porukan kanssa on pidetty yhtä. Ihan hyvin nuo lapset löytävät vielä ystäviä.
Joo ja varmasti teillä usealla on edellen se ekaluokan paraskaveri sydänystävänä, mutta kerroin vaan että toisinkin voi olla.
[/quote]
Eihän tässä nyt siitä ollut kyse, että tuleeko lapsille elinikäisiä kaverisuhteita sieltä päiväkoti-ikäisestä asti, vaan sosiaalisten taitojen kehityksestä. Vaikka et enää ole yhteydessä lapsuudenystäviisi, on ne ystävyyssuhteet opettaneet ja muovanneet sua.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 17:31"]
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 16:54"]
Tämän takia juuri kannattaa tehdä lapset nuorena, että ehtii sitten toteuttamaan haaveita nelikymppisenä, kun lapset ovat aikuisia. Ei tarvitse 40v-50v raahata lapsia matkassaan maailmalle.
[/quote]
Kaikki ei nyt satu tässä elämässä löytämään sitä elämänsä naista/miestä 20-vuotiaana, jonka kanssa tehdä heti lapsia ja käydä samaan aikaan koulut ja muut alta pois. Ja ne jotka löytää, niin niistäkin erittäin harva on enää yhdessä nelikymppisenä toteuttamassa tällaisia unelmia.
[/quote]
Tai sitten lastentekoa voi lykätä ja matkustaa itse parikymppisenä? Itse reissasin 5 vuotta on/off ja ne matkat ja opiskelut ja työt ulkomailla on valtava pääoma, josta iloa ja hyötyä loppuelämäksi. Voi sitä lasta pistää ampianen kurkkuu koti-suomessa mökilä ja mies juuri käymässä kyläkaupalla ja kännykästä on loppunut akku ja lapsi kuolee sillä välin. Ihan kaikkeen ei pysty varautumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhimmalla lapsella (tyttö) vierähtää matkalla ikävuodet 8-14. Matkaseurana hänellä on viisi ja kolme vuotta nuoremmat sisarukset ja vanhemmat. Nyt vielä 6-vuotiaana saattaa kuulostaa hyvältä ajatukselta. 41vm
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 23:11"]
Te kritisoijat ja ongelmien etsijät, oletteko ollenkaan lukeneet koko artikkelia? Vastaukset kysymyksiinne löytyvät sieltä. Perheen vanhemmat ovat pohjustaneet matkaa enemmän kuin ikinä uskoisittekaan, on konsultoitu lastenlääkäriä jne., kouluasiat mietitty, digioppimisesta ajateltu jopa tulevaisuuden uraa jne. Toiset osaa ja tietää, mitä haluaa. On muitakin tapoja elää kuin tämä tavispulliaisen peruselämä, jossa pitää varautua kaikkiin ongelmiin mahdollisesta hampaiden oikomisesta lähtien, oli siihen perinnöllistä taipumusta tai ei.
[/quote]
Todellakin. Täällä joku huolehti jo lasten tulevista ruoka- ja liikuntatottumuksistakin. Heheh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 18:32"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 17:19"]
Mä taas en ymmärrä tätä volinaa näistä lapsuuden kavereista. Mulla on ala-asteaikaisia ystäviä jäljellä yksi. Yksi sen vuoksi, että hän loppupeleissä olikin se, jolla oli samansuuntaiset ajatukset elämästä kuin itselläni. Muut ovat tippuneet kelkasta kun huomasin, että eipä meillä ole yhtään mitään yhteistä. Lapsena ollaan kaveri sen kanssa, joka on siinä lähellä sattuu olemaan, aikuisuuden ystävyyssuhteet vaativat vähän jotain muuta. Pitkäaikaiset ystävät löysin vasta lukiosta ja tämän porukan kanssa on pidetty yhtä. Ihan hyvin nuo lapset löytävät vielä ystäviä.
Joo ja varmasti teillä usealla on edellen se ekaluokan paraskaveri sydänystävänä, mutta kerroin vaan että toisinkin voi olla.
[/quote]
Eihän tässä nyt siitä ollut kyse, että tuleeko lapsille elinikäisiä kaverisuhteita sieltä päiväkoti-ikäisestä asti, vaan sosiaalisten taitojen kehityksestä. Vaikka et enää ole yhteydessä lapsuudenystäviisi, on ne ystävyyssuhteet opettaneet ja muovanneet sua.
[/quote] Siellähän on ne sisarukset, ei kukaan ole se ainoa lapsi. Siellähän ne saa kolmeen pekkaan ratkoa niitä sisaruskiistoja. Sillähän tälläkin palstalla sitä useampaa lasta perustellaan, että siinä niitä sosiaalisia taitoja oppii paremmin kuin ainoana lapsena. Ja ei tarvii viedä tarhaan ennen kouluikää, koksa ne sisarukset. Kyllä 6 vuotiaaksi asti kotona olleita pentuja on tuotu kouluihin ja ne on sinne sopeutuneet. Koska on pakko.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 18:32"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 17:19"]
Mä taas en ymmärrä tätä volinaa näistä lapsuuden kavereista. Mulla on ala-asteaikaisia ystäviä jäljellä yksi. Yksi sen vuoksi, että hän loppupeleissä olikin se, jolla oli samansuuntaiset ajatukset elämästä kuin itselläni. Muut ovat tippuneet kelkasta kun huomasin, että eipä meillä ole yhtään mitään yhteistä. Lapsena ollaan kaveri sen kanssa, joka on siinä lähellä sattuu olemaan, aikuisuuden ystävyyssuhteet vaativat vähän jotain muuta. Pitkäaikaiset ystävät löysin vasta lukiosta ja tämän porukan kanssa on pidetty yhtä. Ihan hyvin nuo lapset löytävät vielä ystäviä.
Joo ja varmasti teillä usealla on edellen se ekaluokan paraskaveri sydänystävänä, mutta kerroin vaan että toisinkin voi olla.
[/quote]
Eihän tässä nyt siitä ollut kyse, että tuleeko lapsille elinikäisiä kaverisuhteita sieltä päiväkoti-ikäisestä asti, vaan sosiaalisten taitojen kehityksestä. Vaikka et enää ole yhteydessä lapsuudenystäviisi, on ne ystävyyssuhteet opettaneet ja muovanneet sua.
[/quote]
tuossahan ne sosiaaliset taidot vasta kehittyvätkin. Tapaavat paljon uusia ihmisiä,eri kulttureista jne..joten aika kehno vedota nyt mihinkään sos.taitojen kehitykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja taas joku urpo keksi sekoittaa lastensuojelun tähänkin!! Kai ne nyt helvetti käy maissakin välillä! Vai kuvittelitko että ne muksut istuu kajuutassa käytettynä tuon kuusi vuotta! Hankkikaa ihan oma elämä! Aasit! Jotkut asuu matkailuautossa omasta tahdostaan alle kouluikäisten kanssa! Pitäiskö niistäkin tehdä lastensuojelu ilmoitus! Niin että syy ilmoitukseen on asuntovaunussa asuminen! Vene nyt herranjumala vielä pahempi!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika hurjaa pitää lapsia noin pitkä aika matkalla. Vanhimmalla alkaa tulla matkan aikana murrosikä, lapset kaipaavat ehkä omaa tilaa ja yksityisyyttä jne. Mutta toisaalta, onhan sitä lapsilla huonompiakin oloja.
Kajuutassa köytettynä..ei käytettynä! Oli mun kirjoitusvirhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauhoittukaa! Lähtöön on vielä puolitoista vuotta, mieli voi muuttua.
Minusta on tosi itsekästä lähteä noin pitkäksi ajaksi. Kuusi vuotta on pienen lapsen elämässä ikuisuus. Joku vuosi, kaksi olisi vielä ymmärrettävää, kun lasten koko varlrhaislapsuus/ala-asteikä ei menisi reissussa.
Lähtö lähenee. Maikkarin aamuteeveessä oli perheen isä haastateltavana.
Aika uskomatonta, rohkeaa ja uskomattomattoman mahtavaa.
Vähä kateellinen, tosin pelkään merta. Jos vois lentää niin olisin lähdössä vaikka heti!
Mä taas en ymmärrä tätä volinaa näistä lapsuuden kavereista. Mulla on ala-asteaikaisia ystäviä jäljellä yksi. Yksi sen vuoksi, että hän loppupeleissä olikin se, jolla oli samansuuntaiset ajatukset elämästä kuin itselläni. Muut ovat tippuneet kelkasta kun huomasin, että eipä meillä ole yhtään mitään yhteistä. Lapsena ollaan kaveri sen kanssa, joka on siinä lähellä sattuu olemaan, aikuisuuden ystävyyssuhteet vaativat vähän jotain muuta. Pitkäaikaiset ystävät löysin vasta lukiosta ja tämän porukan kanssa on pidetty yhtä. Ihan hyvin nuo lapset löytävät vielä ystäviä.
Joo ja varmasti teillä usealla on edellen se ekaluokan paraskaveri sydänystävänä, mutta kerroin vaan että toisinkin voi olla.