Lasten kanssa purjehtimaan 6 vuodeksi

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 23:11"]

Te kritisoijat ja ongelmien etsijät, oletteko ollenkaan lukeneet koko artikkelia? Vastaukset kysymyksiinne löytyvät sieltä. Perheen vanhemmat ovat pohjustaneet matkaa enemmän kuin ikinä uskoisittekaan, on konsultoitu lastenlääkäriä jne., kouluasiat mietitty, digioppimisesta ajateltu jopa tulevaisuuden uraa jne. Toiset osaa ja tietää, mitä haluaa. On muitakin tapoja elää kuin tämä tavispulliaisen peruselämä, jossa pitää varautua kaikkiin ongelmiin mahdollisesta hampaiden oikomisesta lähtien, oli siihen perinnöllistä taipumusta tai ei.

[/quote]

Mielestäni vanhemmilta myös melko ylimielistä tuo ajattelu. Digioppimisesta ollaan mietitty tulevaisuuden uraa millä verukkeilla? Sillä, että jotenkin digioppimista on hyödyntänyt omien lasten opettamisessa?

Digiopettamista on kuitenkin kehittämässä kokoajan siihen oikeasti pätevät pedagogit, jotka myös tekevät tutkimusta asiasta. Mitä tällä pariskunnalla on annettavaa näihin verrattuna? Julkisuusarvo on tietty tuollaisessa tempauksessa isompi kuin perustutkimuksen tekijällä, muttei tuolta saatu kokemus millään tavalla kyllä pätevöitä näitä vanhempia alan ammattilaisiksi.

Mies on idiootti kun pistää koko perheen elämään omien unelmiensa mukaisesti ja kustantamaan sen perheen yhteisestä kassasta. On pitänyt kolme lastakin tehdä ennen kuin sitten päättää, että eipä työn tekeminen enää maistukaan.  Myydään mökki, koti ja kaikki tavarat. No, ehkä joku sen 10 vuotta vanhentuneen swanin kuitenkin ostaa sitten kun reissu on  tehty ja kuuntelee iskän luennointikeikkoja ainakin jonkin aikaa. Lapsista on sillä välin kasvattu juurettomia vaeltajia, jotka saavat angstikohtauksia Anna Erikssonin malliin eivätkä uskalla kiintyä mihinkään eikä kehenkään.

Voi hyvät ihmiset! Lukekaa se juttu ja perheen nettisivut asian tiimoilta ennen kuin alatte vaahdota asioista, joista ette tiedä mitään!

Joo, asiat voi mennä pieleen, kaikilla voi olla kurjaa, lapset voivat kehittyä huonosti...

MUTTA AJATELKAAS, JOS REISSU ONNISTUU. Ajatelkaa miten mieletön kokemus. "Hei, mä reissasin maailman ympäri 6 vuotta kun olin skidi" KELATKAA NYT. On se nyt piru vie aika legendaarista. Kyllä siinä kehtaa vähän riskejäkin ottaa.

Propsit niille jotka uskaltaa.

Ei kyllä se on se okt+koira+farmarivolvo ainoa oikea tapa elää. Lisäksi kaikissa perheissähän lapset tekevät kaikki perheen elämää koskevat päätökset, eivät vanhemmat päätä ikinä mitään.

P.s. Voivat tulla pois meriltä aiemmin, jos haluavat..

Oooh toi olis niin ihanaa. Harmi vaan kun oman perheen kanssa hermot menis kahdessa kk

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 23:11"]

Te kritisoijat ja ongelmien etsijät, oletteko ollenkaan lukeneet koko artikkelia? Vastaukset kysymyksiinne löytyvät sieltä. Perheen vanhemmat ovat pohjustaneet matkaa enemmän kuin ikinä uskoisittekaan, on konsultoitu lastenlääkäriä jne., kouluasiat mietitty, digioppimisesta ajateltu jopa tulevaisuuden uraa jne. Toiset osaa ja tietää, mitä haluaa. On muitakin tapoja elää kuin tämä tavispulliaisen peruselämä, jossa pitää varautua kaikkiin ongelmiin mahdollisesta hampaiden oikomisesta lähtien, oli siihen perinnöllistä taipumusta tai ei.

[/quote]

Luin artikkelin, mutta olen silti sitä mieltä, että lasten koulunkäynnin ja vertaissuhteiden kannalta tuo on huolestuttavan pitkä aika. Vaikka vanhemmat aikovat digikoulua käyttää hyväkseen, niin siltikään kummallakaan EI ole minkään laista pedagogista pohjaa hommaan. Ei ne luokanopet turhaan käy yliopisto-opintoja työhönsä viiden vuoden edestä.

Kuusi vuotta on vaan huolestuttavan pitkä aika olla täysin pois pätevien opettajien opetuksesta ja sosiaalisten taitojen opettelusta oman ikäisten kanssa tuon ikäisille lapsille. Vuodesta tai kahdesta en olisi yhtään huolissani, mutta 6 vuotta tarkoittaa esim. vanhimman lapsen kohdalla koko tämän alakoulun suorittamista omin nokkinensa.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 08:48"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 23:11"]

Te kritisoijat ja ongelmien etsijät, oletteko ollenkaan lukeneet koko artikkelia? Vastaukset kysymyksiinne löytyvät sieltä. Perheen vanhemmat ovat pohjustaneet matkaa enemmän kuin ikinä uskoisittekaan, on konsultoitu lastenlääkäriä jne., kouluasiat mietitty, digioppimisesta ajateltu jopa tulevaisuuden uraa jne. Toiset osaa ja tietää, mitä haluaa. On muitakin tapoja elää kuin tämä tavispulliaisen peruselämä, jossa pitää varautua kaikkiin ongelmiin mahdollisesta hampaiden oikomisesta lähtien, oli siihen perinnöllistä taipumusta tai ei.

[/quote]

Luin artikkelin, mutta olen silti sitä mieltä, että lasten koulunkäynnin ja vertaissuhteiden kannalta tuo on huolestuttavan pitkä aika. Vaikka vanhemmat aikovat digikoulua käyttää hyväkseen, niin siltikään kummallakaan EI ole minkään laista pedagogista pohjaa hommaan. Ei ne luokanopet turhaan käy yliopisto-opintoja työhönsä viiden vuoden edestä.

Kuusi vuotta on vaan huolestuttavan pitkä aika olla täysin pois pätevien opettajien opetuksesta ja sosiaalisten taitojen opettelusta oman ikäisten kanssa tuon ikäisille lapsille. Vuodesta tai kahdesta en olisi yhtään huolissani, mutta 6 vuotta tarkoittaa esim. vanhimman lapsen kohdalla koko tämän alakoulun suorittamista omin nokkinensa.

[/quote]

No voi hyvää päivää... Olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että jokainen normaalijärkinen tuon verran koulutettu, kuin ko. vanhemmat, osaa kyllä luotsata lapsensa alakoulun oppimäärän läpi. Aikovat viettää pidempiä aikoja maissa, joten ihan varmasti lapsille löytyy livekavereitakin.

Hieno suunnitelma vanhemmilta ja aivan varmasti antaa lapsille enemmän kuin taviselämä Suomessa! Oikein hyvää reissua koko perheelle!

Voi kuulostaa ihanalta! Jos olisi mahdollista niin kyllä meidänkin perhe lähtisi!:)

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 22:24"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 20:45"]

Ja taas joku urpo keksi sekoittaa lastensuojelun tähänkin!! Kai ne nyt helvetti käy maissakin välillä! [/quote]

No ei saakeli sentään kukaan järkevä vie ihan pieniä lapsia 2-4 viikkoa kestäville purjevenematkoille valtamerten yli? Voipi tulla sukellusvenematka.  Tietysti jos elämässään ei ole nähnyt merta enempää, kuin Korkeasaaren lautalta, ei tajua asiasta mitään.

[/quote]

Tämä sukellesvenematka eli mahdollisuus joutua onnettomuuteen on syy tehdä lastensuojeluilmoitus? No sitten kannattaa tehdä se myös jokaisesta lapsesta jonka näkee auton kyydissä. Mahdollisuus joutua onnettomuuteen on autossakin huomattavan suuri.

Alakoulun opetukseen kuuluu paljon sellaista, mitä voi olla vaikea opiskella etänä. Akateemiset oppisisällöt varmasti kuka tahansa lukion käynyt pystyy lapselle opettamaan, mutta entä taideaineet ja liikunta, sosiaalisesta puolesta puhumattakaan. Jos perhe on liikkeellä 6 vuotta, ei lapset pysty solmimaan pysyviä ystävyyssuhteita lainkaan. Vaikka satamassa oltaisiin viikkoja tai muutama kuukausikin, ei se minusta riitä lasten ystävyyssuhteiden kehittymiseen. Ja sen kohdemaan lapset elävät omaa arkeaan, niillä on omat ystävät, koulut ja harrastukset, ei niihin piireihin ole satunnaisten purjehtijoiden ihan helppo päästä.

Onnea matkaan kuitenkin perheelle.

Kuulostaa ihanalta! Ja olisin lapsena ollut innoissani jos olisin saanut tylsän, surkean, arjentäyttämän paskalapsuuden vaihtaa tuollaiseen seikkailuun. Tässä taas näkee miten RAJOITTUNEITA suomalaiset on. Onkohan niillä edes PYÖRÄILYKYPÄRIÄ  siellä matkalla? 

Elämä on elämistä varten!!!!!

Ei huoli lapsista ole ihan tuulesta temmattua. Jos lapsi on luonteeltaan introvertti, 6 vuoden purjehdusseikkailu voi olla jopa tuhoisa. Tutkimustietoa aiheesta:

We tested the relation between residential mobility and well-being in a sample of 7,108 American adults who were followed for 10 years. The more residential moves participants had experienced as children, the lower the levels of well-being as adults. As predicted, however, the negative association between the number of residential moves and well-being was observed among introverts but not among extraverts. We further demonstrated that the negative association between residential mobility and well-being among introverts was explained by the relative lack of close social relationships. Finally, we found that introverts who had moved frequently as children were more likely to have died during the 10-year follow-up. Among extraverts, childhood residential mobility was unrelated to their mortality risk as adults. These findings indicate that residential moves can be a risk factor for introverts and that extraversion can be an interpersonal resource for social relationships and well-being in mobile societies.

http://www.apa.org/pubs/journals/releases/psp-98-6-980.pdf

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 21:57"]

Kyllä mä vähän tuota lasten koulunkäyntiäkin mietin, vaikka meinasivat etänä itse opettaa. Kummallakaan vanhemmalla ei ole kuitenkaan kai minkäänlaista pedagogista koulutusta taustalla. Lisäksi lapsilta puuttuu kokonaan vertaissuhteet.

Itsekkäänä siis mäkin pidän tuota. Laitetaan omat haaveet lasten tarpeiden edellen. Ehkä lapset olisi kannattanut jättää hankkimatta tai sitten reissu toteuttaa ennen näiden syntymää tai näiden kasvettua aikuisiksi.

[/quote]

Mä en ymmärrä, miksi ihmiset näkee tämän pahana asiana lasten kannalta. Harvalla ihmisille varmaan, joka lastaan pitää esimerkiksi kotikoulussa on minkäänlaista tutkintoa ja silti aivan päteviä opettamaan ainakin ala-aste ikäisiä.

Mä oon kateellinen noille lapsille. Ne tulee saamaan tuosta reissusta koko loppuelämäkseen hyvät eväät. Tutustutaan eri maihin/kulttuureihin. Nähdään maailmaa monesta kantista. Vapaaehtoistyöt siihen päälle. Ihmisiä näkee varmasti ja ystävyys-suhteita voi syntyä pitkin maailmaa. Toki pitkät välimatkat merille voi väliin olla turhauttavia lapsille, mutta uskon heidän silti hyötyvän reissusta enemmän, kuin kärsivän. Ja se joka oli huolissaan pahoinvoinneista ynm. niin tuskimpa näitä lapsia kylmiltään lykätään 6 vuodeksi paattiin... Mä olisin antanut mitä vain tuollaisesta lapsuudesta!

Itse olen ollut Suomi-Pohjois-Amerikan linjalla vuoden verran 150-metrisellä rahtilaivalla.  Vaikka myrskyä ei tietenkään aina ollut, aaltoja oli aina.  Peilityyni valtameri on harvinainen tilanne, mainkeja voi tulla kaukaa. Kiva, kun yksivuotiaasta seitsenvuotiaaksi lasta rääkätään meripahoinvoinnilla vankilanomaisessa olosuhteessa purjeveneen hytissä.  Miten muuten tuo lapsi saa normaalit liikuntatottumukset?  Tai ruokailutottumukset? Entä ne 3- 6-vuotiaat?Kuinka isä takaa, ettei vene joudu keskellä Tyynen Meren ylitystä mastot katkaisevaan ja veneen upottavaan myrskyyn? Ei mitenkään.  Lasten turvallista kehitystä ja elämää ylipäätään ei takaa mikään.  Tämä jos mikään on lastensuojeluasia. 

[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 09:38"]

Alakoulun opetukseen kuuluu paljon sellaista, mitä voi olla vaikea opiskella etänä. Akateemiset oppisisällöt varmasti kuka tahansa lukion käynyt pystyy lapselle opettamaan, mutta entä taideaineet ja liikunta, sosiaalisesta puolesta puhumattakaan. Jos perhe on liikkeellä 6 vuotta, ei lapset pysty solmimaan pysyviä ystävyyssuhteita lainkaan. Vaikka satamassa oltaisiin viikkoja tai muutama kuukausikin, ei se minusta riitä lasten ystävyyssuhteiden kehittymiseen. Ja sen kohdemaan lapset elävät omaa arkeaan, niillä on omat ystävät, koulut ja harrastukset, ei niihin piireihin ole satunnaisten purjehtijoiden ihan helppo päästä.

Onnea matkaan kuitenkin perheelle.

[/quote]

Niissä ihanissa suomalaisissa alakouluissa kasvaa tälläkin hetkellä tuhansittain lapsia, joille ei löydy koulusta yhtään ystävää tai vertaissuhdetta, vaikka koko kuusi vuotta könötetään samassa koulussa. Minä tiedän, koska olin itse yksi heistä. He voivat vain haaveilla merimatkoista. Mitäs jos kanavoisit huolesi yksinäisistä lapsista siihen, että tekisit jotain näiden suomalaisten elämän parantamiseksi?

Minä en tiedä tuon perheen sosiaalisista verkostoista, mutta he vaikuttavat sen verran "hyvinvoivilta" että uskon, että heillä on esim. tuttava- tai sukulaisperheitä, joiden lapsiin heidän lapsensa voivat muodostaa pidempiaikaisia ihmissuhteita.

Kai äitikin olisi voinut sanoa että jää maihin lasten kanssa ? Molempien unelma tuntuu olevan. Onnelliset vanhemmat ovat lapselle parempi kuin arjessa valittavat vanhemmat jotka pakenevat pahaa oloa/tylsyyttä tv:n tai tietokoneen pariin tai pahimmassa tapauksessa päihteisiin. Matkan voi aina jättää kesken ja palata Suomeen jos lapset oireilee. Mielestäni on parempi toteuttaa unelmiaan ja rohkaista lapsia omalla esimerkillään samaan. Tässä maailmassa on niin paljon ihmisiä jotka elää elämäänsä toisten odotusten mukaan, että ihan hyvä että joku uskaltaa olla erilainen. Itse olisin lapsena rakastanut tuollaista seikkailua. Vanhemmat erosi ja reissasinkahden kodin väliä... Ei kai sekään ihan perus-arkea ole, mitä lapsille toivoisi?

Eikös se atlantin ylityskin vie kolme viikkoa?

Eli kolme viikkoa ilman pääsyä lääkäriin, apteekkiin.. tms.

Jos siellä jotain luita menee poikki, niin ite ne korjataan ja haavat ommellaan. Jonkun läheisen korva repesi tuollaisella matkalla ja se laitettiin kiinni ihan jesarilla, koska muuta ei ollut.

Kuka ehtii hätiin, jos tulee merihätä valtamerellä? Kyllä se siinä mielessä poikkeaa autolla matkustamisesta. 

Jos lapselle tulee viikkoja kestävä ripuli tai vatsatauti, joka ei parane? Pienet menee huonoon kuntoon nopeesti eikä satama oo välttämättä ihan muutaman tunnin päässä.

Nimim. kaveri kuoli kambotsan suurimmassa sairaalassa, koska kielimuurin (?) takia henkilöstö ei tajunnut alkaa elvyttää häntä.

Huh. itse en kestäisi viettää kuutta vuotta 35 neliön kopissa edes kahdestaan jonkun kanssa, puhumattakaan, että siinä olisi vielä kolme lasta.

Ihan hauska idea. Mutta olisi kannattanut toteuttaa vähän aiemmin - kyllä minuakin arveluttaisi, jos oma lapsi olisi koko alakoulun ajan purjeveneessä ja jäisi vaille niitä sosiaalisia suhteita ja dynamiikkaa, joka koululuokassa syntyy. Kaikki kun ei kuitenkaan ole koulussa niitä koulukiusattuja.

Älyllisesti varmasti voi akateemiset taidot opettaa vanhemmatkin noille lapsille. Mutta onhan tutkimuksissakin todettu, että tärkeintä elämän kannalta on se, mitä lapset oppivat vertaisiltaan, toisilta lapsilta. Se kehittää sosiaalista ja akateemistakin kompetenssia ihan toisella tavalla, kun lapsiryhmä joutuu keskenään esim. ratkomaan ongelmia kuin se, että siinä on koko ajan aikuinen läsnä. Se omanikäisten vertaisryhmä jäänee siltä kuusivuotiaalta uupumaan. Varmasti pärjää jollain tavalla ilmankin, mutta miten sitten sopeutuminen yläkouluun ja lukioon myöhemmin?

Itse toteuttaisin tuon matkan niin, että matkustettaisiin osan vuotta - koulujen loma-ajat, ehkä pari kuukautta siihen päälle. Edettäisiin reissua etappeina. Sitten tultaisiin taas muutamaksi kuukaudeksi kotiin Suomeen, asuttaisiin kotona, lapset kävisi koulua. Ja sitten taas lennettäisiin sinne, minne vene viimeksi jätettiin ja jatkettaisiin siitä matkaa. Ihmettelen tuota kodin myymistä. Miksei olisi  voinut olla sitä pysyvää kotia Suomessa sitten kuitenkin? Kyllä ihminen jonkin tukikohdan elämässään tarvitsee, minne juurtua.

Mutta kukin tyylillään. Onhan se mielenkiintoista sitten vaikka 15 vuoden kuluttua lukea lehdestä noiden lasten näkemyksiä asiasta, kun itse ovat aikuisia.

Mitä muuten olen lukenut matkakertomuksia ihmisiltä, jotka ovat asuneet vuosikausia purjeveneessä ja toteuttaneet tuollaista samanlaista elämäntyyliä, tosin ilman lapsia, niin lähes poikkeuksetta on ollut tilanteita, joissa myrsky on hajottanut veneen ihan täysin ja on pitänyt tulla välillä Suomeen töihin, että on saatu rahat veneen korjaamiseen. Mutta kai he ovat tuollaisetkin tilanteet ottaneet huomioon.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 17:01"]

Eikös se atlantin ylityskin vie kolme viikkoa?

Eli kolme viikkoa ilman pääsyä lääkäriin, apteekkiin.. tms.

Jos siellä jotain luita menee poikki, niin ite ne korjataan ja haavat ommellaan. Jonkun läheisen korva repesi tuollaisella matkalla ja se laitettiin kiinni ihan jesarilla, koska muuta ei ollut.

Kuka ehtii hätiin, jos tulee merihätä valtamerellä? Kyllä se siinä mielessä poikkeaa autolla matkustamisesta. 

Jos lapselle tulee viikkoja kestävä ripuli tai vatsatauti, joka ei parane? Pienet menee huonoon kuntoon nopeesti eikä satama oo välttämättä ihan muutaman tunnin päässä.

Nimim. kaveri kuoli kambotsan suurimmassa sairaalassa, koska kielimuurin (?) takia henkilöstö ei tajunnut alkaa elvyttää häntä.

[/quote]

Mun ystävä taas muutti Intiaan buddhalaisnunnaksi. Sai siellä jonkin eksoottisen taudin, jonkin, joka on länsimaiselle lääketieteelle tuntematon, ja kuoli siihen. Eli ei se auta välttämättä, vaikka olisi maissa ja lentokoneen matkan päässä Suomesta.