Sairaslomalla oleva pakko-oireinen täällä hei! Saa kysyä!

No minä olen pakko-oireinen laiska kotona makaava luuseri ja työkyvyttömyyseläkkeellä, onko sinulla jotain sanottavaa minulle? Meinaan et kai hiukan vähättele täysin invalidisoituneen ocd-potilaan sairautta?

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 15:30"]

no, minä luulen että mulla se on tapa, ja olen ehkä jollakin tapaa kontrolloiva ihminen, minulle on vaikeaa jättää asiat "herran haltuun". Huomaan kyllä, että mitä stressaantuneempi olen, jos vaikkapa töissä jokin vaativa juttu (esim esiintyminen isolle joukolle) voi kotoa lähteminen olla vaativampaa (hellat, hanat, sähkölaitteet). Olen myös lapsesta asti harrastanut laskemiseen liittyviä rituaaleja, sinä varmaan tiedät mitä ne on.

[/quote]

Jep, tiedän kyllä. Lapsena en oo kyllä laskenut, mutta nykyään kyllä. Oon ollut lapsena kova murehtimaan asioita. Voihan siihen olla meillä molemmilla jokin taipumus (geneettisestikö, ehkä) ja sitten joillain niistä se puhkeaa pahaksi ja toisilla sitten ei. Ehkä sun stressinsäätelykyky on parempi? Minun mielestä kannattaa kuitenkin seurata noita sun tapoja. Jos ne alkaa muuttumaan pahemmaksi tai häiritsemään jotenkin sun elämää, niin hae heti apua.

Minä olen myöskin luonteeltani hyvin kontrolloiva ja täydellisyyteen pyrkivä. Vaadin itseltäni tosi paljon ja haluan aina jotenkin tosi paljon miellyttää muita ihmisiä. En kauheasti edes pidä itsestäni ja sen takia koko ajan olenkin piiskannut itseäni olemaan parempi ja sellainen kuin toivon. Kotona on myös aina oltu aika vaativia koulumenestyksen suhteen ja oon kasvattanut itsellenikin sellaisen asenteen, että opinnot ja työ on se ykkösjuttu ja sellainen mistä pitää selvitä ja mikä pitää tehdä.

- AP

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 15:31"]

No minä olen pakko-oireinen laiska kotona makaava luuseri ja työkyvyttömyyseläkkeellä, onko sinulla jotain sanottavaa minulle? Meinaan et kai hiukan vähättele täysin invalidisoituneen ocd-potilaan sairautta?

[/quote]

En vähättele. Ethän sinä ole kotona makaava luuseri, koska sinulla on sairaus joka on vienyt sinun työkyvyn. Kaikki myötätunto sinulle, koska ihan kuka tahansa meistä voi siihen tilanteeseen joutua, että sairastuu, eikä enää parane. Minä tiedän, että OCD voi pahimmillaan viedä ihan koko elämän ja viedä kaiken työ- ja toimintakyvyn. Se on varmasti ihan valtavan raskasta ja varsinkin kun yhteiskunnassa on jotenkin inhottavan halveksuvia ajatuksia näistä sairauksista. Vaikkei niin pitäisi olla.

Tarkoitin "kotona makaavalla luuserilla" sitä, että tosi moni ihminen tuntuu leimaavan mielenterveysongelmaiset sellaiseksi. Ainakin sen perusteella mitä netin keskustelupalstoja lueskelee. En ymmärrä miksi niin moni suhtautuu mielenterveyden sairauksiin sillä tavalla, että ne eivät olisi oikeita sairauksia tai jos sen takia on sairaslomalla niin on laiska. Se ei ole minun mielipide ja olen itsekin kamppaillut sen kanssa, että uskallanko kertoa kellekään. Pelottaa, että minut leimataan sellaiseksi tai aletaan arvostelemaan ja halveksumaan. Ei ketään ajatella laiskana sen takia, ettei sairautensa vuoksi pysty toimimaan tai työskentelemään.

"Ei ketään saisi ajatella laiskana sen takia, ettei sairautensa vuoksi pysty toimimaan tai työskentelemään." Oli tarkoitus kirjoittaa viimeiseen lauseeseen yllä.

- AP

Ps. Tsemppiä kaikille muille OCD:ta sairastaville, niin lievemmille kuin työkyvyttömille. 

Täällä toinen pakko-oireinen. Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Väsymys myös kova kuten ap:lla. Sellainen kysymys olisi ap:lle että miten lähipiiri on suhtautunut?

Mielenkiintoista! Olen aika varma että olen itsekin lievästi ocd. Mulle tää tarkoittaa just kanssa hellan tarkistuksen aina kotoa lähtiessä (tarkistan vain kerran) sekä järjestely. Järjestelen aina esineet itselleni mieluisaan järjestykseen jopa yleisillä paikoilla esim. ravintolassa järjestän pöydässä olevat maustepurnukat, kukat, kynttilät jne. Mulla on myös kuvailemasi tapaisia ajatuksia sairauksista ja onnettomuuksista. Lopetin e-pillerit kun en enää kestänyt jatkuvaa ajatusta kohonneesta veritulppariskistä. Sekä pelkään rappusissa kaatumista ja välillä myös tuntemattomien aikeita (vrt. takanaistuva puukottaa). Oireet ei kuitenkaan häiritse elämääni vaan ovat pysyneet hallinnassa. 

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 15:46"]

Mielenkiintoista! Olen aika varma että olen itsekin lievästi ocd. Mulle tää tarkoittaa just kanssa hellan tarkistuksen aina kotoa lähtiessä (tarkistan vain kerran) sekä järjestely. Järjestelen aina esineet itselleni mieluisaan järjestykseen jopa yleisillä paikoilla esim. ravintolassa järjestän pöydässä olevat maustepurnukat, kukat, kynttilät jne. Mulla on myös kuvailemasi tapaisia ajatuksia sairauksista ja onnettomuuksista. Lopetin e-pillerit kun en enää kestänyt jatkuvaa ajatusta kohonneesta veritulppariskistä. Sekä pelkään rappusissa kaatumista ja välillä myös tuntemattomien aikeita (vrt. takanaistuva puukottaa). Oireet ei kuitenkaan häiritse elämääni vaan ovat pysyneet hallinnassa. 

[/quote]

Unohdin mainita kaikista isoimman oireeni käsienpesun! Pesen käteni lukemattomia kertoja päivässä, esim kesken shoppailureissun käyn yleisissä välillä vain pestäkseni käteni koska ne tuntuvat likaisilta. Jos en ole kotona käsienpesua seuraa käsidesin käyttö ja kotona taas käsirasvan levitys.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 15:46"]

Täällä toinen pakko-oireinen. Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Väsymys myös kova kuten ap:lla. Sellainen kysymys olisi ap:lle että miten lähipiiri on suhtautunut?

[/quote]

Tsemppiä sinullekin kovasti. Oletko sairastanut pitkään OCD:ta? 

Omasta sairastumisestani en ole kertonut oikeastaan kellekään muille kuin avopuolisolleni ja sitten tietysti lääkäreille ja muille ammattilaisille. Vanhemmilleni kerroin jossain vaiheessa opintojani olevani aika väsynyt ja kuormittunut, mutta en ollut silloin vielä sairastunut kunnolla. En ole uskaltanut kertoa sairaudesta, koska pelkään heidän kritisoivan tai tuomitsevan minut, koska en tänä syksynä ole saanut opintojani eteenpäin. Pelkään myös kuormittavani heitä, koska jos kuulevat minun olevan sairas, heille tulee iso taakka ja murheita ja huolia minun takiani. Olen aina halunnut miellyttää vanhempia ja halunnut, että he olisivat tyytyväisiä ja ylpeitä minusta ja pelkään, että se ei ole mahdollista jos he tietävät sairaudesta ja siitä miten minulla oikeasti menee.

- AP

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 15:46"]

Mielenkiintoista! Olen aika varma että olen itsekin lievästi ocd. Mulle tää tarkoittaa just kanssa hellan tarkistuksen aina kotoa lähtiessä (tarkistan vain kerran) sekä järjestely. Järjestelen aina esineet itselleni mieluisaan järjestykseen jopa yleisillä paikoilla esim. ravintolassa järjestän pöydässä olevat maustepurnukat, kukat, kynttilät jne. Mulla on myös kuvailemasi tapaisia ajatuksia sairauksista ja onnettomuuksista. Lopetin e-pillerit kun en enää kestänyt jatkuvaa ajatusta kohonneesta veritulppariskistä. Sekä pelkään rappusissa kaatumista ja välillä myös tuntemattomien aikeita (vrt. takanaistuva puukottaa). Oireet ei kuitenkaan häiritse elämääni vaan ovat pysyneet hallinnassa. 

[/quote]

Se on pääasia, että oireet pysyvät hallinnassa. Monet lääkärit juuri sanookin, että siinä vaiheessa jos oireet alkavat häiritä tavallista elämää, niin pitäisi heti hakeutua hoitoon. Minulla oli samankaltainen tilanne kuin sinulla aiemmin, eli lieviä piirteitä pakko-oireisesta häiriöstä ja sitten jatkuneen stressin myötä oireet lähti lapasesta.

Hurjan paljon tsemppiä sinullekin. Muista pitää omasta jaksamisesta huolta ja pitää stressitasot alhaalla. Stressi tuntuu monilla pahentavan oireita.

- AP

Kiitos ap kun olet ottanut asian tässä esille. Minulla oli valtava ahdistus ja kuolemanpelko pari vuotta sitten ja nyt stressitilanteessa oireet ovat palanneet. Tässä istun nytkin alaruumis aivan krampissa enkä uskalla ottaa päiväunia koska mies on työmatkalla ja minulla on pelko että saan sydänkohtauksen nukkuessa, lapset löytävät minut kun tulevat koulusta...Kun tuon kirjoitin niin olo helpottui välittömästi! 

Tämä onkin ongelmani, kun sanon ääneen hullut ajatukseni niin ne poistuvat. Olen käynyt kolmella lääkärillä enkä apua ole saanut koska oireeni katosivat vastaanotolla, suositeltiin vain liikuntaa ja itsensä tarkkailua "kuin ulkopuolelta". Olen yrittäjä ja teen töitä yksin, kavereita en ehdi nähdä ja miestäkin harvoin, en siis pääse puhumaan oireistani. Yksityiseen terapiaan ei ole varaa.

Olen järkevä ja skarppi tyyppi, harmittaa ihan hirveästi nämä typerät ajatukset ja pelot. Eniten pelkään että yöunet menevät, sen jälkeen koko elämä on sekaisin ja terveys alkaa reistailla.

Outoa ettei tuossa vaiheessa jo ole terapiaa, itse sain apua kognitiivis.terapiasta omaan OCD:n.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 16:14"]

Outoa ettei tuossa vaiheessa jo ole terapiaa, itse sain apua kognitiivis.terapiasta omaan OCD:n.

[/quote]

Tarkoititko tämän kommentin minulle? 

En tiedä miksi minulla on edennyt hoito hitaasti. Hain apua siis loppu kesästä ja olen käynyt tähän mennessä vain terveyskeskuksen lääkärillä ja psykologilla ja nyt vasta siirtynyt psykiatriseen hoitoon, josta tuo sairaslomallekin jääminen sitten käskettiin. Ilmeisesti tilanne ja lääkitys pitää arvioida ja saada kuntoon ja sitten terapian puoleen. Olen vaan yrittänyt luottaa siihen miten lääkärit on sanonut, että asiat menee.

Sinällään olen onnekas, koska tämän hetkinen lääkeannos on alkanut tehoamaan oireisiin, joten toivoa tervehtymisestä on.

- AP

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 16:09"]

Kiitos ap kun olet ottanut asian tässä esille. Minulla oli valtava ahdistus ja kuolemanpelko pari vuotta sitten ja nyt stressitilanteessa oireet ovat palanneet. Tässä istun nytkin alaruumis aivan krampissa enkä uskalla ottaa päiväunia koska mies on työmatkalla ja minulla on pelko että saan sydänkohtauksen nukkuessa, lapset löytävät minut kun tulevat koulusta...Kun tuon kirjoitin niin olo helpottui välittömästi! 

Tämä onkin ongelmani, kun sanon ääneen hullut ajatukseni niin ne poistuvat. Olen käynyt kolmella lääkärillä enkä apua ole saanut koska oireeni katosivat vastaanotolla, suositeltiin vain liikuntaa ja itsensä tarkkailua "kuin ulkopuolelta". Olen yrittäjä ja teen töitä yksin, kavereita en ehdi nähdä ja miestäkin harvoin, en siis pääse puhumaan oireistani. Yksityiseen terapiaan ei ole varaa.

Olen järkevä ja skarppi tyyppi, harmittaa ihan hirveästi nämä typerät ajatukset ja pelot. Eniten pelkään että yöunet menevät, sen jälkeen koko elämä on sekaisin ja terveys alkaa reistailla.

[/quote]

Minusta sinun kannattaisi yrittää vielä. Mitä jos kirjoittaisit paperille listan kaikista oireista, peloista ja ajatuksista mitä sinulla on ja sitten menisit sen listan kanssa lääkärille? Minunkin on jotenkin kauhean vaikea kertoa ja muistaa juttuja siinä vaiheessa kun on vastaanotolla, mutta minä tein sellaisen listan ja otin sen mukaani ja siitä on ollut kyllä apua.

Hoitoa pitää myös aika paljon vaatia. Tuntuu, että sitä ei tahdota antaa, ellei ole tosi pahassa kunnossa tai sitten tosi tarmokas vaatimaan sitä. Yritä jaksaa olla sinnikäs, koska toivoa on ja apua voi saada ja sinun pitäisikin.

- AP

Huh, AP sun viestisi olisi voinut olla melkein mun kirjoittama. Oireiluni ei ole kuitenkaan koskaan ollut ihan noin paha, ja nykyisin onneksi aika lievänä. Mulle on suurena apuna ollut mies, joka toppuuttelee tarkistelua ja käsienpesua, kun menee yli.

Pelkään kovin tekeväni vahingossa ja/tai tietämättäni jollekkin toiselle pahaa, esim. juurikin unessani tai aiheuttamalla vaikkapa onnettomuuden. Myös sairauksien pelko on suuri. Mulla nämä tarkistelut ym. liittyy läheisten menettämisen pelkoon, ts. esim illalla viimeisenä pitää tarkastaa hella ja pesukone, ettei yöllä syty tulipaloa.

Hei, vinkkinä että Amazonissa on tosi hyviä itseoppaita myös OCD:n hoitoon. Mun lapselle tuli äkillisesti pahoja pakko-oireita ja jouduin itse selvittämään asiaa koska terapiaan ei päässyt nopeasti. Meillä auttoi nämä asiat:

- Lapselle pakkoajatukset selitettiin "aivojen roskapostina", josta ei tarvitse välittää sen kummemmin. Voi huomata että "aha, taas toi", ja laittaa se ikäänkuin roskikseen. Toimi aika hyvin.

- Ajatuksista etäännytettiin keksimällä yhdessä hassu hahmo, joka näitä ajatuksia sinne päähän laittaa. Kuulostaa epäilyttävältä, mut kumma kyllä toimi. Keksittiin iskulauseita joita hoettiin, että "sinä pierumaakari et täällä määrää vaan minä, jne". Hassutellen nimenomaan.

- Rituaaleja (meillä ajatusten tunnustaminen) rajoitettiin ajallisesti. Nyt saat kertoa, sitten pidetään tunnin tauko. Taukoja pidennettiin ja tunnustamisen tarve väheni.

Mä myös ihan selitin, että aivojen läpi kulkee päivittäin jopa 100 000 ajatusta, joista tosi moni on lopulta ihan kökköjä. Ajatukset eivät voi tehdä mitään, ja nää ocd-ajatukset tulee nimenomaan kilteille ihmisille jotka ei tekisi mitään pahaa. Niin siis meillä oli "pahoja ajatuksia" eli aggressiivisia. Lapsi oli helpottunut tiedosta, että esim. rikollisilla ei ole ensin ollut näitä ajatuksia ja olisivat sitten niitä toteuttaneet :)

Ja on semmosia harjoituskirjoja joita voisin kuvitella itsekin tekeväni! 

Hurjasti tsemppiä kaikille!

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 15:46"]

Mielenkiintoista! Olen aika varma että olen itsekin lievästi ocd. Mulle tää tarkoittaa just kanssa hellan tarkistuksen aina kotoa lähtiessä (tarkistan vain kerran) sekä järjestely. Järjestelen aina esineet itselleni mieluisaan järjestykseen jopa yleisillä paikoilla esim. ravintolassa järjestän pöydässä olevat maustepurnukat, kukat, kynttilät jne. Mulla on myös kuvailemasi tapaisia ajatuksia sairauksista ja onnettomuuksista. Lopetin e-pillerit kun en enää kestänyt jatkuvaa ajatusta kohonneesta veritulppariskistä. Sekä pelkään rappusissa kaatumista ja välillä myös tuntemattomien aikeita (vrt. takanaistuva puukottaa). Oireet ei kuitenkaan häiritse elämääni vaan ovat pysyneet hallinnassa. 

[/quote]

Mielenkiintoista, minulla samaa. Paitsi että tarkistan hellan ja kahvinkeittimen aina useita kertoja ennen kotoa lähtemistä, riippumatta olenko käyttänyt niitä vai en (toki tämä voi juontaa juurensa osittain myös jostain nuoruudesta, kun se hella kerran olikin jäänyt päälle). Järjestelen tavaroita, oion mattoja ja tauluja, kääntelen kaupassa tuotteita hyllyssä etiketit eteenpäin. 

Noita olen ajatellut täysin normaaleiksi, mutta juurikin nuo "pakkoajatukset" joskus ovat mietityttäneet, esim kävelen alamäkeä vaunujen kanssa ja mielessä välähtää että mitä jos kompastun ja vaunut lipeävät käsistä. Tulee ihan huono olo ja pitää puristaa kahvasta ihan hulluna. Tai vielä tyypillisemmin tällainen ajatus tulee kun en ole juuri kävelemässä, vaan suunnittelen kävelylle lähtöä tms. En ole tuotakaan pitänyt huolestuttavana, mutta hyvä tosiaan tiedostaa ja laittaa korvan taakse, että jos alkaa noita tulla enemmänkin on hyvä idea hakeutua heti avun äärelle.

Kiitos tästä ketjusta ap, taas lisäsin itsetuntemustani. :) Ja tsemppiä! 

toka

Nosto