Miten kestit/kestät vauvavuoden väsymyksen?

Hei

Voimia kysyjälle.

Itselläni auttoi se, että vauva nukkui vieressä. Tällöin mun ei koskaan tarvinnut nousta yöllä sängystä, vasta sitten kun oli isompi, piti välillä nousta laittamaan tuttia suuhun.

Toinen tärkeä. Ajoissa nukkumaan itse. Tätä ei voi korostaa liikaa. Vauva nukkuu usein pidemmän pätkän silloin. Ja äidin on vaan varmistettava se, että saa sen noin 8 h yössä unta, vaikka ne eivät olisikaan ilman herätyksiä.

Päiviin rytmi. Heti aamusta päivävaatteet päälle ja itsensä laittaminen, mitä se kunkin kohdalla tarkoittaakaan. Mutta sellainen laittautuminen, että itse tuntee itsensä ihmiseksi eikä zombieksi. Hiukset nätisti, mahd. meikkaus, mitä lie.

Joka päivä joku sosiaalinen tapahtuma, vähintään yksin kahvilaan. Tai ulkoilua tms.

Jos ei ole masennusta yms. hoitoa vaativaa, niin näillä vinkeillä pääsee jo pitkälle. Sitten vielä sen hyväksymistä, että elämä on vauvan kanssa erilaista.

Ajattelemalla päivää tunnin kerrallaan eteenpäin siinä toivossa, että joskus vielä helpottaa. Sain energiaa myös siitä, etten haluakaan helppoa elämää vaan tykkään haasteista. Pidin rutiinit päällä väkisin, kuuntelin paljon korvalapuilla musiikkia ja asiaohjelmia, että pysyin kiinni maailman menossa, söin terveellisesti ja kävin lasten kanssa kerhoissa. Nukuin, kun lapset oli päikkäreillä, jos pystyin. Olen kolmen lapsen yh, ja viisi vuotta meni univajeessa. Kas, tulihan se hyvien yöunienkin aika, sillä nyt voin jo nukkua hyvin.

Eipä ollut vaihtoehtoja kuin jaksaa. Joskus nukuin vauvan kanssa päivällä. Mies töissä 7-21 ma-su, joten olihan se aika väsyttävää joskus ilman mitään tukiverkkoja. Kolme lasta ja lopulta päädyin yh:ksi, sillä huomasin jaksavani paremmin yksin kuin odottamalla turhaan apua puolisolta. Lapset olivat haaveeni ja heidän takiaan jaksoin ja jaksan edelleen. Ovat parasta, mitä koskaan olen saanut.

Vauvavuosihan on ihan huippu! Annas olla kun penska on kaksi.. Huoh mitä menoa.

En minä kestänyt sitä mitenkään. Nuorin lapsi valvoi kaksi vuotta joka ikinen yö monta tuntia, milloin mistäkin syystä. Se oli kamalaa. Jo nukkumaan mennessä pelotti se yö, koska sitä oli jo valmiiksi väsynyt. Ekat itkut jotka lapsi yöllä päräytti saivat melkein äidinkin itkemään. ;)

En ennen tätä nuorinta lasta tiennyt, miltä tuntuu sanonta että aamulla on väsyneempi kuin nukkumaan mennessään, mut opin nopeasti. Minulle puhkesi tuon kahden vuoden aikana runsaasti allergioita ja nivelvaivoja, vaikka ennen olen ollut aivan terve. Mielenterveys oli vielä sitten asia erikseen.

Siitä selvittiin jotenkuten, nykyään on mukavaa ja nukkuakin saa. Aika menee eteenpäin, kunhan pysytte siellä hengissä ja järjissänne, niin muusta ei niin kannata ressata. Rima niin alas kuin mahdollista, ettei turhaan väsytä itseään vielä lisää.

Sitä jaksaa kun ei olemuuta vaihtoehtoa. Meillä oli huonosti nukkuva vauva, nukkui myös päiväunet puolen tunnin pätkissä, jotenen voinut päivälläkään nukkua. Kahvia en voinut juoda, kun vauva sai siitä imetyksen kautta vatsavaivoja. Itse jaksoin sillä että kävin päivittäin ulkoilemassa. Vauvan päiväunien aikaan pyrin rentoutumaan ja jätin kotityöt pääosin miehen harteille. Meillä vauva myös nukkui minun vieressä ja mies eri huoneessa. Näin sain nukuttua itse imettäessäni vauvaa. Vauvakin sitten nukahti itse lopetettuaan syömiseen.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 11:54"]Esität että toi on automaatio. En mä ollut vauvavuonna sen väsyneempi kuin yleensä ensimmäisten 3 kuukauden jälkeen. Ja toisen lapsen kohdalla en edes senkään vertaa. Mä annoin vauvoilleni korviketta tissin lisäksi iltaisin ja nukkuivat varsin nopeasti pitkiä unia. Ja heti velliä iltaisin kun ohjeistukset sen sallivat.
[/quote]

Minulla sama, tosin olen täysimettänyt tämän 5 kk, ja aion jatkaa sinne vuoden ikään asti imetystä. Kävi tosi hyvä tuuri ja vauva on nukkunut parikuukautisesta asti hyviä yöunia. :) Muutenkin tyytyväinen tapaus. Herkuttelen päivittäin suklaalla ja jäätelöllä, otan pitkiä kuumia suihkuja ja käyn saunassa. Itsensä hemmottelu auttaa. Tässä sivussa olen onnistunut tiputtamaan painoa indeksiin 20 asti (meni ekojen 10 viikon aikana 15 kg alaspäin siitä mitä oli synnäriltä kotiutuessa). Mutta tiedostan kyllä, että tämä on enemmänkin harvinaista. Siksipä en teekään toista lasta, koska en halua ottaa riskiä siitä, että tulisi vaikea vauva. Ekat pari kuukautta oli kyllä väsynyttä meininkiä, kun oli vaikea synnytys takana ja vauva huusi about 22-06, silloin en stressannut kodin siisteydestä tms, nukuin silloin kun vauva antoi nukkua ja join energiajuomaa. Onneksi mies on alusta asti ollut tosi osallistuva.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 12:06"]Vauvavuosihan on ihan huippu! Annas olla kun penska on kaksi.. Huoh mitä menoa.
[/quote]
Mutta sitten kun lapsi on kaksi, se voi samalla olla uusi vauvavuosi.

Mikä muuten 2v lapsissa on pahinta? Mun lapset on nyt 3 ja 4...

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 12:16"]

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 12:06"]Vauvavuosihan on ihan huippu! Annas olla kun penska on kaksi.. Huoh mitä menoa. [/quote] Mutta sitten kun lapsi on kaksi, se voi samalla olla uusi vauvavuosi. Mikä muuten 2v lapsissa on pahinta? Mun lapset on nyt 3 ja 4...

[/quote]

No minulla on se kaksi vuotias ja nuoremman lapsen vauva vuosi menossa. Vauvahan on ihana, kun sitä ei tarvitse kieltää mistään. Kaksi vuotias osaa ja tahtoo tehdä, mutta tekeminen on yleensä sellaista mitä ei saa tehdä. On aivan helvetin ärsyttävää kieltää koko ajan tekemästä jotain.

Esikoisen vauva-aikaan olin paljon väsyneempi kuin nyt, kun kuopus on vauva. En oikein osaa sanoa, miksi. Olin huonommassa kunnossa esikoisen synnytyksen jälkeen, hb:kin oli tosi alhaalla, ehkä se vaikutti. Mulla on imetyshormonit auttaneet yöheräilyssä, olen normaalisti aika huono-uninen, mutta vauva-aikana olen saanut helposti nukahdettua imetyksen jälkeen.

Syön kyllä monipuolisesti ja otan myös vitamiineja. Oon miettinyt, voisiko myös raskauskiloilla olla jotenkin vaikutusta siihen, että jaksaa. Esikoiselta raskauskiloja ei oikeastaan jäänyt ja mun piti syödä ihan kamalasti, että maitoa tuli. Väsyin ihan hirveästi, jos en saanut syödä tarpeeksi. Nyt kuopukselta jäi lähes 10 kg, enkä kyllä tykkää näistä yhtään, mutta alun maidonnousun jälkeen oon syönyt melko normaaleja määriä, en ollenkaan sellaisia jättiannoksia kuin ekalla kerralla. Ei myöskään tuu sellaista tappavaa nälkää.

Huonosti kummankin kohdalla. Onneksi mies on osallistunut siinä missä minäkin. Se on ollut ainoa asia, minkä vuoksi oon jaksanut rämpiä vauvasumussa.

Imetyshormonit auttoi jaksamaan.

Kertokaas onko mulla aika kullannut muistot. Meillä kaksi lasta 10 & 11 v. Ovat olleet suht hyviä nukkumaan. Esikoinen varsinkin porskuttanut täydet yöt vastasyntyneestä. Nuoremman kanssa valvottu "normaalin" rajoissa.
Nyt kuumeilemme kolmannesta. Ja musta tuntuis aivan fantastiselta, että aamut olisi leppoista pötköttelyä kun isommat lähteneet kouluun :) meneekö se niin??? :D

Oikein haaveilen, kuinka saan löysäillä kotona vauvan kanssa ja vaunulenkkeillä juuri sillon kun huvittaa!
Työni on melko vaativaa. Olen vuosia käyttänyt 10h/vrk töihin ja työmatkoihin. Tuntuisi ihanalta heittäytyä pariksi vuodeksi oravanpyörästä.

Mutta sitten törmään keskusteluihin vauvavuosien sumusta :)

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 11:06"]

Kertokaas onko mulla aika kullannut muistot. Meillä kaksi lasta 10 & 11 v. Ovat olleet suht hyviä nukkumaan. Esikoinen varsinkin porskuttanut täydet yöt vastasyntyneestä. Nuoremman kanssa valvottu "normaalin" rajoissa. Nyt kuumeilemme kolmannesta. Ja musta tuntuis aivan fantastiselta, että aamut olisi leppoista pötköttelyä kun isommat lähteneet kouluun :) meneekö se niin??? :D Oikein haaveilen, kuinka saan löysäillä kotona vauvan kanssa ja vaunulenkkeillä juuri sillon kun huvittaa! Työni on melko vaativaa. Olen vuosia käyttänyt 10h/vrk töihin ja työmatkoihin. Tuntuisi ihanalta heittäytyä pariksi vuodeksi oravanpyörästä. Mutta sitten törmään keskusteluihin vauvavuosien sumusta :)

[/quote]

No mulla ainakin tän toisen kohdalla on ihan minimimäärä väsymystä, enkä ensimmäisenkään kohdalla ollut mitenkään kamalan väsynyt. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, millaisen vauvan saa!

2

Voi kun se jäisikin siihen vuoteen :)

Jos joku olisi kertonut, että viiteen vuoteen et tule nukkumaan yhtään täyttä yötä, en olisi uskonut. Mutta siihen tottuu, kehitin hyvät keinot nukahtaa uudelleen tai olla kokonaan heräämättä, jos yöllä joutui nousemaan.

Ja sitten lopulta heräilin yöllä ihan vaan siihen, että kukaan ei ollut tarvinnut!

Lapsi lopetti yöpymiset puolivuotias kuin seinään, ja kyllä nukkui samassa huoneessa pinnasängyssä joka oli kiinni meidän sängyssä. Siitä nappasin kainaloon kun heräsi ja nukahti takas samantien. Oma uni siis sai melkein taukoamatta jatkua, eikä tarvinut herätä nukuttaminen vauvaa
Liikun ja harrastin urheilua yksin ja vauvan kanssa joten se auttoi jaksamaan. Ei ollut suuria tavoitteita elämän tai uran suhteen joten osasin elää vain siinä arjessa. Taisi tuo vauva aika mennä tosiaan semmosessa pienessä sumussa.

Juomalla paljon kahvia, syömällä ihan hiukan makeaa (esim.palan raakasuklaata) aamulla ihan ensimmäiseksi krapulaa vastaavaan oksettavaan oloon. Käymällä urheilemassa jos jaksoi, ja jos oli niin väsynyt ettei jaksanut hyväksyin sen. Syömällä hyvälaatuista kasvispainotteista ruokaa ja väkisin ylläpitämällä sosiaalisia suhteita (ystävien tapaaminen on hyväksi vaikka ei huvittaisi lähteä). Ja tärkeimpänä olemalla kotona, kunnes univaikeudet ovat helpottaneet. Töissä ei pärjää alle tunnin unipätkillä.

Terv. Äitiyslomalainen kolmatta kertaa (kaikki lapset nukkuivat huonosti yksivuotiaiksi, pahimmillaan 6-9kk iässä herätykset jokaisella tunnin välein. Ihme kukkujia nämä meidän lapset ;)

Up

Kestin sen sillä, että tiesin sen loppuvan jossain vaiheessa ja tiesin myös, että se ei tapa. En myöskään vaatinut itseltäni mahdottomia.

Esität että toi on automaatio. En mä ollut vauvavuonna sen väsyneempi kuin yleensä ensimmäisten 3 kuukauden jälkeen. Ja toisen lapsen kohdalla en edes senkään vertaa. Mä annoin vauvoilleni korviketta tissin lisäksi iltaisin ja nukkuivat varsin nopeasti pitkiä unia. Ja heti velliä iltaisin kun ohjeistukset sen sallivat.