Onko täysin tuhoontuomittu idea hommata lapsi tähän tilanteeseen?

Mua huolestuttaa eniten se, että mies on eronnut raskauden viime metreillä? Kestäisikö hän tällä kertaa raskauden loppuun saakka, varsinkin jos se on äidille henkisesti rankka ( hormonit aiheuttaa tunteiden vaihtelua terveelläkin ihmisellä).

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:38"]Mua huolestuttaa eniten se, että mies on eronnut raskauden viime metreillä? Kestäisikö hän tällä kertaa raskauden loppuun saakka, varsinkin jos se on äidille henkisesti rankka ( hormonit aiheuttaa tunteiden vaihtelua terveelläkin ihmisellä).
[/quote]

Tuossa on kuitenkin kaksi edellistäkin raskautta kestetty, eli se ongelma on nähtävästi ollut jossakin muussa kuin itse raskaudesta. Uskottomuus olisi aika paha, mutta jos kyse on vaikka siitä että ollaan tultu siihfn tulokseen että perheenä ei ole tulevaisuutta, lapsi on tehty vain naisen päätöksellä jne. Niin ymmärrän. Eli mikä eron pohjimmainen syy on ollut? Olisko lapsella yritetty paikata huonoa parisuhdetta, ja pakka on siinä sitten levinnyt? Tule ap kertomaan!

Mielestäni tilanne on aivan hyvä. Kuinka kauan olet ollut ilman lääkkeitä - se ehkä tulee mieleen?

Tuo teidän tilanne on aivan normaalia nykypäivää, siis ette vaikuta mitenkään epänormaalilta pariskunnalta. Todella suurella osalla pienten lasten vanhemmista on ainakin toisella opinnot vielä kesken tai loppusuoralla.

"Mielenterveyshistoria" ei ole automaattisesti negatiivinen asia. Täälläkin jo mainittiin, että ainakin osaat tarkastella omaa jaksamistasi, ja se on iso iso plussa. Terapiassa käyminen on niin tavallista, ettei sitä nyt ainakaan minään miinuksena voi pitää, päinvastoin.

Sinulla olisi iän puolesta vielä hetki aikaa odottaakin kuitenkin. Ehkä voisit tehdä opinnot kuitenkin loppuun, kun AMK-opinnot eivät niin hirveän monta vuotta vie? Ja sitten voisi jättää ehkäisyn pois. Tästä lapsiporkkanasta saisit ehkä lisäpuhtia opintojen nopeaan loppuunsaattamiseen.

Miten miehellä voi olla 15 vuotta kestäneestä suhteesta 19-vuotias lapsi?

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:44"]Miten miehellä voi olla 15 vuotta kestäneestä suhteesta 19-vuotias lapsi?
[/quote]

Eronnut 10 v sitten

Kuule, tärkeintä on se, mitä itse haluat. Jos lapsi on sinulle hartain toive, niin toteuta se. JA KESKUSTELE MIEHESI KANSSA.

Meilkein samanlaisella setillä mentiin yhteen. Miehellä oli 14 vuoden suhde takana lasten äitiin, lapset oli 6, 16 ja 17. Olivat eronneet nuorimman raskausaikana. Meillä kuvaus isyydestä täsmää myös. Itse oli 25 ja mies 37. Meillä ei paljon mietitty mitään vaan aika nopeasti tehtiin lapsi, kun mies sanoi, että hän ei halua olla ihan paapperoisä. Nyt takana niin paljon vuosia, että miehen nuorinkin on jo 19. Yhteiset lapset on 12 ja 10. Hienosti mennyt. Ei mitään ongelmia ole koskaan ollut. Kahden vanhemman lapsen kanssa oli kaverisuhde alusta asti ja olen mummupuoli näiden lasten lapsille.

En sano, etät vauvan hankintaa pitäisi lykätä, mutta itse olisin huolissani juuri tuosta mt-taustasta. Raskaus (ja sen jälkeinen "lapsivuodeaika") on yksi hormonimyrsky ja helposti varmasti suuremmalla riskillä mielenterveysongelmia voi ilmentyä (oli ne sitten stressirekatio, synnytyksen jälkeinen masennus yms.). Jos sen vauvan antaa tulla, tulee kummankin huomioida tuo mt-tausta ja puuttua siihen ajoissa, jos näkee merkkejä. Mielestäni myös neuvolassa yms. kannattaa asiasta mainita, siellä osataan sitten ajoissa auttaa, jos tulee sen tarve :) Hyvä ainakin on, että lääkitystä ei enää ole, ne taitaa aina olla vähän niin ja näin raskausaikana...:)

Tsemppiä ! :)

13 lisää:

Nyt vasta huomasin tuon, että mies on eronnut nuorimmaisen raskauden viimemetreillä. Mies ei ehkä oikein handlaa lapsiarkea ja osaa tukea raskaana olevaa puolisoa ja pienten lasten äitiä, ei ymmärrä tämän tarpeita? Miksi erosivat?

Tämän vuoksi sanoisin, että tee opinnot ensin loppuun. Eli huolehdi siitä, että pärjäät, vaikka teille tulisi ero. Siis pärjäät, vaikka sinulla on traumataustaa. Pienen lapsen kanssa yksin jääminen ihan konkreettisesti tai sitten ihan vain henkisesti siinä parisuhteessa, yhdistettynä siihen, miten kiinni on vauvassa, voi nostaa pintaan traumamuistoja. Äiti on siinä tosi avuton, riippuvainen ympäristön tuesta ja avusta... Sinun pääsi ei välttämättä kestä, jos tulee riitoja vauvan hoitoon osallistumisesta ym.

Eli mieti asia ihan vain omalta kannaltasi. Älä tee lasta, jos et tiedä, että selviäisit yksin. Nimittäin miehen lupailujen varaan ei tätä kannata perustaa. Mies saattaa lapsellisesti kuvitella, että teille ei tulisi vauvaperheen riitoja, koska sinä olet kivempi nainen kuin eksä. Kun vika voi olla hyvin siinä, kuinka paljon mies osallistuu lapsiperheen konkreettiseen arkeen tai osaako hän tukea toista.

Outo aloitus. Nuorin miehen lapsista on 10v ja vanhin 19v, mut silti miehellä eli lasten isällä on takana 15-vuotinen liitto? Mitä mä en ymmärrä tässä? 

Antaa mennä vaan! Nyt kun olet vielä alle 30v. Kurjaa venyttää montaa vuotta niin että riskirajat iässä paukkuu. 

Kaikkea hyvää!!!!

Hyvä että asioita on mietitty.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 18:34"]

Jos täytyy jo epäillä niin vastauksen tiedät itsekin. Käsittämätöntä että lapsia hankitaan silkasta halusta välittämättä ollenkaan ympäristötekijöistä.

[/quote]

Hohhoijaa. Taidat olla niitä kaikkitietäviä.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 20:11"]

Outo aloitus. Nuorin miehen lapsista on 10v ja vanhin 19v, mut silti miehellä eli lasten isällä on takana 15-vuotinen liitto? Mitä mä en ymmärrä tässä? 

[/quote]

Väännetään rautalangasta sen perusteella, mitä minä ymärsin ketjusta; mies ja entinen vaimo olivat yhdessä 15 vuotta, erosivat jo 10 vuotta sitten, eli ovat menneet yhteen 6 vuotta ennen esikoisen syntymää. Erosivat enne nuorimmaisen, nyt 10-vuotias, syntymää. 

Teitä huolettaa mahdollisen syntymättömän lapsen elinolot ja onnellisuus, joita kovasti mietitte. Tekstissäsi ei uhrata ajatustakaan jo olemassaolevien lasten voinnille ja onnellisuudelle uusperheessä. Jos olisin ilkeä, sanoisin että jo tuosta voi päätellä olemassaolevien lasten jäävän elämässänne sivurooliin, jos yhteisen lapsen teette. Säälittää tuo 10-vuotias erityisesti. Hän on pieni vielä ja syrjään jääminen samalla kun puolisisarus saa rakastavat vanhemmat ja ydinperheen, on varmasti kova paikka.

Lue nyt vähintään täältä se ketju, jossa puhuttiin uusperheiden lasten voinnista, erityisesti niiden lasten, jotka ovat vanhempien ensimmäisistä liitoista.

Minä odottelisin muutaman vuoden. Ihan vaan naisen jaksamisen takia ja etujen. Ensinnäkin; opinnot kunnolla valmiiksi. Sitten alle vähän ainakin työkokemusta.

Tällävälin saat vähän pidemmälle ajanjaksoa kun olet lääkkeittä. Ja voitte pohtia yhdessä miten pärjäätte vaikkapa vauva-ajan jos lapsella on koliikki, eikä mies oikein vaivaudu hoitamaan vaan hänelle riittää että lapsilla on perustarpeet tyydytetty. Onhan se tärkeää, mutta hei: naisella pitkä masennusjakso ja isoon uusioperheeseen tulee vauva niin miten nainen jaksaa? Entä kun vauva tulee ja nainen väsyy niin miten mies kestää muuttuneen tilanteen? Tuleeko sellainen olo että tää on nähty ennenkin ja nostaa kytkintä? Kyllä ne miehen mielipiteet kannattaa myös ottaa huomioon kunnolla ja miettiä mihin se toinen suhde päättyi? Jättikö naisen. 5- vuotiaan lapsen hylkääminen on melko kurjaa mutta entä nyt kun ikää on 10 vuotta enempi niin jaksaako senkäänvertaa? 

Onko tukiverkkoja? Pyydätkö apua vai koitatko selvitä kaikesta itse? Entä mitä mies tuumaa kaikesta tästä? Tykkääkö jos teillä on vaikka äitisi auttamassa?

Jos teille tulisi vauva NYT ensi kesäksi, niin miten jaksaisisitte? Miten kävisi koulusi? Miten kauan tahtoisit olla kotona hoitamassa vauvaa? Mieti niitä kurjiakin asioita kuten teille tulisi moniallerginen, vaikea hoidettava lapsi, sisarruskateutta jne. Mies jättää niin miten sinä pärjäisit? Jos mies sairastuu syöpään ja teillä on vauva niin miten jaksaisit? Jos koet että jaksat ja lapsi tahdotaan niin mikä sen ihanempaa!?

Ap!

Tuolloin 27-vuotiaana esikoisensa saanut, omat virheensä tehnyt nainen neuvoo: valmistu ensin, yritä saada vakituinen työ! Työ ja lapsi ovat ne, jotka yleensä pitävät elämän syrjässä kiinni, vaikka sitten muuten elämässä tapahtuisi mitä tahansa. En nyt sano että teille mitään tapahtuisi, mutta itse olen tullut siihen tulokseen, että olisi pitänyt aikoinaan ensin valmistua ja hankkia työ, sitten olisi ollut lapsen aika. Ja sinullahan on vielä paljon aikaa! Nyt 32-vuotiaana mulla on 5-vuotias lapsi, aika on mennyt tosi nopeasti, mutta ihan hyvin voisin kuvitella, että siasin esikoiseni vasta nyt. Tsemppiä tulevaan, sinunan odottaisin vielä ainakin sen pari vuotta!

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 20:42"]Teitä huolettaa mahdollisen syntymättömän lapsen elinolot ja onnellisuus, joita kovasti mietitte. Tekstissäsi ei uhrata ajatustakaan jo olemassaolevien lasten voinnille ja onnellisuudelle uusperheessä. Jos olisin ilkeä, sanoisin että jo tuosta voi päätellä olemassaolevien lasten jäävän elämässänne sivurooliin, jos yhteisen lapsen teette. Säälittää tuo 10-vuotias erityisesti. Hän on pieni vielä ja syrjään jääminen samalla kun puolisisarus saa rakastavat vanhemmat ja ydinperheen, on varmasti kova paikka.

Lue nyt vähintään täältä se ketju, jossa puhuttiin uusperheiden lasten voinnista, erityisesti niiden lasten, jotka ovat vanhempien ensimmäisistä liitoista.
[/quote]

No kovastihan tuossa on mietitty myös vanhoja lapsia kun uutta lasta ei ole heti pyöräytetty. Nämä nainen ja mies ovat varmasti nähneet että erolapset eivät voi hyvin, ja haluavat turvata tälle lapselle paremmat olosuhteet ja tehdä kaiken ns. Oikein. Eli punnita asioita tarkoin ennen lapsen tekoa. Aikaa kun ei voi kääntä taaksepäin ja olemassaolevisn lapsien perhettä korjata. Tietysti aloituksen miehen ja naisen täytyy huomioida olemassaolevia lapsia samaan tapaan kuin ennenkin, joskin jokaisen perheen dynamiikka muutttuu aina jotenkin kun taloon tulee uusi tulokas.
Minusta nuo ovat erinomaiset lähtökohdat perheenperustamiselle.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 20:42"]Teitä huolettaa mahdollisen syntymättömän lapsen elinolot ja onnellisuus, joita kovasti mietitte. Tekstissäsi ei uhrata ajatustakaan jo olemassaolevien lasten voinnille ja onnellisuudelle uusperheessä. Jos olisin ilkeä, sanoisin että jo tuosta voi päätellä olemassaolevien lasten jäävän elämässänne sivurooliin, jos yhteisen lapsen teette. Säälittää tuo 10-vuotias erityisesti. Hän on pieni vielä ja syrjään jääminen samalla kun puolisisarus saa rakastavat vanhemmat ja ydinperheen, on varmasti kova paikka.

Lue nyt vähintään täältä se ketju, jossa puhuttiin uusperheiden lasten voinnista, erityisesti niiden lasten, jotka ovat vanhempien ensimmäisistä liitoista.
[/quote]

Hohhoijaa taas.