Sinä yli 40v:nä synnyttänyt, saitko terveen lapsen?

2

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 01:03"]Riskit kasvavat tilastollisesti toki, mutta todella lievästi. :) Voit huoleti ryhtyä yrittämään lasta!
[/quote]

Ai, mun mielestä riskit nelikymppisellä on aika suuret parikymppiseen verrattuna. Puhumattakaan +45 riskeistä...

2

2

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 00:46"][quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 00:42"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 00:11"]

Ultrien mukaan terve. Syntymän jälkeen todettiin ulkonäköön vaikuttava poikkeavuus, jota ei voida täysin korjata. Muuten terve ja kehittyy normaalisti.

44 v

[/quote]

Elä paskaa jauha. Keksit vaan. Olisin tarkentanut edes, niin menisi paremmin läpi.

[/quote]

Ihan mahdollista, ei ultrissakaan ihan kaikkea pystytä näkemään.
[/quote]

Ultrissahan ei todellakaan näe kaikkea. Suomessa syntyy joka vuosi useita kuoleman vakavasti vammaisia lapsia, jotka eivät ole jääneet kiinni ultrissa. Downeistakin 20% menee ultrissa läpi ja syntyy yllätyksenä. Down ei edes ole vakavin lapsrn kromosomihäiriö, jonka riski kasvaa naisen iän myötä, niitähän on kymmeniä ellei satoja muita. Jotkut kromosomihäiriöt eivät koskaan selviä, vaan lapsi kulkee koko elinikänsä yleisdiagnoosilla monimuotoinen kehityshäiriö.

Jotkin riskit kasvavat lievästi ja jotkut sitten enemmän. Jotkut riskit eivät kasva ollenkaan. Mutta mä itse haluaisin tietää riskit, koska jos rupeisin yrittämään lasta kuvitellen "se riski on jotain yksi miljoonasta", ja se riski toteutuisi, ja sen jälkeen selviäisi sen toteutuneen riskin olleenkin yksi kolmestakymmenestä, niin siinä voisi tuntea itsensä jollakin tavalla huijatuksi.

Ap käsittääkseni halusi saada tietoa, että voisi käyttää sitä tehdäkseen valinnan lapsen yrittämisestä. Siihen valintaan vaikuttavat taatusti lukuisat muut tekijät ja tuskin nää riskit on mikään merkittävin päätökseen vaikuttava tekijä. Mutta ne on hyvä tiedostaa ja miettiä, että mitä sitten jos ne toteutuisivat. Ja mitä sitten jos niiden takia ei lasta uskalla tehdä. Ei me tiedetä edes olisiko se tuleva lapsi esikoinen vai iltatähti, mikä todennäköisesti on suurimpia seikkoja päätöstä tehdessä. 

Vuonna 2013 syntyi 58 134 lasta. Vuosittain syntyy noin 70 down-lasta. Näistä suurin osa alle 35-vuotiaille äideille.

Mulle syntyi 41-vuotiaana poika ja 46-vuotiaana ihana tyttö iltatähdeksi. Terveitä lapsia ovat.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 01:23"]

Vuonna 2013 syntyi 58 134 lasta. Vuosittain syntyy noin 70 down-lasta. Näistä suurin osa alle 35-vuotiaille äideille.

[/quote]

Varmasti suurin osa syntyikin alle 35-vuotiaille, koska suurin osa kaikista lapsista syntyy heille. Kommenttisi ei ota huomioon myöskään abortoituja down-lapsia.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 01:06"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 01:03"]Riskit kasvavat tilastollisesti toki, mutta todella lievästi. :) Voit huoleti ryhtyä yrittämään lasta! [/quote] Ai, mun mielestä riskit nelikymppisellä on aika suuret parikymppiseen verrattuna. Puhumattakaan +45 riskeistä...

[/quote]

Täältähän sitä on hyvä kysellä. Täällä on näitä "mun mielestä"-tyyppejä palstat pullollaan. Jos faktaa haluat pöytään, niin kysy muualta. Esim. lääkäriltä.

.....

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 01:03"]Riskit kasvavat tilastollisesti toki, mutta todella lievästi. :) Voit huoleti ryhtyä yrittämään lasta!
[/quote]
Kiitos! Ja eikun käännyttämään miehen päätä. :-D Ap

Minä sain toisen lapsen 38 v, eikä mieleen edes ollut tullut että olisin ollut jotekin vanha. Se tehtiin minulle aika selväksi, oli lapsivesitestiä ym. Mutta kaikki ok ja synnytys oli noin sata kertaa helpompi kuin edellinen.

Tunnen yhden, jolle syntyi 25 vuotiaana vammanen lapsi, koska se ei saanut happea synnytyksessä. Mun kaveri sai lapsen 22 vuotiaana ja sen lapsella on adhd. Se saa kuitenki lääkkeitä niin se on normaali luokalla.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 01:21"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 00:46"][quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 00:42"] [quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 00:11"] Ultrien mukaan terve. Syntymän jälkeen todettiin ulkonäköön vaikuttava poikkeavuus, jota ei voida täysin korjata. Muuten terve ja kehittyy normaalisti. 44 v [/quote]   Elä paskaa jauha. Keksit vaan. Olisin tarkentanut edes, niin menisi paremmin läpi. [/quote]   Ihan mahdollista, ei ultrissakaan ihan kaikkea pystytä näkemään. [/quote] Ultrissahan ei todellakaan näe kaikkea. Suomessa syntyy joka vuosi useita kuoleman vakavasti vammaisia lapsia, jotka eivät ole jääneet kiinni ultrissa. Downeistakin 20% menee ultrissa läpi ja syntyy yllätyksenä. Down ei edes ole vakavin lapsrn kromosomihäiriö, jonka riski kasvaa naisen iän myötä, niitähän on kymmeniä ellei satoja muita. Jotkut kromosomihäiriöt eivät koskaan selviä, vaan lapsi kulkee koko elinikänsä yleisdiagnoosilla monimuotoinen kehityshäiriö.

[/quote]

Kromosomihäiriöt voidaan selvittää lapsivesipunktiolla. Minulle se tehtiin kummassakin raskaudessa, 36v. ja 40v. Kunnossa olivat ja täysin terveitä. Mitään oppimisongelmiakaan ei ole koskaan ollut.

Äitini synnytti siskoni 41-vuotiaana, ja esikoinen oli. Minut hän sai 43-vuotiaana. Ollaan siskon kanssa molemmat ihan terveitä hieman yli parikymppisiä opiskelijoita. Kukaan ei ikinä ole kommentoinut äidin ikää meille lapsenakaan, ja muistan miten aina ihmettelin kun äiti pahoitteli sitä miten olemme siskon kanssa saaneet "niin vanhan äidin". Mielestämme äidissä ei ollut mitään kummallista muiden äiteihin verrattuna. Ja ottaen huomioon lähes 90-vuotiaan, henkisesti ja fyysisesti todella terveen ihanan isoäitini, oletan että saan nauttia äidin seurasta vielä monta vuosikymmentä.

Mun kolme nuorimmaista olen saanut 41v, 43v ja 46v. Kaikki ovat terveitä ainakin toistaiseksi. Raskaus on ollut rankempaa mitä vanhemmaksi tullut (mulla esikoinen syntyi kun olin 18, sitten parikymppisenä pari lasta, kolmekymppisenä kolme ja nelikymppisenä kolme, joten kokemusta löytyy joka vuosikymmeneltä). Toisaalta olin ihan fyysisestikin aivan eri kunnossa parikymppisenä 55-kiloisena urheiluhulluna kun nelikymppisenä 90-kiloisena sohvaeläimenä, joten oletan raskauden rankkuuserojen johtuvan myös siitä.
.
Itse apn tilanteessa miettisin kumpi vaihtoehto on huonompi : saada sairas lapsi, vai ei saada lasta ollenkaan. Todennäköisyys on tietysti sen puolella että lapsi on ihan terve ja normaali. Kuitenkin se on aina riskipeliä eikä lasta voi enää palauttaa jos se syntyykin sairaana. Ja toisaalta se sairas lapsi voi olla silti täydellinen, se voi muuttaa elämän ja mietit kuinka iso virhe olisi jos et olisi yrittänyt. Tai voi olla ettet enää edes tule raskaaksi,

Itse olin 38v ja mieheni päälle nelikymppinen kun nuorimmainen syntyi. Tällä kuopuksella todettu esimerkiksi add, verenvuototauti, vaikea lukihäiriö, kilpirauhasen vajaatoiminta, normaalia heikompi syvyys- ja värinäkö, alentunut kuulo... Elämässä hän kuitenkin aina pärjännyt oikein hyvin! Erittäin sosiaalinen tapaus, taitava urheilija, lahjakas koulussa sekä niin karismaattinen ja kaunis vaikka itse sanonkin.

Näistä edellämainitsemistani hankaluuksista suurin osa periytyviä, joten olisivat voineet tulla vaikka olisimme saaneet hänet parikymppisinä. Uskon myös että vaikka hänellä noita "tauteja" löytyy, niin hän on saanut lahjakkuudessa yms sitten vähän enemmän hyvää. Toki myös koulujen valveutuneet opettajat ja erityisopettajat, sekä lähisukulaisissa olevat terveydenalan ammattilaiset vaikuttaneet siihen että noin iso kirjo tullut esille, tuskin oltaisiin samalla tavalla osattu itse etsiä ja epäillä. Hetkeäkään en ole tämänkään lapsen hankkimista katunut, eikä hän itsekään ole koskaan valittanut että elämä olisi jotenkin huonoa tai että nämä hankaluudet estäisi normaalin elämän elämisen.