Masennus tarkoittaa aina liikunnan puutetta.
Kommentit (24)
Minä olen toivoakseni parantumassa vakavasta masennuksesta. Nyt olen nostanut liikunnan määrää alle 10 tunnista viikossa 16 tuntiin. Harrastan tanssia, joogaa ja luonnossa ulkoilua eri muodoissaan, sillä nämä ovat mielestäni terapeuttisimpia.
Mikään ei tunnu oikein miltään, ainoastaan liikunta on päivän henkireikä, varsinkin ohjattu liikunta, siinä saa ajatukset muualle omasta pahasta olostaan. Eipä oikein elämässä mikään muu kiinnosta kuin liikunta. Tämän päivänkin jaksan vain sillä että tiedän että illalla on tanssitunnit. Ainoa vaan että kroppa ei meinaa aina jaksaa mukana, varsinkin huonosti nukutun yön jälkeen.
Olen aina rakastanut liikuntaa, mutta pahimpaan masis/ahdistuskauteen ei pystynyt harrastamaan liikuntaa sillä en nukkunut öisin juuri ollenkaan. Silloin olo on niin huono että ei vain voi harrastaa liikuntaa. Olin myös niin valtavan ahdistuksen vallassa yli vuoden, että hyvä että pystyi edes hengittämään, välillä makasin vaan lattialla enkä päässyt mihinkään. Ei siinä oikein liikunnalle ollut tilaa eikä tilausta.
Lääkkeistä en ole saanut apua, paitsi nukkumiseen.
Terveellinen ruoka joka esim. sisältää tryptofaania on minulle tärkeää. Samoin kirkasvalolamppu tuntuu auttavan hieman.
Mulla ei diagnoosia, mutta nettitesteissä, joiden luotettavuutta toki voi kyseenalaistaa, tuli yhteenaikaan keskivaikea masennus ja enhän minä kunnossa ollut, kun ei ollut elämänhalua. Mutta, mieltäni piristi aina aamulenkit. Kun kävin lenkillä 9-10 aikaan, millon sai olla aika rauhassa, se sai mielialaa aina ylöspäin. En usko, että mikään hikiliikunta olisi auttanut, vaan se, että jaksoin nousta aamulla ylös ja lähteä ulos. Mieliala koheni itsestään, kun elämäntilanne parani ja sain töitä, mutta en minä vieläkään ihan täysin kunnossa ole. Kävelemään tai pyöräilemään lähtemällä saan mielialaani paremmaksi, toinen on musiikki.
Yksi keski-eurooppalainen jalkapallon ammattilainen teki itsemurhan vakavan masennuksen toistuttua aina uudestaan. Ei luulisi ammattifutarin olevan liikunnan puutteessa.
Olen masentunut, siis ihan oikeasti ja psykiatrin eläkkeelle passittama. Ainakin minun kohdallani kohtuullinen liikunta kohentaa mielialaa, liiallinen taas aiheuttaa kipua niveliin, sairastan nimittäin myös reumaa.