Kaipaan nuoruuden huumorintajuani!

Voisiko olla kyse siitä, että sinulla ei ole ihmisiä, joiden kanssa voisit olla oma itsesi? Sitä kautta nauru monesti tulee kuin itsestään. Onko niin, että sinä olet muuttunut, vai ovatko ympärilläsi olevat ihmiset muuttuneet? Minusta tuntuu, että huumori säilyy ihmisessä läpi elämän, se vain vaatii oikeat olosuhteet tullakseen esiin.

Mä oon huomannut vähän samaa itsessäni, ja oon vasta vähän päälle kolmekymppinen! Mulla on kyllä elämässä kivaa, mutta liian usein huomaan, että arki painaa päälle. Stressaan töistä, siivoamisesta, pyykkaamisesta, ruuanlaitosta, kaikista arkisista kotitöistä ihan liikaa ja olen muutenkin vähän neuroottinen, enkä tuon stressin keskellä jaksa ottaa aikaa itselleni ja nauttia elämästä, lukea, ulkoilla jne. Ja sitten huomaan että olen melkein aina kireä, totinen torvensoittaja! Tottakai huumori tulee esiin vain oikeanlaisten ihmisten kanssa, mutta kyllä mulla on enimmäkseen samat ihmiset elämässäni kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten.

Onneksi olen tiedostanut tämän asian, ja yritän muistuttaa itseäni jatkuvasti siitä, että pitää ottaa rennosti, nauttia, ei haittaa vaikka koti on sotkuinen tai keittiö täynnä tiskiä, sen voi hoitaa myöhemminkin. Tämä on auttanut ainakin hiukan. Totta kai hoidan kaikki kiireelliset asiat töissä ja kotona, mutta kokonaisasenteeni on paljon rennompi kuin ennen. Lähipiirikin on seurassani rennompana ja tulee hassuteltua enemmän.