Siis mitä se curling-vanhemmuus

Minäkin haluan tietää, että mitä se on. Ja ihan käytännön esimerkkejä, miten se aiheuttaa lapselle pahaa meiltä. Normilapsi kun on päivästä sen 9 tuntia isossa ryhmässä, jossa taatusti tulee pettymyksiä ja ristiriitoja, koko päivän ajan. Jos sen lisäksi vanhemmat ei työpäivänsä jälkeen jaksa oikein järjestelmällä järjestää lasta kasvattavia lisäpettymyksiä, niin onko se sitten curling-vanhemmuutta? ;)

Luin tutkimuksen, joka oli tehty tällaisesta vanhemmuudesta, jossa lapseen panostetaan ja lapsen elämää tietoisesti helpotetaan. Nämä lapset olivat keskimääräist lasta empaattisempia ja sitoutuneempia vanhempiinsa ja yhteiskuntaan. Se näyttääkin siltä, että mitä enemmän lapsen tunteita kuuntelet ja opetat lasta tunnistamaan niitä, sen taitavampi lapsi on ymmärtämään ja hahmottamaan toistenkin tunteita. Ja mitä enemmän lapsi saa hoivaa ja huolenpitoa, sitä suurempi luottamus hänellä on ympäröivään maailmaan.  

Opettaminen, kuunteleminen ja huolenpito on aivan eri asia kuin se, ettet lauseen puolikkaallakaan kerro lapselle että maailmassa on myös pahaa. Soitellaan opettajille että meidän Eskolle ei saa sitten näyttää luontokuvia, joissa kettu jahtaa pupua ettei herkkä mieli järkyty. K12 leffoja saa katsoa vasta 13 - vuotiaana ja silloinkin äidin ja isin kanssa että kaikki roisit kohdat voidaan kelata.

Joo, huolenpitoa ei kannata sekoittaa curlingiin. Curling on sitä että lapsi saa kaiken haluamansa, saa päättää mitä perheessä syödään, mitä tehdään vapaa-ajalla, hänelle annetaan pomon asema ja vanhemmat ovat palvelijoita. Vanhemmat soitttelevat kouluunkin jos vähänkin epäilystä että joku opettaja olisi lapsen mieltä pahoittanut. Edellisen kanssa olen kyllä eri mieltä leffoista, curling-lapsi nimenomaan saa katsoa vaikka k16-leffaa 9-vuotiaana tai pelata k16-peliä, jos niin haluaa. Pettymystä kun ei haluta tuottaa.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 05:57"]

Ja mitä enemmän lapsi saa hoivaa ja huolenpitoa, sitä suurempi luottamus hänellä on ympäröivään maailmaan.  

[/quote]

Ja sitten tulee pedosetä vastaan kadulla ja tarjoaa karkkia...

Eikö sille lapselle kannattaisi opettaa kuitenkin ihan totuudenmukaisesti että maailma on paska paikka ja vastoinkäymisiä tulee mutta niistä kannattaa ottaa opiksi eikä lannistua. Ei kaikki mene aina kuin Strömsössä.

Vanhemmat pitävät lapsen aisoissa suojelemalla pettymyksiltä. Elämässä niitä kuitenkin jatkuvasti tulee ja fiksut vanhemmat opettavatkin lapsensa kestämään pettymykset traumatisoitumatta.