Lue keskustelun säännöt.
Ystävän lapsella todettiin eilen kuolemaan johtava tauti
07.11.2014 |
Sen tarkemmin taudista kertomatta, kuulemma elinajan ennuste on alle vuosi. Näillä näkymin ja tämän hetkisen kunnon huomioon ottaen huomattavasti vähemmän. Olen ollut niin onnekas etten ole omassa perheessäni joutunut tuollaista kokemaan, isovanhempani olen hautaan saatellut, mutta he olivat vanhoja ja itsekkin valmiita lähtemään.
Miten tuossa tilanteessa voi lohduttaa? Pelkään, että möläytän jotain täysin väärää. En uskalla puhua hänelle omia arjen harmituksia, mitä hukkuneet lapaset tai lapsen rikki mennyt vetoketju on tollaisen uutisen rinnalla. Ystävä on ihan shokissa, vaikka vakavaa diagnoosia osattiin odottaa. Silti ei mitään tälläistä. Jos joku on kokenut samaa, kertokaa mikä lohdotti, miten voin olla avuksi?
Kommentit (54)
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 17:35"]tuskin kukaan oikeasti kieltää vanhempaa puhumasta lapsensa menetyksestä, oli siitä sitten 3 päivää tai 30 vuotta. tai sitten teillä on todella outoja tuttuja.
[/quote]
Ei sitä kai kukaan suoraan kielläkään. Kyse on ennemmin lapsensa menettäneen kokemuksesta.
Ihmiset koettaa kuoleman jälkeen hyväntahtoisesti auttaa surevaa eteenpäin elämässä koska, noh, onhan suru ihan kamala asia katsoa vierestä. Ja kun ei itse osaa auttaa tai lohduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakavaa sairautta lähipiirissä kokeneena sanoisin, että kukaan ei halua kokea olevansa muiden säälin kohde. Kyllä sitä itsekin tietää, että tapahtunut on kamala asia ja järkyttää kaikkia, joten päivittelyä ja voivottelua on inhottava kuunnella. Mieluummin tarjoudu kuuntelemaan ja käytännön avuksi. Ole yhteydessä, käytettävissä, kysy kuulumisia usein, tarjoudu auttamaan käytännön asioissa.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 17:31"]
Tauti on varmaan se incl. Liekkö kirjoitin oikein. Tuskin syöpä tuommoisia oireita aiheuttaa. Mutta oli mikä oli, ole ystäväsi käytettävissä elä välttele!
[/quote]
Ei varmasti ole. INCL-diagnoosin jälkeen elämää on vielä useita vuosia jäljellä, jopa 10.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 17:24"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 17:14"]porvoossako on tällainen käytäntö? "Julmat ihmiset ympärillä voivat kieltää äitiä puhumasta lapsensa menettämisestä vaikka jo 2-3kk lapsen kuoleman jälkeen" [/quote] Aina voisi edes yrittää ymmärtää. Ihmiset ympärillä varmaan parin, kolmen kuukauden jälkeen katsovat että kuolemasta on riittävän kauan ja äidin olisi aika "mennä eteenpäin". Siitä kokemus, että kielletään puhuminen oman lapsen kuolemasta. Päinperseistä auttamista ja ympäristön pahaa oloa.
[/quote]
Lapsen kuolemasta ei pääse yli koskaan. Ainoastaan sellaiset ihmiset, jotka eivät ole sitä kokeneet, voivat väittää niin.
tässä vasta empaattinen ystävä lapsensa menettäneelle:
"En kiellä puhumasta, mutta itse en jaksa lapsen kuolemasta jauhaa kuukausikaupalla. Kamalaa, kun yksi aihe hallitsee ajattelua ja keskusteluja."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot, että ystäväsi saa puhua sinulle mistä vaan ja koska vaan, hän ei odota taikasanoja eikä muutosta tilanteeseen sinulta. Auta käytännön asioissa. Muista pitää huoli omasta jaksamisestasi myös.
Voimia sinulle ja ystävällesi, en vou kuvitella raskaampaa kohtaloa.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 17:45"]
tässä vasta empaattinen ystävä lapsensa menettäneelle:
"En kiellä puhumasta, mutta itse en jaksa lapsen kuolemasta jauhaa kuukausikaupalla. Kamalaa, kun yksi aihe hallitsee ajattelua ja keskusteluja."
[/quote]
Olen ystävä mutta en terapeutti. Minun täytyy ajatella myös omaa jaksamistani ja mielialaani. Surevankin täytyy ymmärtää, että jatkuva surupuhe ja epämiellyttävissä tunteissa vellominen on myös lähipiirille hyvin raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko ystävällä muita lapsia? jos on, tarjoa hoitoapua.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 17:35"]
Silloin kun siskon tyttö kuoli niin ärsytti suunnattomasti kaikki turhasta kitisijät. Oltiin eräillä lastenkutsuilla vuosi tapahtuman jälkeen niin siellä jotkut meille tuntemattomat äidit vertaili lapsiensa itkuja. Yksi oli sitä mieltä, että muiden lasten itku ei ärsytä, mutta oman lapsen jatkuva itku saa raivon partaalle. Sisko kuunteli aikansa pokerinaamalla tätä keskustelua osallistumatta siihen mitenkään kunnes nousi ylös ja paineli vessaan. Arvasin, että nyt osu ja uppos ja painelin perään. Siellähän raasu nyyhkytti lavuaaria vasten ja sanoi, että antais mitä vaan, että kuulis oman lapsen itkua vielä. Että näin. Ei se nainen pahaa tarkoittanu, mutta itseä kyllä loukkas. Ja nykyään tapahtumasta kulunu viisi vuotta, niin kyllä mulla on elämänarvot lopullisesti muuttunu, kun ennen saattoi lähteä mukaan kaiken maailman päivittelyyn ja taivasteluun. Mutta nykyään kun valitetaan pienistä niin en kommentoi, mielessäni vaan ajattelen, että turpa kiinni sinä kiittämätön paska. Mut eipä voi mitään. Elämää se vain on :/
[/quote]
Lapsensa menettäneelle näitä tilanteita tulee jatkuvasti. Ei kuitenkaan ole tarkoitus, että muut alkavat seurassa varoa puhumasta normaaleja asioita tai omista lapsistaan. Sehän tukahduttaa koko ihmisten yhdessäolon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 17:48"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 17:45"]
tässä vasta empaattinen ystävä lapsensa menettäneelle:
"En kiellä puhumasta, mutta itse en jaksa lapsen kuolemasta jauhaa kuukausikaupalla. Kamalaa, kun yksi aihe hallitsee ajattelua ja keskusteluja."
[/quote]
Olen ystävä mutta en terapeutti. Minun täytyy ajatella myös omaa jaksamistani ja mielialaani. Surevankin täytyy ymmärtää, että jatkuva surupuhe ja epämiellyttävissä tunteissa vellominen on myös lähipiirille hyvin raskasta.
[/quote]
Et ole ystävä, jos haluat kieltää ystäväsi tunteet. Oikea ystävä kuuntelee vielä kymmenenkin vuoden päästä. Toki se on rankkaa, mutta joskus ystävyyteen sisältää tällaistakin. Sinä joudut kuuntelemaan satunnaisesti, oletko koskaan ajatellut, että tämä aihe on ystäväsi mielessä aivan koko ajan.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 17:48"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 17:45"]
tässä vasta empaattinen ystävä lapsensa menettäneelle:
"En kiellä puhumasta, mutta itse en jaksa lapsen kuolemasta jauhaa kuukausikaupalla. Kamalaa, kun yksi aihe hallitsee ajattelua ja keskusteluja."
[/quote]
Olen ystävä mutta en terapeutti. Minun täytyy ajatella myös omaa jaksamistani ja mielialaani. Surevankin täytyy ymmärtää, että jatkuva surupuhe ja epämiellyttävissä tunteissa vellominen on myös lähipiirille hyvin raskasta.
[/quote]
Jos olet todellinen ystävä, jaksat kyllä kuunnella kuukausikaupalla ja sivuuttaa oman pahan olosi, joka on vain murto-osa siitä, mitä lapsensa menettänyt ystäväsi käy läpi. Kuulostat kyllä todella epäempaattiselta ja toivon kovasti, että lähipiirissäsi ei ole ketään lapsensa menettänyttä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 17:14"]
porvoossako on tällainen käytäntö?
"Julmat ihmiset ympärillä voivat kieltää äitiä puhumasta lapsensa menettämisestä vaikka jo 2-3kk lapsen kuoleman jälkeen"
[/quote]
Pahin kommentti jonka ystäväni kertoi kuulleensa asiaan liittyen oli juurikin 2-3 kk lapsen kuoleman jälkeen. 'En minäkään mun marsua kuukausitolkulla märissyt'
Mielestäni kommentti kertoo melko tyhjentävästi millaisia ihmisiä maailmassa voi olla.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 17:51"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 17:48"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 17:45"]
tässä vasta empaattinen ystävä lapsensa menettäneelle:
"En kiellä puhumasta, mutta itse en jaksa lapsen kuolemasta jauhaa kuukausikaupalla. Kamalaa, kun yksi aihe hallitsee ajattelua ja keskusteluja."
[/quote]
Olen ystävä mutta en terapeutti. Minun täytyy ajatella myös omaa jaksamistani ja mielialaani. Surevankin täytyy ymmärtää, että jatkuva surupuhe ja epämiellyttävissä tunteissa vellominen on myös lähipiirille hyvin raskasta.
[/quote]
Et ole ystävä, jos haluat kieltää ystäväsi tunteet. Oikea ystävä kuuntelee vielä kymmenenkin vuoden päästä. Toki se on rankkaa, mutta joskus ystävyyteen sisältää tällaistakin. Sinä joudut kuuntelemaan satunnaisesti, oletko koskaan ajatellut, että tämä aihe on ystäväsi mielessä aivan koko ajan.
[/quote]
En ole kieltämässä kenenkään tunteita. Mitä hyötyä siitä olisikaan? Itse en vain jaksa kuunnella loputtomiin negatiivisissa tunteissa vellomista. Oman psyykeni ei sellaista kestä. En osaa etäännyttää toisen kärsimystä niin kuin ammattilainen osaa. Asia ei lity mitenkään siihen, kuinka hyvä ystävä olen vaan siihen, kuinka paljon toisen murheita jaksan kantaa.
Aika huono ystävä on sellainen, joka ei osaa ottaa toisen resursseja huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todella pahoillani tilanteestanne. Voinko auttaa sinua tai lastasi jotenkin? Olen aina valmis kuuntelemaan, jos haluat puhua kanssani.
Pidän inhimillisenä lääkäriä, joka kertoo omaisille noin surullisen uutisen. Heillä on mahdollisuus olla lapsensa kanssa ja valmistautua tulevaan.
Olet kiltti ja huomaavainen, kun mietit ystäväsi ja hänen lapsensa tilannetta.
Yksi neuvo: ethän koskaan sano vakavasti sairaalle tai vakavasti sairaan sukulaiselle klassisen typerää "kuka tahansa meistä voi jäädä auton alle" -kommenttia. Et varmasti sanoisikaan, mutta et usko, kuinka moni ihminen sanoo jotain noin asiatonta kuolemansairaalle.
t. Tappavaa syöpää poteva, joka arvostaa empaattisia lähimmäisiä
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 17:48"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 17:45"]
tässä vasta empaattinen ystävä lapsensa menettäneelle:
"En kiellä puhumasta, mutta itse en jaksa lapsen kuolemasta jauhaa kuukausikaupalla. Kamalaa, kun yksi aihe hallitsee ajattelua ja keskusteluja."
[/quote]
Olen ystävä mutta en terapeutti. Minun täytyy ajatella myös omaa jaksamistani ja mielialaani. Surevankin täytyy ymmärtää, että jatkuva surupuhe ja epämiellyttävissä tunteissa vellominen on myös lähipiirille hyvin raskasta.
[/quote]
Tottakai on raskasta!Helvetin raskasta, meidän koko lähipiirin elämä pyörii tämän helvetin taudin ympärillä! Mutta me jaksamme, koska se on ainoa vaihtoehto. Jos me annetaan periksi nyt, "jää kipuinesi ja ahdistuksinesi, me ei jakseta" mitä mun ystävälle jää?
Me voidaan illalla tulla kotiin, mennä nukkumaan, peitellä terveet lapset ja käpertyä terveen puolison viereen. Mun ystävä ei voi. Oksettaa että maailmassa on kaltaisiasi ihmisiä. AP
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 17:35"]Silloin kun siskon tyttö kuoli niin ärsytti suunnattomasti kaikki turhasta kitisijät. Oltiin eräillä lastenkutsuilla vuosi tapahtuman jälkeen niin siellä jotkut meille tuntemattomat äidit vertaili lapsiensa itkuja. Yksi oli sitä mieltä, että muiden lasten itku ei ärsytä, mutta oman lapsen jatkuva itku saa raivon partaalle. Sisko kuunteli aikansa pokerinaamalla tätä keskustelua osallistumatta siihen mitenkään kunnes nousi ylös ja paineli vessaan. Arvasin, että nyt osu ja uppos ja painelin perään. Siellähän raasu nyyhkytti lavuaaria vasten ja sanoi, että antais mitä vaan, että kuulis oman lapsen itkua vielä. Että näin. Ei se nainen pahaa tarkoittanu, mutta itseä kyllä loukkas. Ja nykyään tapahtumasta kulunu viisi vuotta, niin kyllä mulla on elämänarvot lopullisesti muuttunu, kun ennen saattoi lähteä mukaan kaiken maailman päivittelyyn ja taivasteluun. Mutta nykyään kun valitetaan pienistä niin en kommentoi, mielessäni vaan ajattelen, että turpa kiinni sinä kiittämätön paska. Mut eipä voi mitään. Elämää se vain on :/
[/quote]
Mutta ihmiset eivät voi tietää tällaista tapahtuneen. Heiltä ei voi siis olettaa empatiaa asiaan, josta eivät tiedä. Vai veikkaatko, että itkupuhe olisi jatkunut, jos siskosi olisi kertonut asiastaan?
Ihan sama homma lapsettomuuden trauman kanssa. Jos ette kerro ikävistä asioista ihmisille, he eivät voi arkipuheessaan huomioida teidän henkilökohtaista traumaanne.
Olen syvästi pahoillani ikävien asioiden vuoksi ja olen erittäin empaattinen. En voi kuitenkaan samaistua tai tuntea empatiaa asioista joita EN TIEDÄ.
En kykene lukemaan ajatuksia.
Idiootti kuvailee toisen lapsen sairautta näin yksityiskohtaisesti ja tunnistettavasti.
Mitä oireita hänellä oli että hakeutui lääkäriin? Pelkään itsellenikin tuollaista diagnoosia..
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 16:18"]
Järkyttävää. Olen tyytyväinen moneen asiaan lapsettomassa elämässäni, mutta tämän riskin välttäminen on eräs tärkeimmistä. En selviäisi. :( Onneksi ei tarvitse ikinä kokea mitään näin hirveää... eikä edes pelätä tällaista tapahtuvaksi.
[/quote]
Kuka pelle tätäkin miinuspeukuttaa? -3