En kestä, alkuraskaus ja kriisi miehen kanssa
Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä noin 1,5 vuotta, josta asuttu yhdessä 5kk. Tiedoksi, että mieheni on mua 5 vuotta nuorempi, itse olen +30v. Nyt olen raskaana noin rv. 5+6. Olimme puhuneet että jos tulen raskaaksi niin lapsi on tervetullut. Kun nyt sitten raskaus selvisi, sovimme äkkiseltään samana iltana ettei kerrota kenellekään vielä, vaan vasta varhaisultran jälkeen vanhemmille. Kuitenkin minulla oli tarve purkautua ja kertoa asiasta yhdelle ystävälleni jonka tiedän käyneen varhaisultrassa, ja halusin kuulla kokemuksia koska minua ahdisti, enkä oikein tiennyt mitä tehdä ja minne mennä. Mieheni suuttui tästä asiasta tosi paljon, hän sanoi olevansa erittäin pettynyt minuun koska olin kertonut jollekin, ja koki tämän luottamuksen pettämisenä. Pahoittelin toki asiaa, mutta koitin avata minun näkökulmaa asiaan mutta hän ei pysty ymmärtämään muuta kuin sen että minä olen syypää luottamuksen rikkoutumiseen. Ei pysty näkemään tätä asiaa yhtään toiselta kantilta. En itse koe että tässä oli niin suuresta asiasta kyse, koska koin että tarvitsin tukea ja kokemuksia ulkopuoliselta, ajattelin että mies ymmärtää ja voisi tukea minua. Nyt jo toista päivää ollaan mykkäkoulua koska mies on suuttunut ja pettynyt. Kaikki on mieheni mukaan huonosti, ja tämä on tietysti minun syytä. On tää mulleki yhtä helvettiä kun ei yhtään saa tukea ja koen että mut onjätetty yksin nyt tässä, ja mulla tässä vielä muutamat hormoonit hyrrää ja elämäntapoja pitää muuttaa. Mitä ootte mieltä miehen reaktiosta, onko ihan ok, mielestäni ei? Miten teillä on kerrottu raskausuutisesta muille? Mielestäni mieheni kuuluisi tukea ja ymmärtää mua ja mussa tapahtuvia henkisiä ja fyysisiä muutoksia, mutta ei. Olen jopa miettinyt haluanko lasta hänen kanssaan ollenkaan. Olisi kiva kuulla mielipiteitä? Onko muilla tämmöisiä miehiä…? :/
Kommentit (37)
Jos sovitte ja rikot lupauksen niin silloin se on luottamuksen pettäminstä. Ihan varmasti syyttäisit miestä jos hänen kaverit tietäsi.
Mä en nyt oikein tiedä miksi mieheesi on tehnyt tästä niin ison asian. Itse näkisin että kyseessä on enemmän yhteisen sopimuksen rikkominen kuin varsinaisesti luottamuksen rikkominen. Astetta vakavampi rikkomus kuin esim. se että on luvannut käydä kaupassa mutta ei jaksanutkaan käydä. Eikähän tällaisen pitäisi olla anteeksipyynnöllä hoidettu.
Puoltoista vuotta yhdessä ja lapsi tulossa. Nyt ollaan sormisuussa, kun toinen on ehdoton asiassa joka on jokaisen suhteen kulmakivi. Ilman luottamusta ei ole mitään. Sinun olisi pitänyt keskustella miehen kanssa asioista joka painaa ja myös siitä, että koet tarvetta puhua ulkopuolisen kanssa!
Petit miehen luottamuksen todella isossa asiassa. Miksi toimit miehen selän takana, kun olisit voinut sanoa, ettet pysty pitämään tätä salaisuutena vaan haluat kertoa luotetulle ystävälle siitä-ja-siitä syystä. Olet itse aiheuttanut ongelman omalla salakähmäisyydessä.
Kyllä munkin mielestä luottamus on yksi suhteen kulmakivistä, mutta haen tässä takaa sitä miten mies ei nyt näe tämän luottamus-asian taakse sitä, että minä sain helpotusta omaan olotilaan, vaikkakin jouduin rikkomaan sopimuksen, ja että tämä asia ei ole niin vakava, tai miksi siitä pitää moneksi päiväksi vetää herneet nenään. En koe että tämä olisi suurimpia luottamuksen rikkojia, ei ole mitään pettämistä tms. Jos hän olisi kertonut jollekin kaverilleen koska koki että on pakko avautua jollekin muullekin, en todellakaan olisi suuttunut, vaan hyväksynyt asian.
AP
Oppia ikä kaikki. Jos jotain sovitaan siitä pidetään kiinni ja jos on tarvetta sovittua asiaan muuttaa siitä puhutaan. Olette olleet vasta lyhyen aikaa yhdessä niin vastaavia yllätyksiä on luvassa.
Myönsin miehelle että olisin voinut toimia toisinkin, mutta kun tehtyä ei saa tekemättömäksi, niin miksi pitää jatkaa tätä riitelyä kun voitaisiin olla aikuisia ja mennä asiassa eteenpäin. Sitä en nyt ymmärrä.
Nyt ihan oikeasti. Oletteko 15 vuotiaita?
Olet raskaana niin kuin miljardit naiset sinua ennen ovat kautta ihmiskunnan historian olleet. Mikä siinä ahdistaa kun/jos lapsi kerran on toivottu.
Tarvitsit ystävän tukea koska et osa itse varata aikaa varhaisultraan tai et tiedä mistä sitä aikaa varata?
Voi luoja.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 13:03"]
Kyllä munkin mielestä luottamus on yksi suhteen kulmakivistä, mutta haen tässä takaa sitä miten mies ei nyt näe tämän luottamus-asian taakse sitä, että minä sain helpotusta omaan olotilaan, vaikkakin jouduin rikkomaan sopimuksen, ja että tämä asia ei ole niin vakava, tai miksi siitä pitää moneksi päiväksi vetää herneet nenään. En koe että tämä olisi suurimpia luottamuksen rikkojia, ei ole mitään pettämistä tms. Jos hän olisi kertonut jollekin kaverilleen koska koki että on pakko avautua jollekin muullekin, en todellakaan olisi suuttunut, vaan hyväksynyt asian.
AP
[/quote]
Miehesi ei ole sinä. Hän näkee asian toisin ja sinun pitää sitä kunnioittaa! Pettäminen ei ole yksin toisen kanssa sänkyyn hyppäämistä. Se voi olla myös henkistä. Sinun olisi pitänyt luottaa ensisijaisesti mieheesi ja puhua hänelle, eikä suhteen ulkopuoliselle ihmiselle.
Ap, olet todella lapsellinen ja jos asia olisi toisin päin olisit sinä vihainen miehellesi.
Tiedätkö ettei tarkoitus pyhitä keinoja?
Ei siis ole ok, että petät yhdessä tehdyn lupauksen koska tarvitset helpotusta omaan oloosi. Mikset puhunut miehellesi?
Voisitko vielä täsmentää MIKÄ sinua ahdisti siinä varhaisultran ajan varaamisessa niin paljon että tarvitsit ystävän tukea asiaan?
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 13:05"]
Myönsin miehelle että olisin voinut toimia toisinkin, mutta kun tehtyä ei saa tekemättömäksi, niin miksi pitää jatkaa tätä riitelyä kun voitaisiin olla aikuisia ja mennä asiassa eteenpäin. Sitä en nyt ymmärrä.
[/quote]
Petetty luottamus ei palaudu yhdessä yössä. Mies on samassa tilanteessa kuin sinä, samalainen muuton raskaus on hänelle. En minkään ihan heti toipusi, jos mieheni hakisi apua joltain muulta kuin minulta.
No me ollaan molemmat miehen kanssa jo 30+ ja alkuraskaus oli aivan kamalaa aikaa. :D Molemmilla tunteet pinnassa ja ainakin minulla vielä hormonit, huhhuh. Kaikenlaista tuli sanottua ja kaikenlaisesta suututtua sitten puolin ja toisin. Ero ja abortti mainittiin myös, vuorotellen molempien suusta... Mutta nyt keskiraskaus menossa ja ihan seesteisinä ja onnellisina odotamme vauvan tuloa. :)
Tsemppiä ap!
Huh sun miehesi on kyllä aika pikkusieluinen nipo....oikeasti en osaa kuvitella että oma mies olis KOSKAAN suuttunut tollaisesta, ymmärtäisi ihan taatusti jos haluan avautua ystävälle ja saada tukea. Tulee kyllä luultavasti suuttumaan kaikista muistakin jutuista vuosien saatossa sun miehes, vaikuttaa jotenkin vaikealta tapaukselta. Mulla parin kaverin mies just samanlaisia, natkuvattavat ja suuttuvat joka asiasta..tolllasten ihmisten kanssa on VAIKEA elää.
jos jotakin yhdessä sovitaan, niin se pitää myös pitää. Se on suhteen kulmakivi. Ymmärrän hyvin, että miestäsi loukkaa tuo. Ja etkö itse osannut soittaa vaikka neuvolaan ja kysyä toimintatapoja? Kasvakaa nyt hyvät ihmiset aikuisiksi!
Sinulla tarve kertoa yhdelle ihmiselle, hänellä tarve kertoa yhdelle ihmiselle, hänellä tarve kertoa yhdelle ihmiselle, hänellä tarve kertoa yhdelle ihmiselle ja kohta asiata tietääkin kaikki. Se olisi ihan sama asia, kun olisit laittanut facebookiin yleiseen jakoon.
Nyt teidän pitää vaan yhdessä miettiä miten tämä kriisi ratkaistaan ja viisaampi tulee aina vastaan. Ja muistat, että et ole yksin raskaana. Luota mieheesi ystäviä ennemmän.
Teiltä taitaa molemmin puuttua tieto, että parisuhde on aina kahden kauppa! Noin lyhyellä kokemuksella sitä ei ihan heti tiedostakaan.
Jaa että ihan kriisi. Jutellaanko kriiseistä vaikkapa tuossa parin vuoden pääst, kun siellä jaloissa keikkuu itkua vääntävä taapero, on tiukkaa rahasta koska olet kotona lapsen kanssa, kumpaakin väsyttää, ei ole kahdenkeskistä aikaa jne. Kaikesta sitä saakin ison ongelman tehtyä
Sinun on vaan kestettävä itse aiheuttamasi tilanne, olet iso tyttö jo!
Aika mustavalkoinen tapaus tuo mies. Voit vaan miettiä miten riitelette tulevaisuudessa, tuollaisilla piirteillä on vanhimmiten tapana vahvistua ihmisessä.