Nainen/Mies!Kerro rehellisesti miltä tuntuu elää seksittömässä suhteessa?

Olen ollut naimisissa 6kk. Ennen häitä ei ollut yhdyntää, mutta tyydytystä kyllä. Nyt aviossa riidat ja työpaineet vaikuttavat mieheeni haluttomuutta. Aluksi oli tuoreena vaimona Tuskaa olla ilman rakastelua 5viikkoa. Nyt se on vakiintunut aikaväli. Rankkaa vastanaineelle!!
No, syy on asioissa ja myös minun kun en anna hänelle henkistä rauhaa ja tilaa vaativan työn ohella. Ravisteli miettimään omaa käytöstä.
Läheisyyttä on ja hellimistä, mies arvostaa mua ja rakastaa, haluaa parastani ja on kärsivällinen.
Ehkä tilanne muuttuu, tai sitten stabiloituu.

Mä haaveksin seksittömästä suhteesta.

8 v jälkeen surkeinkin adonis tuntuu cafmaan taivaalliselta. Jos sellaisen haluaa.

Tuntuu siltä, että aloitan kohta sivusuhteen.

Vain yksi sana: Nöyryyttävää.
Kun kerta toisensa jälkeen minut työnnetään pois ja jään yksin. Kiihottunut mielentila vaihtuu typeryyden tunteen kautta häpeään, kun toinen ignooraa himoni täysin.
N22

Ihan hirveää! Itsetunto (Se mitä olin saanut kerättyä monen vuoden aikana pienistä sirpaleista) oon ihan pirstaleina.
en yhtään tiedä mitä tuo mies minusta haluaa. Ei kaipaa hellyyttä eikä läheisyyttä yhtään. Seksiä on silloin kun Se haluaa..eli 1-2 kk parhaimmillaan.
tunnen itseni arvojärjestyksessä viimeisenä olevaksi hänen maailmassaan. Kaikki muut naiset saavat kyllä huomiota,minä en. Itkettää kirjoittaakin tätä,ilo tästä suhteesta on kokonaan kuollut.

Pisin aika suhteessamme ilman seksiä oli 8kk, eli käytännössä koko raskausaika, miehen takia. Ennen kuin raskaus edes näkyi, ei halunnut koskeakaan muhun. Tein muutaman kerran aloitteen,,aina torjuttiin. Itsetuntoni romuttui ja fyysisesti vaikea raskaus tuli myös henkisesti raskaaksi. Vauva kun syntyi, mies rakastui muhun selkeästi uudelleen ja seksi tuli kuvioihin. Nyt olemme onnellisia, mutta jos asiaa mietin, olen lähes varma että hänellä oli joku toinen raskausaikana. Missään ei vaan ole mitään todisteita..

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 20:38"]

Tuntuu siltä, että aloitan kohta sivusuhteen.

[/quote]

Miksi et eroa?

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 20:43"]Pisin aika suhteessamme ilman seksiä oli 8kk, eli käytännössä koko raskausaika, miehen takia. Ennen kuin raskaus edes näkyi, ei halunnut koskeakaan muhun. Tein muutaman kerran aloitteen,,aina torjuttiin. Itsetuntoni romuttui ja fyysisesti vaikea raskaus tuli myös henkisesti raskaaksi. Vauva kun syntyi, mies rakastui muhun selkeästi uudelleen ja seksi tuli kuvioihin. Nyt olemme onnellisia, mutta jos asiaa mietin, olen lähes varma että hänellä oli joku toinen raskausaikana. Missään ei vaan ole mitään todisteita..
[/quote]

Voi vittu mikä sika, puristaisin tunnustuksen pihalle siitä ja heivaisin kuin paskaisen luutturätin!

16 vuoden odottelun jälkeen odotan edelleen sitä, milloin rakkaalla vaimolla alkaa se kanistelupupusteluvaihe.

Huomenna on 17. vuosipäivä kun se ikimuistettavin exä tuli luokseni vielä kerran muistelemaan vanhoja. Vaikka hän seurusteli minusta seuraavan kanssa, muistelusta tuli varsin fyysistä. Uskomattoman eläimellisen himokasta eroseksiä, monta varvia ja aamulla vielä suihkussa hän antoi sellaisen poskihoidon että jalat petti altani.

Tuon exän otteita ja vaimon otteita vertailtaessa olen aika ihmeissäni, miksi kohtalo rankaisi minua aseksuaalilla joka saattaa peräti kerran kolmessa kuukaudessa innostua...

Meillä oli vaimon kanssa puolen vuoden jakso, ettemme rakastelleet. Minä olin asianlaitaan melko lailla tyytyväinen, helpottunut suorastaan. Vaimo koki sen itselleen loukkaavana, kun en ollut hänestä kiinnostunut.

Ja mikä suakaan nro 19 estää eroamasta? Vai oikein kohtalo, no voi vittu! :D Ihan ite oot "kohtalos" valinnu kun et oo 16 vuodessa saanu aikaseks erota!

Perseestä, lyhyesti sanottuna

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 20:56"]Meillä oli vaimon kanssa puolen vuoden jakso, ettemme rakastelleet. Minä olin asianlaitaan melko lailla tyytyväinen, helpottunut suorastaan. Vaimo koki sen itselleen loukkaavana, kun en ollut hänestä kiinnostunut.
[/quote]

Miksi et ole/ ollut vaimostasi kiinnostunut? Liittyikö asia vaimon ulkonäköön, nalkuttamiseen, kyllästymiseen vai onko syy sinussa itsessäsi, ettet kiinnostu?

Olen raskaana viimeisillään, eikä seksiä ole ollut 2kk, koska se ei onnistu. Ja läheisyyttä en paljon saa, mikä harmittaa. Sekin vielä ettei synnytyksen jälkeen heti harrastella yhtään mitään. Välillä tuntee itsensä aivan mitättömäksi ja kuin naiseus on totaalisen kadonnut. Säälin miestäni, kun en kykene seksiin, joskus mietin eksyykö vieraisiin.

Exän kanssa elin seitsemän vuotta käytännössä seksittömässä suhteessa. En lainkaan tuntenut intohimoa häneen ja kun oli ensimmäinen suhteeni ei minulla ollut vertailupohjaa siitä, minkälaista jonkun toisen kanssa olisi. Sinänsä asiaan tottui, mutta aina välillä tapasin jonkun miehen, joka sai hiipuneen seksuaaliviettini heräämään, vaikka en koskaan pettänytkään. Erosimme sitten minun aloitteestani ja nykyisen poikaystävän kanssa olen kokenut, mitä on rakastella jonkun kanssa, jota todella himoitsee. Enpä enää tyytyisi seksittömään suhteeseen, kun olen tämän puolen nähnyt ;)

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 21:09"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 20:56"]Meillä oli vaimon kanssa puolen vuoden jakso, ettemme rakastelleet. Minä olin asianlaitaan melko lailla tyytyväinen, helpottunut suorastaan. Vaimo koki sen itselleen loukkaavana, kun en ollut hänestä kiinnostunut. [/quote] Miksi et ole/ ollut vaimostasi kiinnostunut? Liittyikö asia vaimon ulkonäköön, nalkuttamiseen, kyllästymiseen vai onko syy sinussa itsessäsi, ettet kiinnostu?

[/quote]

Ei vaimoni ulkonäössä mitään varsinaista vikaa ollut. Eikä hän ollut nalkuttajakaan. En vain saanut seksistä mitään nautintoa ja sen aloittaminen tuntui pakkopullalta. Vaimokin lakkasi parin alkuvuoden jälkeen tekemästä aloitteita kokonaan ja keskittyi iltaisin katselemaan dekkariohjelmia TV:stä.

Molemmissa suhteissa tietääkseni syynä on ollut entisteni masennus ja jonkinlainen kyllästyminen. Kyllä sitten alkoi kiinnostaa seksuaalisesti varsinkin viimeisintä eksääni, kun jätin hänet.

Kyllähän se itsetuntoon ottaa ja pahasti, mutta jatkossa en kyllä tällaisena nynfomaanina suostuisikaan seksittömään suhteeseen pelkän puolison haluttomuuden takia. Itsekin annan, vaikka aina ei hakuttaisikaan täysillä.

Meillä oli vuoden tauko makkarin puolella, koska olin raskaana enkä kerta kaikkiaan pystynyt haluamaan seksiä. Mies vonkasi ensimmäiset kuukaudet, sitten luovutti. Samalla kun se luovutti, myös muu läheisyys loppui suhteestamme. En saanut halata, koska hän ei saanut seksiä. En saanut nukkua kainalossa, koska hän ei saanut seksiä. Olisin ymmärtänyt jotenkin, jos mun lähellä oleminen ois saanut miehen niin ylikierroksille että siksi vältteli. Mutta kun ei, hän myönsi vain kostavansa.

Tuntui kauhealta odottaa yhteistä lastamme, kun toinen hylkäsi kokonaan. Joskus jos mies on ollut väsynyt eikä ole halunnut, niin mulle on kyllä silloin riittänyt pelkkä tavallinen läheisyyskin. Mua ahdisti hirveästi koko raskausajan nimenomaan se oma haluttomuus, ja miehen hylkivä käytös. Onneksi imetyksen jälkeen hormonit tasaantuivat ja seksielämämme on alkanut uudestaan. Ikinä en kuitenkaan unohda miehen kohtelua tuolloin, se loukkasi. Pisti miettimään, olenko pelkkä tavara jota hän käyttää. Mitä jos loukkaantuisin pysyvästi vyötäröstä alaspäin, kuinkahan nopeasti lähtisi myös mies..

Kaksi vuotta ilman. Mies ei puhu asioista. Olen nykyisin sekä fyysisesti että henkisesti etääntynyt hänestä. Viimeiset puoli vuotta olen ollut seksisuhteessa nuorempaan mieheen. Halveksin ratkaisuani, vaikka suhde on palauttanut itsetuntoni ennalleen. Erota varmaan pitäisi.