Kokemuksia asua vauvan kanssa malaria-alueella/Afrikassa?

Me asuimme eteläisesä Afrikassa kun esikoinen oli taaperoikäinen (1½-4v). Estolääkityksenä oli palutriini + klorokiini, kuten Afikan länsirannikon etelämaissa oli silloin suosituksena. Ensimmäiset 1½ vuotta sujui malariarintamalla loistavasti, mutta sitten alkoi kierre, joka jatkui vielä hetken Suomessakin. Poika sairasti kaikkineen 13 malariaa, ennenkuin pöpö saatiin lopulta pois. Rytmi oli tarkka: sairasti malarian, hoitava lääkitys (klorokiinikuuri), kuukauden vitamiinikuuri, kuukauden tauko ja sama alusta. Malarioita on hyvin erilaisia ja eripuolella Afrikkaa on pöpön eri versioita, jotka vaativat eri lääkitystä. Nykyisin suosittelevat medänkin asuinalueelle lariumia, joka on yleinen estolääkitys Afrikan itäosissa. Siinä on enemmän haittavaikutuksia, eikä sitä taideta suositella ihan pienille. On tosin kyllä tehokkaampikin.



Malariahan on toisaalta hyvin vaarallinen tauti, mutta kun käyttää estolääkitystä ja aloittaa hoidon heti ensimmäisten oireiden tultua, tauti ei pääse pahaksi ja lääkkeet tehoavat nopeasti. Paikalliset jättävät monesti lääkäriin tulon viimetippaan ja lääkityksen kesken, joten malarialoista kertyy elimistöön enemmän ja tauti on rajumpi. Tietysti kannattaa itseään suojata öisin (verkot) ja välttää ulkona oloa pimeän aikana. Kirjallisuudessa on klassisen malarian kuvaus: kova sahaava kuume, ilman flunssaoireita. Meillä ainuastaan miehen oireet menevät tuoho katekoriaan. Minulla menee tasapaino kovan kuumeen kera ja poika oksentaa rajusti, lihastonus häviää ja ja kuumetta on hiukan. Joten on tärkeää tietää kunkin ominaiset oireet ja reakoida niihin nopeasti.



Hyvää matkaa teille! Kyllä pienen kanssa Afrikassa pärjää ja äkkiä se taapero kasvaa isoksi.

Kiitos vastauksesta! Kuulostipa kyllä kamalalta tuo pitkä malaria kierre :(. Mutta niin kuin sanoit, että jos saa oikeat lääkkeet ajoissa, niin malaria ei ehdi edetä pahaksi. Tuo kyllä mietityttää kovasti.



Olen itse asunut ennen vauvaa myös Afrikassa ja sairastin kerran malarian. Itse söin lariumia,mutta siitä meni oma psyyke sekaisin ja lopetin lääkkeiden syömisen kokonaan kuuden kuukauden jälkeen. Omalle lapselle en tahdo lariumia antaa, koska se on niin tujua.



Pienen lapsen kanssa malaria pelottaa. Täytyy ottaa yhteyttä lääkäriin rokotusasioista, sillä eikö nyt ole keksitty jotain uusia estolääkkeitä?Selvisittekö te lapsen kanssa muuten ihan hyvin, lukuunottamatta hurjaa malaria-kierrettä? Onneksi on vielä aikaa pohtia asiaa..

Kyllä me malariakieretta lukuunottamatta pärjättiin ihan hyvin. Mahatauteja oli muutama, mutta esim. me vanhemmat sairastettiin ameeba, eikä sitä poikaan tullut. Yhden kurkunpääntulehduksen poika sairasti, mutta sen olisi voinut saada Suomessakin. Rokotukset oli tietysti rankimman mukaan: kolmoisrokotteen sai etukäteen, lisäksi ainakin meningiitti, rabies, keltakuume. Hebatiittia ei pienille anneta, koska sairastavat lievänä ja saavat siitä elinikäisen suojan. Kaikki pienetkin haavat piti hoitaa tarkasti, ettei tulehduksia tullut.



Tietysti on hygienian ym suhteen aivan eri asia, onko tuleva asuinpaikka jokin suurkaupungin diplomaattialue vai syrjäkylän puska. Me asuimme totaalisessa puskassa ja siksi mm tuo rabies rokotus. Vesi pitää suodattaa, keittää tai ostaa pullotettuna, miten aluella on tapana ja malariaverkkoja käyttää, mutta hyvin nopeasti pienet oppivat maan tavoille.



Meidän kokemus on, että mitä pienempänä menee kohdemaahan, sitä helpompi lapsen on sopeutua maan tavoille. Meidän 1½-vuotias suostui esim mukisematta olemaan apulaisen kanssa, mutta tuttavien uhmikset tuottivat vaikeuksia. Lapset oppivat myös paikallista kieltä tai englantia helposti ja saavat näin erikulttuurisia ystäviä.



Suosittelen teille lämpimästi Afrikan matkaa koko perheen kanssa. Kyllä te siellä pärjäätte. Aina tietysti voi tapahtua ihan mitä vaan, mutta kun me teimme lähtö, tuttavat kertoivat omasta lähdöstään seuraavaa. Heidän isovanhempansa pelkäsivät Afrikan myrkyllisiä käärmeitä. Perheen oli ollut käymässä isovanhempien luona viimeisen kerran ennen lähtöä ja kun olivat lähdössä sieltä, oli ulko-oven edessä iso kyykäärme. Koskaan ennen ei talon pihassa oltu nähty käärmettä. Joten kaikenlaista vaarallista ja yllättävää tapahtuu Suomessakin. Ja pääseehan Afikasta Suomeen takaisin nopeimmillaan vuorokaudessa, jos jommassa kummassa päässä yllättävää tapahtuu.



Kyselehän lisää, mikä vaan askarruttaa

Mukava kuulla kokemuksiasi. Eiköhän mekin uskalleta lähteä, jos kaikki nyt varmistuu. Me tullaan asumaan kaupungissa, joten ei ihan villiä puskameininkiä tiedossa :)



Eniten mua askarruttaa rokotukset ja juuri malarian estolääkkeiden sietokyky vauvalla. Onneksi otimme vähän sattumalta sen vapaaehtoisen tuberkuloosi-rokotteen synnytyssairaalassa, vaikka vielä silloin lähtö Afrikkaan ei vielä ollut tiedossa.



Tällä hetkellä ei tule muuta mieleen, mutta voin huhuilla sinua palstalta myöhemmin, jos tulee jotain kysyttävää.

Hei!



Minne pain ita-afrikkaa muutatte? Me olemme asumeet Ugandassa kolmisen vuotta ja tyttaremme tayttaa jolulukuussa 3v. Meilla ei ole kenellakaan kaytossa malaria estolaakitysta, lahinna siksi koska kyse on pysyvasta oleskelusta. Lahinna olen tarkkana suojavaatetuksen ja moskiittoverkkojen kanssa. Herkasti myos heti testataan jos tulee kuumetta tai muita oireita. Onneksi en itse eika tyttaremme ole koskaan sairastanut malariaa, mies kyllakin useamman kerran.



Tuo Paludrine+chloroquine yhdistelma ei ole enaa suositeltava ita-afrikan aluella. Malarian hoitoon paras laakitys on Artemether.

Jos et lariamia halua lapsellesi antaa mahdollisia estolaakityksia on myos Malarone (hyva, mutta kallis) ja Primaquine.



Toivottavasti tasta oli jotakin apua :)

Itse käytin Tansanian matkalla Malaronea, ja siinä taisi olla joku maksimikättöaika. Ei taida siis soveltua pidempään oleskeluun....? Siitä ei kyllä tullut mitään sivuvaikutuksia eli hyvä lääke oli!



Marjo

Mutta vielä Lariamista että omista tutuista se sopi kaikille paitsi yhdelle. Ja silloin kun se sopii on tosi helppokäyttöinen.

Mutta tsekkaa ne KTL:n sivut.