Mies p*skoo meidän lasten käytöstavat
Eli tilanne tämä: mulle on pienestä pitäen opetettu hyviä käytöstapoja ja että ei kiroilla jne. No mitä tekee mun mies: kiroilee ja puhuu tosi rumia lasten kuullen ja pahimmillaan haukkuu niitä tosi rumilla nimityksillä, tyyliin p*skiainen, tyhmä, idiootti. Ja totta kai nämä niin mukavat sanat kuuluvat nyt sitten myös meidän 6 ja 3 vuotiaiden sanavarastoon. Ja minä yritän opettaa että ei saa haukkua toisia. Joka ikinen kerta.
Oon pitkään yrittäny saada sitä lopettamaan ja välillä on hetkeksi lopettanutkin, mutta lopulta sama taas jatkuu. Mikä tuota ukkoa oikein vaivaa? Onko kohtalotovereita? Miten se tajuaa lopettaa vai tajuaako mitenkään? On itse elänyt traumaattisen lapsuuden mutta terapiaan ei suostu menemään.
Ärsyttää niin paljon. Ja jos joku aikoo sanoo että mitäs teit tuommoisen kanssa lapset niin mistä olisin voinut tietää, että mies joka ei kiroile ollenkaan muuttuu omien lastensa haukkujaksi!!!
Kommentit (12)
Ota lapset ja lähde. Heidän parhaakseen.
Onneksi sensuroit, ehdin jo pelästyä, että joku kiroilee internetissä.
Samaa täällä. Ei auta vaikka kuinka sanon. Nyt vähän hellittänyt ja myöntänyt itsekin että käytös ei ole sopivaa. Täysin kotoa opittua, kotonaan joutunut kuuntelemaan kaikkea hirveyksiä ja ollut fyysistä/henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Ota lapset ja lähde. Heidän parhaakseen.
Höpsis. Elämään kuuluu kirot ja kiitokset.
Vierailija kirjoitti:
Samaa täällä. Ei auta vaikka kuinka sanon. Nyt vähän hellittänyt ja myöntänyt itsekin että käytös ei ole sopivaa. Täysin kotoa opittua, kotonaan joutunut kuuntelemaan kaikkea hirveyksiä ja ollut fyysistä/henkistä väkivaltaa.
Miten teidän lapset on suhtautunu siihen? Mietin oikeesti välillä että lähen mutta kun muuten on hyvä mies. Ainoa ongelma on tuo lasten haukkuminen eikä se mun mielestä kuitenkaan oo mikään pieni ongelma. Tuntuu että se ois niin naurettavan helppo korjata kun lopettais sen haukkumisen! Mutta ei, ei pysty :(
Ap
Meidän lapset ei ihle kyllä kiroile, vaikka mies kiroilee kauheasti. Mutta olen silti sanonut miehelle, että jos päiväkodista tai koulusta valitetaan, että meidän lapset kiroilee, niin hän saa sitten käsitellä sen asian päiväkodin tai koulun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa täällä. Ei auta vaikka kuinka sanon. Nyt vähän hellittänyt ja myöntänyt itsekin että käytös ei ole sopivaa. Täysin kotoa opittua, kotonaan joutunut kuuntelemaan kaikkea hirveyksiä ja ollut fyysistä/henkistä väkivaltaa.
Miten teidän lapset on suhtautunu siihen? Mietin oikeesti välillä että lähen mutta kun muuten on hyvä mies. Ainoa ongelma on tuo lasten haukkuminen eikä se mun mielestä kuitenkaan oo mikään pieni ongelma. Tuntuu että se ois niin naurettavan helppo korjata kun lopettais sen haukkumisen! Mutta ei, ei pysty :(
Ap
No minä olen samanlainen mies. Kiroilen ja joskus haukunkin lapsia jos eivät tottele. Se tulee niin helposti että varmaan olen lapsena oppinut. Olen kyllä käynyt terapiassa puhumassa näistä asioista ja muistakin.
Sano miehelle että jotain voisi tehdä.
Jos lähdet niin kuka heitä puolustaa kun ovat isällään? Jos siis tapa on noin tiukassa
Mä en käsitä tää suomalaisten miesten ag gressiivinen ja juntti tapa "kasvattaa" lapset.
Sen myös huomaa ulkona :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa täällä. Ei auta vaikka kuinka sanon. Nyt vähän hellittänyt ja myöntänyt itsekin että käytös ei ole sopivaa. Täysin kotoa opittua, kotonaan joutunut kuuntelemaan kaikkea hirveyksiä ja ollut fyysistä/henkistä väkivaltaa.
Miten teidän lapset on suhtautunu siihen? Mietin oikeesti välillä että lähen mutta kun muuten on hyvä mies. Ainoa ongelma on tuo lasten haukkuminen eikä se mun mielestä kuitenkaan oo mikään pieni ongelma. Tuntuu että se ois niin naurettavan helppo korjata kun lopettais sen haukkumisen! Mutta ei, ei pysty :(
Ap
Kyllähän lapsilla selkeästi paha mieli välillä tulee, välillä ottavat huumorilla sen tai sanovat, että itse olet ku meitä haukut. Mutta haukkuminen näyttäs tältä erää jääneen ja toivottavasti lopullisesti. Muuten on sitä kiroilua, yli reagointia pikku juttuihin ja niistä ärhentelyä. (harvoin lasten tekemisiin ylireagoi mutta joskus kyllä niihinki) yleensä sillon pyytää anteeksi, aina ei.
Muuten rakastava isä, kertoo lapsille heitä rakastavan, tekee mieluisia juttuja heidän kanssa, antaa kahdenkeskistä aikaa, kuuntelee ilot ja surut. Mutta yhden lapsen kanssa meni melko pitkään että muksu pääsi sinut isänsä kanssa, ehkä siinäkin oli yksi vaikuttava tekijä kun sanoin, että et itsekään haluaisi olla läheinen ihmisen kanssa joka sua haukkuu ja solvaa, että ymmärsi käytöksensä tökeryyden ja vahingollisuuden.
Ja lapsille olen suoraan sanonut, että ei isä noin sais käyttäytyä. Yksi lapsista yrittänyt alkaa kiroilla ja puhua toisille törkeästi, sitä nyt yritetään sitten kitkeä pois.
Niin ja otsikkoa voisi vielä täydentää että ei vaan pilaa meidän lasten käytöstapoja vaan tuhoaa niiden itsetunnon siinä samalla