Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on jotenkin paha mieli koko ajan enkä saa siihen apua
20.09.2021 |
Jotain lievää masennusta tai ahdistusta siis. Syynä varmaan aika rankat kokemukset elämän varrella. En vain saa tähän mitään apua. Nyt jäin työttömäksi niin käytännössä en pääse mitenkään mihinkään terapiaan. Olen käynyt lääkärissä joskus aiemmin ja diagnoosi ahdistuksesta tuli mutta avuksi vain masennuslääke (josta ei apua) ja juttelukäyntejä hoitajalla (joista ei apua vaikka mielelläni kyllä kävin ja mukava työntekijä hän oli). Ulkoilen joka päivä ym yritän itse parantaa oloani mutta ei se parane. Mikähän kumma neuvoksi nyt? Pelkään että en kohta ole työkuntoinen, siis jos edes saisin jonkun työpaikan.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Tutustu energiakanaviin ja chakroihin! On vaaraton keino hakea apua ja tehoaa juuri siellä missä pitää.
Suosittelen myös mieluummin rakkaudellista hoivaa. kuin jotain myrkyllisiä lääkkeitä, joista ei pääse eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ihan sama. PTSD:n jälkivaikutuksena jäänyt semmoinen loputon ahdistus, surullinen olo jne, ei varsinaista masennusta kuitenkaan. En tiedä miten sitä voitaisiin hoitaa. Itselläni kyllä tehoaa lääkkeet, mutta kun en haluaisi niitä loppuelämääni syödä...
Mitä lääkettä syöt? Jospa kysyisin samaa lääkäriltä. Ap
Etsipä kirjastosta Alexander Loyd: Paranemisen avain ja lue se. Kokeile menetelmää avoimin mielin.
Ei sekään jutteluseuraa tietysti korvaa. Voisitko puhua miehesi kanssa, tai onko ketään luottoystävää? Tai tunnetko jonkun fiksun ihmisen, jonka kanssa haluaisit jutella? Jos tunnet, niin kysy rohkeasti, haluaisiko hän auttaa sinua, kun pitäisi jollekin puhua. Kaikki ei ehkä ehdi, mutta parituntinenkin oikean henkilön seurassa voi olla isoksi avuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkään kokeilit lääkettä? Voi kestää 6 viikkoa ennen kuin alkaa toimia. Jos yksi ei toimi, sitten kokeilet toista.
Kokeilin kuukausia, myös toista lääkettä. Luulen että mulla on joku ptsd tai vastaava eikä suinkaan masennus, ei tosin masennusdiagnoosia tullutkaan vaan masennuslääke siksi että kuulemma niiden pitäisi myös ahdistukseen auttaa. Ap
Eikös se ole väärä lääke sitten. Pitäisikö se olla ahdistukseen sopiva.
On se minusta väärä, enää en edes käytä mitään lääkettä kun ei niistä apua ollut. Se lääkäri ei ainakaan tiennyt mikä lääke tepsisi ptsd:hen. Ap
Juu totta. Yksityisellä puolella olisi varmaan tehokkaammin apua keskusteluun, vaikka kävisi muutamia kertoja. Onko sukulainen joka voisi maksaa käynnit. Ptsd:tä voi ajan kanssa vähentää ja stressiä, mutta toki se vaikuttaa ihmisiin aina jollain tavalla. Tai sitten itse keksii jotain mikä voisi auttaa itseä.
Vältä päihteitä. Pysy liikkeellä. Pidä päivärytmistä kiinni. Nämä varmasti jo tiesit, mutta älä päästä unohtumaan näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa siltä, että joka toinen suomalainen popsii jo masennuslääkkeitä. Eikö sitä masentuneisuutta voisi itse analysoida, että mistä se johtuu ja miksi se asia masentaa? Ja sitten päästä yli siitä. Eihän nuo pillerit mikään ratkaisu ole.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että joka toinen suomalainen popsii jo masennuslääkkeitä. Eikö sitä masentuneisuutta voisi itse analysoida, että mistä se johtuu ja miksi se asia masentaa? Ja sitten päästä yli siitä. Eihän nuo pillerit mikään ratkaisu ole.
Joo, ja pahan mielen kanssa sama asia. Kyllä sellaiset asiat pitäisi pystyä ilman pillereitä käsittelemään. Paha mieli on ihan normaali asia silloin tällöin ja joskus pitempäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele olemaan "työtön", eli on iso muutos kun työ jää pois. Nauti niistä mahdollisuuksista mitä se myös tarjoaa, mutta älä "jämähdä".
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että joka toinen suomalainen popsii jo masennuslääkkeitä. Eikö sitä masentuneisuutta voisi itse analysoida, että mistä se johtuu ja miksi se asia masentaa? Ja sitten päästä yli siitä. Eihän nuo pillerit mikään ratkaisu ole.
En ole masentunut, vaan traumatisoitunut ja siihen liittyen ahdistunut ja surullinen ja mieli maassa. Tiedän syyt tilaani, useat traumatisoivat elämäntapahtumat. En minä osaa silti itseäni parantaa vaikka miten yksin itseäni analysoisin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkään kokeilit lääkettä? Voi kestää 6 viikkoa ennen kuin alkaa toimia. Jos yksi ei toimi, sitten kokeilet toista.
Kokeilin kuukausia, myös toista lääkettä. Luulen että mulla on joku ptsd tai vastaava eikä suinkaan masennus, ei tosin masennusdiagnoosia tullutkaan vaan masennuslääke siksi että kuulemma niiden pitäisi myös ahdistukseen auttaa. Ap
Eikös se ole väärä lääke sitten. Pitäisikö se olla ahdistukseen sopiva.
On se minusta väärä, enää en edes käytä mitään lääkettä kun ei niistä apua ollut. Se lääkäri ei ainakaan tiennyt mikä lääke tepsisi ptsd:hen. Ap
Juu totta. Yksityisellä puolella olisi varmaan tehokkaammin apua keskusteluun, vaikka kävisi muutamia kertoja. Onko sukulainen joka voisi maksaa käynnit. Ptsd:tä voi ajan kanssa vähentää ja stressiä, mutta toki se vaikuttaa ihmisiin aina jollain tavalla. Tai sitten itse keksii jotain mikä voisi auttaa itseä.
Ohis mutta onko jollain nelikymppisellä siis joku setä tai serkku joka yhtäkkiä maksaisi terapian sille?
Vierailija kirjoitti:
Minulla ihan sama. PTSD:n jälkivaikutuksena jäänyt semmoinen loputon ahdistus, surullinen olo jne, ei varsinaista masennusta kuitenkaan. En tiedä miten sitä voitaisiin hoitaa. Itselläni kyllä tehoaa lääkkeet, mutta kun en haluaisi niitä loppuelämääni syödä...
Minulla PTSD oli kauhua. Se suli ajan myötä ensin arkuudeksi ja lopulta melankoliaksi. Alussa mikään ei tuottanut iloa, mutta etsin asioita, joita tehdessä kärsin vähiten. Pari vuotta sitten huomasin, että viikkooni mahtuu pelkäämisen ja surun lisäksi myös asioita, jotka saivat minut hymyilemään. Nykyään saatan hymyillä spontaanistikin, ja energiaa tuntuu olevan paljon enemmän. Suru on osa paranemisprosessia. Se kertoo, että ymmärrät alitajuisesti, että tapahtumat ovat menneisyyttä. Sen sijaan, että olisit edelleen henkisesti jumissa trauma-ajassa. Rakkautta ja voimia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse joitain vuosia sitten saanut terveysaseman kautta lähetteen ihan kunnalliselle psykologille, eli psykiatrian polilla kävin noin 1,5 viikon välein muutaman vuoden ajan. Myös psykiatri hoitui saman polin kautta, hänen kanssaan haettiin oikeaa lääkitystä. Kannattaisikohan sinun yrittää tuota tietä?
Eli jos pontevasti vaadit lähetettä ja kerrot, että pelkkä hoitajan kanssa juttelu ei nyt auta eikä yksityiseen terapiaan ole nyt mahdollisuutta.
Lähetän lämpimiä ajatuksia sinun suuntaasi! <3
Mikko känsälä pahoitti mielensä kun mä sanoin että se on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia
Alue: Aihe vapaa
Minulla ihan sama. PTSD:n jälkivaikutuksena jäänyt semmoinen loputon ahdistus, surullinen olo jne, ei varsinaista masennusta kuitenkaan. En tiedä miten sitä voitaisiin hoitaa. Itselläni kyllä tehoaa lääkkeet, mutta kun en haluaisi niitä loppuelämääni syödä...