Annatko miehen olla oikeassa riidan välttämiseksi, vaikka olisit itse oikeassa

Noissa reittihommissa annan sen vaan säheltää itekseen, me päästään kyllä perille ennen pitkään. Ja se kuitenkin aina pitää päänsä, niin sama aika siihen matkaan menee joka tapauksessa.

Ja itseasiassa kaikessa muussakin. Se on niin jäärä, että tekee niin kuin oli tekemässä vaikka sanoisi mitä. Jos se tekee oman päänsä mukaan ja huomaa sen jälkeen että olin oikeassa, se korpeaa sitä todella. Parempi vaan antaa sen puuhailla ja kasata sama pöytä vaikka neljästi jos siltä tuntuu. Autan sitten kun se ilmoittaa kaipaavansa apua.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 22:34"]Kumpaa arvostat enemmän: miestäsi vai faktoja?

Mä riitelen lähes päivittäin mieheni kanssa melko mitättömistä asioista, koska kunnioitan faktoja enemmän kuin miestäni. Pitäisikö mun myötäillä miestäni enemmän, vaikka tiedän hänen olevan väärässä jossain asiassa?

Kertokaa mulle miten välttää nämä esimerkkiriidat:

1) Olemme kaupassa. Meillä on jääkaapissa tänään vanhaksi menevä lihapakkaus. Mies ostaa samanlaisen kaupasta. Sanon, että meillä kyllä on tuollainen jääkaapissa ja ei saa ostaa toista. Mies suuttuu ja sanoo, että haluan taas olla ilkeä hänelle ja pomottaa. Mökötystä loppu päivä.

2) Ajamme mökille, matkalla on tietyö. Keskustelemme kumpaa kautta pääsee perille. Päättelen faktoista, että kumpaa kautta kiertotie on tehty. Mies haukkuu minua epäloogiseksi ja lähtee ajamaan sitä kautta, mistä ei pääse.

3) Mies on tilannut uuden pöytälevyn keittiöön. Tulen kysymään varovasti, että ottiko huomioon, että jääkaapin oven pitäisi mahtua avautumaan. Alkaa huutamaan minulle, että en luota hänen työhönsä ja suuttuu loppupäiväksi. Ei ollut kuitenkaan ajatellut kyseistä asiaa.

Onks tällaiset riidat normaaleja vai olenkohan jotenkin erityisen ärsyttävä vaimo?

 
[/quote]

Tää on kuin suoraan meidän elämästä. Vetää herneet nykyään kaikesta ja " uhmaa" jos mielestäni keksin sujuvamman keinon suoriutua. Kuulemma pomotan. Kuitenkin kyselee ja haluaa kuulla mielipiteitäni asiasta, paitsi jos annan mielipiteeni kuulua kysymättä. 25 v takana yhdessä, viimiset 3vuotta tätä. Loppuukohan jossain vaiheessa.. ?

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 23:02"]No enhän mä sille mitään voi ettei se mua usko. Monesti on jostain asiasta intetty, ja mun on pakko lopulta antaa periksi vaikka kuinka ärsyttää kun tiedän olevani oikeassa.

Sitten jonkun ajan päästä se saattaa kertoa että hänen kaverinsa sanoi niin ja näin, eli samaa kuin minä, ja nähtävästi se on unohtunut että minäkin sanoin niin. Eli kaveri tietää aina kaiken, minä en mitään.

Kerrankin alkoi inttää ettei palovaroittimessa vilku mikään valo, ja mua ärsyttää vieläkin ettei voinut päätään kallistaa niin että olisi hetken katsonut sitä varoitinta ja nähnyt että vilkkuu.

Minä tiedän jopa paremmin paljonko se syö, saattaa vinkua että tuollako muka pitää selvitä, kun minä jo tiedän ettei jaksa syödä loppuun.

10 jatkaa, tää kaveri kertoi jutun on myös suoraan mridän suhteesta. Ensin kerron että alapohjan eristäminen talvella vaikuttaa sisällä lattian lämpöön. Mies väittää vastaan kunnes on parin viikon päästä jutellut kaverin kanssa ja kehuu kaverin olevan oikeassa. Ei muista meidän keskustelua lainkaan..
[/quote]

Täällä toinen samanlainen vaimo... NIIN tutun kuuloista! Mies ei kestä olla väärässä ja minä taas en hyväksy sitä, että minua poljetaan silloin kun tiedän olevani oikeassa. Ihan liian usein mietin, että onko tässä enää mitään järkeä...

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 22:34"]

Kumpaa arvostat enemmän: miestäsi vai faktoja?

Mä riitelen lähes päivittäin mieheni kanssa melko mitättömistä asioista, koska kunnioitan faktoja enemmän kuin miestäni. Pitäisikö mun myötäillä miestäni enemmän, vaikka tiedän hänen olevan väärässä jossain asiassa?

Kertokaa mulle miten välttää nämä esimerkkiriidat:

1) Olemme kaupassa. Meillä on jääkaapissa tänään vanhaksi menevä lihapakkaus. Mies ostaa samanlaisen kaupasta. Sanon, että meillä kyllä on tuollainen jääkaapissa ja ei saa ostaa toista. Mies suuttuu ja sanoo, että haluan taas olla ilkeä hänelle ja pomottaa. Mökötystä loppu päivä.

2) Ajamme mökille, matkalla on tietyö. Keskustelemme kumpaa kautta pääsee perille. Päättelen faktoista, että kumpaa kautta kiertotie on tehty. Mies haukkuu minua epäloogiseksi ja lähtee ajamaan sitä kautta, mistä ei pääse.

3) Mies on tilannut uuden pöytälevyn keittiöön. Tulen kysymään varovasti, että ottiko huomioon, että jääkaapin oven pitäisi mahtua avautumaan. Alkaa huutamaan minulle, että en luota hänen työhönsä ja suuttuu loppupäiväksi. Ei ollut kuitenkaan ajatellut kyseistä asiaa.

Onks tällaiset riidat normaaleja vai olenkohan jotenkin erityisen ärsyttävä vaimo? 

[/quote]

No mulla oli avokin kanssa just tuommoista. Erohan siitä tuli, kun mies alkoi saada jo "rinnanahistusta" siitä, kun mä aina riitelin! :DDDD

Kuten ehkä ymmärrät, en minä ollut suhteessa mikään riidanhaastaja. Mies ei vaan kestänyt sitä, että mullakin oli mielipiteitä ja halusin tuoda korteni kekoon yhteisissä asioissa. Minua itseäni ei haittaa yhtään, päinvastoin, jos joku toinen muistaa paremmin, ajattelee loogisesti ja perustelee miksi ja miten joku homma kannattaa hoitaa.

Loppuaikoina olimme omissa oloissamme "riitelyä" välttääksemme". Miehen mielestä tästä asiasta puhuminenkin oli riitelyä. Tämmöisessä tilanteessa: No can do.

Joku kommentoi, ettei heillä tule tuommoisia tilanteita, kun kumpikin hoitaa oman tonttinsa. Just. Semmoinen perinteinen ukkoin ja akkain työt. Mutta entäs kun mies nimenomaan vaati, että minäkin osallistun esim. hänen/meidän rakennusprojektiin. Ja kauppareissuillakin käytiin aluksi yhdessä. Ei olisi pitänyt. Minä osasin kyllä ostaa miehen ruoat, mutta hän ei minun. 

Oot miestäsi fiksumpi ja se korpeaa häntä.

Meilllä ei ole tuollaisia riitoja. Se ei johdu siitä, että kunnioittaisimme toisiamme enemmän kuin faktoja, tai keastaan en tiedä, mitä sellainen tarkoittaa. Mutta meillä ei keskustella siitä, kumpi on oikeassa, vaan siitä, miten meidän kannattaa yrittää päästä sinne, minne halutaan. Tämän takia meille voidaan ihan hyvin ostaa kaksikin lihapakettia, eikä meillä ylipäänsä yritetä päätellä kiertoteitä mistäänvaan seurataan tienviittoja.en tiedä, mitö tarkoitat tuolla pöytälevyllä, mutta huonekaluja ja kalusteita meillä suunnitellaan etukäteen, ainakin nyt mittomisen verran - mutta jos niissä, tai missä tahansa tulee silti joku moka, me emme jää miettimään, kumman syy se oli, vaan mietimme, miten asia korjataan, jos se on tarpeen korjata. Aina suunnitelmien muutos ei ole draaman arvoista.

Haha, niin tuttua. Meillä toimii se, että jos tiedän 100% varmasti ettei se ole ottanut huomioon asiaa X niin sanon sen vaan sillain "hei hyvä että sä teet tän, mä en oiskaan tajunnut ottaa tota jääkaapin oven avautumista huomioon!" tai "hyvä idea muuten ostaa lisää lihaa et tehdäänkin tuplasatsi niin voidaan olla pari päivää tekemättä ruokaa! mäpä haen loppujakin aineita lisää!" ja sit se ottaa kehut vastaan ja kaikessa hiljaisuudessa fiksaa sen pöytälevyn sellaseksi että jääkaapille pääsee. tai sanoo että muutti mielensä sen ruoan suhteen, mietitään sitä vielä uudestaan, ehkä se ei ollutkaan niin hyvä idea. :D

Pidän pääni jos olen oikeassa.

Meilläkään ei ole ollut tuollaisia riitoja koskaan. Olemme molemmat rauhallista sorttia ja emme keksi mitään draamaa turhasta. Hoidamme omat tonttimme tarpeeksi hyvin ja kummallakaan ei ole tarvista mennä ronkkimaan toisen tontille. Näin on mennyt pian 20 vuotta.

Kyllä mä totuuden sanon, jos on aihetta. Saatan kyllä lisätä faktan perään "mut ihan sama mulle" kommentin. Ehkä haluan neutralisoida tällä sanomani, vaikkakin miksi olisin suuni edes avannut, jos asia on mulle ihan sama...

Meillä mies ei aiheesta vetele hernettä nenäänsä, toteaa vaan usein, että "jaa, niinpäs onkin" ja muuttaa toimintaansa. Tai kertoo jonkun syyn, miksi aikoo toimia oudosti.

No enhän mä sille mitään voi ettei se mua usko. Monesti on jostain asiasta intetty, ja mun on pakko lopulta antaa periksi vaikka kuinka ärsyttää kun tiedän olevani oikeassa.

Sitten jonkun ajan päästä se saattaa kertoa että hänen kaverinsa sanoi niin ja näin, eli samaa kuin minä, ja nähtävästi se on unohtunut että minäkin sanoin niin. Eli kaveri tietää aina kaiken, minä en mitään.

Kerrankin alkoi inttää ettei palovaroittimessa vilku mikään valo, ja mua ärsyttää vieläkin ettei voinut päätään kallistaa niin että olisi hetken katsonut sitä varoitinta ja nähnyt että vilkkuu.

Minä tiedän jopa paremmin paljonko se syö, saattaa vinkua että tuollako muka pitää selvitä, kun minä jo tiedän ettei jaksa syödä loppuun.