Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tietoisuus omista juurista assosioituu yläluokkaisuuteen
05.11.2014 |
Luin tuota Annelin kirjablogia ja aloin pohtia, kuinka huonosti ihmiset nykyään tuntevat omat juurensa. Moniko tuntee kunnolla edes isovahempien vanhempia? Tunnetteko av-mammat oikeasti historianne ja taustanne?
Oikeastaan nykyihmisen juurettomuus on karseaa. Jos ihmisellä ei ole pysyvyyttä tai vahvaa identiteettiä, ei hän voi koskaan jalostua ihmisenäkään.
Mielipiteitä?
Tässä blogista lainattua:
https://annelinkirjoissa.wordpress.com/2014/10/24/tanaan-perjantaina-helsingin-kirjamessuilla-2/
Vanha ja uusi yläluokka limittäin
Kun vanhat säädyt – aatelisto, papisto, porvaristo – murenivat, alkoi yläluokkahississä meritogratian kausi.
”Enää eivät syntyperä ja tausta ratkaisseet, vaan sopivuus ja pätevyys, ja niitä tuotti koulutusputki. Se merkitsi uuden ihmisryhmän nousua samalla, kun vanha yläluokka asemoitui yhteiskunnalliseen murrokseen ja sopeutui uuteen ammattiosaamiseen. Nämä molemmat elävät päälletysten”, Laura Kolbe kuvasi.
Kolben mukaan oleellista yläluokkaisessa käsityksessä on tietoisuus omasta suvusta, ei niinkään varallisuus. Sama koskee maalaisyhteiskunnassa talollisten ja tilattomien jakoa. Talolliset muodostavat pitäjähistorian, kun sen sijaan talottomat eivät jätä jälkeä historiaan:
”Ei ole isoisän kuvaa raameissa seinällä, ei oltu kunnanvaltuustossa eikä omistettu kotitilaa, puuttuvat ainekset joista tarinat syntyvät. Tarinan voimalla ylläpidetään identiteettiä, vaikka tarina koskisi korvatonta posliinikuppia tai yhtä hopealusikkaa, mutta ne yhtä kaikki symbolisoivat juuria.”
Kolbe määrittää nykyajan todelliseksi yläluokaksi akateemisen sivistyneistön. ”Mutta onko hiljaisen tiedon hankkiminen myös arvo tulevaisuudessa?” Edelleenkin nopein tie yläluokkaan on Kolben mukaan se sama kuin ennenkin, hyvä naimakauppa.
Mielisäädykseen hän nimesi keskiluokkaa edustavan porvariston. Sen historia on tutkimatta siksi, että vuoden 1918 seurauksena porvarista tehtiin haukkumasana ja poliittinen termi.
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 22:44"]
[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 22:21"]
Muistan joskus teininä ihmetelleeni, miksi luokkakavereilla ei ollut mitään tietoa siitä, missä isovanhempansa asuivat lapsena tai montako tätiä isällään oli.
[/quote]
Kai nyt suurin osa omien isotätiensä lukumäärän tietää? Asuitko vl-seudulla tai oliko luokkaverit evakkojen jälkeläisiä? Muuten tuo kuulostaa tosi oudolta.
[/quote]
Suurin osa ei tiedä ja miksi tietäisi, jos tätien kanssa ei olla missään tekemisissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoisin että evakkojen jälkeläiset tietää suvun tarinat tarkemmin. Kun ei enää ollut mitään fyysistä jäljellä, oli vain ne tarinat.
Olihan se hienoa käydä kannaksella isoäidin ikäpolven kanssa, ja kuulla muisteluita.
Samoin olen vartavasten ajanut 60km suuntaansa näyttämään omalle lapselle isoisän rakentamaa asutustilaa, kaupunkimummolaa ja omia lapsuuden kerrostalolähiöitä.
Sitävastoin mieheni, jonka suku on asunut vuosisatoja samassa joenmutkassa, ei tiedä juuri mitään eikä heillä ole mitään vanhoja papereita jäljellä....joku tehoemäntä siivosi ullakon sodan jälkeen :(
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 22:41"]
Juu, oli siellä joku kappalainen. Tosin valitettavasti minulla on useita samoja esivanhempia, sekä isän että äidinpuolelta. Selvisi, kun veljeni erittäin harvinaisen taudin syytä tutkittiin. Epäilivät uutta mutaatiota, siksi lääkärit oli niin innoissaan. Mutta sitten löytyikin yhteisiä esi- isiä, jotka tuli alueelta, jossa tautia oli tavattu. Mutta kyllä ne pääsääntöisesti talollisia ja talontyttäriä olivat. Toki ei noita 1600- luvun kaikkia esivanhempia voi tietää. Tosin isoisäni (!) oli syntynyt v 1872, ja muutenkin sukututkimuksen mukaan myöhäinen lasten saanti on aina kuulunut tapoihin. Vähän joka toinen sukupolvi tavallaan puuttuu.
[/quote]
Kaikilla suvut risteävät jos siis juuret Suomessa. 1900-luvun alkuun asti oli tapana naida saman kylän sisällä tai korkeintaan naapurikylästä, vähintään siis pikkuserkusten liittoja löytyy joka suvusta. 1500-luvulla Suomessa eli n. 300 000 ihmistä, käytännössä kaikki sukua toisilleen.