Miten ihmiset kulutti (tuhlasi) aikaa 80-luvulla

Hikoiltiin Ladan takapenkillä heinäkuussa, kun auton ikkunoita ei saanut avata.

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla odotettiin miten jurrissa Anssi Kukkonen tulee studioon. 

Ja sehän tuli.

Siis ei tarvii maksaa 2.90 jos on maksettu verot etukäteen niin kuin mulla, mutta posti mokas ja piti tullata ite. 

Nyt ne ei anna tavaroita jotka tulli on luovuttanut. verot 0eur, pitää tehdä postin sivulla käsittelymaksun vapautuspyyntö:

https://www.posti.fi/fi/asiakastuki/vastaanottaminen/tuontitullaus/kasi…

Pitäisi tehdä postille käsittelymaksu 15,50 tullauspäätösten lähettelystä.

Kamat maksaa 4.85 veikkaan että ne on myös paskana, kun/jos ehkä saan ne (joskus) 

Vierailija kirjoitti:

Miten tuhlattiin aikaa? Ei sitä tuhlattu kun ei riittänyt. Asioiden hoitamiseen meni aikaa. Pankissa käynti, postissa käynti, kirjastossa käynti, kaupassa käynti, verovirastossa käynti. Sanoma ja aikakauslehdetkin oli ihan painettuja  ja niitä luettiin kannesta kanteen. 

Iltaisin telkkari tai nuorilla humputtelu tai elokuvat.

Todellakin. Paperilehtiä luettiin hartaudella ja kiirettä ei ollut mihinkään ainakaan maaseudulla.

Kirkonkylälle ajeltiin välillä asioille, toiset polkupyörällä. Ei autokaan ollut itsestäänselvyys, linjurit kulkivat sorateitä syrjäkylille. Ja kauppa-auto ja kirjastoauto.

Haikea olo tulee noita muistellessa. Omaa lapsuusympäristö. Kesäisin lehmiä oli jokapuolella laitumillaan.

Ja nyt tuota kaikkea halveksitaan isojen kaupunkien punavihreissä kuplissa. Urbaanius on minulle iän myötä alkanut näyttäytyä jonkinlaisena henkisenä syöpänä. Siteet agraarikulttuuriin halutaan katkoa ja nähdä häpeällisenä.

Maaseudulla ihmiset olivat kuitenkin keskimäärin tyytyväisempiä. Tekemistä riitti mutta turhaa hössötystä ulkoisen päältä ei ollut.

Olin teini. Käytin aikaa läksyihin, luin kirjoja, ja ulkoilin. Telkkaria taisi tulla katsottua enemmän kuin nyt, nythän ohjelmisto on aika paljolti uusintaa ja tositv-roskaa, eli katsottavaa oli suhteessa enemmän. Nuoriso kävi osa discoissa ja tansseissa, niihin pääsi alaikäisetkin. Kerran viikossa minulla oli näytelmäkerho. Mulla oli kirjekavereita useita, sekä Suomesta että ulkomailta. Kavereiden kanssa pelailtiin ihan peruslautapelejä. Kotitöissä autoin paljon. 

Tupakoitiin sisällä ja autossa (ikkunat kiinni).

Pennut odotti innolla kesää kun pääsi järviin ja puroihin pulikoimaan.

Kyläkaupalle pyöräiltiin ostamaan karkkia. Aku Ankka ja Suosikki tulivat moneen koriin.

Uimahalliin pääsi talvisin kunnan järjestämällä bussilla ilmaiseksi kerta viikkoon. Toiset kävivät tuolla kyydillä kansalaisopistossa. Sellaiseen korttiin laitettiin leima käynnin merkiksi.

80- luvulla olin nuori ja teini. Leikittiin ulkona kaikkia ulkoleikkejä talon muitten nuorten kanssa: hippasta, 10 tikkua laudalla, metsäleikkejä, uitiin, pelattiin pesäpalloa, talvella lumisotasta, hiihdettiin ja sisällä lautapelejä, luettiin ja katsottiin tv:tä ja sitten kavereitten kanssa niistä. Kaikki katsoivat samoja tv-ohjelmia. Luettiin sarjakuvia ja Viisikoa ja Neiti etsivää. Itse pelasin jalkapalloa, joten köytiin harjoituksissa, pelattiin ja treenattiin itse ja käytiin matseissa. Leffassa käytiin, jos oli rahaa, Rosso tuli , niin siellä käytiin, jos oli rahaa. Nuorten ohjelmia ei ollut oaljob- Fame oli ihana ja Onnen päivät ja Fonzie.Sitten kun täytti 18, niin discoon viikonloppuna!

Vierailija kirjoitti:

Tehtiin itse. Muistan ommelleeni taiteellisia, kaapumaisia paitoja, kun kaupoissa ei ollut kivoja. Punkkarina myös kirjoitettiin pienlehtiä, soitettiin musiikkia. Tuntui että kaikilla oli joku bändiviritelmä jossain. Harmi ettei niistä jäänyt dokumenttia. Joku c-kasetti jäi jollekin, yksi haalistunut valokuva.

Naistenlehdet oli täynnä käsityö ja ompeluohjeita. Silloin perusnainen oli käsistään kätevä ja tykkäsi kokata/leipoa.

Tavallaan helpotus että tuossa on höllätty. Pahimmillaan tuntui että tuo lisäsi naisten välistä vertailua ja kilpailua. Ja ne iänikuiset laihdutuskuurit..

Luettiin sarjakuvia ja lehtiä, katsottiin televisioita tai jotain videoilta (nauhoitettua/vuokrattua), pelattiin nintendoa tai jotain muinaista commodorea…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan miten KOP:n automaatista nostin "sibeliuksia" ja lähdettiin mäyräkoira kädessä keskustan penkeille hörsimään kaljaa ja viheltelemään kesämekkoisten naisten perään. Kasarilla sai vihellellä naisille eikä se ollut häirintää eikä naiset siitä pahastunut. Kun pussikaljat oli juotu, mentiin paikalliseen jatkamaan juopottelua ja pelattiin biljardia. Kreppihiuksiset naiset kikatteli kainalossa.

Ei ollut kaljaa mäyräkoirina vielä tuolloin.

Kaljakorit kilisi. Tai pullot.

Alko pakkasi häveliäästi ruskeaan paperipussiin.

Vierailija kirjoitti:

He lukivat ja sivistyivät.

Eron kyllä huomaa nykymenoon.

Moni kuunteli radiota. Oliko ykkösverkko ja rinnakkaisverkko. Ykköverkossa jumalanpalvelukset ja klassise musiikki vuorottelivat.

Oli kova juttu kun Rockradiosta sai kuulla uusimmat hitit. Sitten oli Kultiveera, jossa taisi juontaa Liisa Akimof. Listapoppia/discoa soitti Tapani Ripatin Ocsid, joka tuli myöhään.

Kasarin lopulla alkoi paikallisradiobuumi.

Ja Radio Mafia aloitti valtakunnallisesti. Iso muutos sekin radiotarjonnassa.

80-luvulla katsoin joskus jääkiekkoa ilman ääntä Neuvostoliiton televisiosta, jonka lähetys tuli Tallinnasta. Samanaikaisesti kuuntelin radiosta samaa jääkiekko-ottelua.

Ammuttiin lapissa sorakuopalla vanha tynnyri poikki suomi-konepistoolilla.

Saarrrrrrrja. Normimeininkiä.

Tytöillä suosittu harrastus oli hevostenhoito ja ratsastus. Talleille pyöräiltiin pitkiäkin matkoja hevosia ihastelemaan. Hevoshullu oli lehtenä voimissaan ja edisti ratsastusharrastuksen leviämistä. Ratsastusleirit elivät kultakauttaan. Ravuriakin saattoi hoitaa joku 12v. , nyt ei taida onnistua.

Vierailija kirjoitti:

Ulkoiltiin, luettiin kirjoja/lehtiä, juoruiltiin puhelimessa

Joo. Muistan.

"Pälä pälä lässyn lässyn joo mm joo mm mm joo joo ahHAHhahhAaAaa jalkati kalkati HAHahAAaa mm joo pälä pälä vali vali mm pälä joo seli mm läpäti joo lää".

Viisikin tuntia samaa. Melkein joka päivä. Sitten ihmetellään puhelinlaskua miten iso sen on.

Erilaisiin askareisiin meni tietysti enemmän aikaa.

Luettiin kirjoja. Ulkoiltiin. Täytettiin sanaristikoita.

Pariskunnat harrastivat enemmän seksiä iltaisin ihan ajanvietteenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen 1970-lukua ei kodinkoneita juurikaan ollut, joten kodin askareisiin kului huomattavasti enemmän aikaa kuin nykyisin. Vielä 1970-luvullakaan ei kaupasta voinut ostaa ruokia valmiina, joten itse piti kokata.

Itse olin 1970-luvulla lapsi. Muistan, että vanhemmillani ei juurikaan mitään vapaa-aikaa ollut. Itse vietin suurimman osan vapaa-ajastani ulkona.

Mutta se sisällä vietetty vapaa-aika luettiin, pelattiin lautapelejä, kuunneltiin radiota (meillä ei ollut TV:tä) leikittiin. Vanhemmat kuuntelivat radiota siinä samalla, kun tekivät kotiaskareita. Jonkin verran myös lukivat, ja osallistuivat meidän lasten peleihin (äiti ei niinkään, mutta isä kyllä).

Ai niin, elektroniikkapelit tulivat 1970-luvun lopussa. Niillä pelattiin aina, kun ei muuta tekemistä ollut. Meillä oli niitä monenlaisia. Ja 1980-luvulla isä osti tietokoneen, ja koodasi siihen muutamia pelejä. Ja sitä mukaan, kun valmiita pelejä tuli markkinoille, niitäkin ostettiin.

En tiedä kultaako aika muistot, mutta tuon ajan elämä oli jotenkin kivempaa ja rennompaa kuin nykymeno kaikkine digilaitteineen.

Elämä oli ihanan rentoa ennen kaikkea siksi ettei silloin kyylätty moraalipoliiseina tuomitsemassa toisten sanomisia tai kirjoittamisia. Mielensäpahoittajien tilalla oli paksunahkaiset ihmiset asenteella "ei haukku haavaa tee".

Tietokoneetkin, milloin niitä alkoi koteihin tulla, toimivat tahmaamatta, vaikka olivatkin kolhon kokoisia nykylaitteisiin nähden. Niillä saattoi pelata kavereiden kanssa (kotona yhdessä, eikä kuten nyt, netissä kukin omassa hikikomerossaan) tai ohjelmoida, eikä tarvinnut koko ajan olla päivittämässä ohjelmistoja ja vaihtaa salasanoja.

Televisio, kotitietokone ja kirjat.