Ihmettelin miksi komea atleettimies on minusta kiinnostunut, kunnes näin..

Teoria on väärä

Olen seurustellut jostain syystä aika monen urheilullisen, atleettisen tai muuten vaan erittäin treenatun miehen kanssa ikävuosilla 20-35 vuotta. Olen itse sohvaperuna, en harrasta kuntoilua ja mitat ovat 165/60, vartalo on tyyppiä perus ja kasvot ehkä keskimääräistä kauniimmat. Joka tapauksessa en ole tosiaan muistuttanut miesten äitejä, useimmassa tapauksessa olen ollut lyhyempi ja hiustenvärikään ei ole täsmännut. En tiedä, mistä johtuu, että kyseiset miehet ovat olleet minusta kiinnostuneita, ehkä vastakohdat vetävät puoleensa? Joka tapauksessa, mies on varmasti kiinnostunut sinusta ihan itsesi takia eli ihan sen, mitä pääsi sisäpuolella on, ei minkään äitinsä ulkonäön takia.

Monet miehet pitävät pienestä pyöreydestä ja monet naiset pitävät itseään rumempina ja lihavampina kuin mitä oikeasti ovat. Ja kyllä siitä oli tutkimus, että miehet alitajuisesti etsivät samoja piirteitä kuin heidän oman sukunsa naisissa on. Lopeta itsesi aliarviointi ja nauti miehestäsi ja elämästä! :)

Minun mieheni äitiä luullaan usein minun äidikseni :D

Ehkä miehen olisi syytä käydä silmälääkärillä!

ihan paskaa.

mun anoppi on rintava, minä pienirintainen. mieheni veli sanoi joskus, ettei tykkää rintavista naisista. nämä pojat on ainakin ottaneet molemmat äitinsä vastakohdan. sääli vaan, että miehen veljen tyttöystävä meni ottamaan silikonit. ei tykkää ollenkaan.

Mieheni ympärillä pyörii jatkuvasti hyvännäköisiä blondeja miestä ahdistavuuteen asti.

t.ap

Ehkä hänellä on pieni muna eikä sen takia kuvittele saavansa sitä upeinta mallia.

Anteeksi jos loukkasi...

Ulkopuolisena olen huomannut samankaltaisen ilmiön.

Voi myös johtua miehen epävarmuudesta, ehkä on ollut nuorempana kiusattu tai pyöreähkö. Lyhyet muodokkaat ja tummat naiset kyllä ovat miesten mieleen muutenkin.

Itse olen kyllä hieman poikaystäväni äidin näköinen, luonteeltani todella samanlainen! On mammanpoikana tainnut valita äitinsä kaltaisen naisen... Ei sillä ettenkö itse hakeutuisi isäni kaltaisten miesten seuraan...

Kyllä tasokas ja sporttinen komistus valitsee ennen kaikkea kaltaisensa. Jonkun josta voi olla ylpeä ja jonka kehtaa viedä näytille. Vai eikö miehet muka halua olla ylpeitä naisistaan?

Brunetti, ei brunette.

Sellainen playeri tarvitsee vastapainoksi pyöreän pienen tädin. Ei tule mitään, jos molemmat suhteessa käyttäytyvät riekkuen.

Noloa, ajattelin samaa.

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 15:23"]

Ehkä hänellä on pieni muna eikä sen takia kuvittele saavansa sitä upeinta mallia.

Anteeksi jos loukkasi...

[/quote]

En oikeen ole varma miten tänne eksyin mutta pakko sanoa että itse ole seurustellut missi ehdokkaan ja samaan kastiin menevien mimmien kanssa mutta myös lievästi ylipainoisten sekä vähän reilummin ylipainoisten kanssa enkä ole koskaan ajatellut kokoa tai näköä tai mitä muut ajattelevat.. Kuhan molemmat tykkää ja juttu sujuu niin se on siinä. M38

Ihanaa AP! Sun mies on taas kerran todiste siitä, että äidit on sittenkin oikeassa: Miehille sisäinen kauneus on lopulta kuitenkin tärkei juttu eikä pakkeloitu kuori.

Pidä kiinni löydöstäsi, teillä on edessä ihana loppuikä.

Psykoanalyyttisen teorian mukaan ne ovat ne vanhempien (kaikkien huoltajien) negatiiviset puolet, jotka vetävät puoleensa. Ei siis ulkonäkö. 

Toki me kehitymme ajan myötä, ja vois kuvitella, että jossain vaiheessa sitä tajuaa ottaa jonkun sellaisen, joka ei   Ei ole kiinni niissä vanhoissa traumoissa.

minun isäni oli dominoiva, ja minä menin nuorena naimisiin dominoivam miehen kanssa. Heissä ei muuta samanlaisuutta ollut. Eron jälkeen, nelikymppisenä, otin tosin sovittelevan puolison.

nykyisen mieheni äiti on nalkuttava valittaja. Nuoruuden tyttöystävä oli kitisijä. Seuraava heitteli lautasia. Kolmas oli säyseä, mutta ei myskään kiinkostanut oikeasti (koska ei muistuttanut äitiä??). Naimisiin meni vaikean ja kriittisen naisen kanssa. Kolmevitosena mies sitten otti opikseen vasta. minä olen oikea viilipytty - mutta vedin jo puoleeni niin paljon, että naimisiin ollaan menossa.

Eikä kenellekään tule mieleen että mies vaan olisi rakastunut?

[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 18:16"]

Psykoanalyyttisen teorian mukaan ne ovat ne vanhempien (kaikkien huoltajien) negatiiviset puolet, jotka vetävät puoleensa. Ei siis ulkonäkö. 

Toki me kehitymme ajan myötä, ja vois kuvitella, että jossain vaiheessa sitä tajuaa ottaa jonkun sellaisen, joka ei   Ei ole kiinni niissä vanhoissa traumoissa.

minun isäni oli dominoiva, ja minä menin nuorena naimisiin dominoivam miehen kanssa. Heissä ei muuta samanlaisuutta ollut. Eron jälkeen, nelikymppisenä, otin tosin sovittelevan puolison.

nykyisen mieheni äiti on nalkuttava valittaja. Nuoruuden tyttöystävä oli kitisijä. Seuraava heitteli lautasia. Kolmas oli säyseä, mutta ei myskään kiinkostanut oikeasti (koska ei muistuttanut äitiä??). Naimisiin meni vaikean ja kriittisen naisen kanssa. Kolmevitosena mies sitten otti opikseen vasta. minä olen oikea viilipytty - mutta vedin jo puoleeni niin paljon, että naimisiin ollaan menossa.

[/quote]

Hmm, mulla on ollut huono isäsuhde ja isä ongelmainen(päihteet, voimakkaat luonnehäiriöpiirteet) ja niin kauan, kun olen jotain vakavampia seurustelukuvioita miettinyt olen etsinyt nimenomaan isäni vastakohtaa ja ihan muutenkin mua joskus jopa etoo sosiaalisissa tilanteissa miehet, jotka jotenkin muistuttavat isääni. Olisi kyllä hauska kuulla jonkun analyysi tästä.

Mun molemmat veljet haukkui mua nuorena lihavaksi, läskiksi ja ihraksi jo ennen kuin olin oikeasti edes hieman pullea. Pahimmillaankin olin 165/70 mutta se haukkuminen alkoi jo jostain 150/45 mitoista. Ja kas, nyt kun ollaan aikuisia, olen tosi lihava, mutta niin on molempien veljien vaimotkin!