Vierailija

Ja nyt siis tarkoitan kehitysvammaista, joka tarvitsee loppuelämänsä ajan jatkuvaa 24/7 hoitoa ja huolenpitoa.

Olisitko valmis jäämään lapsen omaishoitajaksi ja luopumaan kaikesta; työstäsi, omasta elämästäsi ja muusta sellaisesta. Entä miten muu perhe, esim lapsen sisarukset vaikuttaisivat asiaan

Vai olisiko mielestäsi lapselle oikea paikka jossain hoitokodissa (tai miksi niitä paikkoja kutsutaankaan, missä hoidetaan vakavasti kehitysvammaisista) jossa hoitajat ja lääkärit huolehtivat hänestä.

  • ylös 2
  • alas 3

Sivut

Kommentit (29)

Vierailija

Vaikeita kysymyksiä! Kuten varmaan moni muu, jolla oli onni saada kaksi tervettä lasta, en tiedä mitä sanoa/kirjoittaa. Mikä olisi perheen taloudellisen tilanne? Tulisiko jostain kotiin apua että muut lapsetkin saisivat olla äidin kanssa tarpeeksi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

En varmasti jäisi omaishoitajaksi tai muutakaan. Suoraan laitokseen, en rupea elämääni tuhoamaan elinikäisen maanvaivan vuoksi. Vihdoin päässyt jaloilleni vaikeista vuosista eikä tuollainen lapsi toisi elämään yhtään mitään muuta kuin kärsimystä.

  • ylös 16
  • alas 12
Vierailija

En synnyttäisi, ei nykyään, jos Suomesta puhutaan enää "saada" vaikeasta kehitysvammaisia lapsia, onneksi.

Keskeytyksiä tehdään varhaisessa vaiheessa, jos raskaus ei keskeydy itsestään, kuten hyvin usein, jolloin nainen vain ajattelee että hänellä olikin tavallista runsaammat kuukautiset.

Joka tapauksessa ainoastaan masokisti "saa" vaikeasti kehitysvammaisen lapsen. 

Ne jotka ovat positiivisella kannalla, eivät ole koskaan "saaneet" sellaista lasta, tai hänellä ei ole sellaista lasta ja perhettä lähipiirissä.

Ei ole hoitopaikkoja saatavana edes terveille lapsille, saati kehitysvammaisille.

Kukaan normaali ihminen ei halua "luopua elämästään" jonkun toisen vuoksi, epätervettä ajattelua, ja kysymyksenasettelu on herttasarjan tematiikkaa.

Miksi edes kysyt tällaista, onko läksyt jo luettu?

  • ylös 15
  • alas 19
Vierailija

Onneksi lääketiede on nykyään niin kehittynyttä että jos lapsi olisi vaikeasti kehitysvammainen se tulisi selville jo aikaisessa vaiheessa raskautta joten abortti ainoa järkevä vaihtoehto.

  • ylös 21
  • alas 15
Vierailija

Orgaaninen vaihtoehto, lapsi putoaisi kehdosta, tai lapsi putoaisi kalliolta alas vanhingossa.

Orgaanisesti hoidettiin ennenvanhaan, ns sekasikiöt, kaikella kunnioituksella, mutta ennen sanottiin asiat niinkuin ne on, koska ei ollut Kelan tukia saatavilla. 

Muualla maailmassa esim nomadisissa elämäntyylissä riippakivet, jotka heikentävät ryhmän suoriutumiskykyä vaikeissa olosuhteissa, jätettiin kiven taakse karhulle.

  • ylös 10
  • alas 15
Vierailija

Hoitaisin kotona. Siinä vaiheessa kun lapsi pystyisi, hän olisi 3 viikkoa kotona ja 1 viikon kuukaudessa jaksohoidossa.

Terv. syvästi kehitysvammaisen lapsen äiti, perheessä myös 2 muuta lasta. Teen noin. Niin, tuloni ovat omaishoidon tuki, erityishoitoraha ja lapsilisät. Mies on onneksi kohtuullisen hyväpalkkaisessa työssä. Mä teen joskus keikkaa, mutta aika vähille se on jäänyt.

  • ylös 18
  • alas 4
Vierailija

Emma K. kirjoitti:
Myisin sirkukseen.

Niin kuin sisäsiitetty äitisi myi sinut sisäsiitetyn pahasti päävikaisen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En synnyttäisi, ei nykyään, jos Suomesta puhutaan enää "saada" vaikeasta kehitysvammaisia lapsia, onneksi.

Keskeytyksiä tehdään varhaisessa vaiheessa, jos raskaus ei keskeydy itsestään, kuten hyvin usein, jolloin nainen vain ajattelee että hänellä olikin tavallista runsaammat kuukautiset.

Joka tapauksessa ainoastaan masokisti "saa" vaikeasti kehitysvammaisen lapsen. 

Ne jotka ovat positiivisella kannalla, eivät ole koskaan "saaneet" sellaista lasta, tai hänellä ei ole sellaista lasta ja perhettä lähipiirissä.

Ei ole hoitopaikkoja saatavana edes terveille lapsille, saati kehitysvammaisille.

Kukaan normaali ihminen ei halua "luopua elämästään" jonkun toisen vuoksi, epätervettä ajattelua, ja kysymyksenasettelu on herttasarjan tematiikkaa.

Miksi edes kysyt tällaista, onko läksyt jo luettu?


Niin, onhan se välillä rankkaa, mutta hän on silti meidän lapsi. Äärimmäisen rakas ja tärkeä. Kyllä sisarukset ovat varmadti jääneet joitain juttuja vaille hänen takia, mutta saaneet taas jotain muuta tärkeää. Erilaisuuden ymmärtämistä, kykyä empatiaan. Sinäkin voisit sitä opetella. Tekisi mieli olla sinulle ilkeä, koska tekstisi loukkaa.

Terv. Aiemmin kirjoittanut

  • ylös 27
  • alas 6
Vierailija

Minulla on tällainen riski, nimittäin olen tehnyt dna-geenitestin ja olen kantaja eräälle harvinaiselle, mutta lähes vain Pohjoismaisille sukujuuret omaaville olevalle syvää kehitysvammaisuutta aiheuttavalle sairaudelle, jossa lapsi syntyy isopäisenä ja jää henkisesti vauvan tasolle ja yleensä kuolee luonnollisesti alle 10-vuotiaana. 

Onneksi tuli tehtyä se testi, eli jos olisin lisääntymässä, niin haluaisin nähdä isäkandidaatin testituloksen myös, niin olisi yksi murhe ja riski vähemmän, nimittäin tässä taudissa molempien pitää olla tämän geenin kantajia.

  • ylös 12
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onneksi lääketiede on nykyään niin kehittynyttä että jos lapsi olisi vaikeasti kehitysvammainen se tulisi selville jo aikaisessa vaiheessa raskautta joten abortti ainoa järkevä vaihtoehto.

Vitsailetko? Vaikeakaan vammaisuus ei monesti näy ennen syntymää.

  • ylös 24
  • alas 1
Vierailija

Sanoisin, että "kiitos tästä kaikesta, mä lähden kairaamaan terveempiä koloja. Jää sinä hoitamaan vihannesta joka syntyi sinusta.

  • ylös 5
  • alas 16
Vierailija

Hoidin kotona niin pitkään kuin pystyin, omaishoitajana. Töissäkin kävin, lapsipäiväkodissa. Nyt jo aikuinen laösi asuu asumisyksikössä, käy kotona muutaman kerran kk, minä yksikössä kerran viikossa.
Lapsi vammautui synnytyksessä.

  • ylös 18
  • alas 2
Vierailija

Jotkut kouluttautuvat kehitysvammaistenhoitajaksi eli kokevat sen ehkäpä kutsumistyöksi.

Ajattelen sellaisella ihmisellä olevan syvempää viisautta ja kunnioitusta kaiken Luojaa kohtaan.

Ajattelen myös niin, että jolle Luoja antaa kehitysvammaisen lapsen niin tällainen ihminen on hyvin vahva ja viisas ihminen. Hän sopeutuu siihen osaansa hyvin ja voi hyväksyä asian ilman minkäänlaista kriisiä.

Kehitysvammainen lapsi opettaa paljon enemmän ja voi sanoa ,että myös rikastuttaa elämää. 

Annetaan kaikkien kukkien kukkia. :)

  • ylös 3
  • alas 15
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jotkut kouluttautuvat kehitysvammaistenhoitajaksi eli kokevat sen ehkäpä kutsumistyöksi.

Ajattelen sellaisella ihmisellä olevan syvempää viisautta ja kunnioitusta kaiken Luojaa kohtaan.

Ajattelen myös niin, että jolle Luoja antaa kehitysvammaisen lapsen niin tällainen ihminen on hyvin vahva ja viisas ihminen. Hän sopeutuu siihen osaansa hyvin ja voi hyväksyä asian ilman minkäänlaista kriisiä.

Kehitysvammainen lapsi opettaa paljon enemmän ja voi sanoa ,että myös rikastuttaa elämää. 

Annetaan kaikkien kukkien kukkia. :)

Kärsi, kärsi kirkaamman kruunun saat... 

Taivaspaikkaako odota..."sopeutuu siihen osaansa hyvin" ja  "kaikkien kukkien kukkia", kokeile itse ja mene vapaaehtoistyöhön ns. vihannesosastolle Herran Nimeen.Aamen. 

  • ylös 16
  • alas 4
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Myös vaikeasti vammaisille lapsille on päivähoitopaikkoja.

Tarkoitatko työkokeilua kaupungin työpajoilla...?

Vierailija

Luuleeko joku oikeasti, että kaikki kehitysvammat selviävät odotusaikana?
Näin kehitysvammaistenhoitajana valistan teitä. Vain pieni osa vammoista näkyy ultrissa ja seuloissa ja ylipäätään missään. Niistä vaikeimmista harvemmin näkyy mitään merkkejä ennen syntymää. Joskus totuus paljastuu vasta vuosien jälkeen. Ja voihan lapsen vaikea kehitysvamma tulla vasta syntymän jälkeen esim. sairauden tai onnettomuuden seurauksena. Itse ottaisin vastaan sen mitä tulee. Hoitaisin itse, jos ei vamma vaatisi muunlaista hoitoa. Viimeistään aikuisena sitten lapsi muuttaisi omaan kotiin, mikä se asumismuoto olisikaan.

  • ylös 14
  • alas 2

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla