Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit, jos saisit vaikeasti kehitysvammaisen lapsen ?
20.09.2021 |
Ja nyt siis tarkoitan kehitysvammaista, joka tarvitsee loppuelämänsä ajan jatkuvaa 24/7 hoitoa ja huolenpitoa.
Olisitko valmis jäämään lapsen omaishoitajaksi ja luopumaan kaikesta; työstäsi, omasta elämästäsi ja muusta sellaisesta. Entä miten muu perhe, esim lapsen sisarukset vaikuttaisivat asiaan
Vai olisiko mielestäsi lapselle oikea paikka jossain hoitokodissa (tai miksi niitä paikkoja kutsutaankaan, missä hoidetaan vakavasti kehitysvammaisista) jossa hoitajat ja lääkärit huolehtivat hänestä.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko joku oikeasti, että kaikki kehitysvammat selviävät odotusaikana?
Näin kehitysvammaistenhoitajana valistan teitä. Vain pieni osa vammoista näkyy ultrissa ja seuloissa ja ylipäätään missään. Niistä vaikeimmista harvemmin näkyy mitään merkkejä ennen syntymää. Joskus totuus paljastuu vasta vuosien jälkeen. Ja voihan lapsen vaikea kehitysvamma tulla vasta syntymän jälkeen esim. sairauden tai onnettomuuden seurauksena. Itse ottaisin vastaan sen mitä tulee. Hoitaisin itse, jos ei vamma vaatisi muunlaista hoitoa. Viimeistään aikuisena sitten lapsi muuttaisi omaan kotiin, mikä se asumismuoto olisikaan.
Kiinnostavaa tietoa. Luulin että nykyään erilaisin testein - joita tehdään varsinkin vanhemmille ensisynnyttäjille - nähdään jo lähes kaikki kehitysvammat.
Tottakai synnytyksessä voi olla happivajetta kuten itsellä oli ja siitä vaikutuksia tai onnettomuus sattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Orgaaninen vaihtoehto, lapsi putoaisi kehdosta, tai lapsi putoaisi kalliolta alas vanhingossa.
Orgaanisesti hoidettiin ennenvanhaan, ns sekasikiöt, kaikella kunnioituksella, mutta ennen sanottiin asiat niinkuin ne on, koska ei ollut Kelan tukia saatavilla.
Muualla maailmassa esim nomadisissa elämäntyylissä riippakivet, jotka heikentävät ryhmän suoriutumiskykyä vaikeissa olosuhteissa, jätettiin kiven taakse karhulle.
Myös vanhuksia kumautettiin tappavasti päähän, jos hidastivat vauhtia. Suomessa on aika paljon kumautettavia päitä tuolla perusteella.
Antaisin adoptoitavaksi. Jos näkyisi jo raskausaikana (esim. Down), abortoisin.
Heittäisin jokeen, tai myisin must@laisille 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäisin kotiin. Olin terveidenkin lasteni kanssa kotona, miksi en kehitysvammaisen lapsen kanssa? Tokihan varmasti jaksoja hoitolaitoksessa olisi ja jos olisi kykenevä itse kertomaan asioista/haluaisi itsenäistyä vahvasti tuettuna, laitos tulisi kyseeseen siinä kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Antaisin adoptoitavaksi. Jos näkyisi jo raskausaikana (esim. Down), abortoisin.
No Down nyt ei ole mikään 247 hoidettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mitä tekisin, mutta en luultavasti jaksaisi itse hoitaa, koska kärsin vaikeasta masennuksesta ja posttraumaattisesta stressihäiriöstä sekä fobioista ja paniikkihäiriöstä ja toisaalta lapseni ovat nyt teinejä. En millään jaksaisi sitä pikkulapsiajan rumbaa edes terveen lapsen kanssa.
Ei näy ei. Ja vammautua voi synnytyksessä tai myöhemminkin. Kenenkään elämä ei ole varmasti normaali vaikka raskausaikana kaikki olisi hyvin. Hylkäisköhän nää lapsen jos se vammautuisi vaikka parivuotiaana...