Mitä tarkoittaa keikkailu? Lähihoitajan...

Keikkailu on lyhyitä sijaisuksia, eli yhdestä päivästä alkaen. Moni keikailee jopa vuosikymmenen ennen kuin saa vakituisen toimen ja monet keikkailee myös oman työnsä ohessa.

Itse keikkailin 8 vuotta ennen kuin sain toimen. Käytännössä en kuitenkaan ollut päivääkään työttömänä tuona aikana, mutta lomia jäi pitämättä, kun sijaisuus katkesi keväällä ja lomat maksettiin pois ja sitten tehtiin uusi soppari eikä ollu ansaittua lomaa mitä pitää, yms. "paskaa".

Hyvänä puolena on tietysti se että voi mennä eri paikkoihin töihin ja jos ei halua tehdä jotain tiettyjä vuoroja niin ei vaan suostu tekemään. Vakihenkilökunta ja varsinkin viranhaltijat joutuvat joustamaan.

Elääkö tuolla keikkailulla? Elättääkö sillä itsensä ja lapset?

Onko "varmasti" töitä joka päivälle ettei jää tyhjiä päiviä?

On olemassa rekrytointifirmoja esim. Pääkaupunkiseudulla seure. Josta lähettävät tekstarin sinulle jossa o. eripaikkoihin työvuoroja ja se kuka nopeiten vastaa saa vuoron/vuorot. Välillä voi olla pidempi pätkä esim 2vko-kk jonnekkin sijaistamaan ja välillä taas muutama pv keikka. Tuntipalkalla mennään ja yleensä se on parempi kuin vakituisilla tekijöillä. Lomarahat maksetaan tilin yhteydessä. Keikkailu on kivaa jos tykkää siitä että saa itse laatia työvuoronsa ja pitää vaikkapa kaikki vklp ja joulut yms vapaana. Toisaalta raskasta mennä aina uuteen paikkaan. Kannattaa varmasti ensiksi tutustua yhteen paikkaan jossa tekee vuorojaja sittenkun se tulee tutuksi, ottaa rinnalle uuden keikkapaikan yms.

Ja kyllä sillä itsensä elättää jos vaan ahkerasti ottaa vuoroja vastaan. Välillä saattaa tulla kymmeniä viestejä päivässä. Ei tarvitsi hoitajan työttömänä olla.

Onko ne keikkailut aina kuitenkin saman kaupungin sisällä vai miten toimii?

Kuulostaa hienolta ettei hoitajan tarvitse työttömänä olla. Pitäisi päästä kuitenkin noin 1800e ansioihin/kk. Onnistuukohan?

Vaikuttaako keikkailu jotenkin eläkkeeseen? Kertyykö sitä?

Keikkailijan täytyy varmaan omistaa auto, vai?

Esim seuressa he kutsuvat sut ns työhaastatteluun jossa kertovat eri paikoista (sairaalat,kotihoito,palvelutalot,vanhainkodit,päiväkodit,mielenterveysyksiköt yms) jossa saat itse päättääettä mistä he lähettävät viestiä. Autoa saatat tarvita joissain kotihoidossa jos välimatkat ovat pitkiä. Muuten pärjää kävellen tai pyörällä. Eläkkeet kertyvät mun mielestä normaalisti.

Sen sinä valitset itse menetkö töihin vain samaan kaupunkiin tai vaikka vain yhteen tiettyyn sairaalaan. Tarjouksia voi tulla vaikka mistä. Tein itse välitysfirman kautta sairaanhoitajan keikkatöitä noin vuoden työpaikan vaihdon jälkeen, koska halusin olla sitoutumatta mihinkään tiettyyn sairalaan. Kun ilmoittauduin listoille käytettäväksi, määrittelin vain millä erikoisalalla ja millaisissa yksiköissä mieluiten työskentelisin: akuuttipuolella, päivystysalueella, kirurgia, teho jne... Ei tarvinnut keikkailla kauaa, kun oppi jo peruskuviot jokai ikiseen sairaalaan, vaikka osastolla ei olisi ennen ollut. Oli vapaus vain tehdä työt puuttumatta muihin sisäisiin asioihin ja poistua vuorosta. Se oli tavallaan lepoa. Samalla kasvoi rohkeus tarttua ihan mihin tahansa, kun taito ja varmuus kasvoi.

Kun puhelu työvuorosta tuli, sanoin vain yksinkertaisesti tulenko vai en. Silloin ainakin PK-seudulla tilanne oli se, että ihan saattoi valita tehdäkö lyhyttä vai pitkää pätkää, missä sairaalassa halusi tehdä, mitä erikoisalaa halusi tehdä.

Ongelmaksi muodostui lopulta vain se, että töitä ja epätoivoista sijaispulaa oli niin paljon, etten kehdannut sanoa ei. Yhtäkkiä olinkin tekemässä tuon tuostakin tuplavuoroja ja vaihtamassa lennossa raportilta suoraan toiselle osastolle. En pian malttanut pitää edes yhtä vapaapävää viikossa, josta olin yrittänyt pitää kiinni. Raha riitti kyllä, palkka oli parempi kuin vakkarilla ja tunteja hurjasti. Tajusin, että väsyn sillä menolla ajan mittaan liikaa, on lopetettava ajoissa.

Kun olin keikkaillessa nähnyt plajon ympärille, myönnyin lopulta pitkään sijaisuuteen paikkaan josta pidin ja senkin jälkeen vielä kerran vaihdoin toiseen yksikköön. Soitin vain ylihoitajalle ja ilmoitin että "tulen teille töihin tähän yksikköön". Hän ehdotti muuta, mutta pidin pääni ja sain mitä halusin. Aloilleen asettuminen rauhoitti työtahtia ja toi positiivisena puolena ikioman työporukan yhteisöllisyyden. Löysin oman paikkani ja tein yhä sen rinnalla keikkaa välitysfirman kautta samaan taloon minkä jaksoin.

Suosittelen keikkailua, kunhan osaat sanoa EI ja lepäät ja kunhan olet nopeasti oppiva ja itsenäinen.

Moni siis keikkailee ihan vapaaehtoisesti eikä edes halua vakituista paikkaa.

Keikkaillessa tienaa enemmän, kuin pitemmässä sijaisuudessa/vakipaikassa. Jos työsi teet hyvin, niin ihan varmasti riittää töitä. Itsellä vain 4 paikkaa joihin olen tietoni antanut ja keikkoja tulee jatkuvasti. Työttömyydestä ei tarvitse kärsiä.