Asuntovelkataakka sitouttaa parisuhteeseen

Kyllä ne henkilökemiat ratkaisee eikä asumismuoto. Yleensä rakentamisen ja remontointi ovat koetinkiviä parisuhteelle. Toki taloudellinen ahdinkokin voi olla sitä.

Päinvastoin. Tuntuu että isoja lainoja ottavat ja omakotitaloja rakentavat perheet päätyvät eroon vielä muitakin useammin. Siinä on vain toteutettu sitä mallia jonka on koettu olevan se yleisesti hyväksytty riippumatta siitä että haluaako sitä oikeasti ja sopiiko se juuri itselle.

Keskimääräisestä poikkeavasti elävät ihmiset uskaltavat tehdä itselleen sopivia ratkaisuja ja ovat oman havaintoni mukaan usein onnellisempia kuin massan mukana menevät.

Laitoin ensiasuntoni vuokralla ja muutettiin miehen kanssa vuokralle isompaan asuntoon. Sijoitusasuntoja olen hankkinut sen jälkeen lisää ja asutaan itse edelleen vuokralla. Tästä on helppo erota, kun ei tarvitse pelätä meneekö asuntokaupaksi.

Ison lainan ottamalla ja sitten eroamalla pääsee kyllä varmimmin siihen lähiöneukkubunkkeriin kun ero iskee. Ainakin jos lainaa ei ehtinyt maksaa hirveän pitkään ennen eroa, tai piti sisustaa ja rempata hirveällä vimmalla (lainarahalla). Kiinnostaisi myös nähdä lukuja tästä, ja jotenkin korjattuna sosioekonomisten/koulutuserojen kannalta, mistä kyllä tulee vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Laitoin ensiasuntoni vuokralla ja muutettiin miehen kanssa vuokralle isompaan asuntoon. Sijoitusasuntoja olen hankkinut sen jälkeen lisää ja asutaan itse edelleen vuokralla. Tästä on helppo erota, kun ei tarvitse pelätä meneekö asuntokaupaksi.

Onko hyvä asia, että on helppo erota?

En jaksa uskoa, että asumismuodolla olisi suurta merkitystä parisuhteen pysyvyyteen. Uskon, että se mikä vaikuttaa on se, miten tyytyväisiä pariskunnan osapuolet ovat asumismuotoon ja sillä, että asumiskustannukset on mitoitettu _molemmille_ sopiviksi. Eli se, ettei kummankaan tarvitse kokea, ettei rahat riitä koska asuminen vie liian suuren osan. Myös se, että jos toinen haluaa asua omakotitalossa mutta toinen haluaa ehdottomasti kaupungin keskustaan kerrostaloon, niin jompikumpi tai molemmathan siinä joutuu kompromisseja tekemään. Kompromisseja toki joutuu parisuhteessa aina tekemään, mutta jos toiveet on täysin vastakkaiset, niin voi olla haasteellista löytää se kultainen keskitie, johon molemmat ovat tyytyväisiä. Luulen, että tämä vaikuttaa enemmän kuin omistus/vuokra. En itse koe, että tuo (se asummeko vuokralla vai omassa) olisi sellainen jokapäiväiseen arkeen vaikuttava asia. Toki omasta mielestäni ei olisi järkevää asua vuokralla, mutta jos puoliso ehdottomasti haluaisi, niin pitäisi sitten miettiä, että onko paras vaihtoehto ostaa yksin vai ostaa sijoitusasuntoja. Mutta onneksi ollaan molemmat oltu sitä mieltä jo pitkään, että omistusasunto on järkevämpi ratkaisu ja ostettiin oma kun oltiin ensin hetki asuttu yhdessä vuokralla.

Jotain on pielessä järjestelmässä, kun 50-80 -vuotiaat asuvat väljimmin lasten lähdettyä. Suunnitelmatalous jakaisi kaikille tarpeidensa mukaan.

Vielä kommentoin sitä, että en vetäisi ihan suoria johtopäätöksiä siitä, että asuu "liian kalliilla paikkakunnalla jos ei ole varaa omistusasuntoon". Toisten on todella vaikeaa saada lainaa, jos ei ole onnistunut kerryttämään paljoa säästöjä tai esim. on tehnyt pätkätöitä, opiskeleen, työtön, tms. Pitäisikö silloin muuttaa jonnekin perähikiälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoin ensiasuntoni vuokralla ja muutettiin miehen kanssa vuokralle isompaan asuntoon. Sijoitusasuntoja olen hankkinut sen jälkeen lisää ja asutaan itse edelleen vuokralla. Tästä on helppo erota, kun ei tarvitse pelätä meneekö asuntokaupaksi.

Onko hyvä asia, että on helppo erota?

Eri, mutta on.

Olen onnellisessa parisuhteessa, mutta en ole niin naiivi, että uskoisin tämän kestävän loppuelämän. Hyvä jos niin käy, mutta kaiken varalle suunnittelen elämäni myös eroa silmällä pitäen - en ole miehestä tai hänen rahoistaan riippuvainen missään tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin. Tuntuu että isoja lainoja ottavat ja omakotitaloja rakentavat perheet päätyvät eroon vielä muitakin useammin. Siinä on vain toteutettu sitä mallia jonka on koettu olevan se yleisesti hyväksytty riippumatta siitä että haluaako sitä oikeasti ja sopiiko se juuri itselle.

Keskimääräisestä poikkeavasti elävät ihmiset uskaltavat tehdä itselleen sopivia ratkaisuja ja ovat oman havaintoni mukaan usein onnellisempia kuin massan mukana menevät.

Vuokralla asuu ruppusakki joka ei kykene lainaa ottamaan ja suhteet kestää muutaman vuoden jos sitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin. Tuntuu että isoja lainoja ottavat ja omakotitaloja rakentavat perheet päätyvät eroon vielä muitakin useammin. Siinä on vain toteutettu sitä mallia jonka on koettu olevan se yleisesti hyväksytty riippumatta siitä että haluaako sitä oikeasti ja sopiiko se juuri itselle.

Keskimääräisestä poikkeavasti elävät ihmiset uskaltavat tehdä itselleen sopivia ratkaisuja ja ovat oman havaintoni mukaan usein onnellisempia kuin massan mukana menevät.

Vuokralla asuu ruppusakki joka ei kykene lainaa ottamaan ja suhteet kestää muutaman vuoden jos sitäkään.

Koskee myös työsuhteita. Tätä porukkaa alkaa aina v....aa työssä millon milläkin tekosyyllä ja aina just näillä on nilkit ja kyttäävät pomot jotka nillittävät "pikku myöhästymisistä".

Oma asunto on hyvä olla varalla, vuokralla. Miehiin kun ei ole luottamista. Suhde muuttuu vuosien varrella.