Lue keskustelun säännöt.
HS: Liian iso treffeille
20.09.2021 |
Linkki juttuun, valitettavasti taisi olla vaan tilaajille: https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008223964.html
Jutun pointtina on valittaa siitä, että lihavat kokevat "painosyrjintää" deittailussa. Näkökulma on ilmeisesti se, että globaali kauneusihanne on keksitty tyhjästä. Erikseen vielä jossain kohtaa mainittiin, että jos on pluskokoinen, niin oikea tapa olla sitä olisi muistuttaa plus-malleja ja olla siis "kurvikas oikeista paikoista".
En ymmärrä, eikö oikeasti haastateltava tai toimittaja ole kumpikaan koskaan lukeneet niitä tutkimuksia, joiden mukaan vyötärö-lantiosuhde ja kasvojen naiselliset estrogeenin tuottamat piirteet ovat universaalisti viehättäviä?
Samoin mainitaan, että hintelät miehet saavat kuulla olevansa liian pieniä. Ihan yhtä lailla naisia viehättää testosteronin muokkaama keho.
Alkoi oikein ärsyttää, kun ilmeisesti se on SYRJINTÄÄ jos ihminen ei viehäty keskivartalolihavasta, hintelästä tai vaikka naamastaan väärältä sukupuolelta näyttävästä. Ihan yhtä vähän tähän on mahdollista itse vaikuttaa kuin seksuaaliseen suuntautumiseen!
P.s. AP on nainen, jolle hintelä mies ei ole ongelma, mutta iso kaljamaha on yksi suurimpia turn-offeja miehessä.
Kommentit (1374)
Vierailija kirjoitti:
Itseänikin ärsyttää, että puhutaan syrjinnästä, jos lihavalla ei riitä vientiä deittimarkkinoilla.
Olin ikävuodet 20-30 lihava, en himoläski, mutta 10 kilon ylipaino ei sulanut millään, vaikka treenasin ja paastosin. Kyllähän se risoi, kun taso ei riittänyt niihin miehiin joita halusin, mutta en koskaan, edes katkerimmilla hetkillä ajatellut, että miehet olisivat jotenkin syrjineet minua, vaan tiesin, että syy oli omissa kiloissani.
Oikeastaan pidän syrjimis-termiä aika loukkaavana tässä yhteydessä. Ihan kuin se, että lihava ei pääse treffeille, olisi sama kuin se että homoa ei palkata töihin tai transihminen ei saa vuokra-asuntoa.
Ohis -mistä tietää, että työnhakija on homo tai asunnonhakija trans? En itse rekrytoivana esimiehenä edes googlaa hakijoita, mutta myönnän, että pitäisin outona jos haastateltava ilmoittaisi seksuaalisen suuntautumisensa minulle ja jäisi ehkä siksi palkkaamatta. Haluan työpaikalle työntekijän enkä mitään aktivistia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutussa mainittu Always-mainoksen nainen on lihava, ei normaalipainoinen, kuten haastateltava väittää.
Hmm. riippuu miten määritellään normaalipaino. Yhä harvempi länsimainen mahtuu BMI mitattavan normaalipainon rajoihin, yleisin naisen vaatekoko on meillä 42-44. Tummaihoisista osalle BMI mukainen normaalipaino on todella vaikea saavutettava, johtuen ymmärtääkseni heidän erilaisesta hormonitoiminnastaan ja sitä myötä sokeriaineenvaihdunnasta (länsimaisen ruokavalion sisältämä sokeri aiheuttaa heille muita useammin mm diabetesta tai metabolisen oireyhtymän). Mielestäni mainoksen nainen on aika lailla tämän päivän normaalivartaloinen.
Ja hoikat, älkää riehaantuko! En väittänyt, että hän on jollain lailla vartalonmallinsa puolesta viehättävämpi kuin te, rauhoittukaa!
Ei normaalipainon määritelmä ole mihinkään muuttunut. Se, että jokin asia on yleistä ja siten katukuvassa "normaalia", ei tarkoita sitä, että se olisi normaalipainoa. Se, että nykyisin syödään enemmän sokeria, ei ole mikään syy alkaa määrittää normaalipainoa uudestaan.
Miksi ulkonäkö erotetaan aina täysin persoonasta? Kyllä se nyt jotain kertoo ihmisen luonteestakin.
Suora lainaus jutusta: Miisa Asikaiselle on sanottu, että hänen pitäisi olla kumppanin etsinnässä vähemmän nirso ja tyytyä helpommin. ”Minusta se on ikävästi sanottu. Totta kai haluaisin löytää sellaisen kumppanin, joka on juuri minulle sopiva.”
Jos muut eivät tunne vetoa lihavaan ihmiseen, heidän pitäisi ilmeisesti kuitenkin olla vähemmän nirsoja? Tämä ristiriitä juuri ihmetyttää. Miisa haluaa itselleen sopivan kumppanin. Ja niin pitääkin. Mutta niin haluavat muutkin. Jos ei pidä lihavaa haluttavana, niin vaikea on romanttista suhdetta lähteä rakentamaan.
Ihan naurettavaa ulinaa. Jos joku ei tykkää niin ei tykkää ja sillä siisti. Miksi artikkelin uhriutuja edes haluaisi olla niiden ihmisten kanssa, jotka eivät pidä hänestä? Jos on sitä mieltä, että ei pääse treffeille ja suhteeseen, koska on lihava, niin asialle voi tehdä jotain itse tai sitten olla tekemättä. Kenenkään ei pidä deittailla inkluusiomielessä, on ihan tarpeeksi haastavaa saada suhdetta toimimaan silloin kun toinen on unelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että moni pitää esim. sporttisesta kehosta. Se on ok, tottakai saa olla mieltymyksiä. Mutta se on mielestäni outoa, että lihavia pidetään yleensä aina laiskoina. Itsellä on kaveripiirissä muutama ylipainoinen henkilö ja he ovat kaikkein aktiivisempia: hyötyliikunnassa ja yleisesti harrastuksissa. Saan aina halutessani lenkkiseuraa. Ei tietenkään voi yleistää tämänkään perusteella, mutta laiskuus-oletus on outoa.
Mä olen ylipainoinen ja todella paljon treenaava. Juoksen 5x7 km ja käyn salilla kahdesti viikossa, lisäksi yksi jooga. Joka päivä on siis urheilua.
Keski-ikäisenä ei liikunta vaikuta mitenkään painoon. Syön 1800-2200kcal päivä. Olen kokeillut että alan laihtua vasta kun nettosaanti on 1200-1300 päivässä ja tuolla määrällä ei kukaan jaksa urheilla.
Olen siis mieluummin urheileva ylipainoinen kuin laiha ja urheilematon. Mulle ei ulkonäöllä ole väliä, vain terveydellä/kunnolla/voimalla on.-Liikunta ei vaikuta painoon suoraan, vaan polttaa kaloreita tietyn määrän, joka on mahdollista laskea netin laskureilla
-2200kcal on miehellekin ihan kunnioitettava määrä kaloreita
-300kcal vaje riittää laihtumiseen, mutta tietenkään et huomaa sitä puntarilla yhtä nopeasti kuin huomaisit näännyttämisdieetillä; laadukas laihtuminen vie aikaa ja vaatii uusien tapojen opettelua
-urheilu nostaa kaloritarvetta yllättävän vähän
-painoa pudottavan tulee oppia erottamaan mielihalut oikeasta nälästä ja myös ruuan koostumuksella on valtava merkitys; pieni määrä energiatiheää ruokaa täyttää vatsaa vähän ja nälkä tulee nopeammin, vaikka on saanut jo paljon kaloreita
-juokseminen ei ole lihavalle paras mahdollinen liikuntamuoto
-monella ylipainoisella ihmisellä tapahtuu syömistä 'varastoon' esim.liikuntaa varten. Tällöin ihminen ei ole oppinut luottamaan oman kehonsa kantokykyyn, vaan syö liikaa, koska on ennenkin tehnyt niin eikä usko pärjäävänsä vähemmällä. Oikeasti tämä ihminen on usein vahvempi kuin kuvittelee ja tottuisi nopeasti vähempään syömiseen ja kaloreihin.
Ihan hyvää asiaa, mutta tätä ihmettelen: "juokseminen ei ole lihavalle paras mahdollinen liikuntamuoto".
Mulle ei mikään muu laihdutuskeino koskaan tepsinyt kuin juokseminen. En edes usko, että teho perustui kulutukseen vaan mielestäni ennemminkin keskivartalon pienten syvien lihasten aktivoimiseen ja sitä kautta ns jälkipolttoon.
Kehoja on erilaisia, laihduttaminen on vaikeaa kun kerran on päässyt lihomaan. Siksi vanhempien pitäisi erityisesti auttaa lapsia ja nuoria pitämään liikapainon poissa!
Istumatyötä tekevällä keski-ikäisellä saattaa jo puolestaan peruskulutus olla niin matala, että ilman vapaa-ajan aktiivisuutta jäisi syömiset todella pieneen määrään, jolla on jo vaikea täyttää eri ravintoaineiden tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Suora lainaus jutusta: Miisa Asikaiselle on sanottu, että hänen pitäisi olla kumppanin etsinnässä vähemmän nirso ja tyytyä helpommin. ”Minusta se on ikävästi sanottu. Totta kai haluaisin löytää sellaisen kumppanin, joka on juuri minulle sopiva.”
Jos muut eivät tunne vetoa lihavaan ihmiseen, heidän pitäisi ilmeisesti kuitenkin olla vähemmän nirsoja? Tämä ristiriitä juuri ihmetyttää. Miisa haluaa itselleen sopivan kumppanin. Ja niin pitääkin. Mutta niin haluavat muutkin. Jos ei pidä lihavaa haluttavana, niin vaikea on romanttista suhdetta lähteä rakentamaan.
Eihän hän kuitenkaan kai vaatinut ketään tyytymään itseensä. Lienee ihan inhimillinen toive, että löytyisi sellainen itseäkin miellyttävä ihminen, joka kiinnostuisi ylipainosta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutussa oli kyllä yksi hyvä pointti, joka mainittiin siinä kerran. Se on se, ainakin haastateltavan mukaan, että jos deittailijat ohittaisivat painoasian alussa ja suostuisivat tapaamiseen, ylipaino ei olisi enää kokonaispaketissa niin merkittävä asia ja suhde voisi siitä kehittyä.Näin varmaan voisikin olla. Tätä kysymystä voisi pohtia pidempään, mutta se on ehkä toisen lehtijutun aihe.
Minun tulkintani on se, että kaikki sellaiset merkit, jotka viittaavaat vanhan ihmisen olemukseen, ovat nuoressa ihmisessä ns. puutteita. Keskivartalolihavuus on yksi tällainen asia. (Joskus 100 vuotta sitten se olisi ollut hauraus ja laihuus, mikä nykyään on enemmän jo laitoshoitoon joutuneiden vanhusten piirre) Sitten jos asiaa ajattelee pidemmälle perheenperustamisen näkökulmasta, ylipainoon liittyvät riskit ikään kuin leviävät. En tiedä, ajattelevatko miehet näin, mutta mulla herää sellaisia ajatuksia kuin "saako lapsia", "onko riskiraskaus", "lihooko vielä lisää", "miten lihavuus vaikuttaa lapsen perimään", "mistä tuo johtuu" jne. Ei näitä asioita tarvitse edes pohtimalla pohtia, vaan jos on kerran asiaa miettinyt, niin aivan samoin kuin ennakkoluulot yleensä, ne pamahtavat alitajuntaan sekunnissa.
Kommentoin tuota lihavoitua osuutta. Itse en usko tähän. Jos tietää, ettei voi viehättyä ylipainoisesta, niin sitten se on niin, eikä sitä mikään tapaaminen muuta. Suurimmalla osalla kuitenkin seksuaalinen haluttavuus on merkittävä asia suhteessa, eikä riitä vain se, että toinen on mukava ihminen. Niistä ihanista ihmisistä, jotka eivät viehätä seksuaalisesti, voi toki saada hyviä ystäviä - mutta vain harvalle taitaisi riittää kaveruus parisuhteen perustaksi.
Jaa. No minäpä tapasin mieheni työn ohessa ja ulkonäön perusteella en kiinnittänyt häneen mitään huomiota, koska muutama juttu oli "ei-minun-tyyppinen" kategoriaan meneviä ulkonäköpiirteitä. Rakastuin kuitenkin hänen kultaiseen luonteeseensa ja älyyn, joten onneksi tuli vastaan töissä eikä jossain tinderissä.
Vierailija kirjoitti:
Kerrottiinko jutussa tämän naisen omia mieltymyksiä treffikumppanista? Oliko ulkonäkötoiveita tms. vai oliko hän itse avoimin mielin liikkeellä? En pääse lukemaan.
Kuvatekstissä luki, että naista pidetään nirsona ja hänen pitäisi tinkiä vaatimuksistaan. Jotenkin veikkailisin, että hän haluaa normaalipainoisen miehen. En nimittäin usko, että lihavalla naisella olisi vaikeuksia löytää lihavaa miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen tykkää mistä tykkää. Vaikka olisi kiva tyyppi, niin ei se tarkoita, että deitiksi tai puolisoksi haluaa sen. Ja ulkonäöllä on väliä, lihavuus on myös este monelle tekemiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutussa mainittu Always-mainoksen nainen on lihava, ei normaalipainoinen, kuten haastateltava väittää.
Hmm. riippuu miten määritellään normaalipaino. Yhä harvempi länsimainen mahtuu BMI mitattavan normaalipainon rajoihin, yleisin naisen vaatekoko on meillä 42-44. Tummaihoisista osalle BMI mukainen normaalipaino on todella vaikea saavutettava, johtuen ymmärtääkseni heidän erilaisesta hormonitoiminnastaan ja sitä myötä sokeriaineenvaihdunnasta (länsimaisen ruokavalion sisältämä sokeri aiheuttaa heille muita useammin mm diabetesta tai metabolisen oireyhtymän). Mielestäni mainoksen nainen on aika lailla tämän päivän normaalivartaloinen.
Ja hoikat, älkää riehaantuko! En väittänyt, että hän on jollain lailla vartalonmallinsa puolesta viehättävämpi kuin te, rauhoittukaa!
Se että yhä suurempi osa ihmsistä on nykyään lihavia, ei tee heistä normaalivartaloisia. Hyvänen aika sentään. He ovat edelleen lihavia. Lihavuus on yleistynyt, mutta ei se tarkoita että normaalipainon raja nousee samalla. Samalla tavalla, jos jokin sairaus yleistyy, ei se tarkoita että jatkossa kyseisen sairauden saaneita pidettäisiin terveinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että moni pitää esim. sporttisesta kehosta. Se on ok, tottakai saa olla mieltymyksiä. Mutta se on mielestäni outoa, että lihavia pidetään yleensä aina laiskoina. Itsellä on kaveripiirissä muutama ylipainoinen henkilö ja he ovat kaikkein aktiivisempia: hyötyliikunnassa ja yleisesti harrastuksissa. Saan aina halutessani lenkkiseuraa. Ei tietenkään voi yleistää tämänkään perusteella, mutta laiskuus-oletus on outoa.
Mä olen ylipainoinen ja todella paljon treenaava. Juoksen 5x7 km ja käyn salilla kahdesti viikossa, lisäksi yksi jooga. Joka päivä on siis urheilua.
Keski-ikäisenä ei liikunta vaikuta mitenkään painoon. Syön 1800-2200kcal päivä. Olen kokeillut että alan laihtua vasta kun nettosaanti on 1200-1300 päivässä ja tuolla määrällä ei kukaan jaksa urheilla.
Olen siis mieluummin urheileva ylipainoinen kuin laiha ja urheilematon. Mulle ei ulkonäöllä ole väliä, vain terveydellä/kunnolla/voimalla on.-painoa pudottavan tulee oppia erottamaan mielihalut oikeasta nälästä ja myös ruuan koostumuksella on valtava merkitys; pieni määrä energiatiheää ruokaa täyttää vatsaa vähän ja nälkä tulee nopeammin, vaikka on saanut jo paljon kaloreita
Tästä olen hieman eri mieltä oman kokemukseni perusteella. Jos se pieni määrä energiatiheää ruokaa koostuu lähinnä proteiinista ja rasvasta niin kyllä se paljon paremmin pitää nälkää kuin isompi määrä matalakalorista hiilaripitoista ruokaa. Lisäksi tuolla kaavalla mahalaukku kutistuu joten jatkossa kylläisyys tulee entistä nopeammin.
Vierailija kirjoitti:
Suora lainaus jutusta: Miisa Asikaiselle on sanottu, että hänen pitäisi olla kumppanin etsinnässä vähemmän nirso ja tyytyä helpommin. ”Minusta se on ikävästi sanottu. Totta kai haluaisin löytää sellaisen kumppanin, joka on juuri minulle sopiva.”
Jos muut eivät tunne vetoa lihavaan ihmiseen, heidän pitäisi ilmeisesti kuitenkin olla vähemmän nirsoja? Tämä ristiriitä juuri ihmetyttää. Miisa haluaa itselleen sopivan kumppanin. Ja niin pitääkin. Mutta niin haluavat muutkin. Jos ei pidä lihavaa haluttavana, niin vaikea on romanttista suhdetta lähteä rakentamaan.
Ai niinkö hän sanoi? Että muiden pitää olla vähemmän nirsoja? Minusta hän ihmetteli miksi hänen pitäisi tyytyä epäsopivaan kumppaniin. Turhaan siis annoit itsesi syyllistyä -sinua ei syyttänyt tässä nyt kukaan siitä, ettei Miisalle ole löytynyt kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko joku kopioida artikkelin tekstiä tähän? ei tosiaan pääse lukemaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutussa mainittu Always-mainoksen nainen on lihava, ei normaalipainoinen, kuten haastateltava väittää.
Hmm. riippuu miten määritellään normaalipaino. Yhä harvempi länsimainen mahtuu BMI mitattavan normaalipainon rajoihin, yleisin naisen vaatekoko on meillä 42-44. Tummaihoisista osalle BMI mukainen normaalipaino on todella vaikea saavutettava, johtuen ymmärtääkseni heidän erilaisesta hormonitoiminnastaan ja sitä myötä sokeriaineenvaihdunnasta (länsimaisen ruokavalion sisältämä sokeri aiheuttaa heille muita useammin mm diabetesta tai metabolisen oireyhtymän). Mielestäni mainoksen nainen on aika lailla tämän päivän normaalivartaloinen.
Ja hoikat, älkää riehaantuko! En väittänyt, että hän on jollain lailla vartalonmallinsa puolesta viehättävämpi kuin te, rauhoittukaa!
Se että yhä suurempi osa ihmsistä on nykyään lihavia, ei tee heistä normaalivartaloisia. Hyvänen aika sentään. He ovat edelleen lihavia. Lihavuus on yleistynyt, mutta ei se tarkoita että normaalipainon raja nousee samalla. Samalla tavalla, jos jokin sairaus yleistyy, ei se tarkoita että jatkossa kyseisen sairauden saaneita pidettäisiin terveinä.
No, itse lihavuutta tutkivat lääkäritkin (mm Rissanen) kertovat BMI luvun istuvan huonosti nykyaikana normaalipainon määrityksessä, jotta...
Jeps, muiden pitäisi antaa anteeksi lihavuus ja olla vähemmän nirsoja. No, ei tarvitse, jos on sitä mieltä että lihavuus häiritsee eikä kiinnosta läskit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suora lainaus jutusta: Miisa Asikaiselle on sanottu, että hänen pitäisi olla kumppanin etsinnässä vähemmän nirso ja tyytyä helpommin. ”Minusta se on ikävästi sanottu. Totta kai haluaisin löytää sellaisen kumppanin, joka on juuri minulle sopiva.”
Jos muut eivät tunne vetoa lihavaan ihmiseen, heidän pitäisi ilmeisesti kuitenkin olla vähemmän nirsoja? Tämä ristiriitä juuri ihmetyttää. Miisa haluaa itselleen sopivan kumppanin. Ja niin pitääkin. Mutta niin haluavat muutkin. Jos ei pidä lihavaa haluttavana, niin vaikea on romanttista suhdetta lähteä rakentamaan.
Eihän hän kuitenkaan kai vaatinut ketään tyytymään itseensä. Lienee ihan inhimillinen toive, että löytyisi sellainen itseäkin miellyttävä ihminen, joka kiinnostuisi ylipainosta huolimatta.
Mutta jos ei löydy, se ei tarkoita sitä että häntä syrjittäisiin. Se on se pointti. Monet ihmiset eivät lähde treffeille lihavan kanssa, koska eivät tunne viehätystä lihavaan ihmiseen. Miisan mukaan heidän pitäisi silti treffata lihavia. Kyllähän silloin kumppani joutuu "tyytymään", kun ei tunne vetoa häneen.
Vierailija kirjoitti:
Olen liikuntaa harrastava lihava, ulkonäköä minulla on esim. hyvät kasvot ja hiukset. Vasta kun yritin seurustella sellaisen sohvaperunalihavan kanssa aloin ymmärtämään miksi monet karttavat meitä lihavia. Oli tylsää kun hän ei jaksanut tehdä mitään eikä tietenkään seksikään onnistunut. Itse olen kuitenkin aktiivinen silläkin saralla.
Tämähän se on. Sen lisäksi, ettei liika läski ole esteettisesti kovin hyvännäköistä, tuon Hesarin artikkelin paksuisen emännän kohdalla miettii myös
- mitä tällaisen ihmisen kanssa voi harrastaa? Jaksaako esimerkiksi ihan tavallista kaupungilla kävelemistä?
- onnistuuko matkustelu vai jääkö ulkomaanreissu kokematta, koska toinen ei mahdu lentokoneen penkkiin?
- puhkeaako ensin diabetes vai aortta?
- mitä ongelmia tuolla ylipainolla oikeasti piilotellaan? Rehellisesti: ei kukaan halua olla tuon kokoinen. Jos olisi olemassa ihmepilleri, jonka syömällä laihtuisi normaalikokoiseksi, jokainen ylipainoinen ottaisi sellaisen. Omien elämänhallintaongelmien käsittely epäterveellä ruokasuhteella on itseään ruokkiva noidankehä.
Voi parkaa, oman itsensä uhri.
-Liikunta ei vaikuta painoon suoraan, vaan polttaa kaloreita tietyn määrän, joka on mahdollista laskea netin laskureilla
-2200kcal on miehellekin ihan kunnioitettava määrä kaloreita
-300kcal vaje riittää laihtumiseen, mutta tietenkään et huomaa sitä puntarilla yhtä nopeasti kuin huomaisit näännyttämisdieetillä; laadukas laihtuminen vie aikaa ja vaatii uusien tapojen opettelua
-urheilu nostaa kaloritarvetta yllättävän vähän
-painoa pudottavan tulee oppia erottamaan mielihalut oikeasta nälästä ja myös ruuan koostumuksella on valtava merkitys; pieni määrä energiatiheää ruokaa täyttää vatsaa vähän ja nälkä tulee nopeammin, vaikka on saanut jo paljon kaloreita
-juokseminen ei ole lihavalle paras mahdollinen liikuntamuoto
-monella ylipainoisella ihmisellä tapahtuu syömistä 'varastoon' esim.liikuntaa varten. Tällöin ihminen ei ole oppinut luottamaan oman kehonsa kantokykyyn, vaan syö liikaa, koska on ennenkin tehnyt niin eikä usko pärjäävänsä vähemmällä. Oikeasti tämä ihminen on usein vahvempi kuin kuvittelee ja tottuisi nopeasti vähempään syömiseen ja kaloreihin.