HS: Liian iso treffeille

Ripsa Papunen-koskinen aina kehuu lehdissä terveydestään ja näyttä rupsahtaneelta luumulta. Siinä teille faktoja!

Mun ystävä on alle 165 cm, kananmunan muotoinen mies, pälvikaljun kera.

Vientiä puhdas 0. Missään nettisovelluksessa ei saanut yhtään yhteydenottoja.

Lähti Thaimaahan, on nyt naimisissa, 3 lasta.

Mitä tämä nainen odottaa ?

Ulkonäkö on se, mihin ekana kiinnitetään huomiota. Jos se on tätä luokkaa, on turha odottaa oven taakse pitkää jonoa. Ei siihen Hesari auta.

Ajattelin ensin, että kyseessä oli 30-senttiset suomalaiset meisselit. Sitten tajusinkin, että pulskathan ovat aiva ihania ihmisiä!

Toki pian joku Jani Husi -älykkö tulee kertomaan muuta näkemystä, vajavaisella älyllään.

Minusta on mielenkiintoista miettiä aina oikeastaan normaalipainoisena olleena sitä, miten ylipainoisista on tullut ylipainoisia. Ei kaikilla vaan voi olla joku sairaus taustalla. Kyllä itselläkin paino välillä meinaa nousta, mutta sitten vähennän epäterveellistä syömistä ja painonnousu pysähtyy... miksei kaikki tee tai yritä tehdä niin?

Vierailija kirjoitti:

Minusta on mielenkiintoista miettiä aina oikeastaan normaalipainoisena olleena sitä, miten ylipainoisista on tullut ylipainoisia. Ei kaikilla vaan voi olla joku sairaus taustalla. Kyllä itselläkin paino välillä meinaa nousta, mutta sitten vähennän epäterveellistä syömistä ja painonnousu pysähtyy... miksei kaikki tee tai yritä tehdä niin?

Pointtihan on se, että tässä maassa elää aivan onnettomia urheilijoita, joiden päivä koostuu läskeille vittuilemisesta. Itehän ovat surkeita jopa fitness-kisoissa, joihin osallistuu max kaksi, vähä sama ku koiranäyttelyihin.

Vierailija kirjoitti:

Ei minustakaan voi laskea syrjinnäksi, ettei tykkää kaikenlaisista ihmisistä seksuaalisessa mielessä.

Makumieltymyksistä kyse, ei syrjintää.

Samaa mieltä. Luin vain otsikon, kun juttu oli maksumuurin takana ja jo siitä tuli vaikutelma, että on loukkaannuttu siitä, etteivät kaikki ihmiset pidä.

Niinhän se vaan elämässä on, kaikki eivät pidä. Joko eivät pidä persoonasta tai ulkomuodosta ja se pitää vaan hyväksyä.

Olisi aika kamalaa, jos pitäisi esim. treffailla ihmisiä, joista ei kiinnostu fyysisesti. Eihän sellaista voi vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on mielenkiintoista miettiä aina oikeastaan normaalipainoisena olleena sitä, miten ylipainoisista on tullut ylipainoisia. Ei kaikilla vaan voi olla joku sairaus taustalla. Kyllä itselläkin paino välillä meinaa nousta, mutta sitten vähennän epäterveellistä syömistä ja painonnousu pysähtyy... miksei kaikki tee tai yritä tehdä niin?

Minä lihoin n. 30 kg välillä. Se johtui siitä, että tein paljon töitä ja söin isoja annoksia tavallista ruokaa. En välitä pullasta enkä juuri karkista, mutta jotain nuudeleita ja leipää tai juustoa pystyn syömään isoja määriä. Töitä, ruokaa, stressiä, ei liikuntaa vaan töitä, istumista, huonosti unta ja sitä pari vuotta niin siinäpä sitten havahdut siihen, että vaaka näyttää 9:llä alkavaa numeroa.

Valitettavasti laihtuminen on ärsyttävän hidasta, mutta onnistuu sekin.

Moni myös lihoo henkisestä stressistä. Todella moni työkaveri on lihonut samalla tavalla, kun työ imaisee nieluunsa eikä enää näe että elämässä on muutakin.

Tosi hienoa, että sinä osaat havahtua ajoissa. Huomaa kuitenkin, ettei lihomiseen tarvita "epäterveellistä ruokaa", riittää vain että syödään paljon. Tai syödään vähän enemmän pitkän ajan kuluessa.

Joillain lihomisen tekee lääkitys (esim. masennus) ja monella alkoholi. Jälkimmäinen on useilla ns. köyhän miehen masennuslääke - ja huono sellainen.

Liian lyhyt treffeille:

https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/af415b0a-6a06-4d08-b917-ae79e2…

Mosa kertoo diabeteksestä instassa ja muista sairauksista. Ei lihavuus ole vaivatonta

Suomalainen mies on keskimäärin 180 senttimetriä pitkä, somevaikuttaja Mikael Sundberg vain 165 senttiä. Nuorempana se aiheutti hänessä katkeruutta ja häpeää,

Vierailija kirjoitti:

Mosa kertoo diabeteksestä instassa ja muista sairauksista. Ei lihavuus ole vaivatonta

Jos katsoit instaa oikeasti, niin hänellä on tyypin 1 diabetes, joka ei ole elintasosairaus.

Hoitotasapaino on jokaisella yksilöllinen eikä varmasti ainakaan helpota laihtumista.

Diabeetikoille paino on oikeasti vaarallista

Vierailija kirjoitti:

Diabeetikoille paino on oikeasti vaarallista

Jos asiallisesti puhutaan, niin tämähän on totta. Minkä takia ihmisille pitää ilkeillä? Sulle ei tarvi, mutta muutama palikka täällä kerjää sitä, kuvittelevat olevansa selkäkarvojensa kanssa maailman kovimpia jätkiä. Eikös se ois parasta, että pidetään kaikki mukana, tietysti tyhmemmille on vähän vaikeaa tämmöinen ajattelu.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on mielenkiintoista miettiä aina oikeastaan normaalipainoisena olleena sitä, miten ylipainoisista on tullut ylipainoisia. Ei kaikilla vaan voi olla joku sairaus taustalla. Kyllä itselläkin paino välillä meinaa nousta, mutta sitten vähennän epäterveellistä syömistä ja painonnousu pysähtyy... miksei kaikki tee tai yritä tehdä niin?

Ansaitsisit kyllä Nobelin palkinnon. Olet yksin, ihan maalaisjärjellä ratkaissut ongelman, jota lääketieteessä on tutkittu vuosikymmeniä ja tutkitaan edelleen. Valtavat kansantaloudelliset säästöt tulossa, kun vain julkaiset tuon ohjeen! Turhaan itsekin opiskelin ravitsemustieteitä, kylläisyyshormoneita, syömisen psykologiaa ym., kun kaikki riittävä tieto olisi kiteytynyt tuohon ohjeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yksi harrastuksistani on vaellus ja toivon löytäväni seuraa joka jaksaa matkassa viikonkin reissun tiettömässä kairassa niin syyllistynkö syrjintään kun pelkän kuvan perusteella uskon ettei Miisasta ole siihen?

Kyllä syyllistyt. Lihava ihminen voi olla liikunnallinen. Ei suurin osa varmaan ole, mutta ennakkoluulojen varassa ei kannata mennä, koska voit kysyäkin.

Sitä paitsi itse en lähtisi, koska minulla on kroonista kipua. Yksi ystävä vihaa luontomeininkejä, toinen on yh-äiti ja kolmas lähtee mielummin kaupunkilomalle.

Aina kannattaa kysyä eikä olettaa mitään.

Eikä syyllisty. Liikunnallinen voi olla, mutta mitä se liikunnallisuus käytännössä tarkoittaa on eri asia. Koska meillä ei valitettavasti ole ikuista elämää, meidän on rajattava potenttiaalisia kumppaneita joidenkin kriteerien perusteella ja kas, liikunnalliset ihmiset ovat yleensä solakampia kuin ei liikunnalliset. Saa yleistää, ei siitä tarvitse huonoa omaatuntoa kantaa, jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee, nuo ovat omia henkilökohtaisia asioita, eikä niihin voi ketään puuttua, vaikka mieli tekisikin. Sivusta

Siis tunnetko lihavia? Seuraatko somessa?

Se voi tarkoittaa ihan samaa kuin muillakin, mieluisen liikunnan harrastamista, ties mitä.

Tiedän todella isoja, jotka harrastavat kaikkea painonnostosta perusuimiseen ja vaellukseen.

Ei lihava yhtäkkiä laihdu vaikka harrastaisi 10 tuntia liikuntaa viikossa.

Itse tiedän mistä puhun, koska olen merkittävän lihavuuden puolella (179 cm ja 110 kg), mutta en ole omenavartaloinen, joten lajit kyllä onnistuu ilman ongelmia.

Totta kai tiedän isovatsaisia omenanaisia, joiden BMI on +35 ja esim. pilates ei onnistu sellasenaan, mutta he harrastavat sitten jotain muuta.

Lihaviakin on erilaisia, kannattaa joskus jutella aiheesta heidän kanssa ja oppia, mitä se liikunnallisuus heille on.

Tunnen lihavia, en käytä aikaani somessa, ennemmin teen jotain muuta. Harrastavat vähän ja syövät enemmän, siksi kai ovatkin lihavia. Minä en vain tuhlaa aikaani sellaiseen missä on suurempi todennäköisyys että se aika menee hukkaan. Siihen minulla on kyllä täysi oikeus ja mielestäni sellainen on myös järkevää. Kuinkas monta prosenttia lihavista harrastaa liikuntaa esim + 4 tuntia/ viikko? En ole kieltänyt etteikö lihava voisi harrastaa liikuntaa, mutta se on epätodennäköisempää. Todennäköistä on, että lihava ei harrasta liikuntaa, hänellä on huono kunto ja epäterveelliset elämäntavat.

Ei mene kauaa siihen, että kysyt ihmisen harrastuksia, älä jaksa yleistää.

Todella moni ihan normaalipainoinen ei harrasta liikuntaa ja ei syö terveellisesti.

Miten heidät otat pois joukosta?

Kyllä yllättävän moni lihava sitä liikuntaa kuule harrastaa, olen itse lihava nainen, tunnen monia lihavia naisia ja seuraan sellaisia somessa, joita en tunne.

Sinä taas et tunne ketään ja teet vaan olettamuksia ihmisten elintavoista kropan koon perusteella lapsellisesti.

Kai sä tiedät, että vain 1/5 suomalaisesta syö tarpeeksi kasviksia päivässä?

Suurin osa saa liikaa suolaa ja liian vähän kuitua.

Liikunnan suhteen tilanne ei myöskään ole mairitteleva:

"FinTerveys 2017 -tutkimuksen mukaan noin kolmannes eli 39 % suomalaisista yli 18-vuotiaista miehistä ja 34 % naisista liikkui terveysliikuntasuositusten mukaisesti, eli harrasti sekä kestävyysliikuntaa että lihaskuntoa ylläpitävää liikuntaa suositusten mukaisen määrän."

Nyt ihan rohkeasti juttelet niille isoille naisillw, KOKO EI KERRO MITÄÄN SEN HETKISISTÄ ELINTAVOISTA.

Jos henkilö liikkuu todella paljon, mutta silti on reilusti ylipainoinen niin kyllä se elintavoista kertoo sen verran että ruoka syödään aivan hemmetisti ja tai se on todella energiatiheää. Ei se sellainen massa kun muuten päällä pysy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että moni pitää esim. sporttisesta kehosta. Se on ok, tottakai saa olla mieltymyksiä. Mutta se on mielestäni outoa, että lihavia pidetään yleensä aina laiskoina. Itsellä on kaveripiirissä muutama ylipainoinen henkilö ja he ovat kaikkein aktiivisempia: hyötyliikunnassa ja yleisesti harrastuksissa. Saan aina halutessani lenkkiseuraa. Ei tietenkään voi yleistää tämänkään perusteella, mutta laiskuus-oletus on outoa.

Mä olen ylipainoinen ja todella paljon treenaava. Juoksen 5x7 km ja käyn salilla kahdesti viikossa, lisäksi yksi jooga. Joka päivä on siis urheilua.

Keski-ikäisenä ei liikunta vaikuta mitenkään painoon. Syön 1800-2200kcal päivä. Olen kokeillut että alan laihtua vasta kun nettosaanti on 1200-1300 päivässä ja tuolla määrällä ei kukaan jaksa urheilla.

Olen siis mieluummin urheileva ylipainoinen kuin laiha ja urheilematon. Mulle ei ulkonäöllä ole väliä, vain terveydellä/kunnolla/voimalla on.

No pistäs ne mitat ja katsotaan kuinka iso oikein olet. Enkä nyt siis tarkoita kiloja, koska ne saattavat hämätä yllättävän paljon.

Olen keski-ikäinen nainen, laihduttelin ja olen nyt painoindeksillä 23. Joka pvä kuntopyöräilyä, kävelyä, pientä jumppaa yms. Lihakset on kasvaneet, kunto noussut. Syön proteiinia ja nälkää pitäviä hiilihydraatteja, vähän sokeria. Se onnistuu mutta nälkää on välillä siedettävä ja ruoka-annoksia pienennettävä. Ihmiset jakaa väärää tietoa kun itsekuri ei pidä..

Juuri niin, on vaan opittava ettei kotona kannata aina olla ruoka-aikaan, ulkona ei kannata syödä ja kun siellä silloin kotona on, niin syö sen määrän joka ei lihota ja antaa tarpeeksi ravintoa ja vitamiineja.

Monelle tekee vaan pahaa luopua kaikesta herkusta ja niistä luopuminen tuntuu näännyttämiseltä tai kärsimykseltä. Me itse opetimme itsellemme, että kaiken pitää olla hyvän makuista ja kaikkea pitää maistaa.

Meistä on itsestään selvää, että juomissa on sokeria ja kaloreita. Että jälkiruoka , välipala ja naposteltavat kuuluvat onnellisen elämään. Ilman sitä elämä on kärsimystä. Kuinka alkoholi kuului illanviettoon, kuinka kahvin kanssa on syötävä jotain ja kuinka treenin jälkeen on tankattava.

Monelle se vaatimaton vähän mauttomamp, mutta vähäkalorisempi ruokavalio on mahdottomuus. Koska elämän kuuluu olla nauttimista, vaikka sitten lihomisen hinnalla.

Ruokamieltymykset opitaan lapsena noin kuuteen ikävuoteen mennessä. Pidin tiukasti huolta lasteni ravitsemuksesta, kun he olivat kasvuiässä. Esimerkiksi muroja meillä ei syöty. Joskus alakoulussa poika oli terveystarkastuksessa valittanut, ettei äiti anna ruokaa tai jotakin vastaavaa. Minut kutsuttiin mukaan keskusteluun ja poika sitten avautui, ettei äiti anna ostaa suklaamuroja. Oli siinä terkkarilla naurussa pitelemistä, kun selitti pojalle, että äiti on kyllä ihan oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on mielenkiintoista miettiä aina oikeastaan normaalipainoisena olleena sitä, miten ylipainoisista on tullut ylipainoisia. Ei kaikilla vaan voi olla joku sairaus taustalla. Kyllä itselläkin paino välillä meinaa nousta, mutta sitten vähennän epäterveellistä syömistä ja painonnousu pysähtyy... miksei kaikki tee tai yritä tehdä niin?

Samaa olen pohtinut. Itse olen aina ollut normaalipainon rajoissa. Yleensä puhutaan, että on ”luonnostaan hoikkia”, joilta tämä ei vaadi mitään ponnisteluja: he pysyvät painossaan vaikka söisivät mitä. Minulla kuitenkin vähentynyt hyötyliikunta alkoi heti vaikuttaa painoon. Paino nousi loivasti, alle kilon kuukaudessa, mutta lopulta keväällä painoindeksini oli jo yli 24.

En ihan käytännön syistä halua muuttua ylipainoiseksi. Jo tuossa painossa vanhat vaatteet alkoivat puristaa ja liikkuminen oli raskaampaa. Siksi keväällä aloin tarkkailla elintapojani, lisäsin liikuntaa ja pitäydyin kohtuullisissa annosko’oissa. Tällä hetkellä painoindeksini on taas 22.

Lihavuustutkija Mustajoki nosti joskus haastattelussa esiin tutkimuksen, jonka mukaan muistaakseni collegen alottaneista opiskelijoista vähemmän lihoivat ne, jotka omistivat vaa’an. Samoin suomalaisia normaalipainoisia keski-ikäisiä yhdisti se, että he kävivät säännöllisesti vaa’alla. Havaintojeni mukaan vaa’an demonisointi taas yhdistää näitä bodypositivity-vaikuttajia. On vaakakapinaa ja yksi tätäkin uutista jakanut ja kommentoinut somettaja on julistanut, kuinka ei käy vaa’alla, ei tiedä paljonko painaa eikä esimerkiksi seuraa kävelyidensä pituutta. Omien sanojensa mukaan he lihavuudesta huolimatta ovat aktiivisia ja syövät terveellisesti. Satunnaisena seuraajana kuitenkin pistää silmään, kuinka osa näistä naisista on aina viime näkemän jälkeen lihonut.

Omasta mielestäni vaaka kannattaisi päästää pannasta ja reagoida tarvittaessa jo pienehköihin muutoksiin painossa. Tuntuu, että yleensä unohdetaan se, että vaikka esim 4 kilon painonnousu on vielä aika pientä ja harmitonta, johtaa kuitenkin +4kg vuodessa elintavat siihen, että 3 vuoden päästä painoa on jo 12 kg enemmän ja 5 vuoden päästä 20 kg. Pienikin muutos osoittaa, että energiansaanti on ollut liian suurta ja jos tilanteeseen ei puutu, painoa kertyy jatkuvasti lisää ja lisää. Vaikka muutaman kilon painonnousu on pieni ja melko yhdentekevä, on se suuntana todella huono eikä yleensä jää siihen, jos ei tarkasta elintapojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä tämä! Samaan aikaan vallataan katuja sateenkaarilippuja liehutellen, ja media, yritykset ja koko yhteiskunta rummuttavat tätä nykyajan riemuviestiä: Jokainen saa olla sellainen kuin on ja jokainen saa ihastua ja rakastua ihan kehen haluaa, eikä siitä saa tuomita!

Mutta nyt sitten lehti onkin sitä mieltä, että onkin lähestulkoon paha ihminen, jos seuraa omia mieltymyksiään ja viehättyy enemmän laihoista ihmisistä kuin lihavista.

Ja yleisemminkin voisi kysyä, eikö sateenkaarilipun mikään väri edusta perinteistä heteromiestä- ja naista?

Heteroilla on niin vaikeeta nykyisin :’(

On hirveää, kun osa on homoja ja osa lihavia, ja jotkut jopa trans :,((((

Missä heteroiden lippu???

Intersektionaalisen feminismin uhrihierarkiassa alimpana ON se valkoinen hetero mies. Sen jälkeen valkoinen hetero nainen.

Tuolle vaan ei voi mitään. Heidän pitää vaan olla hiljaa ja kuunnella, mitä ylempänä uhrihierarkiassa olevialla on sanottavaa. He eivät saa edes kommentoida niitä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että moni pitää esim. sporttisesta kehosta. Se on ok, tottakai saa olla mieltymyksiä. Mutta se on mielestäni outoa, että lihavia pidetään yleensä aina laiskoina. Itsellä on kaveripiirissä muutama ylipainoinen henkilö ja he ovat kaikkein aktiivisempia: hyötyliikunnassa ja yleisesti harrastuksissa. Saan aina halutessani lenkkiseuraa. Ei tietenkään voi yleistää tämänkään perusteella, mutta laiskuus-oletus on outoa.

Mä olen ylipainoinen ja todella paljon treenaava. Juoksen 5x7 km ja käyn salilla kahdesti viikossa, lisäksi yksi jooga. Joka päivä on siis urheilua.

Keski-ikäisenä ei liikunta vaikuta mitenkään painoon. Syön 1800-2200kcal päivä. Olen kokeillut että alan laihtua vasta kun nettosaanti on 1200-1300 päivässä ja tuolla määrällä ei kukaan jaksa urheilla.

Olen siis mieluummin urheileva ylipainoinen kuin laiha ja urheilematon. Mulle ei ulkonäöllä ole väliä, vain terveydellä/kunnolla/voimalla on.

Taas näitä, jotka omien juttujensa perusteella kumoavat kaikki fysiikan ja energiat lait. Sinä et osaa laskea kulutustasi etkä kaloreitasi. Keskipituisen, keski-ikäisen jopa hoikanpuoleisen pelkkä koomakulutus on helposti yli tuon 1300 kcal. Ylipainoisella kuluu vielä enemmän kaloreita, myös liikkuessa.  

Koomakulutus on siis se, mitä tarvitaan ihan vain peruselintoimintojen ylläpitämiseen, ja mikä kuluu nukkuessa ja maatessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on mielenkiintoista miettiä aina oikeastaan normaalipainoisena olleena sitä, miten ylipainoisista on tullut ylipainoisia. Ei kaikilla vaan voi olla joku sairaus taustalla. Kyllä itselläkin paino välillä meinaa nousta, mutta sitten vähennän epäterveellistä syömistä ja painonnousu pysähtyy... miksei kaikki tee tai yritä tehdä niin?

Ansaitsisit kyllä Nobelin palkinnon. Olet yksin, ihan maalaisjärjellä ratkaissut ongelman, jota lääketieteessä on tutkittu vuosikymmeniä ja tutkitaan edelleen. Valtavat kansantaloudelliset säästöt tulossa, kun vain julkaiset tuon ohjeen! Turhaan itsekin opiskelin ravitsemustieteitä, kylläisyyshormoneita, syömisen psykologiaa ym., kun kaikki riittävä tieto olisi kiteytynyt tuohon ohjeeseen.

Keskitysleireillä ei ollut lihavia vankeja. Kukaan ei ollut isoluinen tai "ei vaan laihtunut" tai muuta. Vähentämällä päivittäistä energiamäärää (syömällä vähemmän kalorimielessä) kaikki laihtuvat.

Lopulta asia ON noin yksinkertainen.

Ei kukaan ole muuta väittänytkään. Mutta siihen on syynsä, miksi ihmiset syövät liikaa. Ja jos haluaisin ravitsemusohjeita, niin kyllä minä kysyisin niitä ihmiseltä, joka on alaa opiskellut ja lukenut mm. edellä mainitsemistani aiheista enkä maallikolta.