HS: Liian iso treffeille

Vierailija kirjoitti:

Ehkä jossain Helsingin wannabe-piireisttä voi olla tuollaista, mutta pohjoisemmassa ihan hyvin pääsee treffeille vaikkei näytäkään nälkiintyneeltä. 

Päinvastoin tuntuu, että pariskunnat on niitä tosi tavallisia ja kauneusihanteen mukaiset naiset vain kulkee keskenään laumana paheksumassa muita. 

Voi toki olla, ett sovellukset ei sitten ole se juttu tavata normaaleita ihmisiä?

Onhan niitä pyöreitä nuoria naisia parisuhteissa vaikka kuinka, mutta haastattelun henkilö näyttäisi olevan nk. sairaalloisen lihava eli paljon isompi kuin ”pyöreä”, ja silloin voi kyllä olla jo vaikeampi löytää treffiseuraa.

Sääli tietysti hänen kannaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Tänä tulee valitettavasti mieleen koronauutisoinnissa. Kun puhutaan nuorista perusterveistä. Ja koskee yleisemminkin terveyttä. Ehkä parisuhteen ja perheen haluaa ihmisen kanssa joka on suht hyvässä kunnossa.

Koronan osalta perusterveitä on kaikki, jotka ei ole syöpähoidoissa tai ei ole tehty elinsiirtoa.

rantapallo kirjoitti:

Niin, on tosi vaikeaa olla yhtä lyhyt kuin pyöreä.  Ilman vyötäröä ja pienirintaisena. 

Voi sanoa, että on ollut hyvä tuuri syntyä muutama vuosikymmen sitten, nimittäin vielä kasariaikaan onnistui tosi hyvin jopa meikäläiseltä miehen iskeminen ja tainnuttaminen baaritiskillä.  Kyllä olisi jäänyt suku jatkamatta ja perhe perustamatta, jos olisin kakskymppinen vuonna 2021

Samaa mieltä, silloin olin kylläkin tikkulaiha. Onneksi olen pullistunut vasta keski-iässä kaikenlaisten onnettomuuksien seurauksena.

Sairaalloisen lihava hän on ei pyöreä tai pulska…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä jossain Helsingin wannabe-piireisttä voi olla tuollaista, mutta pohjoisemmassa ihan hyvin pääsee treffeille vaikkei näytäkään nälkiintyneeltä. 

Päinvastoin tuntuu, että pariskunnat on niitä tosi tavallisia ja kauneusihanteen mukaiset naiset vain kulkee keskenään laumana paheksumassa muita. 

Voi toki olla, ett sovellukset ei sitten ole se juttu tavata normaaleita ihmisiä?

Ohis, mutta on todella rumaa puhua hoikista ihmisistä nälkiintyneinä. Olen itse lihava, enkä minäkään pidä läskittelystä, miksi siis pitää haukkua hoikkia?

Enhän mä puhu kenestäkään ihmisestä, vaan tyylistä miltä joittenkin mielestä kuuluu näyttää. 

Sorry nyt jos jotain hoikkaa loukkaa, mutta onhan tässä lähiaikoina ihmiset kertoneet miten ovat pysyneet "kunnossa" lähinnä vaan aliravittuina. Silloin ihminen on nälkiintynyt ja ei todellakaan terve hoikka. Itse oon 168 cm ja 51 kg ja mulle esim vinkkaillaan miten voisi reisiä ja peppua kaventaa ja vaatii vain itsekuria (eli nälkiinnyyttämistä). Mut kiitos ei, mun paksut reiteni kelpaa ihan hyvin perusihmisille vaikkei ne kuvissa näytäkään käsivarren ohuilta bambisääriltä :D

Voi olla että osuu mulle henkilökohtaiseen paikkaan, mut ite ajattelen, että vaikken löydä seuraa sovelluksista, ei se tarkoita että oon liian lihava, koska en oo, enkä myöskään nälkiintynyt, vaikka hoikka olenkin. Se (sovellukset seuran etsimiseen) ei vaan sovi mun tyylisille ihmiselle. Seura löytyi koiralenkiltä.

Kyllä minä menisin hänen kanssaan treffeille , mutta hänellä taitaa olla muitakin vaatimuksia, että mies saapuu  treffeille.

mies 40 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä jossain Helsingin wannabe-piireisttä voi olla tuollaista, mutta pohjoisemmassa ihan hyvin pääsee treffeille vaikkei näytäkään nälkiintyneeltä. 

Päinvastoin tuntuu, että pariskunnat on niitä tosi tavallisia ja kauneusihanteen mukaiset naiset vain kulkee keskenään laumana paheksumassa muita. 

Voi toki olla, ett sovellukset ei sitten ole se juttu tavata normaaleita ihmisiä?

Tämän viestin sisällöstä ja kirjoittajasta saa oikean kuvan kun lukee rivien välistä varsinaisen tekstin sijaan.

Lihavuus johtuu yleensä sairaudesta, joko henkisestä tai fyysisestä tai sitten vain hyvin laiskasta ja mukavuudehaluisesta elämästä. Mikään näistä ei sytytä. Lisäksi mahakkaan kanssa seksi hankalaa ja yleensä iän myötä ihmiset lihoo lisää.

Itseänikin ärsyttää, että puhutaan syrjinnästä, jos lihavalla ei riitä vientiä deittimarkkinoilla.

Olin ikävuodet 20-30 lihava, en himoläski, mutta 10 kilon ylipaino ei sulanut millään, vaikka treenasin ja paastosin. Kyllähän se risoi, kun taso ei riittänyt niihin miehiin joita halusin, mutta en koskaan, edes katkerimmilla hetkillä ajatellut, että miehet olisivat jotenkin syrjineet minua, vaan tiesin, että syy oli omissa kiloissani.

Oikeastaan pidän syrjimis-termiä aika loukkaavana tässä yhteydessä. Ihan kuin se, että lihava ei pääse treffeille, olisi sama kuin se että homoa ei palkata töihin tai transihminen ei saa vuokra-asuntoa.

Kelpaako tuolle syrjitylle sitten ihan kuka vain? Hänellä itsellään ei ole mitään toiveita tai peräti vaatimuksia ulkonäön suhteen? Vai onko kyseessä perinteinen kaksoisstandardi, hänen pitäisi kelvata kaikille, mutta itselleen kelpaa vain tiukat kriteerit täyttävä? Lähtisikö hän itse itsensä kanssa treffeille?

Itsekin olen ihan kauhea syrjintään syyllistyvä, koko maailmassa on tasan yksi joka kiinnostaa saada kumppaniksi. No joo, hänen täydellinen klooninsakin kävisi. Kaikkia muita sitten syrjin, hyi minua.

Lihavuus ja hintelyys ovat kaksi eri asiaa sikäli että lihavuus on myös terveysongelma ja liittyy elämäntapoihin.

Eikä puhuta pelkästään laihaläskeistä. Entisajan työmiehet olivat nykynaisen silmissä hinteliä.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan pidän syrjimis-termiä aika loukkaavana tässä yhteydessä. Ihan kuin se, että lihava ei pääse treffeille, olisi sama kuin se että homoa ei palkata töihin tai transihminen ei saa vuokra-asuntoa.

Niin, eikä siinäkään ole mitään syrjintää että noita em. ihmisryhmien edustajia ei palkata töihin, jos siellä on pätevämpiä ja sopivampia hakijoita. 

Minkä näköisistä naisista pidän ja tykkään on minun oma asia. En keksi mitään kuinka voisin tietoisesti tai muuten alkaa vaan tykkäämään järjettömän ylipainoisista naisista. En harrasta syrjintää, jos en lähde mielestäni vastenmielisten näköisten kanssa treffeille. Myös sairaalloisen laihat esimerkiksi on vastenmielisiä, ei pelkästään lihavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan pidän syrjimis-termiä aika loukkaavana tässä yhteydessä. Ihan kuin se, että lihava ei pääse treffeille, olisi sama kuin se että homoa ei palkata töihin tai transihminen ei saa vuokra-asuntoa.

Niin, eikä siinäkään ole mitään syrjintää että noita em. ihmisryhmien edustajia ei palkata töihin, jos siellä on pätevämpiä ja sopivampia hakijoita. 

Olisi pitänyt tarkentaa, että homoa ei palkata töihin homouden takia jne., mutta oletin että se on ilmiselvää. Koska siitähän on kyse aloitusviestissä: lihava ei pääse treffeille lihavuuden takia.

Omasta mielestäni ylipaino on rumaa, ja viisari ei ns. värähdä. Ihminen voi toki luonteeltaan olla erinomainen ja hyvä kollega/ystävä, mutta ei mitenkään seksuaalisesti kiinnostava.

Varmaan aika yleinen tuntemus, tämä.

Miten voi kokea syrjintää ylipainoisena, kun väestöstä tyyliin ~70% on ylipainoisia eli selkeä enemmistö? Vai onko tässäkin jujuna se, ettei ne kympin miehet kelpuuta?

Olen liikuntaa harrastava lihava, ulkonäköä minulla on esim. hyvät kasvot ja hiukset. Vasta kun yritin seurustella sellaisen sohvaperunalihavan kanssa aloin ymmärtämään miksi monet karttavat meitä lihavia. Oli tylsää kun hän ei jaksanut tehdä mitään eikä tietenkään seksikään onnistunut. Itse olen kuitenkin aktiivinen silläkin saralla.

Vierailija kirjoitti:

Niistä geeneistä:

Reippaat 20 vuotta sitten sairaalloinen ylipaino oli äärimmäisen harvinaista. Tyyliin yksi per oppilaitos, ja meidänkin oppilaitoksessa sillä yhdellä oli diagnosoitu aineenvaihdunnan sairaus.

"Luokan iso tyttö" olisi nykyajan mittapuulla THICC ja hoikka (kapea vyötärö, iso takapuoli ja reidet).

Geenit eivät ole muuttuneet yhdessä sukupolvessa miksikään. Elintavat ovat.

Hyshys jollekin voi tulla paha mieli. Tää on sama asia kuin:

-en osaa matikkaa mulla on dyskalkulia

—> todellisuudessa zero effort

Vierailija kirjoitti:

AP jatkaa vielä avautumista sen verran, että on absurdia, kun samassa artikkelissa vihjataan, että paino on jotain mille ei mahda mitään (mikä onkin usein totta), mutta samalla sanotaan, että lihavuus ei kerro ihmisen henkisestä puolesta mitään. Kertoohan! Usein painon syynä on just se, että esim. tukahdutetaan vaikeita tunteita syömällä, tai sitten on siunaantunut geenit jotka tekevät ruuan vastustamisesta vaikeaa, jne.

Sitten kuitenkin annetaan ymmärtää, että ihmisten seksuaalista viehättävyyttä arvioidaan jotenkin täysin mielivaltaisen ja keinotekoisen ihanteen mukaan, kun tosiasiassa ne samat piirteet ovat viehättäviä kulttuurista toiseen. Joo, joinain aikakausina on tykätty vähän muhkummasta tiimalasista kuin toisena. Mutta pallo ei ole ikinä ollut se haluttu muoto.

Hyvää keskustelua, ap!

Sen verran korjaisin, että pallo on kyllä sekin ollut haluttu muoto: niinä aikoina kun vain rikkailla oli varaa syödä itsensä lihavaksi, se oli aukoton vaurauden merkki ja monen silmissä siitä syystä hyvinkin haluttavaa. Ympäröivä yhteiskunta ja arvot, joiden keskellä olemme kasvaneet siis muokkaavat kyllä kauneuskäsityksiämme. Mutta jos Hesarin artikkelissa annetaan ymmärtää että niitä voisi omalla kohdallaan tuosta vain päättää muokata minkälaisiksi vain, niin ei se kyllä niin yksinkertaista ole.

Itselläni on hyvin vähän ulkonäkökriteerejä puolisoa etsiessä, mutta lihavaan mieheen en ole ainakaan vielä koskaan ihastunut. Lyhyys esim. ei haittaa yhtään. Lihavuus taas on monesti sidoksissa persoonallisuuden piirteisiin, erityisesti sellaisiin joita en itse koe viehättävinä. Poikkeuksiakin tähän pääsääntöön varmasti on, mutta on silti harhaanjohtavaa väittää ettei lihavuudella ja persoonalla/mielenterveydellä olisi minkäänlaista yhteyttä keskenään.

(t. Entinen laiska, tahdoton ja lihava - nykyään aktiivinen, onnellinen ja normaalipainoinen)

Miksei lihavat sitten pariudu keskenään? Sehän olisi win-win, yhdessä löhöttäis sohvalla ja mätettäis herkkuja. Itse olen hoikka ja vietän aktiivista elämää, en ymmärrä miten suhde voisi toimia lihavan sohvaperunan kanssa, kun meillä ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita. En voi käydä lenkillä lihavan ystävänikään kanssa, hänellä niin hidas vauhti, ettei siitä ole itselleni mitään hyötyä kuntoilun kannalta ja palellun häntä odotellessa. Miten sitten puolison kanssa onnistuisi. Ja haluaisin, että voisimme yhdessä patikoida, tehdä jopa pidempiäkin vaelluksia ja kokeilla eri lajeja. Ja että söisimme terveellisesti. Muuten kyllä lihavuus ei haittaisi, siis ulkonäöllisesti, mutta elintapojen eroavaisuus tulisi kaikella todennäköisyydellä esteeksi. (Tämä on siis vain spekulaatiota, en ole vapailla markkinoilla. Nykyisen kumppanini tapasin lenkkipolulla.)