HS: Liian iso treffeille

Vierailija kirjoitti:

Mun tuntemilla lihavilla on paljon vientiä. Itse taas olen xs kokoa ja erittäin epäsuosittu miesten keskuudessa. Miksi lihavat naiset siis kokevat olevansa epähaluttuja?

N24

Isot pojat ovat kertoneet että lihavat ovat villimpiä sängyssä. Kai se on jonkinlaista hyväksynnän hakemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on selkäsairaus joka estää vähän kaikenlaista liikunnallista tekemistä. Ymmärrän että en ole sopiva kumppani himourheilijalle, eikä hän minulle. Itse taas en viehäty salimiehistä, vaan viehätyn niistä jotka elävät normielämää ilman ulkonäköpaineita. Näyttävät siltä että nauttivat elämästä. Kaikista isoin turn off ovat itsensä rakastajat, jotka peilaavat, sukivat, kiillottavat, pukeutuvat itseään korostavasti, kasvattelevat hauiksia ja harmittelevat kun vatsan kohdalta saa nahasta kiinni.

Liikunta kuuluu normielämään. Rivienvälistä lukee että sinun mielestä ei.

Toisten mielestä ainoastaan salilla käynti ulkonäkötarkoituksessa on liikuntaa. Monille muille meistä liikkuminen noin ylipäätään on liikuntaa. 

Sinun mielestäsi salilla käynti on ulkonäköliikuntaa. Se nyt kuitenkin on se helpoin tapa pitää huolta lihaskunnosta. Joka on yhtä tärkeää tai tärkeämpää kuin aerobinen kunto.

Vierailija kirjoitti:

"Samoin mainitaan, että hintelät miehet saavat kuulla olevansa liian pieniä. Ihan yhtä lailla naisia viehättää testosteronin muokkaama keho."

Naisille kelpaa kyllä läskikin mies ihan hyvin itse asiassa, kunhan ei vaan ole hintelä.

Myönnän. En ehkä kiihottuisi miehestäni jos laardin alla ei olisi yhtään lihasta ja olisi huono ryhti.

Jutussa oli kyllä yksi hyvä  pointti, joka mainittiin siinä kerran. Se on se, ainakin haastateltavan mukaan, että jos  deittailijat ohittaisivat painoasian alussa ja suostuisivat tapaamiseen, ylipaino ei olisi enää kokonaispaketissa niin merkittävä asia ja suhde voisi siitä kehittyä.Näin varmaan voisikin olla. Tätä kysymystä voisi pohtia pidempään, mutta se on ehkä toisen lehtijutun aihe.

Minun tulkintani on se, että kaikki sellaiset merkit, jotka viittaavaat vanhan ihmisen olemukseen, ovat nuoressa ihmisessä ns. puutteita. Keskivartalolihavuus on yksi tällainen asia. (Joskus 100 vuotta sitten se olisi ollut hauraus ja laihuus, mikä nykyään on enemmän jo laitoshoitoon joutuneiden vanhusten piirre) Sitten jos asiaa ajattelee pidemmälle perheenperustamisen näkökulmasta, ylipainoon liittyvät riskit ikään kuin leviävät. En tiedä, ajattelevatko miehet näin, mutta mulla herää sellaisia ajatuksia kuin "saako lapsia", "onko riskiraskaus", "lihooko vielä lisää", "miten lihavuus vaikuttaa lapsen perimään", "mistä tuo johtuu" jne. Ei näitä asioita tarvitse edes pohtimalla pohtia, vaan jos on kerran asiaa miettinyt, niin aivan samoin kuin ennakkoluulot yleensä, ne pamahtavat alitajuntaan sekunnissa. 

sairasta touhua t: sirkka mäkinen kirjoitti:

Tuo voimaantunut traanikasa varmaan haluaa kieltää kohta kaikki kauneuskilpailutkin, kun sinne ei rumia päästetä. Hesarinkin pitäisi miettiä millaista tuubaa kirjoittavat.

Kauneuskilpailuja nyt ei kyllä mihinkään tarvitse.

En pysty pakottamaan itseäni kiihottumaan tuon kokoisesta naisesta, ei vaan onnistu.

Ehkä joku mies kuitenkin pystyy, en tiedä...

Siellä saa kuulla haukkuja ja painonpudotusvinkkejä, se on syrjintää.

Vierailija kirjoitti:

Jutussa oli kyllä yksi hyvä  pointti, joka mainittiin siinä kerran. Se on se, ainakin haastateltavan mukaan, että jos  deittailijat ohittaisivat painoasian alussa ja suostuisivat tapaamiseen, ylipaino ei olisi enää kokonaispaketissa niin merkittävä asia ja suhde voisi siitä kehittyä.Näin varmaan voisikin olla. Tätä kysymystä voisi pohtia pidempään, mutta se on ehkä toisen lehtijutun aihe.

Minun tulkintani on se, että kaikki sellaiset merkit, jotka viittaavaat vanhan ihmisen olemukseen, ovat nuoressa ihmisessä ns. puutteita. Keskivartalolihavuus on yksi tällainen asia. (Joskus 100 vuotta sitten se olisi ollut hauraus ja laihuus, mikä nykyään on enemmän jo laitoshoitoon joutuneiden vanhusten piirre) Sitten jos asiaa ajattelee pidemmälle perheenperustamisen näkökulmasta, ylipainoon liittyvät riskit ikään kuin leviävät. En tiedä, ajattelevatko miehet näin, mutta mulla herää sellaisia ajatuksia kuin "saako lapsia", "onko riskiraskaus", "lihooko vielä lisää", "miten lihavuus vaikuttaa lapsen perimään", "mistä tuo johtuu" jne. Ei näitä asioita tarvitse edes pohtimalla pohtia, vaan jos on kerran asiaa miettinyt, niin aivan samoin kuin ennakkoluulot yleensä, ne pamahtavat alitajuntaan sekunnissa. 

Kun ei. Ei ei ei. Minä olen kaunis normaalipainoinen nainen. Saan koko ajan deittiapeissa treffikutsuja lihavilta tai muuten minun mielestäni ei kiinnostavan näköisiltä miehiltä. En mene treffeille, koska haluan olla kiltti heitä kohtaan. Ei ole kivaa että suostun treffeille vaikka jo etukäteen tiedän että en ilkeäisi edes koskea ihmiseen. Turhaan herättäisin toiveita. Ja lisäksi tästä tulee minulle se kiusallinen tilanne että minun täytyy sitten kertoa että ei sori vaan kiinnosta, koska suurin osa noista kiinnostuu minusta (ja luultavasti kaikista naisista jotka heitä kohtaan ovat perusystävällisiä). Tämä on kaikille kivempaa näin.

Ihmiset kokevat vetoa kauneuteen. Haluamme katsella kauniita ihmisiä, haluamme kauniiden ihmisten seuraan ja haluamme harrastaa seksiä kauniiden ihmisten kanssa.

Sellainen henkilö joka on kirjaimellisesti sairaalloisen ylipainoinen, on äärimmäisen harvan ihmisen silmissä kaunis. Tämä asia ei muutu miksikään vaikka kuinka monta kymmentä artikkelia Hesari kirjoittaisi aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on selkäsairaus joka estää vähän kaikenlaista liikunnallista tekemistä. Ymmärrän että en ole sopiva kumppani himourheilijalle, eikä hän minulle. Itse taas en viehäty salimiehistä, vaan viehätyn niistä jotka elävät normielämää ilman ulkonäköpaineita. Näyttävät siltä että nauttivat elämästä. Kaikista isoin turn off ovat itsensä rakastajat, jotka peilaavat, sukivat, kiillottavat, pukeutuvat itseään korostavasti, kasvattelevat hauiksia ja harmittelevat kun vatsan kohdalta saa nahasta kiinni.

Liikunta kuuluu normielämään. Rivienvälistä lukee että sinun mielestä ei.

Toisten mielestä ainoastaan salilla käynti ulkonäkötarkoituksessa on liikuntaa. Monille muille meistä liikkuminen noin ylipäätään on liikuntaa. 

Sinun mielestäsi salilla käynti on ulkonäköliikuntaa. Se nyt kuitenkin on se helpoin tapa pitää huolta lihaskunnosta. Joka on yhtä tärkeää tai tärkeämpää kuin aerobinen kunto.

Sinun mielestäsi vain saliilla poseeraaminen on liikuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa oli kyllä yksi hyvä  pointti, joka mainittiin siinä kerran. Se on se, ainakin haastateltavan mukaan, että jos  deittailijat ohittaisivat painoasian alussa ja suostuisivat tapaamiseen, ylipaino ei olisi enää kokonaispaketissa niin merkittävä asia ja suhde voisi siitä kehittyä.Näin varmaan voisikin olla. Tätä kysymystä voisi pohtia pidempään, mutta se on ehkä toisen lehtijutun aihe.

Minun tulkintani on se, että kaikki sellaiset merkit, jotka viittaavaat vanhan ihmisen olemukseen, ovat nuoressa ihmisessä ns. puutteita. Keskivartalolihavuus on yksi tällainen asia. (Joskus 100 vuotta sitten se olisi ollut hauraus ja laihuus, mikä nykyään on enemmän jo laitoshoitoon joutuneiden vanhusten piirre) Sitten jos asiaa ajattelee pidemmälle perheenperustamisen näkökulmasta, ylipainoon liittyvät riskit ikään kuin leviävät. En tiedä, ajattelevatko miehet näin, mutta mulla herää sellaisia ajatuksia kuin "saako lapsia", "onko riskiraskaus", "lihooko vielä lisää", "miten lihavuus vaikuttaa lapsen perimään", "mistä tuo johtuu" jne. Ei näitä asioita tarvitse edes pohtimalla pohtia, vaan jos on kerran asiaa miettinyt, niin aivan samoin kuin ennakkoluulot yleensä, ne pamahtavat alitajuntaan sekunnissa. 

Kun ei. Ei ei ei. Minä olen kaunis normaalipainoinen nainen. Saan koko ajan deittiapeissa treffikutsuja lihavilta tai muuten minun mielestäni ei kiinnostavan näköisiltä miehiltä. En mene treffeille, koska haluan olla kiltti heitä kohtaan. Ei ole kivaa että suostun treffeille vaikka jo etukäteen tiedän että en ilkeäisi edes koskea ihmiseen. Turhaan herättäisin toiveita. Ja lisäksi tästä tulee minulle se kiusallinen tilanne että minun täytyy sitten kertoa että ei sori vaan kiinnosta, koska suurin osa noista kiinnostuu minusta (ja luultavasti kaikista naisista jotka heitä kohtaan ovat perusystävällisiä). Tämä on kaikille kivempaa näin.

Juurikin näin. En pysty käsittämään tätä valloilla olevaa "kehopositiivisuus" psykoosia: en itse pystyisi ikinä harrastamaan seksiä selkeästi ylipainoisen ja kaljamahaisen miehen kanssa, joten olisi aika tekopyhää minulta syyttää miehiä siitä että he eivät halua ylipainoisia naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on selkäsairaus joka estää vähän kaikenlaista liikunnallista tekemistä. Ymmärrän että en ole sopiva kumppani himourheilijalle, eikä hän minulle. Itse taas en viehäty salimiehistä, vaan viehätyn niistä jotka elävät normielämää ilman ulkonäköpaineita. Näyttävät siltä että nauttivat elämästä. Kaikista isoin turn off ovat itsensä rakastajat, jotka peilaavat, sukivat, kiillottavat, pukeutuvat itseään korostavasti, kasvattelevat hauiksia ja harmittelevat kun vatsan kohdalta saa nahasta kiinni.

Liikunta kuuluu normielämään. Rivienvälistä lukee että sinun mielestä ei.

Toisten mielestä ainoastaan salilla käynti ulkonäkötarkoituksessa on liikuntaa. Monille muille meistä liikkuminen noin ylipäätään on liikuntaa. 

Sinun mielestäsi salilla käynti on ulkonäköliikuntaa. Se nyt kuitenkin on se helpoin tapa pitää huolta lihaskunnosta. Joka on yhtä tärkeää tai tärkeämpää kuin aerobinen kunto.

Sinun mielestäsi vain saliilla poseeraaminen on liikuntaa.

Selkäongelmaiselle se olisi kyllä varmasti todella hyvää liikuntaa. Koita päästä yli tuosta ennakkoluulosta että siellä vaan kekkuloidaan peilin edessä.

Vierailija kirjoitti:

Jutussa oli kyllä yksi hyvä  pointti, joka mainittiin siinä kerran. Se on se, ainakin haastateltavan mukaan, että jos  deittailijat ohittaisivat painoasian alussa ja suostuisivat tapaamiseen, ylipaino ei olisi enää kokonaispaketissa niin merkittävä asia ja suhde voisi siitä kehittyä.Näin varmaan voisikin olla. Tätä kysymystä voisi pohtia pidempään, mutta se on ehkä toisen lehtijutun aihe.

Minun tulkintani on se, että kaikki sellaiset merkit, jotka viittaavaat vanhan ihmisen olemukseen, ovat nuoressa ihmisessä ns. puutteita. Keskivartalolihavuus on yksi tällainen asia. (Joskus 100 vuotta sitten se olisi ollut hauraus ja laihuus, mikä nykyään on enemmän jo laitoshoitoon joutuneiden vanhusten piirre) Sitten jos asiaa ajattelee pidemmälle perheenperustamisen näkökulmasta, ylipainoon liittyvät riskit ikään kuin leviävät. En tiedä, ajattelevatko miehet näin, mutta mulla herää sellaisia ajatuksia kuin "saako lapsia", "onko riskiraskaus", "lihooko vielä lisää", "miten lihavuus vaikuttaa lapsen perimään", "mistä tuo johtuu" jne. Ei näitä asioita tarvitse edes pohtimalla pohtia, vaan jos on kerran asiaa miettinyt, niin aivan samoin kuin ennakkoluulot yleensä, ne pamahtavat alitajuntaan sekunnissa. 

 Been there ja useita kertoja olen sen tällä palstalla kertonutkin. Nettideittailun alkuvuosina kuvittelin, että kun ihminen on vaikuttanut niin ihanalta viestitellessä ja soitellessa, niin olisi pinnallista torjua hänet sen takia, että hän onkin ylipainoinen ja vielä kropan muoto sellainen, mitä en koskaan ole pitänyt haluttavana ("leveä" mies, jolla lyhyet jalat suhteessa selän pituuteen, leveä lantio, paksut reidet). Niinpä yritin. Vakuuttelin itselleni, että kyllä se fyysinenkin halu sieltä vielä syttyy (meillä oli kyllä seksiä mutta en koskaan kokenut miestä kohtaan, että haluaisin ihan vain katsella ja ihailla häntä tai käpertyä kainaloon, olla lähellä, hakeutua kylkeen kiinni jne). Ei syttynyt vaan tuhlasin molempien aikaa puolitoista vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Jos yksi harrastuksistani on vaellus ja toivon löytäväni seuraa joka jaksaa matkassa viikonkin reissun tiettömässä kairassa niin syyllistynkö syrjintään kun pelkän kuvan perusteella uskon ettei Miisasta ole siihen?

Kyllä syyllistyt. Lihava ihminen voi olla liikunnallinen. Ei suurin osa varmaan ole, mutta ennakkoluulojen varassa ei kannata mennä, koska voit kysyäkin.

Sitä paitsi itse en lähtisi, koska minulla on kroonista kipua. Yksi ystävä vihaa luontomeininkejä, toinen on yh-äiti ja kolmas lähtee mielummin kaupunkilomalle.

Aina kannattaa kysyä eikä olettaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Jos yksi harrastuksistani on vaellus ja toivon löytäväni seuraa joka jaksaa matkassa viikonkin reissun tiettömässä kairassa niin syyllistynkö syrjintään kun pelkän kuvan perusteella uskon ettei Miisasta ole siihen?

Kyllähän siinä saa olla varovainen miten tekee ulkonäön perusteella päätelmiä. Miisalla voi olla hyvä lihaskunto ja kestävyys, en tiedä kun en seuraa häntä tai jaksa etsiä kuvia. Itse olen lihaksikas ja fitti mutta niskavaivojen takia en pysty patikoimaan.

Mutta ymmärsin pointtisi kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

AP jatkaa vielä avautumista sen verran, että on absurdia, kun samassa artikkelissa vihjataan, että paino on jotain mille ei mahda mitään (mikä onkin usein totta), mutta samalla sanotaan, että lihavuus ei kerro ihmisen henkisestä puolesta mitään. Kertoohan! Usein painon syynä on just se, että esim. tukahdutetaan vaikeita tunteita syömällä, tai sitten on siunaantunut geenit jotka tekevät ruuan vastustamisesta vaikeaa, jne.

Sitten kuitenkin annetaan ymmärtää, että ihmisten seksuaalista viehättävyyttä arvioidaan jotenkin täysin mielivaltaisen ja keinotekoisen ihanteen mukaan, kun tosiasiassa ne samat piirteet ovat viehättäviä kulttuurista toiseen. Joo, joinain aikakausina on tykätty vähän muhkummasta tiimalasista kuin toisena. Mutta pallo ei ole ikinä ollut se haluttu muoto.

Olin lihava jo varhaislapsuudessa ja isoäitini yritykset laihduttaa minua johtivat lyhytkehtoisen laihtumisen jälkeen aina yhä pahenevaan lihomiseen. Mitä tämä mielestäsi kertoo persoonallisuudestani?

Vierailija kirjoitti:

Siinä on suuri ero Onko läskiä 10 kg liikaa vain 40 kg. Ja myös toimintakyvyssä

Siinä on ero, onko 10 kg läskiä sisäelinten ympärillä vai 40 kg mutta ei keskivartalossa lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Nautin tästä hulluudesta. Koska tässä hyysäämisessä nähdään se iso kuva, että mihin tämä johtaa. Itse elän aktiivisesti ja haluan sellaisen kumppanin. Minä en oikeastaan siis syrji, mutta kukaan lihava ei ole halunnut lähteä mihinkään, edes juoksulenkille esim 15km. Nyt syrjin sitten niitä jotka eivät halua lenkkeillä 🤫 syrjin myös niitä jotka eivät ole onnellisia jo ennen sitä parisuhdetta. En halua että kumppanilla on epäterveelliset elintavat, mutta pian sekin on kai väärin. Suurin kysymys on että syrjiikö lihavat lihavia ja jos syrjivät niin miksi?

Kyllä osa lihavista on aktiivisia, mun lähipiirissä on useampi tämmönen. Jotkut käy koiran kanssa päivittäin ulkona plus tunti pari liikuntaa päälle, toiset harrastaa vaikka kuinka paljon viikossa

Itsekin olen BMI 32 ja käyn 2-3 kertaa viikossa salilla, sitten pilatesta, joogaa, kävelyitä ja joku ohjattu jumppa/tanssi cardioksi kerran pari tai sulkapalloa ystävän kanssa tms.

Lenkille en lähde, koska se ei ole kivaa, mulla on (myös normipainossa) todella isot rinnat, hölkkä tai juoksu ei mukavaa.

"En ymmärrä, eikö oikeasti haastateltava tai toimittaja ole kumpikaan koskaan lukeneet niitä tutkimuksia, joiden mukaan vyötärö-lantiosuhde ja kasvojen naiselliset estrogeenin tuottamat piirteet ovat universaalisti viehättäviä?"

Kauneusihanteet eivät kyllä ole oikeasti kovin universaaleja tai aikaa kestäviä. Niissä on melkoisia variaatioita niin maantieteellisesti kuin historian saatossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä on suuri ero Onko läskiä 10 kg liikaa vain 40 kg. Ja myös toimintakyvyssä

Siinä on ero, onko 10 kg läskiä sisäelinten ympärillä vai 40 kg mutta ei keskivartalossa lainkaan.

Siis sitä sisäelinrasvaahan on maksimissaan jokunen sata gramma, ei kellään ole 10 kiloa siellä.