Lue keskustelun säännöt.
HS: Liian iso treffeille
20.09.2021 |
Linkki juttuun, valitettavasti taisi olla vaan tilaajille: https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008223964.html
Jutun pointtina on valittaa siitä, että lihavat kokevat "painosyrjintää" deittailussa. Näkökulma on ilmeisesti se, että globaali kauneusihanne on keksitty tyhjästä. Erikseen vielä jossain kohtaa mainittiin, että jos on pluskokoinen, niin oikea tapa olla sitä olisi muistuttaa plus-malleja ja olla siis "kurvikas oikeista paikoista".
En ymmärrä, eikö oikeasti haastateltava tai toimittaja ole kumpikaan koskaan lukeneet niitä tutkimuksia, joiden mukaan vyötärö-lantiosuhde ja kasvojen naiselliset estrogeenin tuottamat piirteet ovat universaalisti viehättäviä?
Samoin mainitaan, että hintelät miehet saavat kuulla olevansa liian pieniä. Ihan yhtä lailla naisia viehättää testosteronin muokkaama keho.
Alkoi oikein ärsyttää, kun ilmeisesti se on SYRJINTÄÄ jos ihminen ei viehäty keskivartalolihavasta, hintelästä tai vaikka naamastaan väärältä sukupuolelta näyttävästä. Ihan yhtä vähän tähän on mahdollista itse vaikuttaa kuin seksuaaliseen suuntautumiseen!
P.s. AP on nainen, jolle hintelä mies ei ole ongelma, mutta iso kaljamaha on yksi suurimpia turn-offeja miehessä.
Kommentit (1374)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutussa mainittu Always-mainoksen nainen on lihava, ei normaalipainoinen, kuten haastateltava väittää.
Hmm. riippuu miten määritellään normaalipaino. Yhä harvempi länsimainen mahtuu BMI mitattavan normaalipainon rajoihin, yleisin naisen vaatekoko on meillä 42-44. Tummaihoisista osalle BMI mukainen normaalipaino on todella vaikea saavutettava, johtuen ymmärtääkseni heidän erilaisesta hormonitoiminnastaan ja sitä myötä sokeriaineenvaihdunnasta (länsimaisen ruokavalion sisältämä sokeri aiheuttaa heille muita useammin mm diabetesta tai metabolisen oireyhtymän). Mielestäni mainoksen nainen on aika lailla tämän päivän normaalivartaloinen.
Ja hoikat, älkää riehaantuko! En väittänyt, että hän on jollain lailla vartalonmallinsa puolesta viehättävämpi kuin te, rauhoittukaa!
Se että yhä suurempi osa ihmsistä on nykyään lihavia, ei tee heistä normaalivartaloisia. Hyvänen aika sentään. He ovat edelleen lihavia. Lihavuus on yleistynyt, mutta ei se tarkoita että normaalipainon raja nousee samalla. Samalla tavalla, jos jokin sairaus yleistyy, ei se tarkoita että jatkossa kyseisen sairauden saaneita pidettäisiin terveinä.
No, itse lihavuutta tutkivat lääkäritkin (mm Rissanen) kertovat BMI luvun istuvan huonosti nykyaikana normaalipainon määrityksessä, jotta...
Ja sekään ei tee lihavista normaalivartaloisia, että BMI:n käyttö ylipainon mittaamisessa on kyseenalainen. Jos 165 senttinen ihminen painaa yli sata kiloa, niin ei siinä mitään BMI:tä tarvita sanomaan että lihava on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian iso treffeille
Pluskokoisen naisen on paljon muita vaikeampaa päästä treffeille, sanoo 29-vuotias Miisa Asikainen. Myös lihavuustutkijan mukaan painosyrjintä on deittimaailmassa arkipäivää.
Sanna Huolman HS
3:00 | Päivitetty 7:58
OLISI hauskaa lähteä sunnuntaina brunssille jonkun ihanan tyypin kanssa, Miisa Asikainen saattaa miettiä viikonlopun lähestyessä.
Aika tavallinen haave monelle, joka etsii kumppania tai treffiseuraa. Ensitapaamisen paikka on yhä useammin deittisovellus. Uusi ihminen lähettää viestin, tutustutaan. Päätetään, että jutellaan brunssilla lisää. Treffit sovittu!
Asikaiselle treffejä ei kuitenkaan tule. Hänen kokemuksensa mukaan pluskokoinen nainen on deittimaailmassa näkymätön.
Jos hän lähettää viestin ihmiselle, jonka kanssa sovellus hänet yhdistää, hän ei saa vastausta. Usein toinen poistaa hänet ”matcheistaan”. Näin Asikainen itse tilannetta kuvailee.
Asikainen uskoo, että sivuutetuksi tuleminen liittyy kokoon, sillä hoikempana treffejä ja seurustelusuhteita on ollut.
Miisa Asikainen, 29, on tamperelainen somevaikuttaja ja vaatesuunnittelija, joka työskentelee markkinoinnin parissa. Hän kertoo sosiaalisen median kanavissaan kestävästä muodista, kehopositiivisuudesta ja sinkkuelämästään.
Eräässä loppukesän Tiktok-videossaan Asikainen sanoi sen suoraan: ylipainoisena deittailu on Suomessa mahdotonta.
Miisa Asikainen on ollut sinkkuna runsaan vuoden ajan. Harvat treffit ovat jääneet yhteen tapaamiseen. KUVA: OUTI PYHÄRANTA / HS
MONI jakaa kokemuksen Asikaisen kanssa, selvisi HS:n verkkokyselystä.
Kysyimme lukijoilta, millaisia painoon liittyviä deittailukokemuksia heillä on. Vastauksia tuli noin sata, enemmistö naisilta.
Moni ylipainoinen sanoo, että deittailu ja baareissa käyminen on jättänyt itsetuntoon pysyvän loven. Vaikka itse olisi sujut painonsa kanssa, tuntuu pahalta, että muut arvioivat kiinnostavuutta ihmisenä koon perusteella, kertoo kyselyyn vastannut 28-vuotias nainen.
Pluskokoinen saa treffeillä suorasukaisia laihdutusvinkkejä ja arvostelua ulkonäöstään. Moni on tullut torjutuksi kokonsa takia ja saanut kuulla, että on muuten mukava, mutta liian pyöreä.
Jutussa käytetyt sitaatit ovat otteita niiden vastaajien kokemuksista, jotka ovat jättäneet kyselyyn yhteystietonsa.
”Ihminen voi olla alkoholisti, narsisti, psykopaatti, väkivaltainen tai ihan vaan ilkeä ihminen, mutta moni näistä ominaisuuksista paljastuu vasta pitkällä viiveellä. Lihava taas voi olla mitä hienoin ihminen, mutta hänelle ei anneta ulkonäön takia mahdollisuutta.” Mies, 42
”Vastaan tulee myös niitä, joille ylipaino on seksuaalinen fetissi, mutta seurustelua ylipainoisen kanssa vastustetaan, koska pelätään muiden reaktioita siitä, ettei muka saanut parempaa ja joutui tyytymään ylipainoiseen kumppaniin.” Nainen, 37
Onhan tuo likka hieman pyöreä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutussa oli kyllä yksi hyvä pointti, joka mainittiin siinä kerran. Se on se, ainakin haastateltavan mukaan, että jos deittailijat ohittaisivat painoasian alussa ja suostuisivat tapaamiseen, ylipaino ei olisi enää kokonaispaketissa niin merkittävä asia ja suhde voisi siitä kehittyä.Näin varmaan voisikin olla. Tätä kysymystä voisi pohtia pidempään, mutta se on ehkä toisen lehtijutun aihe.
Minun tulkintani on se, että kaikki sellaiset merkit, jotka viittaavaat vanhan ihmisen olemukseen, ovat nuoressa ihmisessä ns. puutteita. Keskivartalolihavuus on yksi tällainen asia. (Joskus 100 vuotta sitten se olisi ollut hauraus ja laihuus, mikä nykyään on enemmän jo laitoshoitoon joutuneiden vanhusten piirre) Sitten jos asiaa ajattelee pidemmälle perheenperustamisen näkökulmasta, ylipainoon liittyvät riskit ikään kuin leviävät. En tiedä, ajattelevatko miehet näin, mutta mulla herää sellaisia ajatuksia kuin "saako lapsia", "onko riskiraskaus", "lihooko vielä lisää", "miten lihavuus vaikuttaa lapsen perimään", "mistä tuo johtuu" jne. Ei näitä asioita tarvitse edes pohtimalla pohtia, vaan jos on kerran asiaa miettinyt, niin aivan samoin kuin ennakkoluulot yleensä, ne pamahtavat alitajuntaan sekunnissa.
Been there ja useita kertoja olen sen tällä palstalla kertonutkin. Nettideittailun alkuvuosina kuvittelin, että kun ihminen on vaikuttanut niin ihanalta viestitellessä ja soitellessa, niin olisi pinnallista torjua hänet sen takia, että hän onkin ylipainoinen ja vielä kropan muoto sellainen, mitä en koskaan ole pitänyt haluttavana ("leveä" mies, jolla lyhyet jalat suhteessa selän pituuteen, leveä lantio, paksut reidet). Niinpä yritin. Vakuuttelin itselleni, että kyllä se fyysinenkin halu sieltä vielä syttyy (meillä oli kyllä seksiä mutta en koskaan kokenut miestä kohtaan, että haluaisin ihan vain katsella ja ihailla häntä tai käpertyä kainaloon, olla lähellä, hakeutua kylkeen kiinni jne). Ei syttynyt vaan tuhlasin molempien aikaa puolitoista vuotta.
Voi, kauneus on katoavaista. Eipä tuo munuaissairauden turvottama ukkokaan herätä halua katsella ja ihailla, mutta käpertyä kyllä kainaloon kun se on meille vielä mahdollista. Ihana, kultainen mies, toisin kuin niin moni sliipattu gigolo tai tatuoitu salipena, joita on mahtunut elämänvarrelle niitäkin, itselle ja ystäville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että moni pitää esim. sporttisesta kehosta. Se on ok, tottakai saa olla mieltymyksiä. Mutta se on mielestäni outoa, että lihavia pidetään yleensä aina laiskoina. Itsellä on kaveripiirissä muutama ylipainoinen henkilö ja he ovat kaikkein aktiivisempia: hyötyliikunnassa ja yleisesti harrastuksissa. Saan aina halutessani lenkkiseuraa. Ei tietenkään voi yleistää tämänkään perusteella, mutta laiskuus-oletus on outoa.
Mä olen ylipainoinen ja todella paljon treenaava. Juoksen 5x7 km ja käyn salilla kahdesti viikossa, lisäksi yksi jooga. Joka päivä on siis urheilua.
Keski-ikäisenä ei liikunta vaikuta mitenkään painoon. Syön 1800-2200kcal päivä. Olen kokeillut että alan laihtua vasta kun nettosaanti on 1200-1300 päivässä ja tuolla määrällä ei kukaan jaksa urheilla.
Olen siis mieluummin urheileva ylipainoinen kuin laiha ja urheilematon. Mulle ei ulkonäöllä ole väliä, vain terveydellä/kunnolla/voimalla on.-Liikunta ei vaikuta painoon suoraan, vaan polttaa kaloreita tietyn määrän, joka on mahdollista laskea netin laskureilla
-2200kcal on miehellekin ihan kunnioitettava määrä kaloreita
-300kcal vaje riittää laihtumiseen, mutta tietenkään et huomaa sitä puntarilla yhtä nopeasti kuin huomaisit näännyttämisdieetillä; laadukas laihtuminen vie aikaa ja vaatii uusien tapojen opettelua
-urheilu nostaa kaloritarvetta yllättävän vähän
-painoa pudottavan tulee oppia erottamaan mielihalut oikeasta nälästä ja myös ruuan koostumuksella on valtava merkitys; pieni määrä energiatiheää ruokaa täyttää vatsaa vähän ja nälkä tulee nopeammin, vaikka on saanut jo paljon kaloreita
-juokseminen ei ole lihavalle paras mahdollinen liikuntamuoto
-monella ylipainoisella ihmisellä tapahtuu syömistä 'varastoon' esim.liikuntaa varten. Tällöin ihminen ei ole oppinut luottamaan oman kehonsa kantokykyyn, vaan syö liikaa, koska on ennenkin tehnyt niin eikä usko pärjäävänsä vähemmällä. Oikeasti tämä ihminen on usein vahvempi kuin kuvittelee ja tottuisi nopeasti vähempään syömiseen ja kaloreihin.
Ihan hyvää asiaa, mutta tätä ihmettelen: "juokseminen ei ole lihavalle paras mahdollinen liikuntamuoto".
Mulle ei mikään muu laihdutuskeino koskaan tepsinyt kuin juokseminen. En edes usko, että teho perustui kulutukseen vaan mielestäni ennemminkin keskivartalon pienten syvien lihasten aktivoimiseen ja sitä kautta ns jälkipolttoon.
Kehoja on erilaisia, laihduttaminen on vaikeaa kun kerran on päässyt lihomaan. Siksi vanhempien pitäisi erityisesti auttaa lapsia ja nuoria pitämään liikapainon poissa!
Istumatyötä tekevällä keski-ikäisellä saattaa jo puolestaan peruskulutus olla niin matala, että ilman vapaa-ajan aktiivisuutta jäisi syömiset todella pieneen määrään, jolla on jo vaikea täyttää eri ravintoaineiden tarvetta.
Olisiko lähteitä siitä, että on vaikea täyttää ravintoaineiden tarvetta? Lisäravinteet on toki myös keksitty ja kun se paino laskee, sitä vähemmän tarvitsee jatkossa syödä. Puolessa kilossa vihanneksia on reilut 300 kaloria ja saat melkoisesti ravintoaineita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
NÄKYMÄTTÖMYYDEN kokemukset ovat tuttua kuultavaa, sanoo lihavuustutkija ja yliopistonlehtori Hannele Harjunen Jyväskylän yliopistosta. Hän on tutkinut lihavuutta sekä yhteiskunnallisena ilmiönä että kokemuksena parinkymmenen vuoden ajan.
On yleinen kokemus, että lihavan ihmisen on vaikeampi löytää kumppani kuin normaalipainoisen, vaikka siitä ei suoranaista tutkimustietoa olekaan. Tutkimukset kertovat kuitenkin paljon siitä, millaisia ennakkoluuloja lihavat kohtaavat eri elämänalueilla.
Yksi tyypillisimmistä ennakkoluuloista on, että koko kertoisi persoonallisuudesta ja moraalista.
”Vuosisatoja lihavuuteen on liitetty passiivisuus, laiskuus ja kykenemättömyys itsekontrolliin”, Harjunen sanoo.
Tutkitusti lihavat eivät ole esimerkiksi sen laiskempia kuin muutkaan. Kyse on stereotypioista.
Deittimaailmassa ennakkoluulot tulevat esiin erityisen herkässä yhteydessä, Harjunen sanoo. Ihminen on arvioitavana kehonsa perusteella: tulenko hyväksytyksi vai en?
Aikamme normi on hoikka, virtaviivainen ja treenattu keho, joka vastaa ainakin mielikuvissa ihanteita terveydestä, tuottavuudesta ja työmoraalista.
Ihmisellä on tapana päätellä toisen ulkonäöstä asioita tämän sisäisestä minästä. Jos ulkonäkö poikkeaa normista, sisäisessä minässäkin ajatellaan olevan jotakin ”vikaa”, Harjunen sanoo.
”Painon takia minua pidetään laiskana, tyhmänä ja saamattomana, vaikka todellisuudessa käyn esimerkiksi kolmesti viikossa kuntosalilla – en tosin laihtuakseni, vaan tullakseni vahvemmaksi.” Nainen, 37
Deittisovelluksissa näkyy usein toive kohdata ”itsestään huolta pitävä” tai ”aktiivinen ja urheilullinen” ihminen.
Miisa Asikaisen kokemuksen mukaan niiden tilalla voisi yhtä hyvin lukea ”hoikka”.
”En usko, että vastaan kuvitelmaa urheilullisesta, aktiivisesta ja itsestään huolta pitävästä tyypistä, vaikka olenkin sitä. Ei kukaan tarkoita profiilitekstissään pluskokoista sellaista.”
Miisa Asikaiselle on sanottu, että hänen pitäisi olla kumppanin etsinnässä vähemmän nirso ja tyytyä helpommin. ”Minusta se on ikävästi sanottu. Totta kai haluaisin löytää sellaisen kumppanin, joka on juuri minulle sopiva.” KUVA: OUTI PYHÄRANTA / HS
ET KAI oikeasti kuvittele, että joku voi olla noin kamalan näköisen ihmisen kanssa? Ei kukaan halua treffeille lihavan kanssa.
Kun Asikainen kertoi videollaan deittailun vaikeudesta, hän myös mainitsi hyväntuulisesti, että lähtee itsensä kanssa treffeille uudessa mekossaan. Videon yhteyteen kertyi Asikaisen mukaan runsaasti kommentteja, suuri osa yllä mainitun kaltaisia.
Asikaiselle tuli tunne, että kommentoijat unohtivat, että puhuivat hänestä. Oikeasta ihmisestä, joka näkee kommentit. Siksi hän on poistanut mielestään ilkeimmät kommentit.
Osa videon nähneistä asettui puolustuskannalle: kyllähän pluskokoiset voivat deittailla ihan samalla tavalla kuin hoikemmatkin, he vakuuttivat. Pluskokoiset miehet kiittivät Asikaista ja toivoivat, että asiasta puhuttaisiin myös heidän näkökulmastaan.
”Yllätyin, miten herkkä aihe on. Puhuin täysin omasta kokemuksestani. En odottanut, että se herättää vastareaktion, että olen väärässä”, Asikainen sanoo.
Hän haluaa kertoa arjestaan ja ajatuksistaan sosiaalisessa mediassa, jotta lihavuudesta tulisi normaalimpaa. Deittailukulttuuri on hänestä jäävuoren huippu kaikkialla yhteiskunnassa näkyvästä ulkonäkökeskeisyydestä ja eriarvoisuudesta.
”Mitä enemmän meitä pluskokoisia on näkyvillä, sitä enemmän nähdään, että mekin teemme ihan tavallisia asioita elämässä.”
”Mitä isompikokoinen on, sitä enemmän syrjintäkokemuksia tutkitusti on.”
LIHAVUUS on erityisen stigmatisoitu ominaisuus naiselle, lihavuustutkija Harjunen sanoo.
Säännöt ja ehdot siitä, miltä ”naisen pitää näyttää” ja miten hänen täytyy kontrolloida painoaan, ovat tiukempia ja juontavat pidemmälle historiaan kuin miesten ulkonäköön kohdistuvat paineet.
Esimerkiksi media, muotiteollisuus ja lääketiede ruokkivat kuvaa siitä, millainen on haluttu ja hyväksytty keho. Samalla tietynlaiset kehot rajautuvat normaalin ulkopuolelle.
Toki myös miesten ulkonäköä arvioidaan kulttuurissamme enemmän kuin ennen, Harjunen sanoo. Ulkonäköpaineet ovat tuttuja etenkin alle nelikymppisille miehille.
Miesten kohdalla muotti, johon pitäisi sopia, on vahva ja lihaksikas. Laiha mies saa deittimaailmassa helposti kuulla olevansa liian hintelä, kertovat HS:n kyselyyn vastanneet hoikat miehet.
VARSINAISTA painosyrjintää eli lihavuuteen kohdistuvaa syrjintää kohtaavat etenkin naiset.
Tutkimuksissa on todettu, että lihavat naiset saavat vähemmän palkkaa ja etenevät urallaan heikommin kuin normaalipainoiset, Harjunen kertoo. Heidän työnhakunsa kestää kauemmin ja on hankalampaa. Erityisesti korkeakoulutetut lihavat naiset kärsivät uralla etenemisen ongelmista.
”Mitä isomman kokoinen on, sitä enemmän syrjintäkokemuksia tutkitusti on”, Harjunen kertoo.
Miehillä vastaavaa laajamittaista työhön liittyvää painosyrjintää ei ole Harjusen mukaan todettu, vaikka syrjintätapauksia onkin.
Tutkimusta painosyrjinnästä on vähän, mutta kokemuksena se on Harjusen mukaan yleinen. Kokemuksiin liittyy, että oma paino on este jollekin tai että paino tekee itsestä epähaluttavan, epäkiinnostavan tai epäpätevän muiden ennakkoluulojen vuoksi.
Painosyrjinnällä on tutkitusti vaurioittavia seurauksia. Siihen liittyy Harjusen mukaan syyllisyyden tunteita, häpeää ja myös fysiologisia terveyshaittoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalisessa mediassa saamiensa kommenttien perusteella Miisa Asikainen kokee, että hyväksytty tapa olla pluskokoinen olisi muistuttaa plusmallia: olla oikeista kodista kurvikas mutta samalla esimerkiksi kapeakasvoinen. KUVA: OUTI PYHÄRANTA / HS
OLETHAN huomannut, että olen pluskokoinen, Miisa Asikainen aloittaa viestit deittisovelluksessa.
”En halua, että toinen joutuu pettymään”, hän perustelee.
”Jos olisi normalisoidumpaa, että myös pluskokoiset etsivät rakkautta, ei tarvitsisi aina todistella itseään. Voisi vain olla ja luottaa siihen, että riittää sellaisena kuin on.”
Tässä voisi auttaa, jos vaikka rakkausrealityssä tai elokuvien päähenkilöinä nähtäisiin joskus pluskokoisia, Asikainen sanoo ja naurahtaa.
Hän myöntää, että on kasvattanut ympärilleen kuoren, jotta painoon kohdistuva arvostelu ei tuntuisi niin pahalta.
”Mutta onhan se oikeasti ihan kamalaa. Toivon, että minulla olisi tässä iässä jo kumppani, joka osaa arvostaa minua. Tuntuu epäreilulta, jos isoin syy [kumppanin puuttumiseen] on painoni ja kokoni.”
Suhdetta ei voi luoda pelkän ulkonäön perusteella, Asikainen ajattelee. Siksi on musertavaa, että ei saa edes mahdollisuutta.
”Niin kauan kuin meille tarjotaan vain yhdenlaista kuvaa oikeanlaisesta ihmisyydestä, ei ole ihme, että sellainen pääsee syntymään.”
”Toivoisin, että ihmiset pysähtyisivät miettimään, millä perusteella tekevät ratkaisuja deittisovelluksessa”, Miisa Asikainen sanoo. KUVA: OUTI PYHÄRANTA / HS
PYÖREÄHKÖ nainen tekee piruetteja taitoluistimilla terveyssidemainoksessa. Kuukautishousuja mainostaa normaalikokoinen nainen. Harjunen on laittanut ilahtuneena merkille viimeaikaiset naisille suunnatut tv-mainokset, joissa päähenkilönä on normaalikokoinen eikä yltiöhoikka nainen.
Hänestä on tärkeää, että lihavia ihmisiä näkyy muunkinlaisissa kuvastoissa kuin ”laihdutusohjelmissa lihavuussosiaalipornon kohteena”.
”Niin kauan kuin meille tarjotaan vain yhdenlaista kuvaa oikeanlaisesta ihmisyydestä, ei ole ihme, että sellainen pääsee syntymään”, Harjunen toteaa.
On vielä matkaa siihen, että lihavuus nähtäisiin yhtenä ominaisuutena muiden joukossa. Myönteistä muutosta on kuitenkin jo tapahtunut, Harjunen sanoo. Lihavuuden kokemus on tullut tärkeäksi.
Hän ei usko, että ihmiset olisivat vielä 20 vuotta sitten kertoneet lihavuuteen liittyvistä kipeistä kokemuksista sanomalehden kyselyssä. Kilot ovat pitkään olleet häpeän ja laihduttamisen kohde. Lihavuus on nähty yhteiskunnassa ennen kaikkea lääketieteellisenä kysymyksenä.
”Lihavuus voi olla validi ja pätevä oman ruumiillisuuden ja ruumiillisen identiteetin perusta. Vaikka sitä jatkuvasti kyseenalaistetaan eri tahoilta, se on nykyisin kuitenkin selvästi mahdollisempaa”, Harjunen näkee.
MIISA Asikainen kertoo saaneensa etenkin vanhemmilta naisilta ihailevaa palautetta, koska uskaltaa olla oma itsensä eikä yritä pienentää itseään. Hän uskoo, että hänen sukupolvensa, kolmekymppiset ja sitä nuoremmat, osaavat jo nähdä lihavan ihmisen upeana.
Niin hän osaa nykyään itsekin. Jos hän haluaa pukeutua lyhyen paitaan, hän pukeutuu.
”Minut tekee onnelliseksi se, että esimerkiksi pukeudun rohkeasti niin kuin haluan ja olen rehellisesti oma itseni.”
Asikainen myöntää, että saattoi aiemmin tyytyä seurustelusuhteeseen, vaikka se ei toiminut, jotta sai kokea kelpaavansa jollekulle. Enää hän ei tekisi niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suora lainaus jutusta: Miisa Asikaiselle on sanottu, että hänen pitäisi olla kumppanin etsinnässä vähemmän nirso ja tyytyä helpommin. ”Minusta se on ikävästi sanottu. Totta kai haluaisin löytää sellaisen kumppanin, joka on juuri minulle sopiva.”
Jos muut eivät tunne vetoa lihavaan ihmiseen, heidän pitäisi ilmeisesti kuitenkin olla vähemmän nirsoja? Tämä ristiriitä juuri ihmetyttää. Miisa haluaa itselleen sopivan kumppanin. Ja niin pitääkin. Mutta niin haluavat muutkin. Jos ei pidä lihavaa haluttavana, niin vaikea on romanttista suhdetta lähteä rakentamaan.
Ai niinkö hän sanoi? Että muiden pitää olla vähemmän nirsoja? Minusta hän ihmetteli miksi hänen pitäisi tyytyä epäsopivaan kumppaniin. Turhaan siis annoit itsesi syyllistyä -sinua ei syyttänyt tässä nyt kukaan siitä, ettei Miisalle ole löytynyt kumppania.
Miisa ei pääse treffeille, koska miehet eivät halua lihavaa naista. Miksi näiden miesten pitäisi tyytyä vastoin tahtoaan lihavaan naiseen? Miisa varmasti pääsee halutessaan treffeille niiden miesten kanssa, jotka pitävät häntä mukavan näköisenä. Deitti-sovelluksissa se ulkonäkö nyt vaan on se mitä ensin katsotaan. Harrastusten parissa tai vaikka töissä voi sitten tavata ihmisiä, jotka osoittautuvatkin ihannekumppaniksi, vaikka ulkonäön perusteella ei deitti-sovelluksessa olisi antanut mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
...
”Ihminen voi olla alkoholisti, narsisti, psykopaatti, väkivaltainen tai ihan vaan ilkeä ihminen, mutta moni näistä ominaisuuksista paljastuu vasta pitkällä viiveellä. Lihava taas voi olla mitä hienoin ihminen, mutta hänelle ei anneta ulkonäön takia mahdollisuutta.” Mies, 42
...
Mutta jos se merkittävä ylipaino ei viehätä seksuaalisessa mielessä, niin ei sitä luonne korjaa millään tavalla. Ihan käsittämätön tuo ulina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhde nyt luodaan myös ulkonäön perusteella
En syty lihavista naisista, enkä usko että yksikään lihava tahtoisi suhteeseen kanssani. Mitä sellaisella suhteella olisi annettavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin HS kirjoittaa kilttien miesten kohtaamasta syrjinnästä ihmissuhdemarkkinoilla?
En nyt oikein ymmärrä.
Asiaan on kaksi ratkaisua.
1. Ylipainoiset voivat deittailla toisia ylipainoisia.
2. Laihdutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olisi hauskaa lähteä sunnuntaina brunssille jonkun ihanan tyypin kanssa" jo tuo karkottaisi ainakin minut, joku hienosteleva kermaperse.
Ja yllätyksellisesti ykköshaave tekemiselle "jonkun ihanan tyypin kanssa" - syöminen.
Tämä on ehkä vähän ylitulkintaa. On täysin tavallista, että treffeillä mennään joko syömään, kahvilaan tai drinkille. Brunssi on noista vähiten epäterveellinen vaihtoehto, sitten kuitenkin.
Ja millähän ihmeen perusteella brunssi on vähiten epäterveellinen? Eiköhän se riipu aika lailla siitä mitä siellä syö ja juo, ihan niinkuin muillakin aterioilla.
Syrjiikö lihavat toisiaan? Eikö heidän kannattaisi matchata keskenään?
"On hyvä huomata, että esimerkiksi naisten hoikkuudesta ja miesten lihaksikkuudesra on tekemällä tehty ominaisuuksia, joista viehätymme."
Miten niin? Tai ehkä onkin, mutta jo niin monta tuhatta vuotta, että on vaikea uskoa sen olevan jotain muuta kuin ihmiselle tyypillinen ominaisuus. Antiikin ajan patsaat näyttävät nykyisen ulkonäköihanteen mukaisilta.
Eräs deitti valitti, että olen liian iso. Silloin mulla vähän keitti. Siltä seisomalta käskin sen pukea. Näytin ovea ja sanoin, että sekin voi mennä etsimään jatketta lähimmästä autokaupasta. Vieläkin kierrokset nousevat kun muistelen tätä.
Kyllä se ylipaino näkyy tietyn rajan jälkeen ihan silmillä. Ei tässä nyt mistään BMI:n osoittamasta viiden kilon ylipainosta ole kyse. Ja harvempi laittaa BMI:n deitti-ilmoitukseen.