HS: Liian iso treffeille

Vierailija kirjoitti:

On se nyt jumankauta, jos ei itse saa edes päättää, ketä deittailee!!!

Tietysti saa. Tosin et voi pakottaa ketään deittailemaan sinua.

Et voi myöskään vaatia, että sinusta epäviehättävät ihmiset olisivat hiljaa kokemuksistaan deittailun parissa.

Varhaisnuoruudessani kotikylässäni oli pitkät siskokset. Siihen aikaan oli harvinaista, että nainen oli siinä 180-senttinen, jollaisia nämä nuoret naiset olivat. Typerät miehet virnuilivat, että heitä pitää tanssilattialla ohjailla sukkanauhoista, kun ylempää ei yletä. Siihen aikaan naiset olivat yleensä 160-165 cm pitkiä, miehet taas 170-175 cm. Iäkkäänä molemmilla sikskoksilla oli ongelmia pituudestaan sikäli, että he kärsivät pahoista selkäkivuista ja painuivan jonkin verran kumaraan. Olivat muuten tulleet isäänsä, joka myös oli varsin pitkä, lähemmäs kaksimetrinen mies, kun taas heidän äitinsä oli "normaalimittainen". 

Itselläni on hieman erilainen kokemus. Olen aina urheillut ja liikkunut paljon. Yhdessä vaiheessa minulla oli useamman vuoden ylipainoa, indeksin mukaan olin lihava. Silti, kertaakaan en saanut negatiivisia kommentteja keneltäkään, tutuilta tai vierailta. Tiedän kyllä, että olin varmaan onnekas. Olen saanut aina aika paljon huomiota vastakkaiselta sukupuolelta, ehkä hieman vähemmän silloin kun painoa oli enemmän, mutta silloinkin kaikentyyppisiltä, erityisen paljon sporttisilta henkilöiltä. Uskon, että luonne vaikuttaa paljon ja siitä millainen itse on muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP jatkaa vielä avautumista sen verran, että on absurdia, kun samassa artikkelissa vihjataan, että paino on jotain mille ei mahda mitään (mikä onkin usein totta), mutta samalla sanotaan, että lihavuus ei kerro ihmisen henkisestä puolesta mitään. Kertoohan! Usein painon syynä on just se, että esim. tukahdutetaan vaikeita tunteita syömällä, tai sitten on siunaantunut geenit jotka tekevät ruuan vastustamisesta vaikeaa, jne.

Sitten kuitenkin annetaan ymmärtää, että ihmisten seksuaalista viehättävyyttä arvioidaan jotenkin täysin mielivaltaisen ja keinotekoisen ihanteen mukaan, kun tosiasiassa ne samat piirteet ovat viehättäviä kulttuurista toiseen. Joo, joinain aikakausina on tykätty vähän muhkummasta tiimalasista kuin toisena. Mutta pallo ei ole ikinä ollut se haluttu muoto.

Olin lihava jo varhaislapsuudessa ja isoäitini yritykset laihduttaa minua johtivat lyhytkehtoisen laihtumisen jälkeen aina yhä pahenevaan lihomiseen. Mitä tämä mielestäsi kertoo persoonallisuudestani?

Sen, että et ole saanut terveellisen ruokavalion oppia lapsuudessasi ja että et ilmeisesti vielä aikuisenakaan ole ymmärtänyt näitä kasvatuksesi puutteita korjata.

Tämä on sama asia kuin yhteiskunnassamme muuallakin. Pitäisi saada kaikki tekemättä mitään. ONNEKSI elämä ei toimi niin, koska minkään saavuttamisesta ei kokisi iloa. Kyllä, hyvä ja itseä miellyttävä kumppani on saavutus, koska se vaatii niin paljon myös itseltä. Hyvä parisuhde vaatii parisuhdetaitoja ja niitäkin voi harjoitella. Ja jokainen on vastuussa omasta suhteestaan ja sen hyvinvoinnista. Jos esim tietää sen kumppanin pitävän normaalipainoisista, niin ei kai sitä silloin lihota itseään sen kumppanin kiusaksi.

Olen sitä mieltä, että kenenkään ulkonäköä tai painoa ei käydä arvostelemaan päin naamaa ja selänkin takana voi pitää leipäläpensä kiinni. Mutta emme voi pakottaa ketään tuntemaan vetoa sellaiseen olemukseen, johon ei vain tunne mitään vetoa tai kokee jopa vastenmielisenä. En tunne vetoa tietyn tyyppisiin ihmisiin ja jos joku etsii pitkää ja isorintaista naista, en todellakaan haluaisi edes treffeille kyseisen ihmisen kanssa, sillä vaikka luonteeni olisi kiva, ei kroppani sytytä deittikumppania ja sellaiseen en halua tuhlata aikaani.

Ajatus ihmiseen tutustumisesta ja ulkonäön sivuuttamisesta on kaunis, mutta ei se aina toimi. Ja ihan rehellinen kuva on parempi, karsiutuu pois heti ne, jotka eivät etsi sinun tyyppistä henkilöä. En laittaisi mitään supermeikattua babe -kuvaa myöskään, sillä suuremman osa arjestani kuljen ihan hillityssä meikissä näyttäen enemmän varmaankin joltain Nina Mikkoselta kuin Sofia Belorfilta.  

Vierailija kirjoitti:

"Olisi hauskaa lähteä sunnuntaina brunssille jonkun ihanan tyypin kanssa" jo tuo karkottaisi ainakin minut, joku hienosteleva kermaperse.

Ja yllätyksellisesti ykköshaave tekemiselle "jonkun ihanan tyypin kanssa" - syöminen.

Nää liikuntakommentit on ihan turhia, mun erittäin laiha mies liikkuu paljon vähemmän kuin minä, emmekä liiku paljon yhdessä. 

En kenenkään ulkonäöstä vetäisi vielä mitään johtopäätöksiä aktiivisuudesta tai mielenkiinnon kohteista. Voihan joku hoikka kultturia harrastava mies pitää minua sporttista naista henkisesti köyhänä, kun en osaa nimetä viittä tämän hetken kuuminta nimeä klassisen musiikin saralla. Eikä välttämättä joku kilpaurheilutasoinen halua edes liikkua kanssani, koska olemme ihan eri tasolla. Ja jos toinen harrastaa kestävyysjuoksua, voi yhdessä harrastaminen bodarin kanssa olla haastavaa. Ja aktiivinen voi olla, vaikka ei liikkuisi, oletteko koskaan kuullut taiteesta, kulttuurista, hyväntekeväisyydestä tai kielten opiskelusta. 

Jättäisin siis keskustelun ihan sille tasolle, että jokaisella on omat mieltymyksensä ja niitä ei voida pakottaa muuttamaan. Eikä se ole mitään systemaattista syrjintää. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että moni pitää esim. sporttisesta kehosta. Se on ok, tottakai saa olla mieltymyksiä. Mutta se on mielestäni outoa, että lihavia pidetään yleensä aina laiskoina. Itsellä on kaveripiirissä muutama ylipainoinen henkilö ja he ovat kaikkein aktiivisempia: hyötyliikunnassa ja yleisesti harrastuksissa. Saan aina halutessani lenkkiseuraa. Ei tietenkään voi yleistää tämänkään perusteella, mutta laiskuus-oletus on outoa.

Mä olen ylipainoinen ja todella paljon treenaava. Juoksen 5x7 km ja käyn salilla kahdesti viikossa, lisäksi yksi jooga. Joka päivä on siis urheilua.

Keski-ikäisenä ei liikunta vaikuta mitenkään painoon. Syön 1800-2200kcal päivä. Olen kokeillut että alan laihtua vasta kun nettosaanti on 1200-1300 päivässä ja tuolla määrällä ei kukaan jaksa urheilla.

Olen siis mieluummin urheileva ylipainoinen kuin laiha ja urheilematon. Mulle ei ulkonäöllä ole väliä, vain terveydellä/kunnolla/voimalla on.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on hieman erilainen kokemus. Olen aina urheillut ja liikkunut paljon. Yhdessä vaiheessa minulla oli useamman vuoden ylipainoa, indeksin mukaan olin lihava. Silti, kertaakaan en saanut negatiivisia kommentteja keneltäkään, tutuilta tai vierailta. Tiedän kyllä, että olin varmaan onnekas. Olen saanut aina aika paljon huomiota vastakkaiselta sukupuolelta, ehkä hieman vähemmän silloin kun painoa oli enemmän, mutta silloinkin kaikentyyppisiltä, erityisen paljon sporttisilta henkilöiltä. Uskon, että luonne vaikuttaa paljon ja siitä millainen itse on muille.

Jotkut naiset voivat ylipainoisinakin olla miesten mieleen. Paljon riippuu miten paino jakautuu vartalossa, ja miten kasvojen kauneus säilyy kun tulee kiloja.

Kokispullon muotoinen naisvartalo kääntää katseita, omenan muotoinen ei juurikaan.

Mua vähän harmittaa, että usein lihavia surkutellaan ja ajatellaan, että me ollaan jotenkin syrjittyjä. Minä liikun joka päivä: juoksen (kyllä), käyn salilla, joogaan ja lisäksi pyöräilen työmatkat. Musta on ok, jos joku ei kiinnostu musta. Mä oon myös valikoiva. Oon kasvissyöjä, tykkään liikkua, retkeillä ym. ja tottakai on kiva, että kumppani on samanhenkinen. On iso kaveriporukka. Tykkään myös kulttuurista ja lukemisesta, on kiva jos voidaan keskustella. Mulle toisen paino ei tietenkään ole tärkeää, mutta elintavat, harrastukset, luonne ym. kyllä merkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei minustakaan voi laskea syrjinnäksi, ettei tykkää kaikenlaisista ihmisistä seksuaalisessa mielessä.

Makumieltymyksistä kyse, ei syrjintää.

Valitan. Tätähän ei enää hyväksytä makumieltymykseksi. On jo kovaan ääneen monessa paikassa todettu sitäkin, että olet ikävä paha iso rassisti ja kauhea sika, jos et halua olla transsukupuolisen kanssa yhdessä. Tästä voi vaan laajentaa vaikkapa tähän suuntaan, että et saa valita painonkaan mukaan. Ja ai että kn vastaan tulee Tindesissä se kehopositiivinen rodullistettu muunsukupuolinen - sitä et saakkaan enää swaipata väärään suuntaan olematta kauhea ihminen. Hyvällä tuurilla riittää pelkkä moraalinen somelynkkaus, pahassa tapauksessa niskassa on kaikki valtakunnansensoria eli valtakunnansyyttäjää myöten. 

Näillä mennään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minustakaan voi laskea syrjinnäksi, ettei tykkää kaikenlaisista ihmisistä seksuaalisessa mielessä.

Makumieltymyksistä kyse, ei syrjintää.

Valitan. Tätähän ei enää hyväksytä makumieltymykseksi. On jo kovaan ääneen monessa paikassa todettu sitäkin, että olet ikävä paha iso rassisti ja kauhea sika, jos et halua olla transsukupuolisen kanssa yhdessä. Tästä voi vaan laajentaa vaikkapa tähän suuntaan, että et saa valita painonkaan mukaan. Ja ai että kn vastaan tulee Tindesissä se kehopositiivinen rodullistettu muunsukupuolinen - sitä et saakkaan enää swaipata väärään suuntaan olematta kauhea ihminen. Hyvällä tuurilla riittää pelkkä moraalinen somelynkkaus, pahassa tapauksessa niskassa on kaikki valtakunnansensoria eli valtakunnansyyttäjää myöten. 

Näillä mennään. 

Sivusta. Tämä alkaa olemaan osatotuus. Koskakohan määrätään että parisuhteissa tulee olla onnellinen 🤔 kielletään siis huonot parisuhteet, koska kaikilla on oikeus olla onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Silmäilin artikkelin ja sieltä nousi esiin mm. tämä kohta:

"Harjusen mielestä jokaisen olisi hyvä pohtia, mistä kumppanin valintaan vaikuttavat ulkonäköihanteet ovat syntyneet. On hyvä huomata, että esimerkiksi naisen hoikkuudesta ja miehen lihaksikkuudesta on tekemällä tehty ominaisuuksia, joista viehätymme.

Jos toisenlaisia kehoja näkyisi esimerkiksi mediassa, mainoksissa ja tv-ohjelmissa yhtä paljon, ihanne voisi olla myös jokin muu."

En usko, että on kyse noin yksinkertaisesta asiasta. Kyllä mieltymykset ovat jossain paljon syvemmällä ja saa ollakin. Yhteiskunta ei saa sortaa painon perusteella mutta parin ja seksikumppanin valinta on henkilökohtainen asia ja siinä jokaisella on oikeus etsiä kunnes löytää sellaisen, joka saa sukat pyörimään jalassa ilman että asia pitää järkeillä itselleen.

Itse en ole koskaan viehättynyt hintelistä miehistä eikä se muuksi muuttuisi, vaikka kaikki mainosten miehet muutettaisiin hinteliksi.

Hyvä pointti. Itse pidän pitkähiuksisista mkiehistä, eikä todellakaan valtava lyhythiuksisten miesten määrä saati lyhyiden hiusten jonkinlainen normi miehillä ole muuttanut mieltymyksiäni.

Itse ajattelin tuon kohdan lukiessani lähinnä, että vaikka mieltymys olisikin opittu, niin onhan se silti mieltymys, eikä sillekään mitään voi. Ei itseään voi mitenkään psyykata haluamaan toisenlaisia kuin mitä haluaa - enkä tiedä onko se tarpeenkaan. En sanoisi, että on maailman suurin epäkohta, jos esim. normaalipainoinen viehättyy normaalipainoisista. Joten vähän kohottelin itsekin kulmiani tuolle Harjusen lausahdukselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että moni pitää esim. sporttisesta kehosta. Se on ok, tottakai saa olla mieltymyksiä. Mutta se on mielestäni outoa, että lihavia pidetään yleensä aina laiskoina. Itsellä on kaveripiirissä muutama ylipainoinen henkilö ja he ovat kaikkein aktiivisempia: hyötyliikunnassa ja yleisesti harrastuksissa. Saan aina halutessani lenkkiseuraa. Ei tietenkään voi yleistää tämänkään perusteella, mutta laiskuus-oletus on outoa.

Mä olen ylipainoinen ja todella paljon treenaava. Juoksen 5x7 km ja käyn salilla kahdesti viikossa, lisäksi yksi jooga. Joka päivä on siis urheilua.

Keski-ikäisenä ei liikunta vaikuta mitenkään painoon. Syön 1800-2200kcal päivä. Olen kokeillut että alan laihtua vasta kun nettosaanti on 1200-1300 päivässä ja tuolla määrällä ei kukaan jaksa urheilla.

Olen siis mieluummin urheileva ylipainoinen kuin laiha ja urheilematon. Mulle ei ulkonäöllä ole väliä, vain terveydellä/kunnolla/voimalla on.

Jos makaa koko muun ajan, niin voi olla mahdollista. Tietenkin nuo kalorit tulevat hyvvistä lähteistä ja ruokavalio on muutenkin monipuolinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olisi hauskaa lähteä sunnuntaina brunssille jonkun ihanan tyypin kanssa" jo tuo karkottaisi ainakin minut, joku hienosteleva kermaperse.

Ja yllätyksellisesti ykköshaave tekemiselle "jonkun ihanan tyypin kanssa" - syöminen.

Tämä on ehkä vähän ylitulkintaa. On täysin tavallista, että treffeillä mennään joko syömään, kahvilaan tai drinkille. Brunssi on noista vähiten epäterveellinen vaihtoehto, sitten kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Jutussa mainittu Always-mainoksen nainen on lihava, ei normaalipainoinen, kuten haastateltava väittää.

Hmm. riippuu miten määritellään normaalipaino. Yhä harvempi länsimainen mahtuu BMI mitattavan normaalipainon rajoihin, yleisin naisen vaatekoko on meillä 42-44. Tummaihoisista osalle BMI mukainen normaalipaino on todella vaikea saavutettava, johtuen ymmärtääkseni heidän erilaisesta hormonitoiminnastaan ja sitä myötä sokeriaineenvaihdunnasta (länsimaisen ruokavalion sisältämä sokeri aiheuttaa heille muita useammin mm diabetesta tai metabolisen oireyhtymän). Mielestäni mainoksen nainen on aika lailla tämän päivän normaalivartaloinen.

Ja hoikat, älkää riehaantuko! En väittänyt, että hän on jollain lailla vartalonmallinsa puolesta viehättävämpi kuin te, rauhoittukaa!

Kerrottiinko jutussa tämän naisen omia mieltymyksiä treffikumppanista? Oliko ulkonäkötoiveita tms. vai oliko hän itse avoimin mielin liikkeellä? En pääse lukemaan.

Ei se läski ole viehättävää. En deittaile läskiä, huonot elämäntavat luontaantyöntävät ja pahasti. Ei mulle kiitos, ottakoon se joka tahtoo. Se en ole minä. 

Vierailija kirjoitti:

Jutussa oli kyllä yksi hyvä  pointti, joka mainittiin siinä kerran. Se on se, ainakin haastateltavan mukaan, että jos  deittailijat ohittaisivat painoasian alussa ja suostuisivat tapaamiseen, ylipaino ei olisi enää kokonaispaketissa niin merkittävä asia ja suhde voisi siitä kehittyä.Näin varmaan voisikin olla. Tätä kysymystä voisi pohtia pidempään, mutta se on ehkä toisen lehtijutun aihe.

Minun tulkintani on se, että kaikki sellaiset merkit, jotka viittaavaat vanhan ihmisen olemukseen, ovat nuoressa ihmisessä ns. puutteita. Keskivartalolihavuus on yksi tällainen asia. (Joskus 100 vuotta sitten se olisi ollut hauraus ja laihuus, mikä nykyään on enemmän jo laitoshoitoon joutuneiden vanhusten piirre) Sitten jos asiaa ajattelee pidemmälle perheenperustamisen näkökulmasta, ylipainoon liittyvät riskit ikään kuin leviävät. En tiedä, ajattelevatko miehet näin, mutta mulla herää sellaisia ajatuksia kuin "saako lapsia", "onko riskiraskaus", "lihooko vielä lisää", "miten lihavuus vaikuttaa lapsen perimään", "mistä tuo johtuu" jne. Ei näitä asioita tarvitse edes pohtimalla pohtia, vaan jos on kerran asiaa miettinyt, niin aivan samoin kuin ennakkoluulot yleensä, ne pamahtavat alitajuntaan sekunnissa. 

Kommentoin tuota lihavoitua osuutta. Itse en usko tähän. Jos tietää, ettei voi viehättyä ylipainoisesta, niin sitten se on niin, eikä sitä mikään tapaaminen muuta. Suurimmalla osalla kuitenkin seksuaalinen haluttavuus on merkittävä asia suhteessa, eikä riitä vain se, että toinen on mukava ihminen. Niistä ihanista ihmisistä, jotka eivät viehätä seksuaalisesti, voi toki saada hyviä ystäviä - mutta vain harvalle taitaisi riittää kaveruus parisuhteen perustaksi.