Lue keskustelun säännöt.
Ystävät hylkäsivät ja hehkuttavat "siskouttaan" Fb:ssa
04.11.2014 |
Tuntuu niin pahalta! Kun sain lapsen kolme vuotta sitten, kaksi parasta ystävääni hylkäsi minut täysin. Mua ei kutsuttu enää mihinkään eikä minun kutsuihin edes vastattu. Lopettivat kaiken yhteydenpidon kuin seinään, vaikka aikaisemmin nähtiin monta kertaa viikossa ja oltiin todellakin parhaat ystävät. Vaikka aikaa on jo kulunut, ystävyys ole palautunut. Aikanaan tuntui pahemmalta kuin mikään kokemani parisuhteen hajoaminen ja vieläkin viiltää syvältä. En tiedä heistä mitään muuta kuin some-kuulumisia, ja siellä ylistävät ystävyyttään ja puhuvat toisistaan siskoina. Miten ihmiset voi olla niin julmia että hylkäävät tuosta vaan kun elämäntilanne muuttuu!? Vaikka yksinjäämisestä on jo muutama vuosi aikaa niin nuo viestit tuntuu tosi pahalta. TOSI pahalta. Miten joku voi unohtaa hyvän ystävänsä tuosta noin vain??? Ei ole siskous kovin arvokas jos toisen voi unohtaa noin helposti. :(
t. yksinäinen
Kommentit (42)
Oletko yrittäynyt pitää yhteyttä ystäviisi? Kutsua kahville tms? Ehkä ystäväsi luulevat ettei sinulla ole heille aikaa jos sinusta ei kuulu mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 12:02"]
Oletko yrittäynyt pitää yhteyttä ystäviisi? Kutsua kahville tms? Ehkä ystäväsi luulevat ettei sinulla ole heille aikaa jos sinusta ei kuulu mitään...
[/quote]
Mitä jos lukisit aloituksen ennen kuin vastaat.
Sit kun niillä itsellä on lapsia, eiköhän ne vanhat naamat ala taas kiinnostaa kun sulla on kokemusta äitiydestä ja vauvanhoidosta, jolloin sinusta voi taas "hyötyä" jotenkin. (kuulostipa toi ilkeältä :P)
Sinappikoneet EI vaan ole kaikkien juttu!! Ei sen mystisempää....
No oliko sun raskausaika sitten jo sellainen, että aloit keskittyä vain itseesi, etkä enää kuunnellut ystäviesi asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 12:12"]
Sinappikoneet EI vaan ole kaikkien juttu!! Ei sen mystisempää....
[/quote]
Juntti. Ei todellinen ystävyys katkea perheen perustamiseen. Äiditkin tarvitsee omaa aikaa ja ystäviään, ja normaalit ihmiset ei kuole siihen jos näkee kaverin lapsen. Ja uutispommi: äidit ei koko ajan puhu lapsistaan.
Sanoisin vaan, että noin tyhmien ystävien perään ei kannata haikailla. Ovat joko kateellisia sinulle tai sitten ovat narsisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 12:12"]
Sinappikoneet EI vaan ole kaikkien juttu!! Ei sen mystisempää....
[/quote]
Eivät ole lapset minunkaan juttu, en niitä koskaan itse tee, mutta ei se ole syy ystävän hylkäämiseen. Kyllä mulla on montakin ystävää jotka ovat lapsia saaneet, eikä meidän ystävyys tarkoita että mun sen lapsen kanssa pitäis ystävystyä!
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 12:14"]
No oliko sun raskausaika sitten jo sellainen, että aloit keskittyä vain itseesi, etkä enää kuunnellut ystäviesi asioita?
[/quote]
Ei ollut. Musta on aina ollut outoa kuvitella, että jos saa lapsia ei kykene enää normaaleihin vastavuoroisiin ihmissuhteisiin. Mutta jos minun ystävän elämässä tapahtuu jotain tosi merkittävää, niin kuin nyt lapsen saaminen tietenkin on iso juttu, niin pyrin iloitsemaan hänen kanssaan ja kulkemaan rinnalla. Ei mikään iso muutos ole koskaan tarkoittanut, että ei voisi puhua mistään muusta.
En usko että he minuun ottavat yhteyttä jos hankkivat itse lapsia. Jotenkin tuntuu tosi epätodennäköiseltä. En tiedä miten suhtautuisin jos ottaisivat. En voi enää luottaa kumpaankaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap, mä tiedän tuon tunteen, tosin toisinpäin. Itse kun olen lapseton ja sellaiseksi jään, niin multa on hävinny monta sellaista ystävää jotka itse ovat saaneet lapsia. En ymmärrä, mitään syytä siihen ei pitäs olla.
Kaikille äidiksi tulleille kavereille on käynyt niin, etteivät he puhu mistään muusta kuin siitä lapsesta ja vauva-arjesta. Eivät he ennen puhuneet koko ajan itsestään, vaan puhuimme muista, harrastuksista, politiikasta ja elokuvista mutta äideiltä katoaa kaikki mielenkiinto muihin asioihin kun vauva syntyy. Raskausaikana on ihan luonnollista olla hermostunut ja totta kai silloin juteltiin aiheesta paljon mutta kun vauvan syntymästäkin on kohta vuosi niin olisikohan aika puhua jostain muusta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 12:23"]
Voi ap, mä tiedän tuon tunteen, tosin toisinpäin. Itse kun olen lapseton ja sellaiseksi jään, niin multa on hävinny monta sellaista ystävää jotka itse ovat saaneet lapsia. En ymmärrä, mitään syytä siihen ei pitäs olla.
[/quote]
Tosi kurjaa. En ymmärrä tuota ajatusmallia ollenkaan, että pitäisi olla täsmällleen samassa elämäntilanteessa ystäviensä kanssa. Silloinhan pitäisi vaihtaa ystäviä harva se vuosi. Tuollaiset ihmiset tuntuu tosi itsekkäiltä ja suoraan sanottuna typeriltä. :(
ap
Minultakin kaikkosi monta hyväksi luulemaani ystävää, kun aloin odottaa esikoistani. Jotkut vielä kehtasivat nillittää, että olen muuttunut, kun en enää elänyt kuten heille olisi sopinut. Tervemenoa. Uusia ystäviä löytyi niistä, jotka ovat samassa elämäntilanteessa. Sellaista elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 12:11"]
Sit kun niillä itsellä on lapsia, eiköhän ne vanhat naamat ala taas kiinnostaa kun sulla on kokemusta äitiydestä ja vauvanhoidosta, jolloin sinusta voi taas "hyötyä" jotenkin. (kuulostipa toi ilkeältä :P)
[/quote]
Jep, sellaisiahan naiset yleensä on, jos jostakusta ei voi enää hyötyä, heitetään se ihminen romukoppaan ja hankitaan uusi lelu (kaveri) tilalle.
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 12:23"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 12:14"]
No oliko sun raskausaika sitten jo sellainen, että aloit keskittyä vain itseesi, etkä enää kuunnellut ystäviesi asioita?
[/quote]
Ei ollut. Musta on aina ollut outoa kuvitella, että jos saa lapsia ei kykene enää normaaleihin vastavuoroisiin ihmissuhteisiin. Mutta jos minun ystävän elämässä tapahtuu jotain tosi merkittävää, niin kuin nyt lapsen saaminen tietenkin on iso juttu, niin pyrin iloitsemaan hänen kanssaan ja kulkemaan rinnalla. Ei mikään iso muutos ole koskaan tarkoittanut, että ei voisi puhua mistään muusta.
En usko että he minuun ottavat yhteyttä jos hankkivat itse lapsia. Jotenkin tuntuu tosi epätodennäköiseltä. En tiedä miten suhtautuisin jos ottaisivat. En voi enää luottaa kumpaankaan.
ap
[/quote]
Ehkä et sitten huomannut, kuinka raskaus ja äitiys on muuttanut sinua.
Mutta siltikin olen sitä mieltä, että tosiystävät olisivat voineet säilyä ystävinä. Eli kurjaa ja toivotan kuitenkin kaikkea hyvää sinulle ap.
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 12:23"]
Voi ap, mä tiedän tuon tunteen, tosin toisinpäin. Itse kun olen lapseton ja sellaiseksi jään, niin multa on hävinny monta sellaista ystävää jotka itse ovat saaneet lapsia. En ymmärrä, mitään syytä siihen ei pitäs olla.
[/quote]
Tosi kurjaa. En ymmärrä tuota ajatusmallia ollenkaan, että pitäisi olla täsmällleen samassa elämäntilanteessa ystäviensä kanssa. Silloinhan pitäisi vaihtaa ystäviä harva se vuosi. Tuollaiset ihmiset tuntuu tosi itsekkäiltä ja suoraan sanottuna typeriltä. :(
ap
[/quote]
Komppi tälle ap. Ja ei saa myöskään perspektiiviä elämään jos pitää ainoastaan ystävinään samaa sukupuolta, samaa ikää, saman ajatusmaailman omaavia ja samassa elämän tilanteessa olevia ihmisiä. Kuplassa elelemistä..
Jep. Mun kolme parasta kaveria hylkäs mut ja alko pyöriä mun exän ja mun vihaaman naisen kanssa. Ja kaks näistä kaverista laittoivat fb päivityksen että ovat kihloissa... huoh
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 12:36"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 12:23"]
Voi ap, mä tiedän tuon tunteen, tosin toisinpäin. Itse kun olen lapseton ja sellaiseksi jään, niin multa on hävinny monta sellaista ystävää jotka itse ovat saaneet lapsia. En ymmärrä, mitään syytä siihen ei pitäs olla.
[/quote]
Tosi kurjaa. En ymmärrä tuota ajatusmallia ollenkaan, että pitäisi olla täsmällleen samassa elämäntilanteessa ystäviensä kanssa. Silloinhan pitäisi vaihtaa ystäviä harva se vuosi. Tuollaiset ihmiset tuntuu tosi itsekkäiltä ja suoraan sanottuna typeriltä. :(
ap
[/quote]
Komppi tälle ap. Ja ei saa myöskään perspektiiviä elämään jos pitää ainoastaan ystävinään samaa sukupuolta, samaa ikää, saman ajatusmaailman omaavia ja samassa elämän tilanteessa olevia ihmisiä. Kuplassa elelemistä..
[/quote]
Heh heh. Minulta katosivat ensimmäisenä miespuoliset frendit, kun menin naimisiin ja perustin perheen. Se niidenkin ystävyyden perimmäisistä syistä. :D
Huvittaa tuo "hehkuttaminen siskoudesta". Mitäs mahtavaa siinä sitten on? Fb:ssä voi ylistää maailman ihaninta siskoakin vaikka niitä on useampia, ja toiset saavat lukea yhden kehumista.
Fb on kyllä loistava väylä itsensä masentamiseen, kun saat suoraan tarjottimella tiedon mistä kaikesta sut jätetäänkään pois.
Ne tulevat itse jätetyksi lapsen saadessaan. Älä kadehdi, ei tuo "sisarruus" tule kestämää, jos toinen tulee raskaaksi. Eti uudet ja paremmat kaverit