Että mua ärsyttää tuo miehen syömisäänineuroosi

Ei tohon mikään auta, luultavasti pahenee ajan myötä.

Mites se neurootikko pystyy käymään ulkona syömässä: työlounaat, pikkujoulut? Entä perhejuhlat: joulu, rippijuhlat, lakkiaiset? Näihin yleensä liittyy seurassa syömistä. Mulkoileeko niissäkin ja tuhisee? 

Jätä se sika!

Jätä se paska

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 21:26"]

Mites se neurootikko pystyy käymään ulkona syömässä: työlounaat, pikkujoulut? Entä perhejuhlat: joulu, rippijuhlat, lakkiaiset? Näihin yleensä liittyy seurassa syömistä. Mulkoileeko niissäkin ja tuhisee? 

[/quote]

Ei se niissä kehtaa tuhista eikä mulkoilla. On sen verran vieraskorea. Kotona se tuota tekee, ei muualla. ap

Voi luoja miten akkamainen piirre miehessä. Tuskin on ainut asia jota yrittää kontrolloida?

Kuten itsekin sanoit, olet kynnysmatto. Nyt lopetat sen miehen mielen mukaan pomppimisen ja syöt tasan silloin kun tahdot, tasan niiden äänien kera mitä syömisestä lähtee, välittämättä siitä, että mies on paikalla. Jos ei mies kestä, menköön muualle.

Miehelläsi on misofonia. Tässä suora lainaus Wikipediasta:

Misofonia (tunnetaan myös lyhenteellä SSSS, selective sound sensitivity syndrome eli 4S) on sairaus, jossa ihminen on psyykkisesti herkistynyt jokapäiväisille äänille, jotka ovat valtaosalle muista ihmisistä yhdentekeviä. Tavallisesti ne liittyvät mm. syömiseen ja hengittämiseen ja aiheuttavat kuulijassaan hallitsematonta raivoa, mikä yltyy ääritapauksissa väkivallaksi. Kyseessä ei ole hyperakusia, jossa henkilö kokee sietämättömänä kaikki ympäristön äänet, vaan inhoa valikoiduille voimakkuudeltaan matalille äänille, jotka ovat luonteeltaan toistuvia. Tila on tunnistettu sairaudeksi mm. englanninkielisissä maissa, mutta ei löydy toistaiseksi ICD-10 diagnostisesta järjestelmästä, jonka takia suomalaiset lääkärit eivät laajalti tunne tilaa.

Misophoniasta liikkuu useita teorioita neurologisesta, psykologisesta perinnölliseen. Oireita vähentäneillä hoitomuodoilla on yhteistä kuitenkin limbisen järjestelmän rauhoittaminen. Neuroplastisuuden ansiosta minkä ikäisenä tahansa on mahdollista päästä äänitriggereistä eroon. Äänestä aiheutuva fyysinen vastine kehossa on amygdalan aiheuttama ja johtuu virheellisestä tulkinnasta hengenvaarasta. Keskeistä on että kyseessä ovat äänet, joilla on jokin merkitys. On huomattavaa, että erittäin suurella osalla misophoniasta kärsivillä on ollut elämässään traumoja.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 22:09"]Miehelläsi on misofonia. Tässä suora lainaus Wikipediasta:

Misofonia (tunnetaan myös lyhenteellä SSSS, selective sound sensitivity syndrome eli 4S) on sairaus, jossa ihminen on psyykkisesti herkistynyt jokapäiväisille äänille, jotka ovat valtaosalle muista ihmisistä yhdentekeviä. Tavallisesti ne liittyvät mm. syömiseen ja hengittämiseen ja aiheuttavat kuulijassaan hallitsematonta raivoa, mikä yltyy ääritapauksissa väkivallaksi. Kyseessä ei ole hyperakusia, jossa henkilö kokee sietämättömänä kaikki ympäristön äänet, vaan inhoa valikoiduille voimakkuudeltaan matalille äänille, jotka ovat luonteeltaan toistuvia. Tila on tunnistettu sairaudeksi mm. englanninkielisissä maissa, mutta ei löydy toistaiseksi ICD-10 diagnostisesta järjestelmästä, jonka takia suomalaiset lääkärit eivät laajalti tunne tilaa.

Misophoniasta liikkuu useita teorioita neurologisesta, psykologisesta perinnölliseen. Oireita vähentäneillä hoitomuodoilla on yhteistä kuitenkin limbisen järjestelmän rauhoittaminen. Neuroplastisuuden ansiosta minkä ikäisenä tahansa on mahdollista päästä äänitriggereistä eroon. Äänestä aiheutuva fyysinen vastine kehossa on amygdalan aiheuttama ja johtuu virheellisestä tulkinnasta hengenvaarasta. Keskeistä on että kyseessä ovat äänet, joilla on jokin merkitys. On huomattavaa, että erittäin suurella osalla misophoniasta kärsivillä on ollut elämässään traumoja.

 [/quote]

Vau, kiitos tästä. Syy ehkä löytyi, mutta ei taida olla apua saatavissa jos tätä ei kerran Suomessa tunneta. Ap

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 21:49"]Voi luoja miten akkamainen piirre miehessä. Tuskin on ainut asia jota yrittää kontrolloida?
[/quote]

Ei se kyllä muuten mua yritä kontrolloida. Toi on oikeestaan sen ainut huono puoli. Ap

Vastaa tuleen tulella. Jos ja kun mies päästää syödessään äänenkään menet skitsoamaan asiasta. Mä varmaan vittuillakseni vielä nauhoittaisin salaa miehen raivoamisen ja näyttäisin sen videon sille.

Mulla oli sama neuroosi nuorena kun asuin kotona. En tiiä mistä se yhtäkkiä tuli ja mihinkä hävisi, erityisesti äitin syömistyyli riipi niin kovaa. Se ei edes ole pelkkä ääni vaan koko tyyli. Äitini kyllä syö ihan normaalisti samoin muu perhe, mut mulla oli joku vaihe. Se oli sitten myös tosi inhottavaa kuulla olevansa sekopää epänormaali yms. Vaikka minähän sen aloitin ja olinkin tosi törkeä. Mulla oli tv:n äänistä yhessä vaihees sama juttu..en kestäny toisesta huoneesta kuuluvaa epämäärästä mölinää. Se oli ihan hullua, rupes ärsyttämää vaikka normaalisti oon aina tyyni ja joustava ihminen. Se ärsytys oikein kihelmöi käsis ja jalois, hampaita kiristää ja korvissa jyskyttää eikä pääse pakoon. Luulen että se oli joku aistiherkkyys kausi. Mulla sattui olemaan masennustaki että olisko vaikuttanu.. no muutin sitte 19v pois kotoota ja sitte se katos. Joskus vähä joutunu puristelee hampaita ku on kotona käyny ja joku on syöny samaan aikaan.. mut ei enää ollenkaan paha. Tosi outo juttu!

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 22:09"]Miehelläsi on misofonia. Tässä suora lainaus Wikipediasta:

Misofonia (tunnetaan myös lyhenteellä SSSS, selective sound sensitivity syndrome eli 4S) on sairaus, jossa ihminen on psyykkisesti herkistynyt jokapäiväisille äänille, jotka ovat valtaosalle muista ihmisistä yhdentekeviä. Tavallisesti ne liittyvät mm. syömiseen ja hengittämiseen ja aiheuttavat kuulijassaan hallitsematonta raivoa, mikä yltyy ääritapauksissa väkivallaksi. Kyseessä ei ole hyperakusia, jossa henkilö kokee sietämättömänä kaikki ympäristön äänet, vaan inhoa valikoiduille voimakkuudeltaan matalille äänille, jotka ovat luonteeltaan toistuvia. Tila on tunnistettu sairaudeksi mm. englanninkielisissä maissa, mutta ei löydy toistaiseksi ICD-10 diagnostisesta järjestelmästä, jonka takia suomalaiset lääkärit eivät laajalti tunne tilaa.

Misophoniasta liikkuu useita teorioita neurologisesta, psykologisesta perinnölliseen. Oireita vähentäneillä hoitomuodoilla on yhteistä kuitenkin limbisen järjestelmän rauhoittaminen. Neuroplastisuuden ansiosta minkä ikäisenä tahansa on mahdollista päästä äänitriggereistä eroon. Äänestä aiheutuva fyysinen vastine kehossa on amygdalan aiheuttama ja johtuu virheellisestä tulkinnasta hengenvaarasta. Keskeistä on että kyseessä ovat äänet, joilla on jokin merkitys. On huomattavaa, että erittäin suurella osalla misophoniasta kärsivillä on ollut elämässään traumoja.

 [/quote]

Siis omg!! En äskö lukenu tätä kommentii mutta nyt selvis kaikki!

Mua ärsyttää myös mutta ite kyllä aina poistun toiseen huoneeseen....

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 00:35"]Mulla oli sama neuroosi nuorena kun asuin kotona. En tiiä mistä se yhtäkkiä tuli ja mihinkä hävisi, erityisesti äitin syömistyyli riipi niin kovaa. Se ei edes ole pelkkä ääni vaan koko tyyli. Äitini kyllä syö ihan normaalisti samoin muu perhe, mut mulla oli joku vaihe. Se oli sitten myös tosi inhottavaa kuulla olevansa sekopää epänormaali yms. Vaikka minähän sen aloitin ja olinkin tosi törkeä. Mulla oli tv:n äänistä yhessä vaihees sama juttu..en kestäny toisesta huoneesta kuuluvaa epämäärästä mölinää. Se oli ihan hullua, rupes ärsyttämää vaikka normaalisti oon aina tyyni ja joustava ihminen. Se ärsytys oikein kihelmöi käsis ja jalois, hampaita kiristää ja korvissa jyskyttää eikä pääse pakoon. Luulen että se oli joku aistiherkkyys kausi. Mulla sattui olemaan masennustaki että olisko vaikuttanu.. no muutin sitte 19v pois kotoota ja sitte se katos. Joskus vähä joutunu puristelee hampaita ku on kotona käyny ja joku on syöny samaan aikaan.. mut ei enää ollenkaan paha. Tosi outo juttu!
[/quote]Ehkä sua vaan ärsytti asua vanhempien kanssa, muaki ärsytti monetki eksän aiheuttamat äänet, mut nyt kun pääsin siitä äijästä eroon niin ei ärsytä mikään.

Ihan paskanen mies yhhyh

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 21:05"]

Siis kun mä en voi nykyisin enää syödä mitään olkkarissa enkä kyllä keittiössäkään. Mies kun ei voi sietää minkäänlaisia syömisääniä. Vaikka miten äänettömästi yritän syödä niin silti se mulkoilee ja tuhisee vihaisesti. Itse se saa tietenkin syödä missä ja milloin vaan, omat äänet sitä ei häiritse lainkaan. Mua ja lapsia se mulkoilee ja välillä karjuu. Ja mua ärsyttää itseni kun alan varoa syömisiä ja yritän järkätä niitä sellaisiin väleihin kun mies on jossain muualla. Tunnen olevani kynnysmatto tämän asian suhteen. Perkele, tää on minunkin koti, jos mies saa syödä missä ja milloin haluaa niin sama oikeus on oltava muillakin. Ja varsinkaan lasten ei tarvi kuunnella tuota raivoamista. Me muut tässä ollaan normaleja, tuo yksi on se epänormaali.

Ja nyt jotkut tulee heti sanomaan, että me maiskutellaan ym. Ei, emme todellakaan maiskuttele. Tuolle miehelle ei vaan riitä mikään normaalisyöminen vaan sen pitäis olla täysin äänetöntä. Siis täysin äänetöntä ja se on mahdotonta. Ikinä mä en syö niin etteikö se mulkaise raivoissaan. Ennen se jopa huomautteli ja lähti huoneesta mieltään osoittaen. Se loppui kun raivostuin ja sanoin muuttavani sellaiseen paikkaan jossa saa syödä ilman että joku hullu vittuilee vieressä. Mutta ei tuota mulkoiluakaan kukaan jaksa ja varsinkin lasten kannalta tuo ei ole oikein. Ei kai kenenkään tarvi sekopäätä varoa kotonaan. Neurootikko menköön hoitoon.

[/quote]

Kärsin itse tuosta samasta vaivasta (misofonia), ja toivon että et olisi noin helvetin itsekäs, vaan yrittäisit ymmärtää että kyseessä on "sairaus" joka tekee ihmisen elämästä yhtä helvettiä.

Jo pelkästään se että itselle läheisten ihmisten tuottamat äänet(itselläkin mm syömiset) saa sellaisen fysiologisen reaktion aikaan että tekisi mieli murskata toisen pää, että olisi vaan hiljaa. Niin kyllähän se harmittaa kun sellaisia olotiloja tulee HYVIN helposti, eikä voi juuri muuta kuin välttää tilanteita tai kärsiä oikeasti itse fyysisesti&henkisesti.

Itse elät "normaalisti", päiväsi on mukava koulussa/töissä ja näet kavereita kaupungilla, käyt harrastamassa jotain ja kun on niin kiva keli niin kävelet vielä kotiin.

Miehesi päivä: aamulla kumppani/lapset syö suu auki tai muuten äänekkäästi ja taistele&pakene reaktio herää välittömästi, puree hammasta ja koittaa kestää. koulussa/töissä joku kusipää lässyttää purkkaa suu auki, tekisi mieli hakata sen pää tohjoksi ja huutaa samalla että etkö vittu osaa olla märehtimättä. Joku pitää kummallista ääntä suullaan kun maiskuttelee. Tauolla joku ryystää kahvia ja tekisi mieli paeta paikalta. Kaupungilla vastaan tulee ihmisiä jotka mässää suu auki(pelkkä visuaalinen altistus voi laukaista reaktion), olo on vittuuntunut ja on vaikea rentoutua kavereiden seurassa, joku kavereista kaivaa purkkapussin esiin ja kylmä hiki valuu otsalta kun ajattelee että alkaako se mässyttämään suu auki vai selviätkö säikähdyksellä. Kotiin kävellessä vastaan tulee lisää purkkaa lässyttäviä teinejä, saisipa nuo oppimaan tavoille taikaiskusta, samanlaisesta taikaiskusta kuin itselle tulee tämä hirveä kärsimysolo kun näkee moista. 

Illalla hermot on riekaleina päivän menojen takia ja kotona yrität kestää perheen tuottamia ääniä, lopulta sanot jotain kun kamelin selkä katkeaa ja saat vastaukseksi uhkailua ja vittuilua. Et kaipaamaasi ymmärrystä, kun et raivoreaktion aisoissa pysty sillä hetkellä toimimaan normaalisti.

Eli sinulla on kuule paljon helpompaa kuin miehelläsi, ei hän sitä tahallaan tee ja itsekkin tilasta kärsivänä tiedän miten paskaa elämä voi olla tuollaisen asian takia. koulussa joku purkanlässyttäjä luokalla voi aiheuttaa koulusta eroamisen lopulta, kun ei enää jaksa hillitä haluaan takoa kusipää hiljaiseksi. 

Olen aina, paitsi ihan lapsena, hillinnyt tämän suunnattoman raivon joka oikeasti laukeaa 100% päälle YHDESTÄKIN maiskutusäänestä/ryystöstä/nielaisusta. Joten siihen kyllä pystyy, mutta ei se omaa pahaa oloa muuta.

Koittakaa keskustella asiasta ja pyydä miestäkin lukemaan misofoniasta, itseäni auttoi vähän kun tiesi ettei ole ainut, kun siitä joskus 26 vuotiaana ensimmäisen kerran luin, että kappas, kiroukselle on nimikin.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 00:59"][quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 21:05"]

Siis kun mä en voi nykyisin enää syödä mitään olkkarissa enkä kyllä keittiössäkään. Mies kun ei voi sietää minkäänlaisia syömisääniä. Vaikka miten äänettömästi yritän syödä niin silti se mulkoilee ja tuhisee vihaisesti. Itse se saa tietenkin syödä missä ja milloin vaan, omat äänet sitä ei häiritse lainkaan. Mua ja lapsia se mulkoilee ja välillä karjuu. Ja mua ärsyttää itseni kun alan varoa syömisiä ja yritän järkätä niitä sellaisiin väleihin kun mies on jossain muualla. Tunnen olevani kynnysmatto tämän asian suhteen. Perkele, tää on minunkin koti, jos mies saa syödä missä ja milloin haluaa niin sama oikeus on oltava muillakin. Ja varsinkaan lasten ei tarvi kuunnella tuota raivoamista. Me muut tässä ollaan normaleja, tuo yksi on se epänormaali.

Ja nyt jotkut tulee heti sanomaan, että me maiskutellaan ym. Ei, emme todellakaan maiskuttele. Tuolle miehelle ei vaan riitä mikään normaalisyöminen vaan sen pitäis olla täysin äänetöntä. Siis täysin äänetöntä ja se on mahdotonta. Ikinä mä en syö niin etteikö se mulkaise raivoissaan. Ennen se jopa huomautteli ja lähti huoneesta mieltään osoittaen. Se loppui kun raivostuin ja sanoin muuttavani sellaiseen paikkaan jossa saa syödä ilman että joku hullu vittuilee vieressä. Mutta ei tuota mulkoiluakaan kukaan jaksa ja varsinkin lasten kannalta tuo ei ole oikein. Ei kai kenenkään tarvi sekopäätä varoa kotonaan. Neurootikko menköön hoitoon.

[/quote]

Kärsin itse tuosta samasta vaivasta (misofonia), ja toivon että et olisi noin helvetin itsekäs, vaan yrittäisit ymmärtää että kyseessä on "sairaus" joka tekee ihmisen elämästä yhtä helvettiä.

Jo pelkästään se että itselle läheisten ihmisten tuottamat äänet(itselläkin mm syömiset) saa sellaisen fysiologisen reaktion aikaan että tekisi mieli murskata toisen pää, että olisi vaan hiljaa. Niin kyllähän se harmittaa kun sellaisia olotiloja tulee HYVIN helposti, eikä voi juuri muuta kuin välttää tilanteita tai kärsiä oikeasti itse fyysisesti&henkisesti.

Itse elät "normaalisti", päiväsi on mukava koulussa/töissä ja näet kavereita kaupungilla, käyt harrastamassa jotain ja kun on niin kiva keli niin kävelet vielä kotiin.

Miehesi päivä: aamulla kumppani/lapset syö suu auki tai muuten äänekkäästi ja taistele&pakene reaktio herää välittömästi, puree hammasta ja koittaa kestää. koulussa/töissä joku kusipää lässyttää purkkaa suu auki, tekisi mieli hakata sen pää tohjoksi ja huutaa samalla että etkö vittu osaa olla märehtimättä. Joku pitää kummallista ääntä suullaan kun maiskuttelee. Tauolla joku ryystää kahvia ja tekisi mieli paeta paikalta. Kaupungilla vastaan tulee ihmisiä jotka mässää suu auki(pelkkä visuaalinen altistus voi laukaista reaktion), olo on vittuuntunut ja on vaikea rentoutua kavereiden seurassa, joku kavereista kaivaa purkkapussin esiin ja kylmä hiki valuu otsalta kun ajattelee että alkaako se mässyttämään suu auki vai selviätkö säikähdyksellä. Kotiin kävellessä vastaan tulee lisää purkkaa lässyttäviä teinejä, saisipa nuo oppimaan tavoille taikaiskusta, samanlaisesta taikaiskusta kuin itselle tulee tämä hirveä kärsimysolo kun näkee moista. 

Illalla hermot on riekaleina päivän menojen takia ja kotona yrität kestää perheen tuottamia ääniä, lopulta sanot jotain kun kamelin selkä katkeaa ja saat vastaukseksi uhkailua ja vittuilua. Et kaipaamaasi ymmärrystä, kun et raivoreaktion aisoissa pysty sillä hetkellä toimimaan normaalisti.

Eli sinulla on kuule paljon helpompaa kuin miehelläsi, ei hän sitä tahallaan tee ja itsekkin tilasta kärsivänä tiedän miten paskaa elämä voi olla tuollaisen asian takia. koulussa joku purkanlässyttäjä luokalla voi aiheuttaa koulusta eroamisen lopulta, kun ei enää jaksa hillitä haluaan takoa kusipää hiljaiseksi. 

Olen aina, paitsi ihan lapsena, hillinnyt tämän suunnattoman raivon joka oikeasti laukeaa 100% päälle YHDESTÄKIN maiskutusäänestä/ryystöstä/nielaisusta. Joten siihen kyllä pystyy, mutta ei se omaa pahaa oloa muuta.

Koittakaa keskustella asiasta ja pyydä miestäkin lukemaan misofoniasta, itseäni auttoi vähän kun tiesi ettei ole ainut, kun siitä joskus 26 vuotiaana ensimmäisen kerran luin, että kappas, kiroukselle on nimikin.
[/quote]
Minulla vastaavan aiheuttaa hengitys. Siis voi jumalauta jos joku hengittää siten, että se kuuluu. Mun äiti hengittää tosi raskaasti ja suun kautta ja mun isä tuhahtelee välillä itsekseen kun koettaa avata nenäänsä. Mun hermot on ihan riekaleina sitä kuunnellessa. Myös sellainen hinkuva nauru saa mulla aggressiot pintaan samalla sekunnilla. Flunssaisten kanssa en voi olla samassa huoneessa ilman halua iskeä sen pää tohjoksi, että heittäisi rohisemasta. Silti minä osaan olla asiasta raivoamatta, saatan ehkä huomautta voisiko hengittää hiljempaa, vaikka päässäni revin siltä tyypiltä päätä irti. Ymmärrän miestä, mutta aivan helvetin lapsellista alkaa huutaa, mulkoilla ja vittuilla varsinkin lapsille. Normaali ihminen osaa hillitä itsensä eikä terrorisoi omalla neuroosillaan muita.

Enpä tiiä ootteko niin hiljaisia syömään ku luulet. Mun isä ei usko, että se mässyttää, vaikka kuulen kirjaimellisesti toiseen huoneeseen metrien päähän kun se syö. Se syö suu kiinni, mutta joku vitun ongelma sillä on.

Tän takia oli ihan hirveä kiire muuttaa pois kotoa nuorena ja vieläkin menee hermot vieraillessa. Ja jotain karkkia sen pitää mussuttaa puol tuntia putkeen telkkarin ääressä.

Mua ei kyllä 90% ihmisten syömisäänistä haittaa eli en katso ongelman olevan mussa :) mua taas ei esim haarukan ja lautasen kirskuminen häiritse, mutta huomaavaisuudesta muita kohtaan en tietenkään tee sitä.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 01:11"][quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 00:59"][quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 21:05"]

Siis kun mä en voi nykyisin enää syödä mitään olkkarissa enkä kyllä keittiössäkään. Mies kun ei voi sietää minkäänlaisia syömisääniä. Vaikka miten äänettömästi yritän syödä niin silti se mulkoilee ja tuhisee vihaisesti. Itse se saa tietenkin syödä missä ja milloin vaan, omat äänet sitä ei häiritse lainkaan. Mua ja lapsia se mulkoilee ja välillä karjuu. Ja mua ärsyttää itseni kun alan varoa syömisiä ja yritän järkätä niitä sellaisiin väleihin kun mies on jossain muualla. Tunnen olevani kynnysmatto tämän asian suhteen. Perkele, tää on minunkin koti, jos mies saa syödä missä ja milloin haluaa niin sama oikeus on oltava muillakin. Ja varsinkaan lasten ei tarvi kuunnella tuota raivoamista. Me muut tässä ollaan normaleja, tuo yksi on se epänormaali.

Ja nyt jotkut tulee heti sanomaan, että me maiskutellaan ym. Ei, emme todellakaan maiskuttele. Tuolle miehelle ei vaan riitä mikään normaalisyöminen vaan sen pitäis olla täysin äänetöntä. Siis täysin äänetöntä ja se on mahdotonta. Ikinä mä en syö niin etteikö se mulkaise raivoissaan. Ennen se jopa huomautteli ja lähti huoneesta mieltään osoittaen. Se loppui kun raivostuin ja sanoin muuttavani sellaiseen paikkaan jossa saa syödä ilman että joku hullu vittuilee vieressä. Mutta ei tuota mulkoiluakaan kukaan jaksa ja varsinkin lasten kannalta tuo ei ole oikein. Ei kai kenenkään tarvi sekopäätä varoa kotonaan. Neurootikko menköön hoitoon.

[/quote]

Kärsin itse tuosta samasta vaivasta (misofonia), ja toivon että et olisi noin helvetin itsekäs, vaan yrittäisit ymmärtää että kyseessä on "sairaus" joka tekee ihmisen elämästä yhtä helvettiä.

Jo pelkästään se että itselle läheisten ihmisten tuottamat äänet(itselläkin mm syömiset) saa sellaisen fysiologisen reaktion aikaan että tekisi mieli murskata toisen pää, että olisi vaan hiljaa. Niin kyllähän se harmittaa kun sellaisia olotiloja tulee HYVIN helposti, eikä voi juuri muuta kuin välttää tilanteita tai kärsiä oikeasti itse fyysisesti&henkisesti.

Itse elät "normaalisti", päiväsi on mukava koulussa/töissä ja näet kavereita kaupungilla, käyt harrastamassa jotain ja kun on niin kiva keli niin kävelet vielä kotiin.

Miehesi päivä: aamulla kumppani/lapset syö suu auki tai muuten äänekkäästi ja taistele&pakene reaktio herää välittömästi, puree hammasta ja koittaa kestää. koulussa/töissä joku kusipää lässyttää purkkaa suu auki, tekisi mieli hakata sen pää tohjoksi ja huutaa samalla että etkö vittu osaa olla märehtimättä. Joku pitää kummallista ääntä suullaan kun maiskuttelee. Tauolla joku ryystää kahvia ja tekisi mieli paeta paikalta. Kaupungilla vastaan tulee ihmisiä jotka mässää suu auki(pelkkä visuaalinen altistus voi laukaista reaktion), olo on vittuuntunut ja on vaikea rentoutua kavereiden seurassa, joku kavereista kaivaa purkkapussin esiin ja kylmä hiki valuu otsalta kun ajattelee että alkaako se mässyttämään suu auki vai selviätkö säikähdyksellä. Kotiin kävellessä vastaan tulee lisää purkkaa lässyttäviä teinejä, saisipa nuo oppimaan tavoille taikaiskusta, samanlaisesta taikaiskusta kuin itselle tulee tämä hirveä kärsimysolo kun näkee moista. 

Illalla hermot on riekaleina päivän menojen takia ja kotona yrität kestää perheen tuottamia ääniä, lopulta sanot jotain kun kamelin selkä katkeaa ja saat vastaukseksi uhkailua ja vittuilua. Et kaipaamaasi ymmärrystä, kun et raivoreaktion aisoissa pysty sillä hetkellä toimimaan normaalisti.

Eli sinulla on kuule paljon helpompaa kuin miehelläsi, ei hän sitä tahallaan tee ja itsekkin tilasta kärsivänä tiedän miten paskaa elämä voi olla tuollaisen asian takia. koulussa joku purkanlässyttäjä luokalla voi aiheuttaa koulusta eroamisen lopulta, kun ei enää jaksa hillitä haluaan takoa kusipää hiljaiseksi. 

Olen aina, paitsi ihan lapsena, hillinnyt tämän suunnattoman raivon joka oikeasti laukeaa 100% päälle YHDESTÄKIN maiskutusäänestä/ryystöstä/nielaisusta. Joten siihen kyllä pystyy, mutta ei se omaa pahaa oloa muuta.

Koittakaa keskustella asiasta ja pyydä miestäkin lukemaan misofoniasta, itseäni auttoi vähän kun tiesi ettei ole ainut, kun siitä joskus 26 vuotiaana ensimmäisen kerran luin, että kappas, kiroukselle on nimikin.
[/quote]
Minulla vastaavan aiheuttaa hengitys. Siis voi jumalauta jos joku hengittää siten, että se kuuluu. Mun äiti hengittää tosi raskaasti ja suun kautta ja mun isä tuhahtelee välillä itsekseen kun koettaa avata nenäänsä. Mun hermot on ihan riekaleina sitä kuunnellessa. Myös sellainen hinkuva nauru saa mulla aggressiot pintaan samalla sekunnilla. Flunssaisten kanssa en voi olla samassa huoneessa ilman halua iskeä sen pää tohjoksi, että heittäisi rohisemasta. Silti minä osaan olla asiasta raivoamatta, saatan ehkä huomautta voisiko hengittää hiljempaa, vaikka päässäni revin siltä tyypiltä päätä irti. Ymmärrän miestä, mutta aivan helvetin lapsellista alkaa huutaa, mulkoilla ja vittuilla varsinkin lapsille. Normaali ihminen osaa hillitä itsensä eikä terrorisoi omalla neuroosillaan muita.
[/quote]

Lisään vielä, että nyt kun olen itse kovassa flunssassa ja henki rohisee ja pihisee ja nenä on täysin tukossa mulla tekee mieli kaivaa omat keuhkot ulos, että ei tarvitsisi kuunnella itseäni. Ihan hirveää, odotan vain milloin tämä loppuu. Normaalisti hengitän hyvinkin äänettömästi.
-19